Petoksen huippu
Suuri petoksen näytelmä huipentuu, kun Saatana esiintyy Kristuksena. Kirkko on kauan odottanut Vapahtajan paluuta toiveidensa täyttymyksenä. Nyt suuri pettäjä saa näyttämään siltä, että Kristus on tullut. Saatana esiintyy häikäisevän kirkkaana majesteettisena olentona, joka tuo mieleen Ilmestyskirjan kuvauksen Jumalan Pojasta.
Häntä ympäröivä kirkkaus ylittää kaiken mitä kuolevaiset ovat milloinkaan nähneet. Kuuluu riemuhuuto: "Kristus on tullut!" Ihmiset heittäytyvät maahan hänen edessään. Hän kohottaa kätensä ja siunaa heidät. Hänen äänensä on pehmeä ja soinnukas. Lempeästi hän toistaa muutamia Vapahtajan esittämistä taivaallisista totuuksista. Hän parantaa sairauksia jaa sitten, Kristuksena esiintyen, väittää siirtäneensä sapatin sunnuntaille. Hän julistaa, että seitsemännen päivän pyhittäjät häpäisevät hänen nimensä. Tämä on voimakas, lähes vastustamaton eksytys. Suuret joukot uskovat näihin noituuksiin ja sanovat: "Hän on Suuri Voima, Jumalan voima."
Jumalan kansa ei eksy
Mutta Jumalan kansaa ei johdeta harhaan. Tämän väärän kristuksen opetukset eivät ole sopusoinnussa Raamatun kanssa. Hän aittaa siunauksensa pedon ja sen kuvan kumartajille, niille, joiden päälle Raamatun mukaan kaadetaan Jumalan laimentamaton viha.
Sitä paitsi Saatanan ei anneta jäljitellä Kristuksen tulemisen tapaa. Vapahtaja on varoittanut kansaansa petoksista juuri tässä asiassa. "Sillä vääriä messiaita ja vääriä profeettoja ilmaantuu, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että he johtavat, jos mahdollista, valitutkin harhaan. - - Jos siis teille sanotaan: `Hän on tuolla autiomaassa', älkää menkö sinne, tai jos sanotaan: `Hän on sisällä talossa', älkää uskoko sitä. Sillä niin kuin salama leimahtaa idässä ja valaisee taivaan länteen asti, niin on oleva Ihmisen Pojan tulo.” 10 Tätä tuloa ei kukaan pysty jäljittelemään. Koko maailma näkee sen.
Vain ne, jotka ovat tutkineet ahkerasti Raamattua ja rakastaneet totuutta, varjellaan rajulta eksytykseltä, jonka valtaan maailma joutuu. Raamatun todistuksen avulla he tunnistavat valepukuisen pettäjän. Seisooko Jumalan kansa nyt niin vakaasti hänen sanansa perustuksella, ettei se anna periksi aistiensa todistukselle? Pitävätkö he tällaisessa kriisissä kiinni yksin Raamatusta?
Kun kristikunnan vallanpitäjien antama määräys riistää Jumalan käskyjen pitäjiltä hallituksen suojelun ja jättää heidät heidän tuhoaan haluavien valtaan, Jumalan kansa pakenee kaupungeista ja kylistä autioihin ja syrjäisiin seutuihin. Piemonten kristittyjen tapaan monet löytävät turvapaikan vuorilta. 11 Mutta monet kaikista kansoista ja yhteiskuntaluokista, ylhäisistä ja alhaisista, rikkaista ja köyhistä, mustista ja valkoisista, joutuvat mitä epäoikeudenmukaisimpaan ja julmimpaan vankeuteen. Jumalan omat viettävät kuolemaan tuomittuina raskaita päiviä kalterien takana. Muutamista tuntuu kuin heidät olisi jätetty nääntymään nälkään pimeissä, inhottavissa vankityrmissä.
Unohtaako Herra omansa tänä koetuksen hetkenä? Unohtiko hän uskollisen Nooan, Lootin, Joosefin, Elijan, Jeremian tai Danielin? Vaikka viholliset voivat heittää heidät vankilaan, vankityrmän muurit eivät voi katkaista sielun ja Kristuksen välistä yhteyttä. Heidän yksinäisiin vankikoppeihinsa tulee enkeleitä. Vankila muuttuu palatsiksi, ja taivaallinen valo valaisee synkät muurit, kuten tapahtui Paavalin ja Silaan laulaessa keskiyöllä Filippin vankilassa.
Jumalan tuomiot kohtaavat niitä, jotka yrittävät tuhota hänen kansansa. Rankaiseminen on Jumalalle "outo teko".12 "Herra on laupias Jumala, hän antaa anteeksi. Hän on kärsivällinen, ja hänen hyvyytensä ja uskollisuutensa on suuri. Hän - - antaa anteeksi pahat teot, rikkomukset ja synnit, mutta hän ei jätä syyllistä rankaisematta." 13 Kansa, johon hän suhtautuu kärsivällisesti ja joka on täyttänyt pahuutensa mitan, joutuu lopulta juomaan armolla laimentamattoman vihan maljan.
Kun Kristus lopettaa välitystyönsä pyhäkössä, laimentamaton viha vuodatetaan niiden päälle, jotka kumartavat petoa. Egyptin vitsaukset olivat samantapaisia kuin ne laajakantoisemmat rangaistukset, jotka kohtaavat maailmaa juuri ennen Jumalan kansan vapautusta. Ilmestyskirjan kirjoittaja sanoo: "Silloin tuli pahoja märkiviä haavoja niihin ihmisiin, joilla oli pedon merkki ja jotka kumarsivat sen kuvaa." "Meri muuttui kuin kuolleen vereksi." "Kolmas enkeli tyhjensi maljansa virtoihin ja vesien lähteisiin, ja ne muuttuivat vereksi." Enkeli sanoi: "Vanhurskas olet sinä, - - joka annoit nämä tuomiot! He ovat vuodattaneet pyhien ja profeettojen verta, ja verta sinä panit heidät juomaan. He saavat ansionsa mukaan. " 14 Tuomitsemalla Jumalan omat kuolemaan he ovat yhtä syylliset näiden vereen kuin olisivat omin käsin vuodattaneet sen. Kristus julisti aikansa juutalaiset syyllisiksi kaikkeen siihen pyhien vereen, joka oli vuodatettu Aabelin päivistä alkaen 15, sillä heillä oli sama henki kuin profeettojen murhaajilla.
Seuraavassa vitsauksessa "aurinko sai vallan korventaa ihmisiä tulellaan". Profeetta kuvailee tätä kauhistuttavaa aikaa seuraavasti: "Pellot ovat paljaina, vainiot vaikeroivat, sillä sato on tuhottu - - . Lakastuu - - jokainen metsän puu. Ilo on ihmisiltä kadonnut." "Voi karjaa! Se läähättää, harhailee näännyksissä, sillä laidunta ei löydy. - - Vesipurot ovat kuivuneet, ja paahde on polttanut kaiken ruohon."' 16
Nämä onnettomuudet eivät ole yleismaailmallisia, mutta silti ne ovat kauheimmat vitsaukset mitä ihmiskunta on koskaan kohdannut. Ennen koetusajan päättymistä kaikkiin rangaistuksiin on sekoittunut armoa. Kristuksen veri on suojannut syntistä hänen syyllisyyttään vastaavalta täydeltä rangaistukselta, mutta viimeiseen rangaistustuomioon ei sekoiteta lainkaan armoa. Ihmiset tulevat kaipaamaan ennen halveksimansa Jumalan armon suojaa.
Vainottua, ahdistettua ja ruoan puutteesta kärsivää Jumalan kansaa ei jätetä tuhon omaksi. Enkelit tyydyttävät sen tarpeet: "Leipää hän saa riittämiin, eikä hänen juomavetensä ehdy." "Minä, Herra, kuulen heitä, minä, Israelin Jumala, en heitä hylkää." 17
Inhimillisestä näkökulmasta vaikuttaa kuitenkin siltä, että Jumalan kansa joutuu pian vahvistamaan todistuksensa verellään, kuten marttyyrit ennen heitä. Se on hirvittävän ahdistuksen aikaa. Jumalattomat riemuitsevat: "Missä on nyt teidän uskonne? Miksi Jumala ei pelasta teitä meidän käsistämme, jos te kerran olette hänen kansansa?" Mutta odottajat muistavat Jeesuksen kuoleman ristillä. Jaakobin tavoin he painivat Jumalan kanssa.
Enkelit vartioivat
Enkelit ympäröivät niitä, jotka ovat seuranneet Kristuksen sanaa ja kestäneet. He ovat nähneet heidän ahdinkonsa ja kuulleet heidän rukouksensa. He odottavat johtajansa käskyä temmata heidät vaarasta. Mutta heidän on odotettava vähän kauemmin. Jumalan kansan on ensin juotava tämä malja ja tultava kastetuksi tällä kasteella. 18 Mutta ahdistuksen aika lyhennetään valittujen tähden. Loppu tulee nopeammin kuin ihmiset luulevat.
Vaikka yleisellä säädöksellä on määrätty aika, jolloin käskyjen pitäjät voidaan tappaa, heidän vihollisensa yrittävät joissakin tapauksissa riistää heidän henkensä ennen määräaikaa. Mutta kukaan ei pääse uskollisia sieluja vartioivien enkelien ohi. Muutamia vastaan hyökätään heidän paetessaan kaupungeista, mutta heitä vastaan kohotetut miekat murtuvat kuin oljenkorret. Toisia puolustavat sotilaina esiintyvät enkelit.
Taivaalliset olennot ovat kaikkina aikoina osallistuneet aktiivisesti ihmiskunnan asioihin. He ovat nauttineet kotien vieraanvaraisuudesta, toimineet yön yllättämien matkustajien oppaina, avanneet vankiloiden ovia ja vapauttaneet Herran palvelijoita. He tulivat vierittämään kiven Vapahtajan haudalta.
Enkelit käyvät jumalattomien kokoontumispaikoissa, kuten he kävivät Sodomassa, nähdäkseen ovatko nämä ylittäneet Jumalan asettamat rajat. Muutamien harvojen todellisten palvelijoidensa tähden Herra pidättää onnettomuuksia ja pidentää rauhanaikaa. Syntiset eivät aavistakaan, että he saavat kiittää elämästään niitä harvoja uskollisia, joiden sortamisesta he nauttivat.
Enkelit ovat usein puhuneet tämän maailman neuvostoissa, ihmiskorvat ovat kuunnelleet heidän vetoomuksiaan, ihmishuulet pilkanneet heidän neuvojaan. Nämä taivaan sanansaattajat ovat osoittaneet kykenevänsä puolustamaan sorrettujen asiaa paremmin kuin kaunopuheisimmatkaan ihmiset, He ovat ehkäisseet pahoja aikeita, jotka olisivat tuottaneet suurta kärsimystä Jumalan kansalle.
Jumalan kansa odottaa hartaasti merkkejä Kuninkaansa tulosta. Kun he kamppailevat rukouksessa ja esittävät pyyntönsä Jumalalle, taivas hehkuu ikuisen
päivän sarastuksessa. Sanat: "Apu on tulossa" kuulostavat heidän korvissaan enkelien suloiselta laululta. Kristuksen ääni kuuluu raollaan olevista porteista: "Minä olen teidän kanssanne. Älkää pelätkö. Olen taistellut teidän puolestanne, ja minun nimessäni te saatte riemuvoiton."
Kallis Vapahtaja lähettää avun juuri silloin kun sitä tarvitsemme. Ahdistuksen aika on hirvittävä koettelemus Jumalan kansalle, mutta jokainen todellinen kristitty voi uskossa nähdä ympärillään lupauksen kaaren. "Herran vapaiksi ostamat palaavat ja saapuvat riemuiten Siioniin. He kantavat päänsä päällä ikuista iloa. Ilo ja riemu astuvat portista, huoli ja huokaus pakenevat kauas." 19
Jos Kristuksen todistajien verta vuodatettaisiin tänä aikana, heidän uskollisuutensa ei vakuuttaisi muita totuudesta, sillä paatunut sydän on toistuvasti torjunut armon aallot, kunnes ne eivät enää palaa. Jos vanhurskaat joutuisivat nyt vihollistensa käsiin, se merkitsisi suurta voittoa pimeyden ruhtinaalle. Kristus on sanonut: "Ja nyt, kansani, mene huoneisiisi, sisälle, sulje ovet jäljessäsi. Pysy piilossa lyhyt hetki, kunnes raivo on ohi. Sillä itse Herra lähtee asuinpaikastaan vaatiakseen maan asukkaat tilille kaikesta pahasta, mitä he ovat tehneet." 20
Ihmeellinen on niiden pelastus, jotka ovat odottaneet kärsivällisesti hänen tuloaan ja joiden nimi on kirjoitettu elämän kirjaan.
Suuri petoksen näytelmä huipentuu, kun Saatana esiintyy Kristuksena. Kirkko on kauan odottanut Vapahtajan paluuta toiveidensa täyttymyksenä. Nyt suuri pettäjä saa näyttämään siltä, että Kristus on tullut. Saatana esiintyy häikäisevän kirkkaana majesteettisena olentona, joka tuo mieleen Ilmestyskirjan kuvauksen Jumalan Pojasta.
Häntä ympäröivä kirkkaus ylittää kaiken mitä kuolevaiset ovat milloinkaan nähneet. Kuuluu riemuhuuto: "Kristus on tullut!" Ihmiset heittäytyvät maahan hänen edessään. Hän kohottaa kätensä ja siunaa heidät. Hänen äänensä on pehmeä ja soinnukas. Lempeästi hän toistaa muutamia Vapahtajan esittämistä taivaallisista totuuksista. Hän parantaa sairauksia jaa sitten, Kristuksena esiintyen, väittää siirtäneensä sapatin sunnuntaille. Hän julistaa, että seitsemännen päivän pyhittäjät häpäisevät hänen nimensä. Tämä on voimakas, lähes vastustamaton eksytys. Suuret joukot uskovat näihin noituuksiin ja sanovat: "Hän on Suuri Voima, Jumalan voima."
Jumalan kansa ei eksy
Mutta Jumalan kansaa ei johdeta harhaan. Tämän väärän kristuksen opetukset eivät ole sopusoinnussa Raamatun kanssa. Hän aittaa siunauksensa pedon ja sen kuvan kumartajille, niille, joiden päälle Raamatun mukaan kaadetaan Jumalan laimentamaton viha.
Sitä paitsi Saatanan ei anneta jäljitellä Kristuksen tulemisen tapaa. Vapahtaja on varoittanut kansaansa petoksista juuri tässä asiassa. "Sillä vääriä messiaita ja vääriä profeettoja ilmaantuu, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että he johtavat, jos mahdollista, valitutkin harhaan. - - Jos siis teille sanotaan: `Hän on tuolla autiomaassa', älkää menkö sinne, tai jos sanotaan: `Hän on sisällä talossa', älkää uskoko sitä. Sillä niin kuin salama leimahtaa idässä ja valaisee taivaan länteen asti, niin on oleva Ihmisen Pojan tulo.” 10 Tätä tuloa ei kukaan pysty jäljittelemään. Koko maailma näkee sen.
Vain ne, jotka ovat tutkineet ahkerasti Raamattua ja rakastaneet totuutta, varjellaan rajulta eksytykseltä, jonka valtaan maailma joutuu. Raamatun todistuksen avulla he tunnistavat valepukuisen pettäjän. Seisooko Jumalan kansa nyt niin vakaasti hänen sanansa perustuksella, ettei se anna periksi aistiensa todistukselle? Pitävätkö he tällaisessa kriisissä kiinni yksin Raamatusta?
Kun kristikunnan vallanpitäjien antama määräys riistää Jumalan käskyjen pitäjiltä hallituksen suojelun ja jättää heidät heidän tuhoaan haluavien valtaan, Jumalan kansa pakenee kaupungeista ja kylistä autioihin ja syrjäisiin seutuihin. Piemonten kristittyjen tapaan monet löytävät turvapaikan vuorilta. 11 Mutta monet kaikista kansoista ja yhteiskuntaluokista, ylhäisistä ja alhaisista, rikkaista ja köyhistä, mustista ja valkoisista, joutuvat mitä epäoikeudenmukaisimpaan ja julmimpaan vankeuteen. Jumalan omat viettävät kuolemaan tuomittuina raskaita päiviä kalterien takana. Muutamista tuntuu kuin heidät olisi jätetty nääntymään nälkään pimeissä, inhottavissa vankityrmissä.
Unohtaako Herra omansa tänä koetuksen hetkenä? Unohtiko hän uskollisen Nooan, Lootin, Joosefin, Elijan, Jeremian tai Danielin? Vaikka viholliset voivat heittää heidät vankilaan, vankityrmän muurit eivät voi katkaista sielun ja Kristuksen välistä yhteyttä. Heidän yksinäisiin vankikoppeihinsa tulee enkeleitä. Vankila muuttuu palatsiksi, ja taivaallinen valo valaisee synkät muurit, kuten tapahtui Paavalin ja Silaan laulaessa keskiyöllä Filippin vankilassa.
Jumalan tuomiot kohtaavat niitä, jotka yrittävät tuhota hänen kansansa. Rankaiseminen on Jumalalle "outo teko".12 "Herra on laupias Jumala, hän antaa anteeksi. Hän on kärsivällinen, ja hänen hyvyytensä ja uskollisuutensa on suuri. Hän - - antaa anteeksi pahat teot, rikkomukset ja synnit, mutta hän ei jätä syyllistä rankaisematta." 13 Kansa, johon hän suhtautuu kärsivällisesti ja joka on täyttänyt pahuutensa mitan, joutuu lopulta juomaan armolla laimentamattoman vihan maljan.
Kun Kristus lopettaa välitystyönsä pyhäkössä, laimentamaton viha vuodatetaan niiden päälle, jotka kumartavat petoa. Egyptin vitsaukset olivat samantapaisia kuin ne laajakantoisemmat rangaistukset, jotka kohtaavat maailmaa juuri ennen Jumalan kansan vapautusta. Ilmestyskirjan kirjoittaja sanoo: "Silloin tuli pahoja märkiviä haavoja niihin ihmisiin, joilla oli pedon merkki ja jotka kumarsivat sen kuvaa." "Meri muuttui kuin kuolleen vereksi." "Kolmas enkeli tyhjensi maljansa virtoihin ja vesien lähteisiin, ja ne muuttuivat vereksi." Enkeli sanoi: "Vanhurskas olet sinä, - - joka annoit nämä tuomiot! He ovat vuodattaneet pyhien ja profeettojen verta, ja verta sinä panit heidät juomaan. He saavat ansionsa mukaan. " 14 Tuomitsemalla Jumalan omat kuolemaan he ovat yhtä syylliset näiden vereen kuin olisivat omin käsin vuodattaneet sen. Kristus julisti aikansa juutalaiset syyllisiksi kaikkeen siihen pyhien vereen, joka oli vuodatettu Aabelin päivistä alkaen 15, sillä heillä oli sama henki kuin profeettojen murhaajilla.
Seuraavassa vitsauksessa "aurinko sai vallan korventaa ihmisiä tulellaan". Profeetta kuvailee tätä kauhistuttavaa aikaa seuraavasti: "Pellot ovat paljaina, vainiot vaikeroivat, sillä sato on tuhottu - - . Lakastuu - - jokainen metsän puu. Ilo on ihmisiltä kadonnut." "Voi karjaa! Se läähättää, harhailee näännyksissä, sillä laidunta ei löydy. - - Vesipurot ovat kuivuneet, ja paahde on polttanut kaiken ruohon."' 16
Nämä onnettomuudet eivät ole yleismaailmallisia, mutta silti ne ovat kauheimmat vitsaukset mitä ihmiskunta on koskaan kohdannut. Ennen koetusajan päättymistä kaikkiin rangaistuksiin on sekoittunut armoa. Kristuksen veri on suojannut syntistä hänen syyllisyyttään vastaavalta täydeltä rangaistukselta, mutta viimeiseen rangaistustuomioon ei sekoiteta lainkaan armoa. Ihmiset tulevat kaipaamaan ennen halveksimansa Jumalan armon suojaa.
Vainottua, ahdistettua ja ruoan puutteesta kärsivää Jumalan kansaa ei jätetä tuhon omaksi. Enkelit tyydyttävät sen tarpeet: "Leipää hän saa riittämiin, eikä hänen juomavetensä ehdy." "Minä, Herra, kuulen heitä, minä, Israelin Jumala, en heitä hylkää." 17
Inhimillisestä näkökulmasta vaikuttaa kuitenkin siltä, että Jumalan kansa joutuu pian vahvistamaan todistuksensa verellään, kuten marttyyrit ennen heitä. Se on hirvittävän ahdistuksen aikaa. Jumalattomat riemuitsevat: "Missä on nyt teidän uskonne? Miksi Jumala ei pelasta teitä meidän käsistämme, jos te kerran olette hänen kansansa?" Mutta odottajat muistavat Jeesuksen kuoleman ristillä. Jaakobin tavoin he painivat Jumalan kanssa.
Enkelit vartioivat
Enkelit ympäröivät niitä, jotka ovat seuranneet Kristuksen sanaa ja kestäneet. He ovat nähneet heidän ahdinkonsa ja kuulleet heidän rukouksensa. He odottavat johtajansa käskyä temmata heidät vaarasta. Mutta heidän on odotettava vähän kauemmin. Jumalan kansan on ensin juotava tämä malja ja tultava kastetuksi tällä kasteella. 18 Mutta ahdistuksen aika lyhennetään valittujen tähden. Loppu tulee nopeammin kuin ihmiset luulevat.
Vaikka yleisellä säädöksellä on määrätty aika, jolloin käskyjen pitäjät voidaan tappaa, heidän vihollisensa yrittävät joissakin tapauksissa riistää heidän henkensä ennen määräaikaa. Mutta kukaan ei pääse uskollisia sieluja vartioivien enkelien ohi. Muutamia vastaan hyökätään heidän paetessaan kaupungeista, mutta heitä vastaan kohotetut miekat murtuvat kuin oljenkorret. Toisia puolustavat sotilaina esiintyvät enkelit.
Taivaalliset olennot ovat kaikkina aikoina osallistuneet aktiivisesti ihmiskunnan asioihin. He ovat nauttineet kotien vieraanvaraisuudesta, toimineet yön yllättämien matkustajien oppaina, avanneet vankiloiden ovia ja vapauttaneet Herran palvelijoita. He tulivat vierittämään kiven Vapahtajan haudalta.
Enkelit käyvät jumalattomien kokoontumispaikoissa, kuten he kävivät Sodomassa, nähdäkseen ovatko nämä ylittäneet Jumalan asettamat rajat. Muutamien harvojen todellisten palvelijoidensa tähden Herra pidättää onnettomuuksia ja pidentää rauhanaikaa. Syntiset eivät aavistakaan, että he saavat kiittää elämästään niitä harvoja uskollisia, joiden sortamisesta he nauttivat.
Enkelit ovat usein puhuneet tämän maailman neuvostoissa, ihmiskorvat ovat kuunnelleet heidän vetoomuksiaan, ihmishuulet pilkanneet heidän neuvojaan. Nämä taivaan sanansaattajat ovat osoittaneet kykenevänsä puolustamaan sorrettujen asiaa paremmin kuin kaunopuheisimmatkaan ihmiset, He ovat ehkäisseet pahoja aikeita, jotka olisivat tuottaneet suurta kärsimystä Jumalan kansalle.
Jumalan kansa odottaa hartaasti merkkejä Kuninkaansa tulosta. Kun he kamppailevat rukouksessa ja esittävät pyyntönsä Jumalalle, taivas hehkuu ikuisen
päivän sarastuksessa. Sanat: "Apu on tulossa" kuulostavat heidän korvissaan enkelien suloiselta laululta. Kristuksen ääni kuuluu raollaan olevista porteista: "Minä olen teidän kanssanne. Älkää pelätkö. Olen taistellut teidän puolestanne, ja minun nimessäni te saatte riemuvoiton."
Kallis Vapahtaja lähettää avun juuri silloin kun sitä tarvitsemme. Ahdistuksen aika on hirvittävä koettelemus Jumalan kansalle, mutta jokainen todellinen kristitty voi uskossa nähdä ympärillään lupauksen kaaren. "Herran vapaiksi ostamat palaavat ja saapuvat riemuiten Siioniin. He kantavat päänsä päällä ikuista iloa. Ilo ja riemu astuvat portista, huoli ja huokaus pakenevat kauas." 19
Jos Kristuksen todistajien verta vuodatettaisiin tänä aikana, heidän uskollisuutensa ei vakuuttaisi muita totuudesta, sillä paatunut sydän on toistuvasti torjunut armon aallot, kunnes ne eivät enää palaa. Jos vanhurskaat joutuisivat nyt vihollistensa käsiin, se merkitsisi suurta voittoa pimeyden ruhtinaalle. Kristus on sanonut: "Ja nyt, kansani, mene huoneisiisi, sisälle, sulje ovet jäljessäsi. Pysy piilossa lyhyt hetki, kunnes raivo on ohi. Sillä itse Herra lähtee asuinpaikastaan vaatiakseen maan asukkaat tilille kaikesta pahasta, mitä he ovat tehneet." 20
Ihmeellinen on niiden pelastus, jotka ovat odottaneet kärsivällisesti hänen tuloaan ja joiden nimi on kirjoitettu elämän kirjaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.