Jumala on rakkaus.
Mutta miten Jumala voisi olla epäoikeudenmukainen? Eihän rakkaus voi olla epäoikeudenmukaista, voiko ilman totuutta olla todellista rakkautta? Jos Jumalan olemukseen kuuluu rakkaus, totuus ja oikeudenmukaisuus, niin silloinhan Jumalan on myös valvottava oikeutta ja oltava myös oikeamielinen tuomari.
Kun me katsomme ympärillemme ja itseemme ja ymmärrämme kuinka vähän me itse toteutamme rakkauden vaatimusta ja kuinka usein loukkaamme toisia, tiedämme olevamme syyllisiä. Samalla tiedämme, että syyllinen on aina tuomion alainen, tämähän on oikeudenmukaisuutta. Näin ollen jokainen ihminen on tuomion alainen, koska on rikkonut Jumalaa vastaan ja juuri totesimme, ettei Jumalan oikeudenmukaisuus voi sallia syyllisen jättämistä rangaistuksetta.
Kun Jumalan rakkaus ja hyväntahtoisuus haluaisi antaa ihmiselle armon, niin hänen oikeudenmukaisuutensa ei kuitenkaan voi sallia syyllisen vapauttamista, vaan rangaistus on välttämättä pantava täytäntöön. Siksi siis Jumala lähetti tänne ainoan Poikansa, Jeesuksen, että hän kärsisi rangaistuksen meidän edestämme ja näin Jumalan oikeudenmukaisuuden vaatima rangaistus on pantu täytäntöön ja ne jotka Jeesus vapauttaa syntitaakastaan, ovat todellakin Jumalan edessä siitä vapaat ja kelvolliset Jumalan valtakuntaan.
Tätä sijaiskärsijän osaa ei yksikään syntinen ihminen olisi voinut täyttää, koska ihmiset ovat rangaistuksen alaiset jo omista synneistään, eivät he voi kärsiä toisten puolesta. Mutta Jeesus, joka eli synnittömän elämän ei ollut omasta syystään kuoleman alainen, vaan vapaaehtoisesti antoi itsensä alttiiksi kuolemalle, näin lunastaen meidät kuolemasta vapaaksi.
Yhden ihmisen, Aadamin takia kaikki tulivat synnin alaisiksi ja yhden ihmisen, Jeesuksen Kristuksen kautta on kaikille tarjolla mahdollisuus tulla vanhurskaaksi, Jumalan edessä synnittömiksi. Siksi Jeesus tuli maailmaan, että ihmisessä tuomittiin ihmisten synnit ja joka ottaa Jeesuksen vastaan, häntä ei enää tuomita, vaan Jeesuksen kärsimä rangaistus luetaan hänelle sovitukseksi.
Kaikille, jotka ottavat hänet, Jeesuksen vastaan, HÄN antaa oikeuden ja voiman tulla Jumalan lapseksi.
Tästä käy myös ilmi syy siihen, miksi ihminen ei voi lähestyä Jumalaa suoraan. Ihminen itsessään on synnin alainen ja yhteys ihmisen ja Jumalan välillä on poikki. Tämä yhteys voi uudestaan syntyä vain ja ainoastaan Jeesuksen kautta, koska Jeesus on ainoa sekä ihminen, että Jumala, ja lisäksi Jeesus on ainoa, joka on sovittanut ihmisen Jumalan kanssa niin, ettei ihmisen vääryys enää estä yhteyttä Pyhään Jumalaan silloin kun yhteys muodostetaan Jeesuksen kautta. Kun ihminen puhuttelee Jumalaa Jeesuksen kautta, niin Jumala näkee sen niin kuin Jeesus, Hänen ainoa ja äärettömän rakas Poikansa puhuttelisi Häntä. Ihmisen suuntaan tämä yhteys näkyy niin, että ihminen näkee Jeesuksen ja Jumala ilmaisee itsensä juuri Jeesuksen ja vain Jeesuksen kautta.
Monissa tilanteissa uskotellaan, että riittää kun elää hyvin ja on avulias, yrittää parhaansa. Tämä kaikkihan on tärkeää ja jokaisen velvollisuus, mutta ihmisen yhteyttä Jumalaan tämä ei palauta. Mitkään ihmisen teot eivät muuta häntä paremmaksi Jumalan silmissä, koska yhteys on kertakaikkisesti poikki. Sitten kun ihminen kääntyy Jumalan puoleen Jeesuksen kautta, niin silloin Jumala näkee ihmisen yhtä puhtaana kuin Hän näkee Jeesuksen, eli Jeesuksen ansiot lasketaan ihmisen hyväksi ilman ihmisen omia tekoja. Toki Raamattu kertoo, että pelastuville ihmisille jaetaan sitten Taivaassa eri suuruisia luottamustoimia ja eri suuruinen palkka sen mukaan kuinka luotettaviksi nämä ovat maanpäällisen vaelluksen aikana osoittautuneet, mutta varsinainen pelastuminen on yksin armosta annettu lahja niille jotka taipuivat omasta ylimielisyydestään ja lähestyivät Jumalaa Hänen tahtonsa mukaan, eli Jeesuksen Kristuksen kautta.
Tämä ei ole ihmismielen mukaista. Ihminen järjestäisi asiat aivan toisin. Kuitenkin Jumala on asettanut näin ja sitten kun olemme Jumalan tuomioistuimen edessä, mekin ymmärrämme täydessä laajuudessaan sen ihmeellisen nerokkuuden, joka tähän Jumalan asettamaan uskon kautta pelastumiseen kätkeytyy. Joudummeko silloin katumaan iankaikkisesti sitä ratkaisua, jonka teimme tämän lyhyen maallisen elämän aikana, vai voimmeko iankaikkisesti iloita yhdessä toisten pelastuvien kanssa siitä armosta ja rakkaudesta, jota Jumala meitä kohtaan osoittaa.
Mutta miten Jumala voisi olla epäoikeudenmukainen? Eihän rakkaus voi olla epäoikeudenmukaista, voiko ilman totuutta olla todellista rakkautta? Jos Jumalan olemukseen kuuluu rakkaus, totuus ja oikeudenmukaisuus, niin silloinhan Jumalan on myös valvottava oikeutta ja oltava myös oikeamielinen tuomari.
Kun me katsomme ympärillemme ja itseemme ja ymmärrämme kuinka vähän me itse toteutamme rakkauden vaatimusta ja kuinka usein loukkaamme toisia, tiedämme olevamme syyllisiä. Samalla tiedämme, että syyllinen on aina tuomion alainen, tämähän on oikeudenmukaisuutta. Näin ollen jokainen ihminen on tuomion alainen, koska on rikkonut Jumalaa vastaan ja juuri totesimme, ettei Jumalan oikeudenmukaisuus voi sallia syyllisen jättämistä rangaistuksetta.
Kun Jumalan rakkaus ja hyväntahtoisuus haluaisi antaa ihmiselle armon, niin hänen oikeudenmukaisuutensa ei kuitenkaan voi sallia syyllisen vapauttamista, vaan rangaistus on välttämättä pantava täytäntöön. Siksi siis Jumala lähetti tänne ainoan Poikansa, Jeesuksen, että hän kärsisi rangaistuksen meidän edestämme ja näin Jumalan oikeudenmukaisuuden vaatima rangaistus on pantu täytäntöön ja ne jotka Jeesus vapauttaa syntitaakastaan, ovat todellakin Jumalan edessä siitä vapaat ja kelvolliset Jumalan valtakuntaan.
Tätä sijaiskärsijän osaa ei yksikään syntinen ihminen olisi voinut täyttää, koska ihmiset ovat rangaistuksen alaiset jo omista synneistään, eivät he voi kärsiä toisten puolesta. Mutta Jeesus, joka eli synnittömän elämän ei ollut omasta syystään kuoleman alainen, vaan vapaaehtoisesti antoi itsensä alttiiksi kuolemalle, näin lunastaen meidät kuolemasta vapaaksi.
Yhden ihmisen, Aadamin takia kaikki tulivat synnin alaisiksi ja yhden ihmisen, Jeesuksen Kristuksen kautta on kaikille tarjolla mahdollisuus tulla vanhurskaaksi, Jumalan edessä synnittömiksi. Siksi Jeesus tuli maailmaan, että ihmisessä tuomittiin ihmisten synnit ja joka ottaa Jeesuksen vastaan, häntä ei enää tuomita, vaan Jeesuksen kärsimä rangaistus luetaan hänelle sovitukseksi.
Kaikille, jotka ottavat hänet, Jeesuksen vastaan, HÄN antaa oikeuden ja voiman tulla Jumalan lapseksi.
Tästä käy myös ilmi syy siihen, miksi ihminen ei voi lähestyä Jumalaa suoraan. Ihminen itsessään on synnin alainen ja yhteys ihmisen ja Jumalan välillä on poikki. Tämä yhteys voi uudestaan syntyä vain ja ainoastaan Jeesuksen kautta, koska Jeesus on ainoa sekä ihminen, että Jumala, ja lisäksi Jeesus on ainoa, joka on sovittanut ihmisen Jumalan kanssa niin, ettei ihmisen vääryys enää estä yhteyttä Pyhään Jumalaan silloin kun yhteys muodostetaan Jeesuksen kautta. Kun ihminen puhuttelee Jumalaa Jeesuksen kautta, niin Jumala näkee sen niin kuin Jeesus, Hänen ainoa ja äärettömän rakas Poikansa puhuttelisi Häntä. Ihmisen suuntaan tämä yhteys näkyy niin, että ihminen näkee Jeesuksen ja Jumala ilmaisee itsensä juuri Jeesuksen ja vain Jeesuksen kautta.
Monissa tilanteissa uskotellaan, että riittää kun elää hyvin ja on avulias, yrittää parhaansa. Tämä kaikkihan on tärkeää ja jokaisen velvollisuus, mutta ihmisen yhteyttä Jumalaan tämä ei palauta. Mitkään ihmisen teot eivät muuta häntä paremmaksi Jumalan silmissä, koska yhteys on kertakaikkisesti poikki. Sitten kun ihminen kääntyy Jumalan puoleen Jeesuksen kautta, niin silloin Jumala näkee ihmisen yhtä puhtaana kuin Hän näkee Jeesuksen, eli Jeesuksen ansiot lasketaan ihmisen hyväksi ilman ihmisen omia tekoja. Toki Raamattu kertoo, että pelastuville ihmisille jaetaan sitten Taivaassa eri suuruisia luottamustoimia ja eri suuruinen palkka sen mukaan kuinka luotettaviksi nämä ovat maanpäällisen vaelluksen aikana osoittautuneet, mutta varsinainen pelastuminen on yksin armosta annettu lahja niille jotka taipuivat omasta ylimielisyydestään ja lähestyivät Jumalaa Hänen tahtonsa mukaan, eli Jeesuksen Kristuksen kautta.
Tämä ei ole ihmismielen mukaista. Ihminen järjestäisi asiat aivan toisin. Kuitenkin Jumala on asettanut näin ja sitten kun olemme Jumalan tuomioistuimen edessä, mekin ymmärrämme täydessä laajuudessaan sen ihmeellisen nerokkuuden, joka tähän Jumalan asettamaan uskon kautta pelastumiseen kätkeytyy. Joudummeko silloin katumaan iankaikkisesti sitä ratkaisua, jonka teimme tämän lyhyen maallisen elämän aikana, vai voimmeko iankaikkisesti iloita yhdessä toisten pelastuvien kanssa siitä armosta ja rakkaudesta, jota Jumala meitä kohtaan osoittaa.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Oletko tullut saarnassasi kertomaasi johtopäätökseen pelkästään Raamatun perusteella vai onko pohjalla jokin henkilökohtainen kokemus. Eli onko mystisellä kokemuksella mitään osaa uskossasi?
Henkilökohtaisesta kokemuksesta puhuttaessa sitä pitäisi hieman määritellä. Eikö esimerkiksi pelko tai rakkaus ole henkilökohtaisia kokemuksia? Mutta voidaanko niitä pitää jotenkin mystisenä? Tai turvallisuuden tunne on myös kokemista, mutta mielestäni ei lainkaan mystistä.
Toki myönnän että yhteys Jumalan kanssa on myös kokemus, mutta missään tapauksessa kokemus ei ole sen yhteyden varsinainen sisältö. Ihmiset vain reagoivat asioihin myös tunteilla ja siksi kokevatkin asioita eri tavoilla.
Mikä siis on mielestäsi mystisen kokemuksen ja tavallisen kokemuksen ero?
No, joka tapauksessa vastaus kysymykseesi on, että nuo asiat löytyvät Raamatusta ja vieläpä paljolti samaan tapaan ilmaistunakin kuin tuossa tekstissä. Eli kyllä tuon tekstin pystyy perustelemaan Raamatulla, ei tarvitse luottaa omiin mystisiin tai vähemmän mystisiin kokemuksiin :)
"Mikä siis on mielestäsi mystisen kokemuksen ja tavallisen kokemuksen ero?"
En ole asiantuntija uskonnollisissa termeissä ja oletin sinun tuntevan ne paremmin. Mystisen kokemuksen ymmärrän suoraksi, välittömäksi, sanattomaksi ja yleensä lyhytaikaiseksi yhteydeksi Jumalaan. Mystinen kokemus puetaan kielelliseen asuun jälkeenpäin.
Uskonnollisen uskon perustana vastakkainen mystisen kokemuksen kanssa on tilanne, jossa uskova luettuaan Raamattua tai kuunneltuaan uskonnon opetusta vakuuttuu kristinuskon totuudellisuudesta. Henkilökohtainen kokemus voisi tässä tapauksessa olla tilanne, jossa tuo totuudellisuus oivalletaan.
Tiedän, että kristinusko haluaa olla järkisyihin, eli jälkimmäiseen tapaan uskonsa ja oppinsa perustava uskonto. Tarkoitukseni oli kysyä, näetkö itse mitään asemaa ensin mainitulla kokemuksella. Tämä sen vuoksi, että minä puolestani en vakuutu kristinuskon totuudellisuudesta lukemalla Raamattua, olen päinvastoin melko vakuuttunut ettei ilman jonkinlaisen mystisen kokemuksen tukea siitä vakuutu kukaan ajatteleva ihminen, jollainen sinäkin ilmeisesti olet. Ilman Raamatun tukea taas esittämäsi logiikka Jumalan oikeudenmukaisuudesta ontuu pahasti.
Jumalan Hengen vaikutus on tietenkin todellinen tapahtuma ihmisen elämässä, mutta monien kohdalla tämä Hengen vaikutus näkyy enemmänkin arkisten asioiden keskellä, kuin yliluonnollisina kokemuksina.
Kuitenkin uskaltaisin väittää, että jokainen uskova ihminen saa kokea esimerkiksi rukousyhteyden Jumalaan aivan yhtä todellisena, kuin keskusteluyhteyden jonkin lihaa ja verta olevan henkilön kanssa. Tällaistahan voi pitää yliluonnollisena jos niin haluaa, mutta uskova itse pitää hyvin luonnollisena sitä, että hän Hengen kautta saa tutustua Jeesukseen henkilökohtaisesti.
Kuitenkin on muistettava, että Jumala ilmaisee itseään nimenomaan Raamatun kautta. Henki opettaa ihmistä juuri Raamatun avulla aivan niin kuin opettaja voi opettaa joko suullisesti tai voi auttaa ymmärtämään kirjallisessa muodossa olevaa sanomaa. Jumala itse toimii ihmisessä Hengen kautta ja antaa ihmisen tulla tuntemaan itseään Sanansa avulla.
Onko tämä sitten mystiikkaa? Jos on, niin silloin pitäisi sanoa myös kaikkea elämää mystiikaksi. Jumalahan jatkuvasti ylläpitää kaikkea elämää, koska Hän itse on Elämä ja kaiken elämän lähde.
Kristillisen uskon sisältö on kuitenkin Jeesuksen henkilökohtainen tunteminen ja näin ollen se siis ei voi perustua historiankirjoitukseen tai logiikkaan. Ihminen, joka on kohdannut Jeesuksen, tuntee hänet ja eikös tämä ole melko henkilökohtainen asia. Kristinusko on myöskin tietoa, miten kukaan voisi uskoa sellaiseen, mistä ei mitään tiedä? Ennen kaikkea kristinusko on uskoa todellisuuteen, se ei perustu taruihin, eikä sen tarkoitus ole ensisijaisesti olla oppi tai lohdutus tai rohkaisu. Toki nämä asiat liittyy myös kristinuskoon, mutta eivät ole sen sisältö, vaan sisältö on, kuten jo mainitsin, Jeesuksen Kristuksen henkilökohtainen tunteminen. Se on tärkeintä ja se vaikuttaa sitten kaiken muun, mikä on uskosta.
Jumalan Hengen vaikutus on tietenkin todellinen tapahtuma ihmisen elämässä, mutta monien kohdalla tämä Hengen vaikutus näkyy enemmänkin arkisten asioiden keskellä, kuin yliluonnollisina kokemuksina.
Kuitenkin uskaltaisin väittää, että jokainen uskova ihminen saa kokea esimerkiksi rukousyhteyden Jumalaan aivan yhtä todellisena, kuin keskusteluyhteyden jonkin lihaa ja verta olevan henkilön kanssa. Tällaistahan voi pitää yliluonnollisena jos niin haluaa, mutta uskova itse pitää hyvin luonnollisena sitä, että hän Hengen kautta saa tutustua Jeesukseen henkilökohtaisesti.
Kuitenkin on muistettava, että Jumala ilmaisee itseään nimenomaan Raamatun kautta. Henki opettaa ihmistä juuri Raamatun avulla aivan niin kuin opettaja voi opettaa joko suullisesti tai voi auttaa ymmärtämään kirjallisessa muodossa olevaa sanomaa. Jumala itse toimii ihmisessä Hengen kautta ja antaa ihmisen tulla tuntemaan itseään Sanansa avulla.
Onko tämä sitten mystiikkaa? Jos on, niin silloin pitäisi sanoa myös kaikkea elämää mystiikaksi. Jumalahan jatkuvasti ylläpitää kaikkea elämää, koska Hän itse on Elämä ja kaiken elämän lähde.
Kristillisen uskon sisältö on kuitenkin Jeesuksen henkilökohtainen tunteminen ja näin ollen se siis ei voi perustua historiankirjoitukseen tai logiikkaan. Ihminen, joka on kohdannut Jeesuksen, tuntee hänet ja eikös tämä ole melko henkilökohtainen asia. Kristinusko on myöskin tietoa, miten kukaan voisi uskoa sellaiseen, mistä ei mitään tiedä? Ennen kaikkea kristinusko on uskoa todellisuuteen, se ei perustu taruihin, eikä sen tarkoitus ole ensisijaisesti olla oppi tai lohdutus tai rohkaisu. Toki nämä asiat liittyy myös kristinuskoon, mutta eivät ole sen sisältö, vaan sisältö on, kuten jo mainitsin, Jeesuksen Kristuksen henkilökohtainen tunteminen. Se on tärkeintä ja se vaikuttaa sitten kaiken muun, mikä on uskosta.
Vastaus siis lyhykäisyydessään lienee, että Jumalan Sanaa tarvitaan, koska Jumala käyttää sitä ilmaistakseen itsensä ihmiselle Sanansa kautta. Toisaalta ilman Jeesuksen kohtaamista ei auta, vaikka osaisi Raamatun ulkoa ja aivan ilmeisesti tätä kohtaamista voidaan pitää kokemuksena. Sana on kokemuksen sisältö ja ilman kokemusta Sana ei tule eläväksi.
"Jeesus vastasi ja sanoi heille: 'Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.'"
Tässä Jeesus ei erota näitä asioita toisistaan, vaan ne ovat ikäänkuin saman asian eri ilmenemismuotoja.
Paavali sanoo: "Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima"
Siis Jumalan sana on Jumalan voima, ne ovat sama asia. Toisaalla Paavali kirjoittaa:
"Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa, ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan. Kuitenkin me puhumme viisautta täydellisten seurassa, mutta emme tämän maailman viisautta emmekä tämän maailman valtiasten, jotka kukistuvat, vaan me puhumme salattua Jumalan viisautta, sitä kätkettyä, jonka Jumala on edeltämäärännyt ennen maailmanaikoja meidän kirkkaudeksemme,"
Kokemuksia ei mielestäni ole mitään syytä painottaa uskonnossa, koska ihminen on ihminen. Jos ihminen saa päähänsä ajatuksen, että kokemusten kautta hän saa jotain enemmän, niin silloinhan ihminen pyrkii saamaan kokemuksen. Tällainen pyrkimys ei ole oikein hyvä juttu, koska tiedämmehän, että jos oikein pinnistää, niin kyllä ihminen pystyy itse aiheuttamaan itselleen jonkinlaisen kokemuksen (mitä väsyneempi, sen helpommin).
Kuitenkaan kristinuskossa ei ole tarkoitus tavoitella kokemuksia, ne kyllä kuuluvat kristinuskoon ja niitä kyllä jokaisen uskovan elämän varrella on enemmän tai vähemmän, mutta sellaiset itse pinnistetyt kokemukset mitä joissain uskonnoissa tietoisesti tavoitellaan, ovat enemmänkin haitaksi kuin hyödyksi. Hyödyksi taas on jokainen Jumalan antama kokemus, mutta ne tulevat juuri silloin kun niitä vähiten odottaa ja niihin liittyy hyvin usein jokin ihan konkreettinen opetus tai rohkaisu tai mitä milloinkin tarvitaan.
On olemassa kristillisiä järjestöjä, jotka ovat liikaa lähteneet painottamaan kokemuksia ja kaikkea yliluonnollista jopa niin paljon, että herää kysymys voiko noista järjestöistä puhua enää ollenkaan kristillisinä. Kristinusko kun perustuu Jeesuksen Kristuksen tuntemiseen omana Vapahtajana, eikä suinkaan kokemuksiin.
Kokemuksia ei mielestäni ole mitään syytä painottaa uskonnossa, koska ihminen on ihminen. Jos ihminen saa päähänsä ajatuksen, että kokemusten kautta hän saa jotain enemmän, niin silloinhan ihminen pyrkii saamaan kokemuksen. Tällainen pyrkimys ei ole oikein hyvä juttu, koska tiedämmehän, että jos oikein pinnistää, niin kyllä ihminen pystyy itse aiheuttamaan itselleen jonkinlaisen kokemuksen (mitä väsyneempi, sen helpommin).
Kuitenkaan kristinuskossa ei ole tarkoitus tavoitella kokemuksia, ne kyllä kuuluvat kristinuskoon ja niitä kyllä jokaisen uskovan elämän varrella on enemmän tai vähemmän, mutta sellaiset itse pinnistetyt kokemukset mitä joissain uskonnoissa tietoisesti tavoitellaan, ovat enemmänkin haitaksi kuin hyödyksi. Hyödyksi taas on jokainen Jumalan antama kokemus, mutta ne tulevat juuri silloin kun niitä vähiten odottaa ja niihin liittyy hyvin usein jokin ihan konkreettinen opetus tai rohkaisu tai mitä milloinkin tarvitaan.
On olemassa kristillisiä järjestöjä, jotka ovat liikaa lähteneet painottamaan kokemuksia ja kaikkea yliluonnollista jopa niin paljon, että herää kysymys voiko noista järjestöistä puhua enää ollenkaan kristillisinä. Kristinusko kun perustuu Jeesuksen Kristuksen tuntemiseen omana Vapahtajana, eikä suinkaan kokemuksiin.
En käyttänyt mystinen sanaa halventavassa merkityksessä enkä ollenkaan puhunut yliluonnollisesta.
Sanot, että Jeesuksen henkilökohtainen tunteminen on olennainen asia. Henkilökohtainen tunteminen on ihmisen sisäinen asia eikä siinä ole kysymys kirjoitusten oikeaksi oivaltamisesta. Esittämäsi kaltainen Jeesuksen henkilökohtainen tunteminen on käsittääkseni, varsinkin jos tutustuminen on tapahtunut välittömässä yhteydessä häneen ja Pyhään henkeen, määritelmän mukaan mystinen yhteys.
Eli kristityn usko syntyy sinun käsityksesi mukaan siten, että ensin on opittu tuntemaan Jeesus rukousyhteydessä tai muussa uskonnollisessa kokemuksessa ja sen jälkeen tämä tunteminen puetaan siihen asuun, joka Raamatussa kerrotaan tai jonka joku opettaja, vaikkapa Jaska, uskovalla kertoo?
Ymmärränkö oikein, että oppisi on jonkin verran kristinuskon valtavirran ulkopuolella?
Yritin hieman tuoda esiin sitä seikkaa, että Jumalan Hengen vaikutus auttaa ihmistä tuntemaan Jeesusta ensisijaisesti Raamatun avulla. Toisen henkilön tunteminenhan ei ole tunteiden asia, vaikka tunteet myös määrittelevät sitä millainen suhde on, toisaalta toisen tunteminen ei ole tiedon asia, mutta ei toista voi tuntea tietämättä hänestä mitään, siis myös tietoa tarvitaan. Jeesus itse ilmaisee itsensä jokaiselle persoonallisella tavalla, koska Hän tuntee meidät läpikotaisin ja tietää myös sen mitä me Hänestä ajattelemme.
Ei, vaan palaan jälleen edelliseen, eli Jeesuksen olemus ei ole erilainen kuin millaisena Hän itsensä ilmaisee meille, tapahtuipa tämä ilmaiseminen Raamatun tai kokemuksen kautta. Nämä asiat eivät ole toisistaan irrallisia, Jumalan voima tulee esiin Sanan kautta. Kukaan vain ei voi uskoa Jeesukseen muuten kuin ehkä historiallisena henkilönä ilman sitä, että Jeesus itse tavalla tai toisella ilmaisee itsensä. Usko Jeesukseen on aina Jumalalta saatua ja tämän ihminen itsekin tavallisesti huomaa, ehkäpä juuri jonkin kokemuksen avulla.
Jumalan Sana ja Jumalan Henki siis ovat yhtä ja samaa Jumalaa, Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat yhtä ja samaa Jumalaa, vaikkakin heidän kauttaan Jumala tulee ilmi eri tavalla. Aina kun ihminen tulee uskoon, niin silloin se on Jumalan vaikutusta ja aina silloin koko Jumala on vaikuttanut tuohon tapahtumaan. Ihmisen täytyy saada sekä Sana, että Henki, että voi tulla uskoon. Ei sen sanan tarvitse olla juuri jokin Raamatun jae, jos se muuten on Jumalan vaikuttamaa, Hänen mielensä mukaista kirjoitusta tai puhetta, mutta se ei myöskään voi olla ristiriidassa Raamatun kanssa. Noh, en tiedä oliko tämä yhtään selvemmin sanottu, tämä asia on aika vaikea pukea sanoiksi, se on vähän kuin Jumalan kolminaisuus, jota ei oikein tyhjentävästi voi sanoilla selittää.
Ehkäpä ilmaisutapani on persoonallinen, mutta oppini on hyvin samanlainen kuin vaikkapa Ev.Lut. kirkon tunnustuskirjoissa sanotaan (itse asiassa kuulunkin ko. kirkon jäsenkuntaan). Miten oppi voisikaan olla eri, kun oppi on Jeesus Kristus.
Ymmärsin mitä tarkoitat.
Kysyisin vielä äskeisen valossa alkuperäisessä kirjoituksessasi teemana olleesta Jumalan oikeudenmukaisuudesta. Tarkoitukseni ei ole pilkata vaikka teksti minun sitä ymmärtämättäni voi siltä vaikuttaa. En ole uskovainen, jos asia ei ole aikaisemmin selvinnyt. Tarkoitukseni on yrittää oppia ymmärtämään kristinuskoa sen omista lähtökohdista.
Kirjoituksesi mukaan Jumala on säätänyt lain, jota kukaan ei voi noudattaa. Siitä pelastuu, jos ottaa vastaan Kristuksen Vapahtajanaan. Joka ei ota vastaan, sen Jumala tuomitsee Helvettiin. Toteat lisäksi yllä, että: "Kukaan vain ei voi uskoa Jeesukseen muuten kuin ehkä historiallisena henkilönä ilman sitä, että Jeesus itse tavalla tai toisella ilmaisee itsensä."
En puutu siihen, miksi Jumala on asiat näin hankalasti järjestänyt. Vaan siihen, että pelkästään suomen kielen sanakirjamerkityksessä ei kai voi puhua oikeudenmukaisuudesta, jos tuomari itse säätää lain, jota kukaan ei voi noudattaa, ja sitten sattumanvaraisesti armahtaa osan, ilman että näiden oma toiminta mitenkään vaikuttaa asiaan, ja tuomitsee osan heidän tekojensa vuoksi. Eikö mielivalta olisi sanakirjamerkityksessä osuvampi ilmaus?
Varmaankin olet näillä palstoilla lukuisia kertoja vastannut samaan kysymykseen. Tarkoitukseni ei ole olla pahantahtoinen, haluaisin vain ymmärtää uskovan logiikkaa tässä asiassa.
Alun perin Jumala ei tietenkään luonut ihmistä syntiseksi. Jumala otti valtavan riskin antaessaan ihmiselle vapaan tahdon, mutta se on ainoa tapa, jolla Jumala saattoi luoda ihmisestä olennon, joka voisi vapaaehtoisesti olla Jumalan lapsi ja vapaaehtoisesti rakastaa ja kunnioittaa Luojaansa, olla Hänelle ystävä. Minusta tämä on aika vaikuttava asia, että Kaikkivaltias Jumala tarjoaa ihmiselle ystävyyttään.
Siitä asti, kun ihminen on ollut olemassa, on siis ihmiskunnan tarina yhtä alamäkeä, mutta siitä huolimatta Jumala on aina joka vaiheessa valmistanut jonkin sellaisen keinon ihmiselle, jonka kautta ihmisellä on mahdollisuus pelastua, olipa ihminen itsessään vaikka kuinka yksinkertainen tai vaikka kuuromykkä tai liikuntakyvytön. Tältä pohjalta on helpompi ymmärtää, ettei ihmisen pelastuminen voi mitenkään liittyä ihmisen itse tekemiin hyviin tekoihin tai minkään opin taitamiseen.
Jumalan laki on kertomassa meille, miten Jumala tahtoisi meidän täällä elävän ja yksi sen tarkoituskin on osoittaa ihmiselle itselleen, että ihminen ei pysty omalla elämällään mitenkään lunastamaan taivaspaikkaa, vaan on oltava jokin muu tie pelastukseen. Lain yksi tehtävä on osoittaa ihmisen syyllisyys.
Ihminen itse päättää omasta iankaikkisuus kohtalostaan silloin, kun hän muodostaa oman suhtautumistapansa Jumalan lain edessä. Jos ihminen alkaa selitellä, että enhän minä nyt niin paha ole ja yrittää tavalla tai toisella tehdä Jumalan lain kyseenalaiseksi tai kuittaa jutun sillä, että nauraa koko Jumalalle, niin silloin ihminen ei voi saada armoa. Jos taas ihminen myöntää olevansa syyllinen Jumalan edessä ja pyytää anteeksi, niin Jumala heti armahtaa tällaisen ihmisen Jeesuksen tähden. Jumala on kuin syli auki odottava Isä, joka odottaa lastaan tuhlaajareissuilta, ihmisen tarvitsee vain lakata etsimästä pelastusta ja turvaa jostain aineellisesta hyvästä, rahasta tai mitä ihmeellisimmistä uskonnoista ym. ja kääntyä Jumalan puoleen.
Ihmiseltä ei vaadita mitään muuta, kuin se, että ihminen pyytää apua Jumalalta, Jumala huolehtii loput. Tosin se vaaditaan, että apua pyydetään sydämestä, eikä niin, että ”samapa tuo on varmistaa taivaspaikka ja hihkaista, että apua Jumala”. Elämän tilanteesta riippuen ihminen voi tietysti joutua luopumaan jostain syntielämästä, mutta jokainen, joka todella haluaa löytää Jumalan, on myös valmis luopumaan siitä, mikä on esteenä Jumalan puoleen kääntymiselle. Saahan hän Jumalalta monin verroin arvokkaampaa tilalle.
Jumalan tahto on, että JOKAINEN pelastuu, mutta Hän kunnioittaa ihmisen vapaata tahtoa, eikä pelasta ketään pakolla. Kuitenkin Jeesus lupaa:
"Sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois."
Luulen ymmärtäväni ajatuksesi.
”Ihminen itse päättää omasta iankaikkisuus kohtalostaan silloin, kun hän muodostaa oman suhtautumistapansa Jumalan lain edessä. Jos ihminen alkaa selitellä, että enhän minä nyt niin paha ole ja yrittää tavalla tai toisella tehdä Jumalan lain kyseenalaiseksi tai kuittaa jutun sillä, että nauraa koko Jumalalle, niin silloin ihminen ei voi saada armoa.”
En yritä väittää itseäni erityisen hyväksi, mutta en myönnä kovin pahaksikaan, enkä myöskään naura Jumalalle. Vaikka ihmettelenkin onko Hän todella niin huumorintajuton ja helposti nokkaantuva ettei kestä itseensä kohdistuvaa leikinlaskua. Jumalan laki on vaikeampi kysymys, koska se on niin onnettoman epäselvästi ilmaistu. Ja vaikka olisikin Jumalan laki, pidätän itselläni oikeuden sen kyseenalaistamiseen.
Kiitos kaikkiaan mukavasta ajatustenvaihdosta.
Vielä kommentti tai pari.
Jumala ei käsittääkseni ole lainkaan huumorintajuton, vaan erittäin huumorintajuinen. Ongelma on se, että tämä Jumalan lempeys ja huumorintaju kohdistuu niihin henkilöihin joiden kanssa Jumala on yhteydessä, mutta ne, joilla ei ole yhteyttä Jumalaan, ovat Jeesuksen sanojen mukaan Jumalalle kuolleita. Näitäkin henkilöitä Jumala toki aika ajoin kutsuu elämään (etsikkoaika on yleensä pari kolme kertaa ihmisen elämässä), mutta niin kauan kuin heillä ei ole yhteyttä Jumalaan Jeesuksen kautta, niin kauan nämä ihmiset ovat kadotettuja ja jos he siinä tilassa fyysisesti kuolevat, niin kadotus on heidän iankaikkinen olotilansa.
Joku sanoi, että jos Jumala rakastaisi ihmistä, niin Hän tulisi ihmisen kotiin ja tekisi kaikkia yliluonnollisia temppuja todistaakseen Jumaluutensa ja sitten anoisi ihmistä kanssaan Taivaan valtakuntaan. Näin Jumala ei kuitenkaan tee, koska se olisi jo pakottamista. Ihminen ei voisi itse valita uskooko Jumalaan. Sitten kun päättää uskoa, niin kyllä Jumala sitten itsensä ilmaiseekin, mutta ei ennen.
Joku taas sanoi, ettei asia ole niin mustavalkoinen. Kuitenkin on vain kaksi mahdollista määränpäätä tämän lyhytaikaisen maallisen elon jälkeen ja kyllähän jako silloin on melko mustavalkoinen, kolmatta vaihtoehtoa ei ole.
Tuosta laista vielä sanoisin, että kyllä sitä mielestäni voi kyseenalaistaa, mutta silloin perusteita noihin lakipykäliin pitäisi kysellä Jumalalta, koska Jumalan asetusten arvosteleminen ihmisjärjellä on osoitus siitä, että kuvittelee olevansa yhtä älykäs tai älykkäämpi kuin koko universumin Luoja. Tämä taas on hieman vaikeasti perusteltavissa, kuten Jumalan ja Jobin keskustelusta käy ilmi Job 38-42
Kiitos itsellesi keskustelusta ja hyvää päivän jatkoa.
Oletko tullut saarnassasi kertomaasi johtopäätökseen pelkästään Raamatun perusteella vai onko pohjalla jokin henkilökohtainen kokemus. Eli onko mystisellä kokemuksella mitään osaa uskossasi?
"Jumala on rakkaus."
Kummaa on tuo rakkaus. Se on sadistista ja brutaalia rakkautta.
Jer. 13:14 "Ja minä murskaan heidät, toisen toistansa vastaan, sekä isät että lapset, sanoo Herra. Minä en sääli, en säästä enkä armahda, niin että jättäisin heidät hävittämättä."
1. Sam. 15:3 "Näin sanoo Herra Sebaot: Mene siis ja voita amalekilaiset, ja vihkikää tuhon omaksi kaikki, mitä heillä on; äläkä säästä heitä, vaan surmaa miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, raavaat ja lampaat, kamelit ja aasit."
Naah. 1:2,6 "Kiivas Jumala ja kostaja on Herra. Herra on kostaja ja vihastuvainen ... Kuka seisoo hänen tuimuutensa edessä, ja kuka kestää hänen vihansa hehkua? Hänen vihastuksensa vuotaa niinkuin tuli, ja kalliot halkeilevat hänen edessänsä."
Hoos. 14:1 "Samaria joutuu syystänsä kärsimään, koska se on niskoitellut Jumalaansa vastaan: he kaatuvat miekkaan, heidän pienet lapsensa ruhjotaan, ja heidän raskaat vaimonsa halkaistaan."
Jer. 19:9 "Ja minä (Herra) panen heidät syömään poikiensa ja tyttäriensä lihaa, ja he syövät toinen toisensa lihaa siinä hädässä ja ahdistuksessa ..."
Jer. 4:8 "Sen tähden kääriytykää säkkeihin, valittakaa ja parkukaa, sillä Herran vihan hehku ei ole kääntynyt meistä pois."
2. Sam. 22:7-9 "Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa. Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi. Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä."
2. Moos. 32:27 "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Jokainen sitokoon miekkansa vyölleen. Käykää sitten edestakaisinleirin halki portista porttiin ja tappakaa jokainen, olkoon vaikka oma veli, ystävä tai sukulainen."
Hes. 9:5-7 "Ja niille toisille hän (Jumala) sanoi minun kuulteni: Kiertäkää kaupungin läpi hänen jäljessään jasurmatkaa. Älkää säälikö, älkää armahtako, tappakaa tyyten vanhukset, nuorukaiset, neitsyet, lapset ja vaimot."
4. Moos. 25:4 "Ja Herra sanoi Moosekselle: Ota kansan kaikki päämiehet ja lävistä heidät paaluihin Herralle, vastenaurinkoa, että Herran vihan hehku kääntyisi pois Israelista."
1. Sam. 6:19 "... ja kansa suri sitä, että Herra oli surmannut niin paljon kansaa."
Psa. 7:12-14 "Jumala on vanhurskas tuomari ja Jumala, joka vihastuu joka päivä. Jos kääntymystä ei tule, niin hänteroittaa miekkansa, jännittää jousensa ja tähtää sillä; hän valmistaa surma-aseet ja tekee nuolensa palaviksi."
5. Moos. 20:16-17 "Mutta näiden kansojen kaupungeissa, jotka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi, äläjätä ainoatakaan henkeä eloon, vaan vihi ne tuhon omiksi: heettiläiset ja amorilaiset, kanaanilaiset ja perissiläiset,hivviläiset ja jebusilaiset, niinkuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt."
Tuom. 14:19 "Silloin Herran Henki tuli häneen, ja hän meni Askeloniin, löi siellä kuoliaaksi kolmekymmentä miestä."
4. Moos. 15:36 "Silloin koko seurakunta vei hänet leirin ulkopuolelle, ja he kivittivät hänet kuoliaaksi, niinkuin Herra oliMoosekselle käskyn antanut."
Hoos. 14:1 "... he kaatuvat miekkaan, heidän pienet lapsensa ruhjotaan, ja heidän raskaat vaimonsa halkaistaan."
2. Sam. 12:11 "Näin sanoo Herra: Katso, minä nostatan sinulle onnettomuuden sinun omasta perheestäsi, ja silmiesiedessä minä otan sinun vaimosi ja annan heidät toiselle, ja hän on makaava sinun vaimojesi kanssa tämän auringonnähden."
Jes. 45:7 "Minä, joka teen valkeuden ja luon pimeyden, joka tuotan onnen ja luon onnettomuuden; minä, Herra, teenkaiken tämän."
Val. 3:38 "Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?"
2. Moos. 4:11 "Ja Herra sanoi hänelle: Kuka on antanut ihmiselle suun, tahi kuka tekee mykän tai kuuron, näkevän taisokean? Enkö minä, Herra?"
Jer. 18:11 "... Näin sanoo Herra: Katso, minä hankin teille onnettomuutta ja pidän neuvoa teitä vastaan."
Hes. 20:25-26 "Niinpä minäkin annoin heille käskyjä, jotka eivät olleet hyviä, ja oikeuksia, joista he eivät voineetelää, ja annoin heidän saastua lahjoistansa ... jotta saattaisin heidät kauhun valtaan ja he tulisivat tietämään, ettäminä olen Herra."
Aam. 3:6 "Puhalletaanko pasunaan kaupungissa, niin ettei kansa peljästy? Tahi tapahtuuko kaupungissaonnettomuutta, jota ei Herra ole tuottanut?"
5. Moos. 32:23-24 "Minä (Herra) kasaan onnettomuuksia heidän päällensä, kaikki nuoleni minä heihin ammun. Henääntyvät nälkään ja menehtyvät ruttoon, kulkutautien poltteeseen; minä lähetän heidän kimppuunsa petojenhampaat ja tomussa matelevaisten myrkyn."
Joos. 11:20 "Sillä Herralta tämä tuli; hän paadutti heidän sydämensä, niin että he kävivät taisteluun Israelia vastaan,jotta heidät armotta vihittäisiin tuhon omiksi ja hävitettäisiin."
1. Sam. 16:14 "Mutta Herran henki poistui Saulista, ja Herran lähettämä paha henki vaivasi häntä."
Hebr. 12:6 "Sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa."
5. Moos. 28:63 "... niin Herra silloin iloitsee teistä, siitä, että hävittää ja tuhoaa teidät."
Joos. 10:11 "Ja kun he paetessaan Israelia olivat Beet-Hooronin rinteessä, heitti Herra taivaasta heidän päällensä isojakiviä, koko matkan Asekaan asti, niin että he kuolivat;"
Jes. 6:8-13
Matt. 10:34 "Älkää luulko, että minä (Jeesus) olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa,vaan miekan."
Luuk. 22:36 "Niin hän (Jeesus) sanoi heille: ... Ja jolla ei ole, myyköön vaippansa ja ostakoon miekan."
Luuk. 12:49-51 "Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt!... Luuletteko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa? Ei, sanon minä teille, vaan eripuraisuutta."
5. Moos. 23:3 "Älköön ammonilainen ja mooabilainen pääskö Herran seurakuntaan; älkööt heidän jälkeläisensä edes kymmenennessä polvessa koskaan pääskö Herran seurakuntaan."
Ap. 16:6 "Pyhä Henki esti heitä julistamasta sanaa Aasiassa."
Matt. 10:5-6 "Nämä kaksitoista Jeesus lähetti ja käski heitä sanoen: Älköön tienne viekö pakanain luokse, älkääkä menkö mihinkään samarialaisten kaupunkiin, vaan menkää ennemmin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö."
Matt. 15:24 "Jeesus vastasi ja sanoi: Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö."
Joh. 4:22 "Sillä pelastus on juutalaisista."
Ilm. 2:6 "Mutta se sinulla on, että sinä vihaat nikolaiittain tekoja, joita myös minä (Jeesus) vihaan."
Ilm. 2:9 "Ja mitä pilkkaa sinä kärsit niiltä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan ovat saatanan synagooga."
Room. 2:10 "Mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee sitä, mikä hyvä on, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle!"
Hes. 3:5 "Sillä ei sinua lähetetä outokielisen ja kankeapuheisen kansan tykö, vaan Israelin heimon tykö."
2. Aik. 14:12 "Niin Herra antoi Aasan ja Juudan voittaa etiopialaiset, ja etiopialaiset pakenivat."
3. Moos. 21:16-23 "Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: .. Älköön lähestykö kukaan, jossa on joku
vamma, älköön kukaan sokea tai ontuva, kukaan kasvoiltaan tahi jäseniltään muodoton, jalkansa tai
kätensä taittanut, kyttyräselkäinen tai surkastunut, silmävikainen tai ihotautinen tai rupinen tai
kuohittu. .. Älköön hän tulko esiripun luo älköönkä lähestykö alttaria, koska hänessä on vamma, ettei
hän häpäisisi minun pyhäkköäni."
5. Moos. 23:1 "Älköön kukaan, joka on kuohittu musertamalla tai leikkaamalla, pääskö Herran seurakuntaan."
1. Kor. 14:34-35 "Olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnankokouksissanne, sillä heidän ei ole lupa puhua,
vaan olkoot alamaisia, niinkuin lakikin sanoo. Mutta jos he tahtovat tietoa jostakin, niin kysykööt kotonaan
omilta miehiltään, sillä häpeällistä on naisen puhua seurakunnassa."
1. Tim. 2:11-12 "Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena; mutta minä en salli, että vaimo
opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa."
3. Moos. 12:2-5 "Puhu israelilaisille ja sano: Kun vaimo tulee hedelmälliseksi ja synnyttää poikalapsen,
olkoon hän saastainen seitsemän päivää; yhtä monta päivää kuin hänen kuukautisensa kestävät, hän olkoon
saastainen. (4) Mutta vaimo pysyköön kotona kolmekymmentä kolme päivää puhdistavan verenvuotonsa
aikana; älköön hän koskeko mihinkään, mikä on pyhää, älköönkä tulko pyhäkköön, ennenkuin hänen
puhdistuspäivänsä ovat kuluneet umpeen. (5) Mutta jos hän synnyttää tyttölapsen, olkoon hän saastainen
kaksi viikkoa, samoinkuin kuukautisissaan, ja pysyköön kotona kuusikymmentä kuusi päivää puhdistavan
verenvuotonsa aikana."
5. Moos. 22:5 "Nainen älköön käyttäkö miehen tamineita, älköönkä mies pukeutuko naisen vaatteisiin; sillä
jokainen, joka niin tekee, on kauhistus Herralle, sinun Jumalallesi."
1. Kor. 11:7-10 "Miehen ei tule peittää päätänsä, koska hän on Jumalan kuva ja kunnia; mutta vaimo on
miehen kunnia. Sillä mies ei ole alkuisin vaimosta, vaan vaimo miehestä; eikä miestä luotu vaimoa varten,
vaan vaimo miestä varten. Sentähden vaimon tulee pitää päässään vallanalaisuuden merkki enkelien
tähden."
Efes. 5:22-24 "Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle; sillä mies on vaimon pää ..
Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset."
3. Moos. 15:19-30 "Ja kun naisella on vuoto, niin että verta vuotaa hänen ruumiistansa, olkoon hän
kuukautistilassaan seitsemän päivää, ja jokainen, joka häneen koskee, olkoon saastainen iltaan asti. (22) Ja
jokainen, joka koskee istuimeen, mihin hyvänsä, jolla hän on istunut, pesköön vaatteensa ja peseytyköön
vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti. (23) Ja jos joku koskee esineeseen, joka on hänen vuoteellaan tai
istuimella, jolla hän on istunut, olkoon saastainen iltaan asti. (29) Ja kahdeksantena päivänä hän ottakoon
kaksi metsäkyyhkystä tai kaksi kyyhkysenpoikaa ja tuokoon ne papille, ilmestysmajan ovelle. (30) Ja pappi
uhratkoon toisen syntiuhriksi ja toisen polttouhriksi. Näin pappi toimittakoon Herran edessä hänelle
sovituksen hänen saastaisesta vuodostaan."
Kol. 3:18 "Vaimot, olkaa miehillenne alamaiset, niinkuin sopii Herrassa."
1. Moos. 3:16 "Ja naiselle hän (Jumala) sanoi: Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää
synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva."
5. Moos. 25:11-12 "Jos kaksi miestä tappelee keskenään ja toisen vaimo tulee auttamaan miestään sen
käsistä, joka häntä lyö, ja ojentaa kätensä ja tarttuu tämän häpyyn, niin hakkaa poikki hänen kätensä
säälimättä."
5. Moos. 22:28-29 "Jos joku tapaa neitsyen, joka ei ole kihlattu, ja ottaa hänet kiinni ja makaa hänen
kanssaan ja heidät siitä tavataan, niin mies, joka makasi hänen kanssaan, antakoon tytön isälle
viisikymmentä hopeasekeliä, ja tyttö tulkoon hänen vaimokseen, koska hän raiskasi hänet; hän älköön
hyljätkö häntä koko elinaikanansa."
Sananl. 11:22 "Kultarengas sian kärsässä on kaunis nainen, älyä vailla."
Sananl. 9:13 "Tyhmyys on nainen, levoton ja yksinkertainen, eikä hän mistään mitään tiedä."
Sananl. 31:3 "Älä anna voimaasi naisille, vaellustasi kuningasten turmelijatarten valtaan."
3. Moos. 21:9 "Jos papin tytär häpäisee itsensä haureudella, niin hän häpäisee isänsä; hänet poltettakoon
tulessa."
2. Moos. 22:18 "Velhonaisen älä salli elää."
5. Moos. 21:10-14 "Kun lähdet sotaan vihollisiasi vastaan ja Herra, sinun Jumalasi, antaa heidät sinun käsiisi
ja sinä otat heistä vankeja ja vankien joukossa näet kaunisvartaloisen naisen ja mielistyt häneen ja tahdot
ottaa hänet vaimoksesi, niin vie hänet kotiisi, ja hän ajattakoon hiuksensa ja leikatkoon kyntensä. Ja hän
riisukoon vaatteensa, joissa hänet vangittiin ... sitten saat yhtyä häneen ja naida hänet, niin että hän tulee
vaimoksesi. Mutta jos hän ei sitten enää sinua miellytä, niin päästä hänet menemään vapaana äläkä myy
häntä rahasta."
3. Moos. 27:2-7 "Arvioitse mies, joka on kahdenkymmenen ja kuudenkymmenen vuoden välillä,
viiteenkymmeneen hopeasekeliin pyhäkkösekelin painon mukaan; mutta jos se on nainen, arvioitse hänet
kolmeenkymmeneen sekeliin."
5. Moos. 22:13-21 "Jos joku on ottanut vaimon ja yhtynyt häneen, mutta sitten hylkii häntä ... ja sanoo:
Minä otin tämän naisen vaimokseni, mutta kun ryhdyin häneen, en tavannut hänessä neitsyyden merkkiä ...
(20) Jos syytös on tosi, jos tytössä ei tavattu neitsyyden merkkiä, silloin vietäköön tyttö isänsä talon ovelle,
ja kaupungin miehet kivittäkööt hänet kuoliaaksi."
Tuom. 21:21 "Kun näette Siilon tyttärien tulevan ulos karkeloimaan, niin rynnätkää viinitarhoista ja
ryöstäkää jokainen itsellenne vaimo Siilon tyttäristä ja lähtekää Benjaminin maahan."
"Jumala on rakkaus."
Kummaa on tuo rakkaus. Se on sadistista ja brutaalia rakkautta.
Jer. 13:14 "Ja minä murskaan heidät, toisen toistansa vastaan, sekä isät että lapset, sanoo Herra. Minä en sääli, en säästä enkä armahda, niin että jättäisin heidät hävittämättä."
1. Sam. 15:3 "Näin sanoo Herra Sebaot: Mene siis ja voita amalekilaiset, ja vihkikää tuhon omaksi kaikki, mitä heillä on; äläkä säästä heitä, vaan surmaa miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, raavaat ja lampaat, kamelit ja aasit."
Naah. 1:2,6 "Kiivas Jumala ja kostaja on Herra. Herra on kostaja ja vihastuvainen ... Kuka seisoo hänen tuimuutensa edessä, ja kuka kestää hänen vihansa hehkua? Hänen vihastuksensa vuotaa niinkuin tuli, ja kalliot halkeilevat hänen edessänsä."
Hoos. 14:1 "Samaria joutuu syystänsä kärsimään, koska se on niskoitellut Jumalaansa vastaan: he kaatuvat miekkaan, heidän pienet lapsensa ruhjotaan, ja heidän raskaat vaimonsa halkaistaan."
Jer. 19:9 "Ja minä (Herra) panen heidät syömään poikiensa ja tyttäriensä lihaa, ja he syövät toinen toisensa lihaa siinä hädässä ja ahdistuksessa ..."
Jer. 4:8 "Sen tähden kääriytykää säkkeihin, valittakaa ja parkukaa, sillä Herran vihan hehku ei ole kääntynyt meistä pois."
2. Sam. 22:7-9 "Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa, Jumalaani minä rukoilin; ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, minun huutoni kohosi hänen korviinsa. Silloin maa huojui ja järisi, taivaan perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi. Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä."
2. Moos. 32:27 "Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Jokainen sitokoon miekkansa vyölleen. Käykää sitten edestakaisinleirin halki portista porttiin ja tappakaa jokainen, olkoon vaikka oma veli, ystävä tai sukulainen."
Hes. 9:5-7 "Ja niille toisille hän (Jumala) sanoi minun kuulteni: Kiertäkää kaupungin läpi hänen jäljessään jasurmatkaa. Älkää säälikö, älkää armahtako, tappakaa tyyten vanhukset, nuorukaiset, neitsyet, lapset ja vaimot."
4. Moos. 25:4 "Ja Herra sanoi Moosekselle: Ota kansan kaikki päämiehet ja lävistä heidät paaluihin Herralle, vastenaurinkoa, että Herran vihan hehku kääntyisi pois Israelista."
1. Sam. 6:19 "... ja kansa suri sitä, että Herra oli surmannut niin paljon kansaa."
Psa. 7:12-14 "Jumala on vanhurskas tuomari ja Jumala, joka vihastuu joka päivä. Jos kääntymystä ei tule, niin hänteroittaa miekkansa, jännittää jousensa ja tähtää sillä; hän valmistaa surma-aseet ja tekee nuolensa palaviksi."
5. Moos. 20:16-17 "Mutta näiden kansojen kaupungeissa, jotka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi, äläjätä ainoatakaan henkeä eloon, vaan vihi ne tuhon omiksi: heettiläiset ja amorilaiset, kanaanilaiset ja perissiläiset,hivviläiset ja jebusilaiset, niinkuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt."
Tuom. 14:19 "Silloin Herran Henki tuli häneen, ja hän meni Askeloniin, löi siellä kuoliaaksi kolmekymmentä miestä."
4. Moos. 15:36 "Silloin koko seurakunta vei hänet leirin ulkopuolelle, ja he kivittivät hänet kuoliaaksi, niinkuin Herra oliMoosekselle käskyn antanut."
Hoos. 14:1 "... he kaatuvat miekkaan, heidän pienet lapsensa ruhjotaan, ja heidän raskaat vaimonsa halkaistaan."
2. Sam. 12:11 "Näin sanoo Herra: Katso, minä nostatan sinulle onnettomuuden sinun omasta perheestäsi, ja silmiesiedessä minä otan sinun vaimosi ja annan heidät toiselle, ja hän on makaava sinun vaimojesi kanssa tämän auringonnähden."
Jes. 45:7 "Minä, joka teen valkeuden ja luon pimeyden, joka tuotan onnen ja luon onnettomuuden; minä, Herra, teenkaiken tämän."
Val. 3:38 "Eikö lähde Korkeimman suusta paha ja hyvä?"
2. Moos. 4:11 "Ja Herra sanoi hänelle: Kuka on antanut ihmiselle suun, tahi kuka tekee mykän tai kuuron, näkevän taisokean? Enkö minä, Herra?"
Jer. 18:11 "... Näin sanoo Herra: Katso, minä hankin teille onnettomuutta ja pidän neuvoa teitä vastaan."
Hes. 20:25-26 "Niinpä minäkin annoin heille käskyjä, jotka eivät olleet hyviä, ja oikeuksia, joista he eivät voineetelää, ja annoin heidän saastua lahjoistansa ... jotta saattaisin heidät kauhun valtaan ja he tulisivat tietämään, ettäminä olen Herra."
Aam. 3:6 "Puhalletaanko pasunaan kaupungissa, niin ettei kansa peljästy? Tahi tapahtuuko kaupungissaonnettomuutta, jota ei Herra ole tuottanut?"
5. Moos. 32:23-24 "Minä (Herra) kasaan onnettomuuksia heidän päällensä, kaikki nuoleni minä heihin ammun. Henääntyvät nälkään ja menehtyvät ruttoon, kulkutautien poltteeseen; minä lähetän heidän kimppuunsa petojenhampaat ja tomussa matelevaisten myrkyn."
Joos. 11:20 "Sillä Herralta tämä tuli; hän paadutti heidän sydämensä, niin että he kävivät taisteluun Israelia vastaan,jotta heidät armotta vihittäisiin tuhon omiksi ja hävitettäisiin."
1. Sam. 16:14 "Mutta Herran henki poistui Saulista, ja Herran lähettämä paha henki vaivasi häntä."
Hebr. 12:6 "Sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa."
5. Moos. 28:63 "... niin Herra silloin iloitsee teistä, siitä, että hävittää ja tuhoaa teidät."
Joos. 10:11 "Ja kun he paetessaan Israelia olivat Beet-Hooronin rinteessä, heitti Herra taivaasta heidän päällensä isojakiviä, koko matkan Asekaan asti, niin että he kuolivat;"
Jes. 6:8-13
Matt. 10:34 "Älkää luulko, että minä (Jeesus) olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa,vaan miekan."
Luuk. 22:36 "Niin hän (Jeesus) sanoi heille: ... Ja jolla ei ole, myyköön vaippansa ja ostakoon miekan."
Luuk. 12:49-51 "Tulta minä olen tullut heittämään maan päälle; ja kuinka minä tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt!... Luuletteko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa? Ei, sanon minä teille, vaan eripuraisuutta."
5. Moos. 23:3 "Älköön ammonilainen ja mooabilainen pääskö Herran seurakuntaan; älkööt heidän jälkeläisensä edes kymmenennessä polvessa koskaan pääskö Herran seurakuntaan."
Ap. 16:6 "Pyhä Henki esti heitä julistamasta sanaa Aasiassa."
Matt. 10:5-6 "Nämä kaksitoista Jeesus lähetti ja käski heitä sanoen: Älköön tienne viekö pakanain luokse, älkääkä menkö mihinkään samarialaisten kaupunkiin, vaan menkää ennemmin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö."
Matt. 15:24 "Jeesus vastasi ja sanoi: Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö."
Joh. 4:22 "Sillä pelastus on juutalaisista."
Ilm. 2:6 "Mutta se sinulla on, että sinä vihaat nikolaiittain tekoja, joita myös minä (Jeesus) vihaan."
Ilm. 2:9 "Ja mitä pilkkaa sinä kärsit niiltä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan ovat saatanan synagooga."
Room. 2:10 "Mutta kirkkaus ja kunnia ja rauha jokaiselle, joka tekee sitä, mikä hyvä on, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle!"
Hes. 3:5 "Sillä ei sinua lähetetä outokielisen ja kankeapuheisen kansan tykö, vaan Israelin heimon tykö."
2. Aik. 14:12 "Niin Herra antoi Aasan ja Juudan voittaa etiopialaiset, ja etiopialaiset pakenivat."
3. Moos. 21:16-23 "Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: .. Älköön lähestykö kukaan, jossa on joku
vamma, älköön kukaan sokea tai ontuva, kukaan kasvoiltaan tahi jäseniltään muodoton, jalkansa tai
kätensä taittanut, kyttyräselkäinen tai surkastunut, silmävikainen tai ihotautinen tai rupinen tai
kuohittu. .. Älköön hän tulko esiripun luo älköönkä lähestykö alttaria, koska hänessä on vamma, ettei
hän häpäisisi minun pyhäkköäni."
5. Moos. 23:1 "Älköön kukaan, joka on kuohittu musertamalla tai leikkaamalla, pääskö Herran seurakuntaan."
1. Kor. 14:34-35 "Olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnankokouksissanne, sillä heidän ei ole lupa puhua,
vaan olkoot alamaisia, niinkuin lakikin sanoo. Mutta jos he tahtovat tietoa jostakin, niin kysykööt kotonaan
omilta miehiltään, sillä häpeällistä on naisen puhua seurakunnassa."
1. Tim. 2:11-12 "Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena; mutta minä en salli, että vaimo
opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa."
3. Moos. 12:2-5 "Puhu israelilaisille ja sano: Kun vaimo tulee hedelmälliseksi ja synnyttää poikalapsen,
olkoon hän saastainen seitsemän päivää; yhtä monta päivää kuin hänen kuukautisensa kestävät, hän olkoon
saastainen. (4) Mutta vaimo pysyköön kotona kolmekymmentä kolme päivää puhdistavan verenvuotonsa
aikana; älköön hän koskeko mihinkään, mikä on pyhää, älköönkä tulko pyhäkköön, ennenkuin hänen
puhdistuspäivänsä ovat kuluneet umpeen. (5) Mutta jos hän synnyttää tyttölapsen, olkoon hän saastainen
kaksi viikkoa, samoinkuin kuukautisissaan, ja pysyköön kotona kuusikymmentä kuusi päivää puhdistavan
verenvuotonsa aikana."
5. Moos. 22:5 "Nainen älköön käyttäkö miehen tamineita, älköönkä mies pukeutuko naisen vaatteisiin; sillä
jokainen, joka niin tekee, on kauhistus Herralle, sinun Jumalallesi."
1. Kor. 11:7-10 "Miehen ei tule peittää päätänsä, koska hän on Jumalan kuva ja kunnia; mutta vaimo on
miehen kunnia. Sillä mies ei ole alkuisin vaimosta, vaan vaimo miehestä; eikä miestä luotu vaimoa varten,
vaan vaimo miestä varten. Sentähden vaimon tulee pitää päässään vallanalaisuuden merkki enkelien
tähden."
Efes. 5:22-24 "Vaimot, olkaa omille miehillenne alamaiset niinkuin Herralle; sillä mies on vaimon pää ..
Mutta niinkuin seurakunta on Kristukselle alamainen, niin olkoot vaimotkin miehillensä kaikessa alamaiset."
3. Moos. 15:19-30 "Ja kun naisella on vuoto, niin että verta vuotaa hänen ruumiistansa, olkoon hän
kuukautistilassaan seitsemän päivää, ja jokainen, joka häneen koskee, olkoon saastainen iltaan asti. (22) Ja
jokainen, joka koskee istuimeen, mihin hyvänsä, jolla hän on istunut, pesköön vaatteensa ja peseytyköön
vedessä ja olkoon saastainen iltaan asti. (23) Ja jos joku koskee esineeseen, joka on hänen vuoteellaan tai
istuimella, jolla hän on istunut, olkoon saastainen iltaan asti. (29) Ja kahdeksantena päivänä hän ottakoon
kaksi metsäkyyhkystä tai kaksi kyyhkysenpoikaa ja tuokoon ne papille, ilmestysmajan ovelle. (30) Ja pappi
uhratkoon toisen syntiuhriksi ja toisen polttouhriksi. Näin pappi toimittakoon Herran edessä hänelle
sovituksen hänen saastaisesta vuodostaan."
Kol. 3:18 "Vaimot, olkaa miehillenne alamaiset, niinkuin sopii Herrassa."
1. Moos. 3:16 "Ja naiselle hän (Jumala) sanoi: Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää
synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva."
5. Moos. 25:11-12 "Jos kaksi miestä tappelee keskenään ja toisen vaimo tulee auttamaan miestään sen
käsistä, joka häntä lyö, ja ojentaa kätensä ja tarttuu tämän häpyyn, niin hakkaa poikki hänen kätensä
säälimättä."
5. Moos. 22:28-29 "Jos joku tapaa neitsyen, joka ei ole kihlattu, ja ottaa hänet kiinni ja makaa hänen
kanssaan ja heidät siitä tavataan, niin mies, joka makasi hänen kanssaan, antakoon tytön isälle
viisikymmentä hopeasekeliä, ja tyttö tulkoon hänen vaimokseen, koska hän raiskasi hänet; hän älköön
hyljätkö häntä koko elinaikanansa."
Sananl. 11:22 "Kultarengas sian kärsässä on kaunis nainen, älyä vailla."
Sananl. 9:13 "Tyhmyys on nainen, levoton ja yksinkertainen, eikä hän mistään mitään tiedä."
Sananl. 31:3 "Älä anna voimaasi naisille, vaellustasi kuningasten turmelijatarten valtaan."
3. Moos. 21:9 "Jos papin tytär häpäisee itsensä haureudella, niin hän häpäisee isänsä; hänet poltettakoon
tulessa."
2. Moos. 22:18 "Velhonaisen älä salli elää."
5. Moos. 21:10-14 "Kun lähdet sotaan vihollisiasi vastaan ja Herra, sinun Jumalasi, antaa heidät sinun käsiisi
ja sinä otat heistä vankeja ja vankien joukossa näet kaunisvartaloisen naisen ja mielistyt häneen ja tahdot
ottaa hänet vaimoksesi, niin vie hänet kotiisi, ja hän ajattakoon hiuksensa ja leikatkoon kyntensä. Ja hän
riisukoon vaatteensa, joissa hänet vangittiin ... sitten saat yhtyä häneen ja naida hänet, niin että hän tulee
vaimoksesi. Mutta jos hän ei sitten enää sinua miellytä, niin päästä hänet menemään vapaana äläkä myy
häntä rahasta."
3. Moos. 27:2-7 "Arvioitse mies, joka on kahdenkymmenen ja kuudenkymmenen vuoden välillä,
viiteenkymmeneen hopeasekeliin pyhäkkösekelin painon mukaan; mutta jos se on nainen, arvioitse hänet
kolmeenkymmeneen sekeliin."
5. Moos. 22:13-21 "Jos joku on ottanut vaimon ja yhtynyt häneen, mutta sitten hylkii häntä ... ja sanoo:
Minä otin tämän naisen vaimokseni, mutta kun ryhdyin häneen, en tavannut hänessä neitsyyden merkkiä ...
(20) Jos syytös on tosi, jos tytössä ei tavattu neitsyyden merkkiä, silloin vietäköön tyttö isänsä talon ovelle,
ja kaupungin miehet kivittäkööt hänet kuoliaaksi."
Tuom. 21:21 "Kun näette Siilon tyttärien tulevan ulos karkeloimaan, niin rynnätkää viinitarhoista ja
ryöstäkää jokainen itsellenne vaimo Siilon tyttäristä ja lähtekää Benjaminin maahan."
Vastauksia moniin kysymyksiin kristinuskon pahuudesta tai Jumalan olemuksesta löytyy mm.
http://www.nic.fi/~jlindell/kysyjumala.htm
Siis siitä vain rankaisemaan murhaajia, raiskaajia jne.
Mutta kun se ilkimys rankaisee JO siitä, että joku ihmisyksilö ei vaan PYSTY uskomaan siihen itseensä. Ja rankaisee vielä todella kovimman mukaan, ikuisella kadotuksella. Tai ehkä jopa ikuisella kidutuksella Helvetissä, kahta eri versioo olen kuullut. Toisen mukaan kuollut kuolee ja pysyy kuolleena(ikuinen kadotus, ei nousua Taivaaseen) tai sitten se Helvetti tulipätseineen. Joka tapauksessa ei ole kovin oikeudenmukainen rangaistus.
Mielestäni on epäoikeudenmukaista langettaa sama tuomio vaikkapa kymmeniä naisia raiskanneelle ja silponeelle ihmiselle ja vailla rikoksia ja ehkäpä jopa hyviä tekoja tehneelle ihmiselle, joka ei usko Jumalaan.
< ..rankaisee JO siitä, että joku ihmisyksilö ei vaan PYSTY uskomaan siihen itseensä. >
Jossain elämän vaiheessa Jumala vetää jokaista ihmistä puoleensa. Jokainen ihminen tulee jossain tilanteessa ymmärtämään, että on mahdollisuus löytää Jumala Jeesuksen Kristuksen kautta. Ei kenenkään omin voimin tarvitse Jumalaan uskoa, vaan Jumala itse tarjoaa ihmiselle mahdollisuutta löytää Totuus. Tuossa tilanteessa ihminen voi päättää, että rakastaa enemmän vääryyttä ja pimeyttä, eikä siis ota vastaan Jumalan tarjousta syntien anteeksi saamisesta ja yhteyden ja rauhan synnyttämisestä ihmisen ja Jumalan välille.
Rangaistus, mikä kohtaa jokaisen ihmisen, jolla ei ole tätä rauhan sopimusta Jumalan kanssa, tulee siis siitä, että ihminen on itse torjunut mahdollisuuden elää valossa ja totuudessa Jumalan lapsena. Tämä Jumalan asettama ”testi” tulee ihmiselle aina yllättäen ja ihminen valitsee siinä tilanteessa itse, tahtooko jatkaa elämäänsä itsekkäästi omaa etuaan lyhytnäköisesti ajatellen, vai tahtooko tunnustaa syntisyytensä ottaa vastaan armahduksen Jeesuksen kautta. Jos ihminen rakastaa syntistä elämäänsä, niin ei Jumala pakota parannukseen, vaan kunnioittaa ihmisen omaa tahtoa ja jättää tämän elämään ihmisen itsensä tahtomalla tavalla.
< Mielestäni on epäoikeudenmukaista langettaa sama tuomio vaikkapa kymmeniä naisia raiskanneelle ja silponeelle ihmiselle ja vailla rikoksia ja ehkäpä jopa hyviä tekoja tehneelle ihmiselle, joka ei usko Jumalaan.>
Mutta Jumala ei etsi tekoja. Mitä tekoja Jumala tarvitsisi? Hän on itse luonut kaiken mitä on, ei ihminen voi antaa Jumalalle mitään muuta kuin sen kunnioituksen, jonka Jumala ansaitsee. Kun ihminen katselee tähtitaivasta, niin hän kokee itsensä hyvin pieneksi ja vähäiseksi. Jumala on paljon enemmän kuin tähtitaivas ja Jumalan edessä ihmisen kuuluisi tuntea vain syvää kunnioitusta Jumalaa kohtaan ja ihmetystä siitä, että Jumala välittää vähäisestä ihmisestä.
Jos tämä Kaikkivaltias Jumala kutsuu ihmistä ystäväkseen, mutta ihminen sanoo, että enhän minä voi, kun minunhan pitäisi sitten lopettaa irtosuhteet tai varastaminen ja huijaaminen tai joutuisin kohtaamaan oman vähäisyyteni, sorry, but no, niin miksi ihminen sitten vielä syyttää Jumalaa omasta kadotustuomiostaan, jossa hän vain niittää sen mitä on kylvänyt. Millä oikeudella? Tämähän on tosin vain tämän ajan ongelma, koska kadotuksessa olevat kyllä tietävät miksi ovat siellä, eikä heidän huulillaan ole yhtään herjaavaa sanaa Jumalaa kohtaan.
< ..rankaisee JO siitä, että joku ihmisyksilö ei vaan PYSTY uskomaan siihen itseensä. >
Jossain elämän vaiheessa Jumala vetää jokaista ihmistä puoleensa. Jokainen ihminen tulee jossain tilanteessa ymmärtämään, että on mahdollisuus löytää Jumala Jeesuksen Kristuksen kautta. Ei kenenkään omin voimin tarvitse Jumalaan uskoa, vaan Jumala itse tarjoaa ihmiselle mahdollisuutta löytää Totuus. Tuossa tilanteessa ihminen voi päättää, että rakastaa enemmän vääryyttä ja pimeyttä, eikä siis ota vastaan Jumalan tarjousta syntien anteeksi saamisesta ja yhteyden ja rauhan synnyttämisestä ihmisen ja Jumalan välille.
Rangaistus, mikä kohtaa jokaisen ihmisen, jolla ei ole tätä rauhan sopimusta Jumalan kanssa, tulee siis siitä, että ihminen on itse torjunut mahdollisuuden elää valossa ja totuudessa Jumalan lapsena. Tämä Jumalan asettama ”testi” tulee ihmiselle aina yllättäen ja ihminen valitsee siinä tilanteessa itse, tahtooko jatkaa elämäänsä itsekkäästi omaa etuaan lyhytnäköisesti ajatellen, vai tahtooko tunnustaa syntisyytensä ottaa vastaan armahduksen Jeesuksen kautta. Jos ihminen rakastaa syntistä elämäänsä, niin ei Jumala pakota parannukseen, vaan kunnioittaa ihmisen omaa tahtoa ja jättää tämän elämään ihmisen itsensä tahtomalla tavalla.
< Mielestäni on epäoikeudenmukaista langettaa sama tuomio vaikkapa kymmeniä naisia raiskanneelle ja silponeelle ihmiselle ja vailla rikoksia ja ehkäpä jopa hyviä tekoja tehneelle ihmiselle, joka ei usko Jumalaan.>
Mutta Jumala ei etsi tekoja. Mitä tekoja Jumala tarvitsisi? Hän on itse luonut kaiken mitä on, ei ihminen voi antaa Jumalalle mitään muuta kuin sen kunnioituksen, jonka Jumala ansaitsee. Kun ihminen katselee tähtitaivasta, niin hän kokee itsensä hyvin pieneksi ja vähäiseksi. Jumala on paljon enemmän kuin tähtitaivas ja Jumalan edessä ihmisen kuuluisi tuntea vain syvää kunnioitusta Jumalaa kohtaan ja ihmetystä siitä, että Jumala välittää vähäisestä ihmisestä.
Jos tämä Kaikkivaltias Jumala kutsuu ihmistä ystäväkseen, mutta ihminen sanoo, että enhän minä voi, kun minunhan pitäisi sitten lopettaa irtosuhteet tai varastaminen ja huijaaminen tai joutuisin kohtaamaan oman vähäisyyteni, sorry, but no, niin miksi ihminen sitten vielä syyttää Jumalaa omasta kadotustuomiostaan, jossa hän vain niittää sen mitä on kylvänyt. Millä oikeudella? Tämähän on tosin vain tämän ajan ongelma, koska kadotuksessa olevat kyllä tietävät miksi ovat siellä, eikä heidän huulillaan ole yhtään herjaavaa sanaa Jumalaa kohtaan.
"Jossain elämän vaiheessa Jumala vetää jokaista ihmistä puoleensa. "
Eipä ole vetoa tuntunut. Mihin perustuu omituinen mielipiteesi siitä, että jos joku ei ole vetoa tuntenut(tai "kutsua vastaanottanut"), niin hänhän on tietenkin vääryyden ja pimeyden suuntaan kallellaan? Että sittenkö ei voi mitenkään olla kunnonkansalainen ja hyvä ihminen?
"Mutta Jumala ei etsi tekoja. Mitä tekoja Jumala tarvitsisi?"
Jumalanpalvelus ja rukoilu, ovat tekoja. Miksi Jumala tarvitsisi palvontaa ihmisiltä? Jos on niin mahtava, että pystyy maailmankaikkkeuden luomaan, niin tuskin tarvitsee niiden "maan matosten" mitättömien luomustensa palvontaa ja kunnioitusta. Luulisi pitävän semmoista ihan tarpeettomana itsetehostuksena.
"...mutta ihminen sanoo, että enhän minä voi, kun minunhan pitäisi sitten lopettaa irtosuhteet tai varastaminen ja huijaaminen..."
Ja jälleen, miksi mielestäsi irtosuhteet, rikollisuus ja muut "paheet" liittyvät ehdottomasti kaikkiin ei uskovaisiin ihmisiin?
En ole pyytänyt ketään kuolemaan puolestani. Aika ilkee temppu tapattaa häiskä noin 2000 vuotta sitten ja sanoa, että se nyt kuoli sunkin puolestas ja jos et sitä usko, niin hukka perii.
Jeesus olisi voinut välttää kuoleman, mutta hänpä vaan käyttäytyi itsetuhoisasti. Siksi voi olkaansakin kohauttaa. Kamala rangaistus "rikoksesta" tuommoinen ristiin naulitseminen. Moni muukin sen kohtalon niihin aikoihin joutui kokemaan. Minä en usko, Jumalaan ja siis mielestäni Jeesus oli tavallinen (karismaattinen kyllä, mutta hihhuli) aika harmiton tyyppi joka hakemalla haki hankaluuksia elämäänsä, koska luuli olevansa Jumalan poika.
Kyllä se vaan on epäoikeudenmukaista, että jos on lapsena tikkarin kaupasta varastanut, eikä usko Jumalaan, eikä siis ole syntiään anteeksi pyydellyt, vaikka olisikin katunutkin rikollista tekoaan, mutta ei siis uskoisi Jumalaan, niin hänpä joutuukin sitten Helvettiin. Kun taasen murhaaja-raiskaaja tulee uskoon, pyytää tekojaan anteeksi, niin hän pääseekin Taivaaseen. Ja siinäkin tapauksessa, jos murhaaja-raiskaaja ei tule uskoon, niin sama ikuinen kidutus on hänen, kuten tämän tikkarin näpistäjänkin kohtalona.
Jos nyt maallisessa elämässä tuomittaisiin tikkarivaras ja raiskaaja, molemmat elinkautiseen, niin olisihan se lähes kaikkien mielestä epäoikeudenmukaista. Ja jos Jumala toimii näin, kun itsekkäänä haluaa luomistyöstään kunniaa, palvontaa ja kiitosta, niin armoton, ilkeämielinen ja epäoikeudenmukainen hän on. Siitä ei pääse yli ja ohi mitenkään. Et voi mitenkään kääntää epäoikeudenmukaisuutta, rakkaudeksi ja hyvyydeksi.
Etpä tietenkään, ethän ole pyytänyt ketään myöskään luomaan maapalloa tai synnyttämään itseäsi. Kuinka voisitkaan?
Tietenkin Jeesus olisi voinut välttää kuoleman, mutta hän antoi itsensä vapaaehtoisesti, koska muuten meillä ei olisi pelastusta. Ei Jeesus itsensä takia kuollut, vaan syntisten ihmisten puolesta.
Tuomio tuleekin sen mukaan, miten suhtautuu Jumalaan. Kyse on periaatteesta, sydämen asenteesta Jumalaa kohtaan. Jos ei tahdo yhteyteen Jumalan kanssa, niin ei joudu, ei nyt, eikä koskaan. Jos tahtoo löytää totuuden ja Jumalan, joka on kaiken takana, niin saa löytää ja saa olla Hänen kanssaan nyt ja iankaikkisesti. Tämä ihmiselle annettu vapaa valinta on armoa.
No, tätä minun on tietysti turha selittää, koska olet päätöksesi tehnyt, etkä halua tulla tuntemaan Jumalaa. Ei minun tarkoitukseni ole ketään saada vakuutetuksi Jumalan olemassaolosta, en minä siihen pysty. Tarkoitukseni on täällä kertoa siitä millainen Jumalan on ja toivon, että jotakuta alkaisi kiinnostaa sen verran, että tahtoisi itse tutustua Häneen. Minä muistan omasta kokemuksesta sen miten turha Jumalasta on puhua ihmiselle, jota asia ei kiinnosta. Mutta jos joku kiinnostuu ja tahtoo tuntea Jumalan, niin silloin hän tarvitsee henkilökohtaisen kosketuksen Jumalan todellisuuteen ja sitä en minä aikä kukaan ihminen voi tarjota, se täytyy pyytää ja saada suoraan Jumalalta henkilökohtaisesti.
Jumalan antama ilmoitus ihmisen pelastumisesta Jeesuksen uhrin kautta on ihmiselle niin mieletöntä puhetta, ettei yksikään ihminen pysty itse sitä uskomaan.
Puhe ristin sovittavasta voimasta on hulluutta ihmismielen mukaan ajatellen. Se on niin vaikea käsittää, ettei älykkäinkään ja oppineinkaan ihminen voi sitä ymmärtää, mutta Jumalan antaman uskon kautta on sovitustyö niin yksinkertainen asia, että hullukin sen älyää.
Tämä on melkoinen kompastuskivi monelle. Ihminen on olemukseltaan itsekäs, eikä haluaisi tunnustaa auktoriteetteja ja varsinkaan Jumalan kaltaista ehdotonta auktoriteettia ihminen ei millään halua tunnustaa. Ehkä jonkin pienen auktoriteetin voikin tunnustaa, kuten opettajan, mutta hänenkin opetuksensa täytyy aina hieman kyseenalaistaa.
Se, että ihminen hylkäisi kaiken oman älykkyytensä antaman ymmärryksen ja kaikki omat hyvät tekonsa ja laskisi sen kaiken roskan arvoiseksi silloin, kun pelastumisesta on kysymys, on monille liikaa. Eräskin hieno rouva sanoi kerran, ettei hän missään olosuhteissa suostu pelastumaan samoilla ehdoilla kuin hänen piikansa, vaan hänellä täytyy olla erilaiset ehdot, kun hän nyt on sentään jotain. Tämä voi tuntua huvittavalta, mutta tämän kaltainen ajatus löytyy meidän useimpien mielestä jossain muodossa.
Ihminen ei millään haluaisi pelastua Jumalan asettamien ehtojen mukaan, vaan vaatisi saada itse määritellä kuinka pelastuu. Noh, tällainen ihminen vain on. Joka ei itsessään tällaista tunnista, tuntee itseään melko pintapuolisesti.
Kuitenkaan totuus ei ole jaettu. Samalla kun ihminen kieltäytyy uskomasta tuohon ehdottomaan auktoriteettiin, hän kieltää Pelastajansa vaikka mitään muuta pelastusta ei ole.
Näitä Jumalan kieltämisen syitä ihminen on mestari keksimään. Milloin syyllisiä on uskovat, milloin kieltäminen perustellaan itselle Jumalan ehdottomuudella. Ei haluta digata sellasta Jumalaa, joka ei oo tarpeeks rento heppu.
Valitettavasti ihmisen kapinalla Jumalaa kohtaan on ihmisen kannalta todella huonot seuraukset, jos se menee niin pitkälle, että ihminen paatuu, eikä enää ole kykenevä kääntymään Jumalan puoleen ja pyytämään anteeksi. Kukaan kun ei itse tiedä, mihin mennessä asiat pitäisi saada järjestykseen.
Ovatko järki ja usko täydellisessä ristiriidassa keskenään. Järjenmukainen ei voi olla totta ja usko on aina järjetöntä?
Vai onko niin, ikävästi sanottu mutta sanon kuitenkin, että mikä sinun hyväksymäsi mukaista, on sekä järjellistä että oikeaan uskoon sopivaa. Muu lopputulos on ihmisen kapinointia Jumalaa vastaan.
kirjoitin tuossa näin:
"Se, että ihminen hylkäisi kaiken oman älykkyytensä antaman ymmärryksen ja kaikki omat hyvät tekonsa ja laskisi sen kaiken roskan arvoiseksi silloin, kun pelastumisesta on kysymys, on monille liikaa. "
Tässä haluan painottaa, että näin on silloin kun on kysymys PELASTUMISESTA. Ihmisen pelastuminen on Jumalan lupausten varassa, eikä siis ihmisen omien pohdintojen tulosta.
Tämäkin kysymys on aivan järjellisesti ja loogisesti selitettävissä sellaiselle, joka uskoo. Ellei usko koko Jumalan olemassaoloon, niin silloinhan on järjenvastaista laittaa pelastustoivonsa sellaiseen olentoon.
Uskominenkin on järkevää, mutta ei kukaan järjellänsä usko. Usko ja luottamus on koko ihmisen asia. Siinä on mukana järki ja sydän, niin kuin sanotaan.
Uskoa voi perustella järjellä, mutta ei koskaan kokonaan. Uskossa on aina mukana jotain sellaista jota ei täysin voi järjellä selittää, ainakaan sellaiselle joka ei usko.