Raimo Mäkelä on kirjoittanut narsistien metsästysoppaan, jossa kerrotaan hyvin yksiselitteisesti, että narsisteja on uskovaistenkin keskuudessa. Mäkelä on luterilainen, joten ymmärrän hänen näkemyksensä hyvin. Myönnän kuitenkin, että saattaahan niitä narsisteja olla helluntailaistenkin keskuudessa. Narsisitilla tarkoitan luonnehäiriöistä itsensä ihailijaa, joka on kauhea ihminen muita kohtaan.
Luonnehäiriöiselle psykopaatti-narsisti-perkeleelle on ominaista se, että hänellä ei ole omaatuntoa. Voimme siis aika helposti tunnista jollain tasolla narsistisia henkilöitä, koska lähestulkoon kaikki kauheudet ovat tässä maailmassa luonnehäiriöisten tekemiä.
Enemmistö narsisteista on miehiä, mutta naistenkin keskuudesta köytyy narsisteja. Naisen narsismi ei ole kauheuksien tekemistä vaan kaiken syyn vierittämistä muiden niskoille ja martyyrina olemista. Se on tietysti aika kauheaa, mutta naiset kun ovat heikompia kuin miehet, niin niiden luonnehäiriöisyyskin on siksi lähinnä huvittavaa. Heikkous on huvittavaa vain silloin kun heikkouteen kuuluu se, että ihminen luulee olevansa jotain enemmän kuin on. Feminismi siis on narsisimia ja luulen, että pahimmat narsistit uskovien keskuudessa ovat jotkut naistyöntekijät. Tämä oli vitsi, mutta puoliksi vain, koska feminismi yleensä on minun mielesäni narsisimia.
Valheveljiäkin on. Ne ovat kaikki psykopaatteja. Heidän kolttosistaan saamme aika-ajoin kuulla. Kysyisinkin, että mitä luonnehäiriöiset ovat sinulle tehneet uskovien keskuudessa? Vihjeenä annan, että kaikki torontolaiset ja muut eksyttäjät ovat hyvin suurella todennäköisyydellä luonnehäiriöisiä alkaen ylistyksenjohtajista muihin saatanallisesta voitelusta voimansa ammentaviin työntekijöihin ja julistajiin.
Luonnehäiriöiselle psykopaatti-narsisti-perkeleelle on ominaista se, että hänellä ei ole omaatuntoa. Voimme siis aika helposti tunnista jollain tasolla narsistisia henkilöitä, koska lähestulkoon kaikki kauheudet ovat tässä maailmassa luonnehäiriöisten tekemiä.
Enemmistö narsisteista on miehiä, mutta naistenkin keskuudesta köytyy narsisteja. Naisen narsismi ei ole kauheuksien tekemistä vaan kaiken syyn vierittämistä muiden niskoille ja martyyrina olemista. Se on tietysti aika kauheaa, mutta naiset kun ovat heikompia kuin miehet, niin niiden luonnehäiriöisyyskin on siksi lähinnä huvittavaa. Heikkous on huvittavaa vain silloin kun heikkouteen kuuluu se, että ihminen luulee olevansa jotain enemmän kuin on. Feminismi siis on narsisimia ja luulen, että pahimmat narsistit uskovien keskuudessa ovat jotkut naistyöntekijät. Tämä oli vitsi, mutta puoliksi vain, koska feminismi yleensä on minun mielesäni narsisimia.
Valheveljiäkin on. Ne ovat kaikki psykopaatteja. Heidän kolttosistaan saamme aika-ajoin kuulla. Kysyisinkin, että mitä luonnehäiriöiset ovat sinulle tehneet uskovien keskuudessa? Vihjeenä annan, että kaikki torontolaiset ja muut eksyttäjät ovat hyvin suurella todennäköisyydellä luonnehäiriöisiä alkaen ylistyksenjohtajista muihin saatanallisesta voitelusta voimansa ammentaviin työntekijöihin ja julistajiin.
Vastaukset 137
Vanhimmat
>>< Narsisitilla tarkoitan luonnehäiriöistä itsensä ihailijaa, joka on kauhea ihminen muita kohtaan.
narsisimista. Minusta on vaan niin huvittavaa leimata kaikki ihmiset narsisteiksi, jotka ovat jollain lailla johtavassa asemassa. Niinkuin Mäkelä itse sanoi, jonkun ihmisen narsisimista voi sanoa jotain vain sellainen ihminen, joka on pitemmän aikaa tuntenut "narsistin".
Tiedän myös, että meissä kaikissa on narsistisia piirteitä. Tunnistan niitä itsestänikin. Puhdasta itsekkyyttä siis.
Mutta se, että hiljainen hissukka leimaa ulospäinsuuntautuneet kaikki psykopaateiksi, on minusta vain hölmöyttä. Oma isänikin kävisi hyvin "narsistista", jos joku hänen lähipiirissään keksisi narsistien metsästyksen harrastuksekseen. Vierastan ihmisten leimaamista
hyvin monien huippujohtajien persoona on ylenmäärin narsistinen kaikkine ominaisuuksineen ja monet ovat ns. sosiaalipsykopaatteja! Sitä vallan-, ja rahanhimo teettävät .... mikään ei enää riitä! :)
Suurin osa sosiaalipsykopaateista keskittyy silti urheilumaailmaan ja varsinkin väkivaltaisimpiin lajeihin, kuten jääkiekkoon, etc. Toisaalta taasen voisi sanoa, että onneksipa riehuvat siellä kaukalossa ja mukiloivat toisiaan, saatikka jossain kadulla! :)
johon itsellä on ikäänkuin alttiutta, Historiasta tiedämme, että suurmiehet ovat usein olleet narsisteja, koska ihmisten ihailu lietsoo heissä sitä. Yksi aseman kiroista siis.
Nykyään on sellaista narsismia enemmän, että Jani, joka on tarkoitettu keskinkertaiseksi, heittää äitiään lelulla päähän siksi, että äiti ei tuonut Janille sipsiä. Eli nykyään taviksetkin voivat olla narsisteja...
niin niinhän sen on pakko olla. Missä ihminen saisi enemmän ihailua osakseen kuin urheilussa? En tiedä, miksi urheilijat ovat minusta olleet aina erityisen typeriä. Eivät kaikki, mutta suurin osa.
Inhoan erityisesti väkivaltaa joukkuepeleissä ja olen joskus ajatellut, että kyse saattaa voimakkaassa väkivaltaisuudessa olla myös jonkinasteisesta riivauksesta. Monet uskovat asiantuntijat ajattelevat, että luonnehäiriöisyys on usein riivausta, mitä ei vain moderni ihminen havaitse.
Johtunee kuitenkin siitä, että kasvatusmetodit ovat syy narsismin syntyyn :)!
urheilijan käy urheilu-uran loputtua ... Myllylä, Nykänen, etc., hyvinä esimerkkeinä. Heille jää pelkkä tyhjä aukko, jota he eivät kykene enää täyttämään ... heillä ei ole kykyä elää tavallista, normaalia arkea. Eivät he saa enää jatkuvaa ihailua ja "endorfiinipaukkuja" osakseen, heitä ei enää nosteta "sankareiksi" ja minnekään jalustoille, koko maailman ihailtavaksi! Tosin pitää muistaa, että sankaruus on usein täysin muuta ja ovatko he tosiaan ennenkään ansainneet sitä nimitystä todella itsestään!
-sen managerit ja sponsorit silloin nuorena poikana
-hänet nostettiin liian nopeasti nuorena jalustalle jonka kaltaista menestystä vain harvan pää kestää..
-olen sitä mieltä että mitä Matin elämässä on myöhemmin tapahtunut on paljolti vastuussa nämä sen korkealle jaluistalle koroittaneet,-jotka eivät ole tunteneet vastuutaan oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa!
-seuraukset näkyvät nyt Matinkin elämässä ja toivoa vaan sopii että Mattikin löytäisi Armon avuksensa,oikeaan aikaan !Samoin kuin Myllyläkin !
tosin Nykänen on niin surkea tapaus, että olen ajatellut hänen kohdallaan olevan kysessä ihan puhdas ADHD, tai joku vastaava... Mies on koko ajan niin ulalla, että tuskin se edes ymmärtää olevansa "sankari", tai ihailtu...
Olen myös lukenut, että tietyntyyppiset luonteet ovat hyviä urheilussa ja siihen luonteesen kuuluu tunnekylmyys ja määrätietoisuus, sekä huomiohakuisuus ilman persoonallisuuden häiriötä. Häiriö muuten taitaakin syntyä normaalin luonteen pohjalta, vai mitä ajattelet?
kasvatuksella? Jos on jotenkin vaan niin hankala tapaus jne...
vai tarkoitatko sitä, että jo ennestään polleaa lasta lietsotaan narsisimiin?
nimenomaan nuo tunnekylmyys, huomion ja ihailun keskipisteeseen pyrkiminen hinnalla millä hyvänsä, röyhkeys, etc.
Olennaisena osana lapsen persoonan ja mahdollisen luonnehäiriön kehitykselle ovat lapsuuden kasvatusmetodit. Myös yhteiskunnan asettamat kilpailuasetelmat ja vaatimukset tuovat niitä piirteitä selkeämmin esiin, kuin ne normaalisti tulisivatkaan.
vierittää muiden niskoille! Aikuinen ihmisellä on oikeus tehdä myös itse omat valintansa tiellä, jota kulkee. Valinnanmahdollisuuksiahan on aina.
Ei Myllylänkään suoneen Lahdessa varmaan kiellettyä ainetta tiputettu väkisin tai hänen tietämättään ...
Mutta aivotutkijat ovat todistaneet, että temperamentti ja siihen kuuluvat tunnekylmyys tai tunneherkkyys ovat ihmisessä perimässä, eikä niitä voida muuttaa. On olemassa tunnekylmiä ihmisiä, jotka kuitenkin erottavat hyvän ja väärän, eivätkä ylenmäärin sorra muita ihmisiä.
matkimalla, kokemalla, näkemällä/havainnoimalla. Riippuu siis hyvin vahvasti kasvatuksesta, jota jälkikasvullesi omalla esimerkilläsi näytät, millaiseksi lapsen psyyke kehittyy. Myös kasvuympäristöllä, virikkeillä oma merkityksellisyytensä. Otetaan esimerkki vaikkapa tämänkaltainen ... lapsi saa kaiken periksi, häntä aina kehutaan, eletään yli varojen ... mitä lapsi siitä oppii? Taasen, jos erimielisyydet ja paha olo puretaan aina viinalla ja väkivallalla perheessä, mitä lapsi tuosta oppii? On hirveän traagista nähdä, miten tietyt kasvatusmallit vain toistuvat yhä uudestaan ja uudestaan seuraavassa sukupolvessa, vaikka se kierre pitäisi ehdottomasti saada katkaistua ajoissa.
Lapsi ei ole "tyhjä taulu", jota voisi kasvatuksen avulla muovat joksikin halutuksi ilman, että käytetään voimakasta henkistä välivaltaa ja tuhotaan lapsen persoonallisuutta ja itsetuntoa...
Temperamentti on vauvoillakin ja se pysyy samana ihmisen koko loppuelämän. Toki ihmistä voidaan kasvatuksen avulla suitsia jonkin verran ja niin pitääkin tehdä. Lapseen myös pitää istuttaa ymmärrys säänöistä ja ymmärrys syyn ja seurauksen laista, mutta hänen temperamenttiaan on turha muuttaa. Jos vanhemmat yrittävätkin sitä, niin lapsi tulee olemaan hyvin kapinallinen vanhemmalla iällä. Näin olen lukenut ja suurperheen lapsena tiedän, että se pitää täysin paikkansa...
vastaankaan :)! geenit ovat jännä juttu ... tietyt taipumukset johonkin asiaan, lahjakkuudet, olemus mm., voivat hypätä sukupolven yli ja siirtyä vasta seuraavaan, etc.
pitkälti muokattavissa lapsuuden ja nuoruuden aikana. Sisin (mitä varmasti itsekin tarkoitit) pysyy yleensä melkolailla samanlaisena, mutta kaikki muu ulkoinen muokkautuu elämänkokemusten, näkemysten, etc., kautta. Me emme koskaan pysy täysin ennallamme.
Ihmissuhdeverkoston olemassaolo ja millainen se ylipäätään on, ovat joko jarruna tai vapautuksena henkiselle kasvullemme ja persoonamme kehitykselle!
Minä en tietyiltä osin muistuta olemukseltani yhtään vanhempiani ja on kerrottu, että tietyt ominaisuudet, joita minulla on, olivat hyvin silmiinpitäviä isovanhemmillani tai isoisovanhemmillani.
Kaverini kertovat samaa... Syytän siis isovanhempiani siitä, että olen laiska ja itserakas.
naisena (olen saanut sen käsityksen, että olet nainen), mutta senverran uskallan olla erimieltä, että temperamentti kyllä näkyy kaikessa hyvin selvästi. Pukeutuminen, ammatinvalinta, asunto... ilmeet, jopa kävelynopeus määräytyvät temperamentin perusteella. Siis suurpiirteisesti. Kahta samanlaista ihmistähän ei ole...
eri mieltä, en oletakaan, jotta kaikesta samaa mieltä oltaisiin :)! Parhaat keskustelut syntyvät mielestäni erillaisten näkemyserojen pohjalta ... asioita voi tietenkin sitten pohtia rakentavasti ja asialliseen henkeen. Omia näkökulmiaan voi näinollen myös avartaa ja se antaa monesti myös asioille syvempää ymmärrystä. En ole tyyppi, joka olettaa olevansa itse "aina oikeassa" :) ... pitää antaa tilaa myös toisille omine mielipiteineen, joten liiallinen jyrkkyys ja ehdottomuus ei ole hyväksi. Tosin pitää kyetä seisomaan myös sanojensa takana ... en pidä "tuuliviireistä"! :)
Tuosta mitä kerroit ... pukeutumisen, asunnon, ilmeiden,etc., kohdalta, olen melkolailla samaa mieltä. Tuosta ammatinvalintakysymyksestä en ihan ole samoilla aaltopituuksilla kanssasi. Ammatinvalinta on monella perinne (kun mun isäkin oli juristi, niin kai mä teen niinkun faija toivoo ja alan opiskeleen sitä ...), tai pakon sanelema valintakysymys (terveydelliset, sosiaaliset, henkinen pääoma), etc. Ai niin, sanoithan lopussa, että pääsääntöisesti ... nyt vasta huomasin :)!
Minusta on erityisen hankalaa löytää tasapaino omien mielipiteiden ja toisten mielipiteiden välillä. Ne, jotka väittävät siihen kykenevänsä, teeskentelevät, tai ovat vain liian monessa asiassa tietämättömiä ja epävarmoja. Uskon siis tietynlaiseen ehdottomuuteen, koska Jumalakin on ehdoton. Jos suunta on oppia ymmärtämään Jumalaa paremmin, niin uskon, että mielipiteet tarkentuvat koko ajan paremmaksi ja paremmaksi. Tietenkin olisi hyvä, jos olisi nöyryyttä ymmärtää, että ei tiedä, niinkuin tietää tulee. Tarvitsen sitä itse erityisen paljon, mutta uskon myös olevani oikeassa niiden asioiden suhteen, joista esim, teen aloituksia tänne.
kyllin älykäs ihminen ymmärtääkseni, miten vähän oikeastaan asioista lopulta tiedänkään!" :)
eikä se ole edes nöyryyttä. Älä aliarvioi Jumalaa ja sitä, että Hän haluaa sinun tietävän kaikki asiat, jotka sinun tulee tietää. Pyhä henki on totuuden henki...
aliarviointia ketään kohtaan ja tiedät sen itsekin, kun ajattelet sitä vielä tarkemmin :). Emme vain voi yksinkertaisesti tietää inhimillisinä ihmisinä koskaan vastausta kaikkiin asioihin. Ja tiettyjen asioiden edessä pitää osata vain nöyrtyä.
Mutta älä vetäydy inhimillisyytesi taakse vaikeiden asioiden suhteen. Jumala ei lue sinulle sitä minkäänlaiseksi ansioksi tai puolustukseksi minkään asian suhteen. Jos rehellisiä ollaan, niin kyllähän me taidamme sittenkin tietää totuuden aika monen asian suhteen...
Niin taidamme tietää. Kuitenkaan emme voi olla varmoja siitä, mitä muut tietävät, ja siksi meidän pitää ... ymmärräthän? :)
Minä ainakin tiedän, että sinun pitäisi vähän äkkiä tulla uskoon...
Jos muut eivät tiedä, mitä me tiedämme, niin pitääkö meidän silloin vedättää niitä, vaiko vain kertoa niille, että nyt kuule sä oot ihan väärässä, joten tule vain uskoon...
Minä ainakin tiedän, että sinun pitäisi vähän äkkiä tulla uskoon...
Jos muut eivät tiedä, mitä me tiedämme, niin pitääkö meidän silloin vedättää niitä, vaiko vain kertoa niille, että nyt kuule sä oot ihan väärässä, joten tule vain uskoon...
yhtään ketään? Valehdella ei saa, eikä sillä sitäpaitsi pitkää jälkeä olisikaan ...
Ihmisille pitää antaa mahdollisuudet itse oivaltaa asioita, valmista pakettia ei kannata pöytään antaa.
Minulla on uskoa sen sinapinsiemenen verran :), täällä keskustellen saan "uskolleni" lisää vahvistusta! Ymmärrätkö?
En minä mitään pahaa tarkoitanut. Enkä ole vedättänyt. Olet vain niin salaperäinen ja jotenkin epäluuloinen uskoamme kohtaan...
kautta aikojen, joten miksei se kiehtoisi sinuakin :)!
Sanohan minulle syy, miksi avautua tällä foorumilla täysin minulle ventovieraille ihmisille? Ethän voi tietää, ketkä täällä kirjoittelevat ja haluan pitää oman yksityisyyteni.
Terve epäluulo ei ole pahasta. Olen aina oppinut olemaan kriittinen, pohdiskeleva ja epäilevä kaiken tiedon suhteen. Kaikkea ei pidä niellä pureksimatta, eikö vain? :) Haluan saada lisää tietoa, kokemuksia/näkemyksiä, jotain konkreettista, käsin kosketeltavaa, jotta voin omaksua jotain.
Ai miksikö avaudun? Miksi en avautuisi? Ei minua tunne kun korkeintaan muutama lukija ja muut eivät minua varmasti tunnista...
Onhan tämä paljon mielekkäämpää tekemistä kuin vaikkapa jääkiekon pelaaminen, vai mitä?
Minusta keskusteleminen ja avautuminen (joissain rajoissa tietenkin) on kaikista mielekkäintä. Me ihmiset haluamme jakaa mielipiteitämme...
maskuliiniset ominaisuudet ovat korkeammat, kuin muiden naisten ja heillä on jonkinasteinen peniskateus miehiä kohtaan :)! Haluavat tehdä kaiken, kuten miehetkin ja olla, käyttäytyä kuten miehet ... minusta äärettömän vastenmielistä! Naisen pitää saada olla nainen kokonaisvaltaisesti.
ja minä luulen, että pohjoismaisten naisten geenit ovat erityisen maskuliinisia...
Mutta suomalaiset hintelät taiteilija miehet tarvitsevat miestä rinnalleen. Väinämöisellä varmaan oli sellainen vahva nainen.
onhan meitä siroja, hoikkia, vaaleita ja kauniita, naisellisia naisiakin täällä melkoisesti! Ja onneksi minulla on turvallinen ja henkisesti vahva aviomies kotona, jonka syliin pääsee, jos "pelottaa" :)!
-suomalaiset hintelät taiteilijamiehet :-)
-hyvin sanottu..suomalaisissa naisissa on ja on ollut monia hyvin voimakkaita naispersoonia,-hyvänä esim.voisi käyttää mm.Niskavuoren naisia elokuvapersoonia jne..
-mutta on niitä suomalaisissa miehissäkin aikamoisia jurrikoita ehkä tästä olisi hyvänä esim.vaikkapa Juha Mieto jne..
-ja sitten on sellaisiakin miehiä jotka eivät tarvitse naista tukikepikseen vaan pärjäilevät ihan itsekseen jne..
-mikä siinä muuten onkin että maaseutu on täynnä suuria tiloja joissa on vanhojapoikia isäntinä,-ilman naista jne?
-nythän on TV:ssäkin jo ohjelma jonka avulla naimattomia koitetaan naittaa jne :-)
huomasin viestin lähetettyäni, että taisin pikkuisen yleistää... Tottakai olen huomannut ne naisellisetkin naiset Suomessa...
Mutta kun mull aon traumoja näitä naisista, jotka yllättäen osoittautuvat oikein kunnon äijiksi. Se on meidän suomalaisten miesten trauma, Juuri kun olet rentoutunut, niin Pirkko paljastuu pedoksi...
-ei oo kyllä peto:-)
-soon niin totta tosiahan fiksuu nainen jotta silimiä häikääsöö..mutta voe harmi kun soon toisen miähen kans..voe voe..näin se elämä kiusoo poekamiestä joka sorttihin :-)
naisen esikuva.
Onhan niitä jurrikoita miehissä ja olenkin ihmetellyt, että miten jurrikalla voi olla niin viehättäviä tyttäriä. Kulkeeko voimakas sukupuolisuus geeneissä?
Säälin niitä vanhoja poikia maalla. Ne naiset tulee tänne Helsinkiin tekemään tosi äijinä uraa ja ne naiset jää sinne yksin...
On kiva lukea sinun terveitä ja raikaita mielipiteitä. Sinulla on todella miehistä rohkeutta puhua suurista asioista sydämen äänellä.
Miten minä valitsin juuri Pirkko-nimen?
Unohda kuule Pirkko. Minäkin olen törmännyt fiksuihin nuoriin ja varattuihin naisiin. Ei auta itku markkinoilla...
Juuri tuollainen kehuminen on vaikuttanut viimevuosina vaikuttanut epäsuotuisasti aikuistumiseeni ja muuhunkin persoonani kehitykseen...
Miten voit sanoa noin kun tämä on totta! On kiva että löytyy vielä miehiä, joilla on rohkeita ja omia mielipiteitä. Sellaiseen mieheen minä haluaisin tutustua. Mies on perheen pää! Nykyään ei näitä aitoja miehiä vain enää ole. Eikä kyse ole mistään narsismista vaan aidosta luonnonjärjestyksestä.
Ei luonnonjärjestystä voi muuttaa ja minä olen oivaltanut sen salaisuuden, että ihan omana itsenäni vetoan tietyllä tavalla parhaiten naisiin. Kaikki naiset eivät sitä myönnä, mutta niin se vaan on vastaansanomattomien kokemusteni mukaan...
Kyllä minä siis ymmärrän, mitä sinä tarkoitat...
Olet siis aivan oikeassa. Jumala loi meidät mieheksi ja naiseksi ja nainen on "heikompi astia". Minä en ymmärrä miksi ihmiset eivät voi hyväksyä tätä totuutta? Mutta kertoisitko sinä muutakin itsestäsi? Olisi kiva kuulla lisää.
En tarkoittanut sitä, että jollain lailla manipuloisin naisia heidän naiseutensa kustannuksella... Minä en ole naisten mies sanan varsinaisessa merkityksessä... Netissä käydyt keskustelut voivat vääristää pahasti kuvaa ihmisestä. Oletko varma, että olet ymmärtänyt oikein persoonani?
vastata lainaten erästä kirjoitusta ET-lehdestä nro 17/2006, kirjoittanut: Maatilan ex-tytär ...
"MIEHET OMISTAVAT MAASEUDUN
Kansaa kutsutaan talkoisiin pelastamaan maataloutta. Televisiossa alkoi maaseudun poikamiesten vaimojen haku. Katseet kääntyvät meihin nirppanokkiin, jotka olemme jättäneet miehet yksin.
Jo riittää naisten syyllistäminen. Maalla asuminen kiinnostaisi meitä varmasti. Vaimot ja tyttäret eivät vain voi elää tasa-arvoisesti maalla. Emännistä ei ole pulaa, vaan elintilasta.
Naiset käytännössä kasvatetaan lähtemään maatiloilta pois. Kotitilalle jäävät pojat. Sukutilojen omistaminen ja päätöksenteko ovat miesten etuoikeus. Tätä tukevat pankit, metsäyhdistykset, puunostajat, verottaja.
Tärkeän pojan viihtymisestä pidetään huolta. Hän kulkee kylillä omalla mopolla, veneellä, traktorilla, autolla. Bensat ja autot menevät yhteisen firman piikkiin ilman paineita edun verotuksesta.
Tilojen kunniakirjoissa näkyvät vain miesten nimet. Tilat tunnetaan Paavon tai Mikan taloina.
Vaimolle on kysyntää, kun vanha äiti ei enää jaksa kuoria perunoita perintöruhtinaalle. Kuviossa on mukana maaseudun järjestöt ja yhteisöt. Naiset kelpaavat hirvisopan keittäjiksi, mutta eivät yhteismetsien, metsästysmaiden ja mökkien omistajiksi, Naisten järjestöt eivät omista mitään. Sitten ihmetellään ääneen poikamiesongelmaa.
Kun maaseudulla sukupuolten välinen tasa-arvo toteutuu edes jossain määrin, poikamiesongelmaa ei enää ole, ja maaseutu voi paremmin." ...
**************
Minusta todella täysosuma koko juttu! Mitä mieltä muut olette?
Nyt sinä kyllä ymmärsit väärin mitä tarkoitan. En minä mitään tuollaista ajatellut. Olen vain kai pikkuisen ihastunut sinuun ja tätä varten tätä kyselen. Ei kai siinä ole mitään pahaa?
ihastunut...
Se on ihan inhimillistä ja täysin vaaratonta...
miksi valitsitkin juuri Pirkko-nimen :-)
-oletko muuten katsonut sähköpostiasi viime aikoina?
-ymmärrän kyllä nuorta miestä joka on uskosa ja poltteet on kovat naisiinkin päin..ei ole helppoa..
-toivottavasti löydät itsellesi kunnollisen uskovaisen vaimon sitä minä ainakin toivon !
Täytyypä katsoa...
Joo, löydän minä joskus ja kivahan näiden naisten kanssa on täällä keskustella. Siinä on semmoinen kiva kutina, vaikka sillä ei muuten ole mitään suurempaa roolia elämässä...
Mutta oletko sinä sitten millainen? Ole hyvä ja kerro nyt vihdoin. Minun sydäntäni raastaa jos en saa tietää...!
kohtaan löytyy. Tai edes sitä pientä kutinaa. Luulen, että ne kutinat hoidetaan ihan oman kumppanin kesken. Keskustelukumppani, kuin kumppani käy ajatustenvaihtoon tällä foorumilla.
Tälläinen vaalea minä olen. Pituutta on 165 cm ja painan 55 kiloa. Hmm..ja sitten olen muodokas ja söpö. Ikää minulla on 20 -vuotta ja juuri nyt pidän välivuotta kun kirjoitin tuossa viime keväänä iltalukiosta ylioppilaaksi. Olen ajatellut lähteä lukemaan teologiaa tai lääketiedettä. En nyt ole aivan varma mikä on minun alani. Mutta millainen sinä olet?
Ja miksi pidät välivuotta? Oletko jossain töissä?
Minäkirjoitin kaksi ällää ja kaksi ämmää ynnä yhden cee. Ällät tulivat reaalista ja äidinkielestä. Ämmät kielistä ja c tuli matematiikasta. Tällä hetkellä teen töitä lastentarhassa. Mutta millainen sinä olet ja missä sinä olet töissä?
C:n paperit matematiikasta. Luitko pitkän matematiikan? Se, ja laajan kemian ja fysiikan opinnot ja niiden hallinta, ovat lääketieteellisen pääsykokeissa tuiki tarpeellisia. Muista myös, ettei sinne vain mennä. Tietysti asennekin vähän ratkaisee. Teologiseen pääsee paljon helpommin.
papereidensa perusteella lukemaan haluamaansa paikkaan. Muut joutuvat kilpailemaan omista paikoistaan toistensa kanssa. Papereilla sinällään ei ole merkityksellisyyttä haettaessa lääketieteelliseen esimerkiksi. Riittää, kun on lukion käynyt tai muut vastaavat tiedot, esim. amm.oppilaitoksen. Kuitenkin pitää muistaa, että sinulla täytyy olla homma todella, todella hanskassa, jotta sinne pääset. Keskinkertaisuus ei riitä. Biologia on myös syytä lukea hyvin läpi, tosin Galenos riittää. Eikä riitä, että pelkästään ymmärrät asiat, sinun pitää osata myös soveltaa hankkimaasi tietoa käytännössä, etc.
Trollaavat kai jokainen... mutta ei se ole vaarallisimpia asioita tämän maan päällä...
Ehkä olisi parasta, että siirtyisimme keskustelemaan yksityisemmin, jos haluat vastauksia kysymyksiisi... Tilanne on sanoisinko... aivan omanlaisensa tällä palstalla, luulisin, joten anna vaikka sähköposti osoitteesi (sellainen, josta ei käy henkilöllisyytesi ilmi), niin jutellaan sitten yksityisemmin, vai mitä ajattelet?
joten älä sinä hänen juttujaan ota vakavasti...
Se kun on aiheuttanut sen, että tänään, feminismin aikakaudela, on nuorista ja lapsista tullut yhä enemmän totttelemattomimpia ja häiriintyneimpiä, kuin koskaan.
ja se johtuu, tutkimuksen mukaan, siitä, että äideillä on myös uraputknesa, ja eivät ehdi huoltaa perettään ja rakastaa lapsiaan kodista sissänpäin, vaan rakastavat hyvillä taskurahoilla, ja muilla vapauksilla, kunhan vaan eivät valita mistään, kaikkea tahdotaan heille jakaa, mitä rahallasaa.
Unohdetaan kiireessä rakastaa henkilökohtaisesti jokaista lastaan, rha ei tässä kohden ole paras mahdollinen ratkaisu, vaan "äidin-syli"!
Hetket yhdessä vanhempain kassa, yhteiset ateriahetket, sauna illat, sunnutaiaamut, ja muuta vastaavat, joulut syntymäpäivät koulun päättäjäiset, lasten mahdollist "matsit" pelikentillä, onko vanhemmat sillä katsomossa?
Luetteloahan voisi jatkaa vaikka kuinka.
Feminismi on siksi antikristillinen henki, opportunismiä, narsismia, kaikkea ihmisläheisyyttä hyljeksivää.
Ei toki ole koknaan väärin, että naiset ovat uraputkessa, ei toki, heitä tarvitaan. Ehdottomasti!
Mutta, koti tulisi kuitenkin asttaa etusijalle, vasinkin lapset, pitäisi delekoda hommiaan niin, että on aikaa kodille, ja siellä asuville, lapsille, omille vanhemmille, jos asuvat samakaton alla?
Koti tarvitsee ennenkaikkea ÄIDIN syliä ja lämpöa, äiti on kodin "hyvä haltiatar" tai sitten ei !
Naiset, varsinkin äidit, onnea ja menestystä urallanne, mutta myös kodillenne, siellä ovat he, jotka ovat kaikkea muuta ärkeämmät, myöskin sinulle, uurastava äiti/nainen, siunausta !
Vielätämä, että voi olla tehonainen, mutta ei välttämättä feministi !
että sinusta siis myös yliopistollinen naistutkimus pitää loepttaa? tai ainakin sen rahoitus verorahoista? kun siellä yliopistoissa noita feministejä riittää...
johtuu feminismistä, joka toi yhteiskuntaan ajatuksen siitä, että jokainen yksilö voi individualistisesti ja narsisitisesti tehdä, mitä haluaa. Puolisot siis eivät siksi panosta avioliittoon aj perheeseen juuri mitään ja perheet hajoavat... Siis kapina ja itsekkyys tehdään kunnialliseksi. Narsismia, jos mikä...
Feminismi on okkultistien lanseeraama aate ja henkivaltojen kanssa leikkivät ihmiset ovat usein luonnehäiriöisiä ja riivattuja. Jäljet johtavat sylltytehtaalle ja niinkuin sanoit, antikristillistä feminismi on, jos mikä...
ja olennainen lapsen kasvun ja henkisen kehityksen perustalle, kin äidinkin! Entä, jos on poissaoleva isä, niin fyysisesti, kuin henkisestikin, mitä sitten? Ei äiti kykene olemaan yksinään, eikä antamaan lapselle, niin naisen, kuin miehen mallia. Lapsen henkiselle kehitykselle on tärkeää saada molempia.
Ja isät syyllistyvät tuohon kuvailemaasi uraputkeen ja lapsen hoidon vähyyteen ja huolimattomuuteen ihan samoilla tavoin.
nainen joutuu olemaan ns. nyrkin ja hellan välissä ja mies senkun viipottaa tukka putkella kukasta kukkaan? :) ... vaikken ole feministi, mutta aina ei ole puolison vika, jos toinen käy vieraissa.
Isän rooli perheessä on uhtä vastuullinen kuin äidinkin.
Mutta äiti on äiti, ja hän on luotu hoitamaan lapsia, noin niikuin luonnon mukaisesti, siksi heillä on mitä vaativin rooli hoidettavana kotonaan, perheestä kokonaisuutena oli puhekin, jokainen perhe on ainutlaatuinen, ja yksillöllinen, että aina pitää käsitellä joakista perhettä omassa foorumissaan, mikä juuri sille perheelle on parasta, mikä sopii yhdelle, ei ehkä sovi toiselle, siksi jokaisen pitää löytää oma tasapaino, ja enemmän lapsien ehdoilla!
ja tuossa mainitsemassasi tilantessa ei voida puhua normaalista käytännöstä, sehän jo vaatii ulkopuolisten asiantuntijain ja viranomaisten väliin tuloa.
onneksi niitä on kuitenkin harvassa, niin haluan uskoa !
sanotaan, että:" Kaiken se kestää ja kaiken se kärsii ..."
Mutta kuinka pitkälle todellisuudessa pitää mennä kärsiäkseen, ennenkuin voisi huonosta avioliitosta lähteä pois hyvällä omallatunnolla, vai voiko ollenkaan?
Toisaalta ajattelen, ettei nykypäivänä tarvitse kenenkään itsestään mitään marttyyriäkään tehdä!
Toivon hrtaasti, niinkuin jokainen uskovainen, että uskovaiset rukoilisivat Jumalaa ja tekisivät Jumalan tahdon näissä avioliittoasioissa. Väärän ihmisen naiminen voi tosiaan pilata kaiken.
niin, ettei naimisiin mennessään tunne toista riittävän hyvin tai vaihtoehtoisesti toinen voi ns. vedättää toista olemalla muunlainen, mitä todellisuudessa on ja totuus paljastuu monelle koko karmeudessaan vasta häiden jälkeen!
Toisaalta voiko toista ihmistä oppia tuntemaan vielä kolmenkymmen vuoden jälkeenkään täysin läpikotaisin? Ihminen on yllätyksiä täynnä.
mennä naimisiin. Ei-uskovat ovat kuitenkin niin itsekkäitä ja suoraan sanottuna... kyllä sinä tiedät... naurettavia omien kuvitelmiensa kanssa, että minä en voi käsittää, miten ne tulee toimeen keskenään...
Olet selvästi kokenut kovia ja silmäsi ovat avautuneet monien asioiden suhteen. Tarvitset vain nyt jotain, johon et voi pettyä. Kokeilisit Jumalaa.
kumpua omakohtaisesta elämästäni. Minä olen ollut aina onnekkaassa asemassa ... minulla oli turvallinen, turvattu, huoleton ja onnellinen lapsuus ja nuoruus. Valmistuin ammattiin, jossa viihdyin ja nautin työstäni, se oli myös palkitsevaa. Minulla on ihana mies, joka pitää minua, kuin kukkaa kämmenellä, etc. Olen saanut myös työni kautta kokemus ja näkemyspohjaa elämän tosiasioiden suhteen. Myös vapaaehtoistyöni on saanut silmäni auki kauan sitten ... lopetin silloin omissa ruusunpunaisissa kuvitelmissani ja pumpulissa eletyn elämäni!
Minä tunnen niin paljon ihmisiä, jotka sinun laillasi elivät ns. onnellista elämää, kuitenkin vailla tyydytystä ja rauhaa sisimmässä, joten sinun on ihan turha selittää minulle mitään onnellisuudestasi...
Kaipaat jotain paljon enemmän... Milloin myönnät sen itsellesi? Kyllähän sinä tiedät, että me emme ole olemassa jotain niin mitäänsanomatonta varten, mitä "onnellinen elämä" on...
parisuhde tai ylipäänsä onnellisuus? Miten määrittelet onnellisuuden ... onko se jatkuvaa olotilaa, hetkittäisiä onnenhetkiä, etc?
Jumalan läsnäolo ja Jumalan kanssa eläminen on pohjimmiltaan yliluonnollista ja voin vain sanoa, että se on jotain todella mahtavaa ja suurta.
Onnellinen parisuhde on semmoinen, missä kumpikaan osapuoli ei takerru toiseen yrittäen löytää olemassaolon tarkoitusta ja tyydytystä kumppanistaan. Kaipausta Jumalan puoleen eivät ihmiset tyydytä...
Inhimillisesti katsoen puolisoiden pitää tietenkin tykätä toisistaan ja olla samalla aaltopituudella jne... ja seksin pitää sujua...
On tärkeää , että ihminen on onnellinen . Onni tekee ihmisen kauniiksi , ystävälliseksi ja hyväntahtoiseksi .
Onnellinen ihminen on myös sopusoinnussa itsensä ja kohtalonsa kanssa ... virtaa enemmän rauhaa ja viisautta .
Olen monesti miettinyt missä ne onnen lähteet sitten ovat ...
arkisissa asioissa , kiireettömissä aamuissa , lapsen naurussa , kävelyssä paljasjaloin aamukasteisella nurmella tai aamu-usvaisella joenrannalla jonne eivät ole vielä yltäneet häiritsevät ajatukset ... äänet .
Sitä yrittää elää päiviään tietoisesti ... mottonanikin on , että " avarra sydämesi , niin koko maailma mahtuu siihen " ... olen avoin kaikelle uudelle , ajatuksille , oivalluksille . Avoin , vailla ennakkoluuloja tavatessani päivittäin uusia ihmisiä . Koen kaiken vahvasti , kaikkia aistejani hyväksikäyttäen ... tunnelma , tuoksut , maut jne . Välittämällä , olemalla läsnä , jakamalla rakkausenergiaa ... joka kuulemma poistaa karmaa ... hyväksyen ihmiset juuri sellaisina kuin ovat , taustoista , uskonnosta jne . riippumatta .
Onnea on se , kun jokin kasvaa ja kukoistaa ja enenee , kun syntyy elämää , kukkaa ja hedelmää ruumiille ja sielulle .
Moni ihminen sanoo , että olisi onnellinen jos olisi rikas tai rakastettu , tai arvostettu ... kai niissäkin voi olla onnen aineksia . Mutta ellei mikään meissä itsessämme elä , ei onni jaksa pitkään pulputa . Asiat muuttuvat ympärillämme , ja meidän pitää myös asettua alttiiksi muutoksille . Ei mikään pysy entisellään ... nykyhetkeen pelkästään ei kannata takertua . Onni on uskallusta , luottamusta ja voimaa seistä omilla jaloillaan .
Ajattele , miten kaunista onkaan seistä rannalla ennen auringonnousua . Kuitenkin kirkastuminen seuraa vasta kun ylempi erkanee alemmasta , taivas merestä ja me tunnistamme itsemme seisoessamme rannalla .
Niin kauan , kuin me vain toivomme onnea tietämättä , miten se meitä lähestyy , voimme myös menettää sen mikä on meille tarkoitettu . Meitä ei kohtaa mikään , millä ei olisi vastinetta itsessämme . Kaikki riippuu oikeastaan kaikesta . Eikä mikään pääse kasvuun ihmisten välillä ympärillämme , ellei se ole alkanut jo versoa omassa sielussamme . Sanotaan , että rakkaus tuo onnen ja onnellinen on vain se , jota rakastetaan ... mutta se on vain osa totuudesta .
Rakastetun on oltava rakastava . Emme voi pyrkiä onneen siten , että samalla loukkaamme toisten onnea . Rakkaus antaa meille saman verran elämää ja onnea kuin me itse rakastamme . Onnellisuus on myös sitä , että ikäänkuin juurtuu syvyyteen , pyrkii valoon kaikessa rauhassa leväten , sen varassa joka kantaa . Joka tahtoo pelastaa elämänsä , kadottaa sen , mutta joka antaa sen alttiiksi , voittaa sen ja muuttuu itse elämän lähteeksi toisille ja siten itselleenkin . Ja kestävän onnen löytää se , joka ei pidä itseään niin kovin tärkeänä , vaan on huomaamatta elämän lähde toisille ja itselleen .
olla sellaista, että saisi olla vapaa yhdessä ja erikseen, sekä luova yhdessä ja erikseen, niinkö? Tuntea toisen läsnäolo ja yhteys olemalla samassa huoneessa, koskettamatta toisiaan tai tuntea se kilometrienkin päässä vahvana henkisenä yhteytenä, niinkö?
Mutta eikö sinua koskaan tuon jälkeen valtaa tyhjyys ja ajatus, että tässäkö tämä vain on? Minut ainakin valtaa tyhjyys ja apeus kun ajattelen, että siinä on elämänne... ei mitään muuta kuin joitakin nautittavia kokemuksia ja jonkinlaista harmoniaa ja tyydytystä... eikä mitään muuta...
Olen yrittänyt vähän järkyttää onellista tilaasi, mutta en tiedä, olenko onnistunut havahduttamaan sinua...
naimisissa, mutta takertua ei saa. Eikö se olisi viehättävää, että kumppanit olisivat hyvinkin itsenäisiä, mutta kuitenkin täysin vapaaehtoisesti yhdessä?
Tyhjyyttä kokevat mielestäni vain ihmiset, joilla taipumus narsismiin ja tyypit, joille ei mikään riitä ... haetaan vain omaan sisäiseen tyhjiöön mitä erikoisempia kokemuksia ja juttuja, extremeä! Tyhjyyden tunnetta kokevat ihmiset, joilla elämän pitää olla yhtä juhlaa, ja ketkä ovat hukassa oman sisimpänsä kanssa! Eivät ole sinuja oman itsensä, kehonsa, eivätkä ympäristönsä kanssa!
omassa elämässäni!
Pitkään aviossa olleet sanovat, että kahlitseva ja tukahduttava käytös on kauheinta.
Onko sinua kielletty haluamasta? Hyvin kasvatetut eivät kaipaa mitään, eivätkä halua mitään. Kunhan ovat onnellisia. Me hellarit olemme siis taipuvaisia narsismiin? Luojan kiitos, jos se on niin.
toivottavasti en koskaan tule sinuiksi tämän maailman kanssa...
Meidät kyllä luotiin jotain suurempaa varten, ja se on rakkaus. Mitä ajattelet rakkaudesta? Onko siinä mitään väärää? Jumalan rakkaudessa? Siitähän minäkin pohjimmiltani koko ajan puhun.
itse itsellesi, kenties sinun pitää etsiä itse vastaukset niihin. Minä en kohdistanut sanomaani kehenkään ryhmään tai tiettyyn ihmiseen ... ikävää, jos koita asian olevan niin.
Minut nimenomaan on kasvatettu omana hienona ja upeana yksilönäni, omine haluineni ja tahtoineni. Minua ja sisaruksiani ei koskaan yritetty asettaa, eikä muokata väkisin saman muotin mukaiseksi.
En pidä massatrendeistä, enkä massakulttuurista.
Älä nyt luule, että jotenkin aliarvioisin sinua... Kaikki eivät suhtaudu noin asiallisesti helluntailaisiin kuin sinä...Huomaa, että olet sivistynyt jne...
Mutta Jumala esittää sinulle aina henkilökohtaisen kutsun henkilökohtaisesti. Olen tässä koittanut udella, että oletko kokenut jotain sellaista ja mitä sinä ajattelet uskostamme jne...
...
ja Wilkerson vielä. En olisi uskonut, jos joku muu olisi sanonut. Eikö ole hyvä, että luen sentään semmoisia kirjoja, joita kirjoittavat ymmärtävät ihmiset?
hellareita ei kukaan komentele, olette itsenäisiä ihmisiä, etc. Luulin, että se pätee myös parisuhteisiinne ... kunnioitatte toinen toistanne, ette ripustaudu toiseen, olette itsenäisiä, etc. Ja puhuit, ettei ei-uskovien kannattaisi avioitua ollenkaan ... mites nyt suu pannaan? ... pannaanko vähäsen supumpaan (tuossa asiassa) :)?
Kyllä parisuhde on aina perisuhde. Me olemme ihmisinä ihan yhtä vajavaisia kuin muutkin, paitsi, että tietenkin me olemme paljon sanoisinko... itsevarmempia ja filmaattisempia. Ei sille mitään mahda...
Saa kai sitä naimisiin mennä, vaikka onkin ei-uskova. Mutta ei niistä liitoista aina tule oikein mitään ja jos tulisikin, niin puoliso alkaa ennen pitkään vaikuttamaan huvittavalta. Ja se on kauheaa, jos mikä. Minusta ainakin tuntuu siltä, koska usein näyttää, että nainen vaistoaa miehensä naurettavuuden ja huvittavan käytöksen ja päinvastoin (harvemmin niin)...
huomaat itsekin puhuneesi itsesi vähän pussiin :)! No, se on kovin inhimillistä ...
perusteella ... millaista sinun mielestäsi on rakkaus ja mikä on rakkautta ... ihastus? Onko rakkaus ikuista vai muuttuva olotila?
Et vielä tiedä helluntailaisuudesta kovien paljon, joten väärinymmärrykset ovat ymmärrettäviä...
uskoni mukaan aina heijastumaa jumalan rakkaudesta. Ihmisen rakkaus toki on itsekästä ja pyyteellistä, eikä se aina kestä vaikeita asioita.
Mutta luulen, että sinä tiedät asiasta enemmän :)
Minusta ainoastaan parisuhde voi murtaa oman itsekeskeisyytemme rajat . Ihminen ei ole tavallaan koskaan valmis muuttumisessaan ja hän tarvitseekin ulkopuolista apua . Ja minusta parisuhteen avulla voi eheytyä . Kyllä aikuinenkin tarvitsee jonkun , johon voi tukeutua tunnetasolla ... avointa , rehellistä kumppanuutta .
Tiedän , että kaikesta huolimatta parisuhde ei ole aina yhtä onnellista leijumista , jos näin voisi sitä kuvailla . Suhteen pitäisi olla tasapainon tuottaja . Joskus toinen saattaa ottaa päähän hyvinkin voimakkaasti ja tottahan omat mielentilammekin luonnollisesti vaihtelevat , eli on niitä hyviä ja ei niin hyviä päiviä . Olennaisin piirre hyvässä suhteessa on se , että voi puhua negatiiviseksi kokemiaankin asioita ilman rangaistuksen ja hylkäämisen pelkoa .
Rakastuminen on tietyllä tapaa myös vallankumous ihmisen elämässä ... ei kai se aina ole mikään romanttinen asia ( miten rapu-ihminen voi ollakaan nyt näinkin realisti romantiikan suhteen :)) . Tämä voimakas tunne on mahdollista ainoastaan silloin , kun kohtaa henkilön jonka kanssa voi ylipäänsä onnistua tunnetasolla ... kun löytää sen puuttuvan puoliskonsa , eheyttäjän .
Valitettavan usein vain , kun on katsellut ihmisiä ympärillään , useimmat valitsevat materialistisesti turvallisen , mutta ns . tylsän elämän . Kehottaako " järki " tekemään näin ?
Aito suhde on mielestäni myöskin sitä , että kykenee luovuttamaan kaiken entisen ja jättäytymään suhteen varaan . Se tuntuu monesta pelottavalta , sillä kukaan ei yleensä juurikaan sitoudu mihinkään , ellei ole ainakin vähintään kaksi pakotietä valmiina : ) . Suhde vaatii aina ehdotonta luottamista ja kykyä puhua myös ikävistä asioista . Rehellinen palaute on aina tervehdyttävä kokemus . Kun taasen epärehellisyys johtaa vaikeuksiin ( joskus kuitenkin pieni valkoinen valhe on paikallaan ... en tarkoita välttämättä parisuhteessa , mutta muiden ihmisten kanssa tekemisissä ollessa . Aina ei kuitenkaan kannata pahoittaa kenenkään mieltä täydellisen rehellisellä suorapuheisuudella ) .Aito suhde toimii holistisesti , eli on suurempi kuin osiensa summa . Minusta parisuhteen yhteydessä voi puhua myös positiivisesta riippuvuudesta , mikä toimii tasapuolisesti molempien osapuolien välillä . Kumppani ei voi olla mikään äiti tai isä , jonka kyljessä kyhnäämällä pääsee turvaan pahalta maailmalta .
Parisuhteessa elämiseen ei sinällään tarvita mitään sääntöjä , mutta aina voi kysyä itseltään ketä valehtelu loppujen lopuksi hyödyttää ... itseään siinä vain vahingoittaisi .
pätkii taas pahasti. Sivut aukeavat huonosti ja viestit lähtevät, kun lähtevät.
Tuli vaan ihan yllättäen mieleen semmoinen asia noista valkoisista valheista, että on olemassa nk. mikroilmeitä, jotka paljastavat valehtelijan. Mikroilme saattaa häivähtää ihmisen kasvoilla vain sekunnin murto-osan ja se voi kuvastaa vaikka inhoa. Vastapuoli rekisteröi alitajuisesti tuon mikroilmeen ja jos se on ristiriidassa sanallisen viestinnän kanssa, niin alitajuisesti ihminen tunnistaa sen...
On olemassa myös muita jutuja, joiden kautta ihminen vaistoaa vastapuolen oikeat ajatukset, joten onkohan se valehtelu sittenkän niin kannattavaa Eikö olisi parempi, jos Jumala lahjoittaisi sinunkin sydämeesi oman rakkautensa niin, että sinun ei tarvitsisi valehdella ihmisille, vaan voisit oikeasti rakastaa heitä?
Parisuhde on Jumalan luoma juttu ja ihan kiva juttu. Mutta eihän se ihmistä muuta... Maailman ongelmat voitaisiin ratkaista naimisiinmenolla, jos se muuttaisi ihmisen. Ymmärrän tietenkin, että ihmisen itsekeskeisyys murtuu avioliitossa ja sitähän sinä haluat sanoa. Viisasta puhetta, mutta se ei vielä täysin aukea minulle nuorelle nulikalle. No aukeaa se, jos rehellisiä ollaan.
Väitätkö muuten, ettei sinua ota puolisosi aivoon siksi, että se on niin idiootti välillä?
Minulla on vain semmoinen kiusallinen tunne, että holistinen suhde kaikessa suuremoisuudessaan vaatii aivan liian paljon. me ihmiset kun olemme niin tyhmiä ja siksi ärsytämme toisiamme. Eihän tyhmä voi loputtomasti auttaa toista tyhmää... Tarvitaan jotain, joka muuttaa sydäntä ja toivo jostain paremmasta...
Tämä portaali on enemmän jumissa kun koskaan.
vielä piirun verran parempi älykkyysosamäärä :) ... luulempa, että meillä ne "riidat" tulevat ihan arkipäiväisistä asioista. Itse myönnän, etten ole mikään kauhean innokas, enkä myöskään erinomainen talousihminen (olen enempi teoriaihminen), vaikka tässä perheessä taloustyöt pakon sanelemana teenkin minä (siivous kerran viikossa, etc), mutta olen vähän sellainen hajamielinen professori luonteeltani ja se harmittaa miestäni välillä kovastikin ... luulee sitä välinpitämättömyydeksi, vaikkei asia suinkaan ole niin.
Olet muuten oikeassa tuossa asiassa, mitä kerroit tuossa viestisi lopussa tuosta suhteen holistisuudesta, aina ei riitä, että olemme toinen toisemme tien näyttäjänä, ja valona elämässä ... joskus tarvitaan muutakin ... parempaa! Antamaan elämälle se lopullinen tarkoitus ja päämäärä, jota kohti kuljetaan ... kirkkautta.
Mietin tässä vain, että pyritkö tietyssä kohtaa viestissäsi kertomaan minulle, että pidät minua lopulta valehtelijana ja vedättäjänä?
Voin kertoa, että kaikki kertomani, ajatukseni, etc ovat minusta itsestäni ja omasta elämästäni lähtöisin. Minulla on parempaakin tekemistä, kuin tulla tänne kertomaan satuja itsestäni ja elämästä. Toisaalta terve epäluulo toisen pyrkimyksiä kohtaan on tervettä, eipä voi väittää vastaankaan.
Amerikassa ne ovat tutkineet, että puolisoilla on poikkeuksetta sama älykkyysosamäärä. Niin lähellä toisiaan siis, että on turha puhua mistään eroista. Äidilläni on jonkin testin mukaan ÄO 167. Hän onkin aika fiksu ihminen. Erittäin fiksu ja se on kyllä aika rasittavaa tietyllä tavalla. Joskushan voi olla sellaisia geeniyhdistelmiä ihmisessä, että äly on suurta, vaikka muut perheen jäsenet olisivat keskinkertaisia.
Niin ja on sanottu, että jos perinteiset älykkyystestit korvattaisiin sellaisilla testeillä, joissa naisten taipumukset on otettu paremmin huomioon, niin naiset saisivat testeistä yhtä hyviä tuloksia kuin miehet. Sanoppa tämä miehellesi, mutta älä missään nimessä kerro, että helluntailainen on niin sanonut.
Muistui nyt mieleeni tässä, että poistathan varmasti sivuhistorian. Miehet käyttäytyvät helluntailaisen perimätiedon mukaisesti oudosti ja ehkä väkivaltaisestikin, jos saavat tietää, että heidän vaimonsa ovat vapaaehtoisesti jossain tekemisissä uskovaisten miesten kanssa.
Saa sitä olla hajamielinen. Itse on ole vähääkään hajamielinen, vaikka olen laiska. Muistan aina kaiken. Luin kirjan hajamielisistä. Ruotsissa on perustettu yhdistys hajamielisille. Kirjassa oli hauskoja tarinoita tyyliin, nainen huomaa sunnuntai-aamuna työpaikkansa parkkipaikalla, että ketään muuta ei ole ilmaantunut töihin. Kauppakassit unohtuvat ihmisillä auton katolle ja sitä rataa. No sinä et varmaan ole yhtä hajamielinen...
En usko, että kovin paljoa valehtelet, tai vääristelet totuutta. Pikkuisen puolivahingossa, tai sitten olet rehellinen. Mistä minä voisin tietää?
En yleensä ole epäluuloinen. Normaalissa elämässä huomaan tarvittaessa 50 metrin päästä, jos ihminen huijaa tms. Se on vähemmistöön kuuluvien ominaisuus.
Ärsyttää niin vietävästi, kun pitkät viestit jäävät jonnekin...
Mensa ry:n jäseniä. Toisaalta niissä testeissä kyetään mittamaan ainoastaan ihmisten matemaattis-looginen ja visuaalinen älykkyys, ja kuten itsekin tiedät, se on vain osa älykkyyden muodoista. Tärkeintähän kuitenkin on, että ihminen omaa sydämen sivistystä ja tunneälyä, sekä tulee toimeen niin itsensä, kuin muidenkin ihmisten kanssa. Ja kerroin, ettei meillä ole tosiaan, kuin piirun verran eroa. Älykkyys periytyy jonkin verran geeneissä, toisaalta samassa perheessä - oletetaan olevan vaikkapa kaksi lasta - voi toinen olla huippuälykäs ja toinen normaaliälykäs, tai jopa infantiili (tosin näin harvemmin on).
Ole huoletta, meillä on omat koneemme mieheni kanssa, eikä hän (kuten en minäkään) ole mitään urkkijatyyppiä! :) ... työpisteemmekin ovat aivan eri puolella taloa, koska tarvitsemme myös oman rauhamme.
Tuli tuossa tuosta totuuden vääristelystä mieleeni, etten minä ole ääneen epäillyt kertaakaan sinun kirjoituksiasi. Ja sitäpaitsi vale ei pidemmän päälle kannata koskaan ... totuudella on tapana paljastua aina ennemmin tai myöhemmin! Kuitenkaan ei voi suoralta kädeltä olettaa kenenkään täällä palstoilla puhuvan totta (kuitenkin ne ovat enimmäkseen niitä tyhjänpäiväisiä räksyttäjiä) ja ne ketkä puhuvat, heillä on viitseliäisyyttä ja pitkäjännitteisyyttä keskustella asioista syvemmin, pohdiskellen, käyttäen dialogia monologien sijaan. Siinä ainoastaan olen hieman totuutta kiertänyt, etten ole ihan niin "vanha", kuin olet ehkä saattanut ymmärtää :)! ... en ole vielä keski-ikäinenkään, korkeintaan varhaiskeski-iässä, jos ihan sitäkään :).
enhän minä tässä sinua iskemässä ole! :) Mukava keskustelukumppani kyllä olet, ja siinähän ei ole mitään pahaa, hävettävää, tai salattavaa ... yleisellä foorumillahan tässä kirjoitellaan ja ajatuksia vaihdetaan, eli nämäkin jokaisen asiasta kiinnostuneen luettavissa on. Enkä yksityiselle foorumeille kenenkään kanssa aio siirtyäkään.
Paljon on saarnaajissa heitä jotka ei kunnioita toisen tahtoa.Manipuloi omaksi edukseen.Lehdet on täynnä saarnamiehiä jotka on saatu kiinni pedofiiliasta ja lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä.Silti viattomat kirkonpenkillä istujat luottavat noihin kuin pässi suuriin sarviinsa.Herätkää jo hyvät ihmiset!
En tunne kuin yhden saarnaajan joka on täysin puhdas eikä ole mitään kaksimielistä.Vain yhden tiedän.Ja häntä aina muistan rukouksessa.
Oma isäni on saarnamies ja hyvin hyvin vajavainen ihminen... Liha on meissä kaikissa. Sen kyllä uskon, että kuolleessa kirkossa ja venhoissa herätysliikkeissä on paljon psykopaatteja, mutta ei kai Jumala valitse helluntaisaarnaajiksi psykopaatteja?
johtamaan tätä suomen kansaa perikatoon ja kapitalistien orjuuteen, ekokatastrofiin? Oliko Jumala omissa ajatuksissaan tuolloin, kun heidät niihin tehtäviin valittiin?
Kai sinä olet kuullut "tämän maailman ruhtinaasta"? saatana päättää, mitä täällä tapahtuu, vaikka Jumalalla on aina viimeinen sana ja kaikki riippuu hänen sallivasta tahdostaan...
Suomen kansa saa, mitä se haluaa, ja ekokatastrofi on Jumalan tahto. Mikä muuten olisi kapitalismille vaihtoehto?
saa, mitä tilaa! :) Tarkoitin lähinnä riistokapitalismia tuolla kapitalismilla.
Kommunismi ei ainakaan ole mikään vaihtoehto kapitalismille. Sanotaan näin, että politiikkaa pitäisi tehdä kansan syvistä riveistä kumpuavalla tavalla ... enemmän heille päätäntävaltaa asioiden suhteen. Nyt olisi tilausta myös uudelle poliittiselle puolueelle myös. Politiikka, kun on aikalailla pelkkää oman edun tavoittelua ja oman hyödyn maksimointia, kähmintää , etc. Tuloerot ja kuilu köyhien ja rikkaiden välillä vain kasvaa kasvamistaan ja keskiluokka laitetaan maksamaan koko lasku. Se on väärin ja epäoikeudenmukaista!
useita tunne!
Ei pidä yleistää, jos joitakin on saarnaajia, syyllistyneet pedofilaan ja lasten hyväksikäyttöön, ne on kyllä aika harvinaisia helluntaiherätyksessä.
Ja kaikki kunnon saarnamiehet kunnioittavat ja rakastavat vaimoaan ja perhettään Jeesuksen jälkeen ylitse muiden, turhaa mustata yleiseti, he ovat yleensä perhekeskeisiä ja perhettään suuresti rakastavaa joukkoa, nuo saarnamiehet.
Herralta saamansa viran pulesta vaan joutuvat olemaan paljon pois kotoa !
Ja heitä on pidettävä kaksinkertaisen kunnian ansaanneina, työnsä tähden !
vain todella ymmärtää sen, ettei isä ole kotona paljoakaan, eikä vietä aikaa heidän kanssaan ... Jumala on isälle paljon tärkeämpi, kuin omat lapset!
Vai korvaako laatu sinusta sitten määrän ja millaista se lapsen saama laatuaika sitten on?
Ennen olin kiinnostunut politiikasta, mutta kun tajusin, miten hölmöä ja omituista porukkaa politiikassa on, menetin täysin kiinnostukseni siihen. Ajattele nyt Vanhasta ja Saarelaa ja kaikkia muita Arkadianmäellä... Toivotonta on politiikka Suomessa. Ymmärrän hyvin, miksi helluntailaiset ovat aina eristäytyneet politiikasta...
ikävä kyllä olleet aina ja tulevat olemaan kytköksissä toisiinsa. Valtiota ja kirkkoa ei ole erotettu toisistaan.
helluntailaiset eivät kovin suuressa määrin politikoi ja meitä eivät muut komenna. Ja meidän uskomme (siis juutalais-kristillinen uskovaisuus, jota on aina ollut) on ainoa oikea usko.
Eroa valtionkirkosta. Ole rohkeasti radikaali!
Kyllä on helluntai-saarnamiehissä myös psyk.pateja.Eivät he ole ollenkaan sen täydellisempää joukkoa kuin muutkaan saarnaajat.Joten on syytä avata silmät.Ihan auki.Ja oltava varuillaan.Eikä luottaa kenenkään eikä mihinkään.
Ei kannata nyt kehuskella sinun moisilla väitteilläsi.Jos vähäänkään olet seurannut Ilta-lehtiä tai muita vastaavia,niin joka ainoassa lahkossa on vaimojaan pettäviä saarnamiehiä.Sekä myös pedofiileiltä ei olla vältytty.Ota laput pois silmiltäsi!
naispappeuteen? Hyväksytkö sen? ... voisitko myös perustella mahdollisesti hieman vastaustasi.
meillä helluntailaisilla on yleinen pappeus. Kaikki olemme itse itsemme pappeja. En ole myöskään luterilaisen kirkon jäsen, joten sen kirkon pappeus on minulle muutenkin aka tuntematon juttu.
muuten ajattelen niinkuin raamattu opettaa. Seurakunnan vanhinten on oltava miehiä ja saarnaajienkin. muuten naiset saavat osallistua miten paljon haluavat ja niinhän he osallistuvat...
pääsääntöisesti uskon, että helluntaisaarnaajat ovat Jumalan valitsemia... Itsevarma käytös ei myöskään ole merkki psykopatiasta...
kiistelemään! :) Sinulla on omat käsityksesi naispappeudesta (helluntailaisuus, varmasti käsittää myös muut, kuten ev.lut.) ja minulla omani. Minua ei naispappeus häiritse, enkä koe sitä kiusallisena.
puhdasta feminismiä käärittynä luterilaisen kaapuun?
Minulle se on sinällään merkityksetöntä, kuka sitä Jumalan sanaa siellä kirkossa saarnaa ... oli se sitten mies tai nainen. Yhtä mielelläni silti kuuntelen.
Feminismistä puheenollen vielä ... tasa-arvon vaatiminen on kyllä mennyt jo liian pitkälle siinäkin mielessä, että naiset haluavat tehdä todella kaikkea samaa, kuin miehetkin ... ovat armeijassa, hyppäävät seivästä, heittävät moukaria ... miten epänaisellista minusta!
kirkossa saarnaa. Kai niissä saarnoissa on joitain kristillisiä ajatuksia ja niistä saa virikkeitä ajatteluun jne...
Eikä Jumalakaan kanna siitä huolta, koska luterilaisella kirkolla ei ole ollut vuoksikymmeniin juuri mitään tekemistä Jumalan itsensä kanssa. Karu totuus sinänsä... On se ihan hyvä, että käyt kirkossa, mutta helluntaiseurakunta olisi kyllä parempi noin sinua itseäsi ajatellen.
Armeijassa oli tosiaan aika miehekkäitä naisupseereita ja kerrankin yksi suuttui minulle kun luulin häntä erääksi kaverikseni.. Se näytti kaukaa katosen niin siltä mun kaverilta...
muuta sanoa! :) ... kenties jonain päivänä voin tullakin, ehkä!
mutta ihmettelen vain, että etkö ole koskaan käynyt helluntaiseurakunnassa... Älä huijaa minua!
Kyllä sinä yksityisyytesi säilytät, vaikka kertoisit joskus tosiasioitakin...
Lukenut psykologiaa?
ihan itsekseni, mutta en opiskellut muualla kuin lukiossa.
harrastatko mitään muuta palstalle/palstoille kirjoittelemisen lisäksi?
Liikut nyt alueella, josta tiedät hyvin vähän ja pinnallisesti. Tunnut kuitenkin kuvittelevan taas kerran, että hallitset asiasi - se on tietenkin helppoa täällä netin valhemaailmassa. Kuten olen sinulle jo aiemminkin suositellut: mene ja tee jotain aidosti kristillistä oikeassa maailmassa tämän valhemaailman kinaamisen sijaan - mene auttamaan lähimmäisiä, se on kristillisyyden syvin olemus. Seurakuntasi tarjoaa varmasti monia vaihtoehtoja tähän tarkoitukseen. Oletko jäänyt netissä tapahtuvan vänkäämisen ja inttämisen koukkuun? Tuhlaat energiaasi ja alat persoonanan vääristyä.
3-4 kertaa viikossa käyn punttisalilla ja luen myös paljon. Lisäksi harrastan uskovaisuutta, mikä onkin aikamoinen "harrastus"...
tämähän on vain tällaista yleisellä tasolla liikkuvaa keskustelua... Ei kaikkea pidä ottaa niin vakavasti.
Et ole nyt oikealla tiellä, Pentecostal.
oikealla tiellä...
Missä olen mennyt harhaan?
Kristuksen eteen ja kysy, oletko jäänyt netin valhemaailman koukkuun? Onko tämä harhamaailma vietellyt sinut loputtomilla mahdollisuuksillaan ärsyttää ja provosoida ja saada aikaan tyhjiä kinasteluja, joissa voi näyttää kuvitteellista voimaa ja saavuttaa leikkivoittoja? Jumalan todellisuus on muualla. Kristityn tehtävät tehdään todellisessa maailmassa.
Siunausta.
Olen miettinyt noita samoja asioita, mutta olen tullut siihen tulokseen, että minun tulee toimia uskoni määrän mukaan. Eli pahempia asioita voisin tehdä, enkä usko, että tämä on milläänlailla ylivoimaisen kahlitsevaa. Kyllä minulla on rauha Jumalan kanssa.
täyttä asiaa, ja joskus myös asian vierestä ... samapa tuo! :) Virkistävä ja mielenkiintoinen keskustelukumppani. Mikä lopulta mättää? Etkö itse saa tarpeeksi huomiota omilla kirjoituksillasi, joten hänen huomionsa vie pohjan pois sinun huomionhakuisuudeltasi?
Eikä tämä maailma ole sen valheellisempi, kuin maailma tuolla ulkopuolellakaan. Paljon täältä löytää väärää, vääristeltyä tietoa ja täyttä skeidaa, mutta paljon on hyvääkin ja täällä on paremmin ajan hermolla, kuin mediassa (tv, radio, lehdet)konsanaan ... löytyy ja saa tietoa, mitä ei mistään muualta saisi. Tämä on nykypäivää ja minusta tätä kautta saa melkeimpä paremmin sanomansa perille, kuin muulla tavoin.
Anna pojan jatkaa ihan rauhassa kirjoitteluaan, etkä sinä tosin sitä kykene kontrolloimaankaan!