Usko on valintaa

Profetoimisen lahja ja Raamattu

Varhaiset adventistit uskoivat Raamatun opettavan, että hengelliset lahjat, mukaan lukien profetoimisen lahja, toimisivat seurakunnassa Kristuksen takaisintuloon asti (1.Kor.12:8-10 ja Ef.4:11-13). Mutta erityisesti heihin vaikutti Joelin kirjan kohta (3:1-5; 2:28-32, VKR), jossa ennustetaan, että viimeisinä päivinä Jumala vuodattaa Henkensä kaikkiin ihmisiin, ja ”teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat”.

Tärkeä raamatunkohta on myös 1.Tess.5:19-21, jossa neuvotaan uskovaisia olemaan väheksymättä profetoimisen lahjaa. Heidän tuli koetella kaikkea ja pitää ”se mikä on hyvää”. Tämän vuoksi adventistit alkoivat opettaa, että kristittyjen ei tullut suoralta kädeltä torjua niitä, jotka väittivät omistavansa profetoimisen lahjan. Sen sijaan heidän tuli koetella näitä henkilöitä nähdäkseen, oliko heidän opetuksensa sopusoinnussa Raamatun kanssa ja osoittiko heidän ”hedelmänsä”, että he olivat oikeita eivätkä vääriä profeettoja (Matt:7:15-20).

Näiden tekstien lisäksi varhaiset sapattia pyhittävät adventistit totesivat, että lopunajan seurakunta (”jäännös”) opettaisi Jumalan käskyjä ja omistaisi Jeesuksen todistuksen (Ilm.2:17); viimeksi mainittu tarkoitti heidän uskonsa mukaa profetoimisen lahjaa (Ilm.19:10).

Varhaisen adventismin pohtiessa Ellen Whiten suhdetta Raamattuun, yksi tärkeä näkökohta oli se, että Raamattu itse puhui profetoimisen lahjan puolesta ja ennusti sen toimivan aitona myös lopunajan seurakunnassa. Toinen näkökulma aiheeseen oli se, että Raamatulla oli ehdoton arvovalta hengellisissä asioissa uskovien etsiessä valoa. Niinpä James White kirjoittaa, että ”minkään lahjan elpyminen ei koskaan poista välttämättömyyttä tutkia Raamattua totuuden selville saamiseksi” (RH 28.2.1856).

Eräässä toisessa yhteydessä JW ilmaisi hyvin selvästi kantansa Raamatun ensiarvoisesta asemasta vaimonsa lahjaan nähden. Marraskuussa 1855 johtavat sapatinpyhittäjät päätyivät Raamattua perusteellisesti tutkittuaan yksimielisyyteen teologisesta kysymyksestä (sapatin alkamisajasta), joka pitkää oli vaivannut heitä. Kuitenkin Joseph Bates ja Ellen White olivat erimieltä asiasta. Tässä vaiheessa EW sai näyn, joka vahvisti sen tuloksen, johan Raamattua tutkimalla oli päädytty.

Sitten heräsi kysymys, miksi Jumala ei ollut selvittänyt kysymystä alunperin näyn avulla. JW:n vastaus on valaiseva. ”Näyttää siltä”, hän sanoi, ”että Herra ei halua opettaa kansansa jäseniä raamatullisissa kysymyksissä hengellisten lahjojen kautta, ennen kuin hänen palvelijansa ovat ahkerasti tutkineet hänen sanaansa.”

Yhteenvetona: varhaiset adventistit olivat Raamatun kansaa. Koska he uskoivat Raamattua, he olivat avoimia myös profetoimisen lahjalle omana aikanaan. Mutta tuo lahja ei korvannut Raamattua eikä sen tutkimista. Tuon lahjan tehtävänä oli johtaa ihmisiä takaisin Raamattuun, joka on Jumalan arvovaltainen sana.

Lähdeteos: George R. Knight, Ellen Whiten elämä ja teokset

Profetoimisen lahja vaikutti Ellen G. Whiten palvelutyössä. Hän oli yksi seitsemännen päivän adventistein yhteisön perustajia. Hän välitti innoitettua opetusta Jumalan kansalle, joka elää lopun aikana. Hänen aikanansa maailma oli vielä miesten. Hän joutuikin profeetallisen kutsumuksensa vuoksi kriittisen tarkastelun kohteeksi. Mutta hän läpäisi raamatulliset kokeet ja jatkoi seurakunnan palvelemista saamallaan hengellisellä lahjalla 70 vuotta. Vuodesta 1844, jolloin hän oli 17 vuotias, aina vuoteen 1915, jolloin hän kuoli, hän sai yli 2000 näkyä. Hän ei käyttänyt itsestään profeetan nimeä, mutta ei vastustanut jos toiset häntä sellaiseksi kutsuivat. Hänen työnsä oli paljon enemmän kuin yksin profeetan työ on.

Huolellinen tutkiminen osoittaa, että hänen kirjoituksensa ovat johdonmukaisia, paikkansapitäviä ja täysin sopusoinnussa Raamatun kanssa.

Ennustukset myös ovat pitäneet paikkansa. Vuonna 1850 nykyaikainen spiritismi otti ensi askeleensa. White ennusti liikkeen kasvavan nopeasti ja monien kirkkokuntien hyväksyvän sen opetukset. Näin on todella käynyt ja kristillisissä piireissä on lisääntyvässä määrin havaittavissa väärien henkien työskentely.

Myös ennustus katolilaisuuden ja protestantismin yhtymisestä on parhaillaan toteutumassa. Vielä 50 vuotta sitten tällainen ajatus olisi ollut ihmisistä mahdoton.

Whiten teokset esittävät Kristuksen selvästi tosi Jumalana ja tosi ihmisenä.

Hänen kirjoittamansa aineisto täyttää yli 80 kirjaa, 200 traktaattia ja 4600 aikakauslehtiartikkelia.

Herra antoi hänelle neuvoja terveyden ja kasvatuksen alalta, perhe-elämästä, raittiudesta, evankelioinnista, kustannustoiminnasta, terveellisestä ruokavaliosta, lääkintätyöstä ja monista muista asioista.

Hänen kirjoituksensa keskittyvät Jeesukseen Kristukseen, ja ne korostavat kristillisen perinteen korkeita moraalisia ja eettisiä arvoja.

Adventtikirkon uranuurtajat päätyivät opillisiin peruskäsityksiinsä Raamattua tutkimalla. He eivät saaneet näitä oppeja Ellen Whiten näkyjen kautta.

Ellen Whiten suositteli aina lukijoilleen Raamattua. Todistukset annettiin koska ihmiset eivät tunteneet Raamattua. Ne tuovat Jumalan sanan totuudet esille niin että elämä voidaan saattaa sopusointuun Raamatun ihanteiden kanssa.

Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää kehottaa Raamattu. On paljon voitettavissa - tai menetettävissä - siitä riippuen, toteutammeko tätä kehotusta. Josafat sanoi: "Uskokaa Herraan, Jumalaanne, niin te olette hyvässä turvassa, ja uskokaa hänen profeettojansa, niin te menestytte." 2.Aikak.20:20. Hänen sanansa pitävät paikkansa tänäkin päivänä.

1 Tess 5:20-21.

Hän opetti vain Raamattua ja Kristusta.

Siunausta
jari laurila

Jos kyseessä on PROFEETTA, niin oikea valinta on ottaa molemmat. Mie ainaki valitten molemmat ja laitan Raamatun ekaks.

Väärä profeetta ei ole profeetta, vaan teeskentelijä.