Mikä on ihminen 1
Pakanuus esittää ihmisen kaksijakoisena, sielun ja ruumiin yhdistelmänä. Raamattu ei tätä kaksijakoisuutta tunne. Jos pitää ihmisestä puhua jaettuna, niin Raamattu puhuu pikemmin kolmijakoisuudesta. (1.Tess.5:23).
Ihminen ei kuitenkaan todellisuudessa ole jaettavissa. Ihminen on Raamatun mukaan ymmärrettävä jakamattomana kokonaisuutena. Raamatussa tarkoitetaan hengellä, sielulla ja ruumiilla aina kokonaista ihmistä. Kun Joosua ”vihki tuhon omaksi joka hengen” (Joos.10:40), merkitsi tietysti että hän surmasi viholliset kokonaisuudessaan. Tekstissä mainittu henki on käännetty heprealaisesta sanasta ”nesamah”, mikä useissa merkityksissä tarkoittaa vain henkäystä. Lukija kuitenkin ymmärtää, ettei Joosua surmannut pelkkiä henkiä vaan ihmisiä joilla on henkäys=henki. Teksti tarkoittaa siis koko ihmistä.
Samassa merkityksessä käytetään sanaa sielu. Kun Jumalan sana ensimmäisenä helluntaina voimallisesti menestyi, ”heitä lisääntyi sinä päivänä kolmetuhatta sielua” (Apt.2:41). On itsestään selvä, että tässä, kuten monissa muissakin yhteyksissä, sielu edustaa koko ihmistä.
Samaten on ymmärrettävä esim. Paavalin sana siitä ettei synti saisi hallita teidän kuolevaisessa ruumiissanne” (Room.6:12) siten, että kysymyksessä on jälleen koko ihminen. Synnin ei pidä hallita ihmistä, joka Kristuksessa on päässyt uuteen asemaan, Jumalan lapseuteen, ja on uudestisyntynyt (vrt.Room.12:1 ja Hepr.3:17).
Mitä tarkoittaa ”elävä sielu”?
Kun ihminen luotiin: 1.Moos.2:7. Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.
Ihminen ei tullut luomisessa kuolemattomaksi sieluksi, ainoastaan eläväksi sieluksi. Samaa ilmaisua ”elävä sielu” (hepr. nefes hajjah) käytetään myös eläimistä puhuttaessa. Sanontaa käytettään neljä kertaa eläimistä, ennen kuin se liitetään ihmiseen (1.Moos 1:20,21,24) ja se on käännetty sanoilla ”elävä olento” ja ”elävä henki”.
Jos nyt tämän perusteella puolustellaan ihmisen kuolemattomuutta, samoin on tehtävä eläimille!
Toinen näkökohta , joka on huomioitava, on että Jumala ei pannut ihmiseen mitään erillistä ”elävää sielua”, vaan puhalsi ihmisen sieraimiin elämän henkäyksen ihmisestä TULI elävä sielu. Elävän sielun vastakohta on kuollut sielu. Sanaa ”nefes” käytetään myös kuolleista puhuttaessa.. Se on käännetty sanoilla vainaja tai kuollut esim. seur. teksteissä:
3.Moos.19:28. Älkää viileskelkö ihoanne VAINAJAN tähden älkääkä koristelko itseänne ihopiirroksilla
3.Moos.21:1 ..Pappi älköön saattako itseänsä saastaiseksi kenestäkään KUOLLEESTA sukulaisestansa,
Näin ollen ihmisen luontaisesta kuolemattomuudesta ei löydy perusteluja luomiskertomuksesta tai yleensäkään Raamatusta. Syntiinlankeemuksen seuraus oli uudelleen maaksi tuleminen (1.Moos3:19). Ensimmäinen ihminen oli maasta ja maallinen. Myös Eedenistä karkottamisen yhteydessä lausutut sanat:
1.Moos.3:22. Ja Herra Jumala sanoi: "Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!"
osoittavat että ihmisellä oli kyllä MAHDOLLISUUS ikuiseen elämään. Hänet luotiin ehdokkaaksi iankaikkisuuteen. Tämän ehdokkuutensa hän kuitenkin menetti. Sen takaisin saaminen ei ollut mahdollista ilman Jumalan Pojan väliintuloa.
Pakanuus esittää ihmisen kaksijakoisena, sielun ja ruumiin yhdistelmänä. Raamattu ei tätä kaksijakoisuutta tunne. Jos pitää ihmisestä puhua jaettuna, niin Raamattu puhuu pikemmin kolmijakoisuudesta. (1.Tess.5:23).
Ihminen ei kuitenkaan todellisuudessa ole jaettavissa. Ihminen on Raamatun mukaan ymmärrettävä jakamattomana kokonaisuutena. Raamatussa tarkoitetaan hengellä, sielulla ja ruumiilla aina kokonaista ihmistä. Kun Joosua ”vihki tuhon omaksi joka hengen” (Joos.10:40), merkitsi tietysti että hän surmasi viholliset kokonaisuudessaan. Tekstissä mainittu henki on käännetty heprealaisesta sanasta ”nesamah”, mikä useissa merkityksissä tarkoittaa vain henkäystä. Lukija kuitenkin ymmärtää, ettei Joosua surmannut pelkkiä henkiä vaan ihmisiä joilla on henkäys=henki. Teksti tarkoittaa siis koko ihmistä.
Samassa merkityksessä käytetään sanaa sielu. Kun Jumalan sana ensimmäisenä helluntaina voimallisesti menestyi, ”heitä lisääntyi sinä päivänä kolmetuhatta sielua” (Apt.2:41). On itsestään selvä, että tässä, kuten monissa muissakin yhteyksissä, sielu edustaa koko ihmistä.
Samaten on ymmärrettävä esim. Paavalin sana siitä ettei synti saisi hallita teidän kuolevaisessa ruumiissanne” (Room.6:12) siten, että kysymyksessä on jälleen koko ihminen. Synnin ei pidä hallita ihmistä, joka Kristuksessa on päässyt uuteen asemaan, Jumalan lapseuteen, ja on uudestisyntynyt (vrt.Room.12:1 ja Hepr.3:17).
Mitä tarkoittaa ”elävä sielu”?
Kun ihminen luotiin: 1.Moos.2:7. Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.
Ihminen ei tullut luomisessa kuolemattomaksi sieluksi, ainoastaan eläväksi sieluksi. Samaa ilmaisua ”elävä sielu” (hepr. nefes hajjah) käytetään myös eläimistä puhuttaessa. Sanontaa käytettään neljä kertaa eläimistä, ennen kuin se liitetään ihmiseen (1.Moos 1:20,21,24) ja se on käännetty sanoilla ”elävä olento” ja ”elävä henki”.
Jos nyt tämän perusteella puolustellaan ihmisen kuolemattomuutta, samoin on tehtävä eläimille!
Toinen näkökohta , joka on huomioitava, on että Jumala ei pannut ihmiseen mitään erillistä ”elävää sielua”, vaan puhalsi ihmisen sieraimiin elämän henkäyksen ihmisestä TULI elävä sielu. Elävän sielun vastakohta on kuollut sielu. Sanaa ”nefes” käytetään myös kuolleista puhuttaessa.. Se on käännetty sanoilla vainaja tai kuollut esim. seur. teksteissä:
3.Moos.19:28. Älkää viileskelkö ihoanne VAINAJAN tähden älkääkä koristelko itseänne ihopiirroksilla
3.Moos.21:1 ..Pappi älköön saattako itseänsä saastaiseksi kenestäkään KUOLLEESTA sukulaisestansa,
Näin ollen ihmisen luontaisesta kuolemattomuudesta ei löydy perusteluja luomiskertomuksesta tai yleensäkään Raamatusta. Syntiinlankeemuksen seuraus oli uudelleen maaksi tuleminen (1.Moos3:19). Ensimmäinen ihminen oli maasta ja maallinen. Myös Eedenistä karkottamisen yhteydessä lausutut sanat:
1.Moos.3:22. Ja Herra Jumala sanoi: "Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti!"
osoittavat että ihmisellä oli kyllä MAHDOLLISUUS ikuiseen elämään. Hänet luotiin ehdokkaaksi iankaikkisuuteen. Tämän ehdokkuutensa hän kuitenkin menetti. Sen takaisin saaminen ei ollut mahdollista ilman Jumalan Pojan väliintuloa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.