Monta kertaa elämässä tulee eteen valintatilanne kun pitäisi valita sopiva vaihtoehto monista eri mahdollisuuksista joskus hyvinkin lyhyellä varoitusajalla. Onko joku saanut selkeää Jumalan johdatusta ja on osannut valita oikein? Kaikkia elämän tilanteitahan ei ole selostettu Raamatussa, ei ainakaan nykyaikaisilla termeillä. Kaikki ei ole mustavalkoista.
Tai onko mielessä tilanne kun rukoili Jumalalta johdatusta että osaisi valita oikein ja sitten kun valinta oli tehty, tuntuu että se oli sittenkin virhevalinta. Salliiko Jumala meidän tehdä tietoisia virheitä kun pyydämme että Hän ohjaa meitä? Onko joku koetellut Jumalaa Gideonin tapaan ja asettanut "villoja" Jumalan vastattavaksi?
Mitä olette tehneet kun tekemänne valinta on osoittautunut vääräksi? Kiitättekö Jumalaa joka tilassa vai onko protestilaulun aika?
Tai onko mielessä tilanne kun rukoili Jumalalta johdatusta että osaisi valita oikein ja sitten kun valinta oli tehty, tuntuu että se oli sittenkin virhevalinta. Salliiko Jumala meidän tehdä tietoisia virheitä kun pyydämme että Hän ohjaa meitä? Onko joku koetellut Jumalaa Gideonin tapaan ja asettanut "villoja" Jumalan vastattavaksi?
Mitä olette tehneet kun tekemänne valinta on osoittautunut vääräksi? Kiitättekö Jumalaa joka tilassa vai onko protestilaulun aika?
Vastaukset 46
Vanhimmat
jonkin asian suhteen on Jumalan puhetta uskovaisen sydämelle. Jos elät lähellä Jumalaa ja sisimmässäsi tunnet voimakkaasti, että asia on jollain lailla, et tarvitse muuta. Usein kiusallinen tietoisuus jonkin asian vaarallisuudesta on ristiriidassa tunteidemme kanssa (näin viisaat naiset ovat sanoneet minulle, joten voit kyllä uskoa tämän).
Mutta toisaalta "sisäinen pakko" voi tulla myös jostakin aivan muualta kuin Jumalan johdatuksesta. Eihän Jumala pakota eikä myöskään Pyhä Henki. Joskus sielunvihollinenkin ajaa uskovan pakon voimalla tekemään ratkaisuja. Ihminen voi paniikin vallassa valita aivan väärän ratkaisun ja katua syvästi jälkeenpäin.
Joku on sanonut että hän itse kokee rukousvastauksena syvää rauhaa, kun on pyytänyt Jumalaa osoittamaan tahtonsa miten pitäisi ratkaista jokin asia. Mutta ei tällaista varmaan tapahdu joka johdatuksen yhteydessä.
Sitten on monia tilanteita kun täytyy tehdä valinta silmänräpäyksessä, siinä ei edes paljon ennätä huudella Jumalan puoleen muuta kuin APUA!
että, esm. on kysymys siirtymisestä, siis muutamisesta, paikasta A paikkaan B,joskus vaan ei voi irrottautua, ei sitten millään, sydämessä kun vaan on sellainen kutina, että ikäänkuin joku sanosi, "pysy paikallasi, älä hätäile", vaikka kuinka tuntuis, että olisi jo aika vähän hätäillä, mutta kun ei niin ei, sisäinen ,pohjimmainen asnnoitumisen vaan pitää paikallaan, ja siinä kaikesta vaikuksista huolimatta tietää olevan juuri siinä, missä Jumala haluaa minu/sinun olevan, ja silloin ei saa "liikkua" , ei tietenkään tarkoita siitä paikasta muuallakin, mutta siitä ei saa lähteä, neenkuin saa "luvan", jasen tuntee vain jokainen itse omassa sydämessään.
useimmiten pakot sielunmaailmassa ovat lihallisia tai suorastaan sielujemme vihollisen yrityksiä johtaa meitä harhaan...
Mutta kun Jumalan johto on yleensä aina sisäistä ja rauhoittavaa tietoisuutta siitä, mitä tulee tehdä ja mikä on oikein. Ehkä joskus vasta uskoontulleena koit sitä. Kaikki, suuret ja pienet uskovaiset jakavat tämän ymmärryksen Jumalan tahdon "sisäisestä kokemisesta". Muuta tietä kun ei ole...
saattaa olla hyväksi antaa veljenpojan valita ensin, ja itse elää niillä resursseilla, mitä Jumala antaa:
1. Mooses 13. luku
5. "Ja myöskin Lootilla, joka vaelsi Abramin kanssa, oli pikkukarjaa, raavaskarjaa ja telttoja.
6. Eikä maa riittänyt heidän asuakseen yhdessä, sillä heillä oli paljon omaisuutta, niin etteivät voineet yhdessä asua.
7. Niin syntyi riitaa Abramin karjapaimenten ja Lootin karjapaimenten välillä. Ja siihen aikaan asuivat siinä maassa kanaanilaiset ja perissiläiset.
8. Silloin Abram sanoi Lootille: "Älköön olko riitaa meidän välillämme, minun ja sinun, älköönkä minun paimenteni ja sinun paimentesi välillä, sillä olemmehan veljeksiä.
9. Eikö koko maa ole avoinna edessäsi? Eroa minusta. Jos sinä menet vasemmalle, niin minä menen oikealle, tahi jos sinä menet oikealle, niin minä menen vasemmalle."
10. Ja Loot nosti silmänsä ja näki koko Jordanin lakeuden olevan runsasvetistä seutua; ennenkuin Herra hävitti Sodoman ja Gomorran, oli se Sooariin saakka niinkuin Herran puutarha, niinkuin Egyptin maa.
11. Niin Loot valitsi itselleen koko Jordanin lakeuden ja siirtyi itään päin, ja he erkanivat toisistaan."
Osasit juuri oikealla tavalla kuvailla sitä, mitä tarkoitin...
Kyllä... Antaa muiden hölmöillä ensin...
David Yonggi Cho on sanonut:-"Älä luota tunteisiisi,sillä ne saattavat olla harhaan johtavia."Sana sanoo myös:-"Karta epäpyhiä ämmän taruja."
Näihin johdatuksiin voi sitten myös lähimmäiset sotkeutua ja antaa omia neuvojaan, joissa voi olla astianmakua mukana; vääriä ja oikeita. Yritä siinä sitten selvittää mikä on Jumalan johdatusta kun kuka mitäkin neuvoo. Joskus Jumala on hiljaa vaikka kuinka kyselet. Vetääkö pitkää tikkua vai heittääkö kruunua ja klaavaa?
jos Jumala on hiljaa? Ehkä Jumala yrittää silloin sanoa, että kuuleppas Sunglasses... jospa nyt vihdoinkin lopettaisit tuon kouhottamisen ja miehen etsimisen... en minä ole tarkoittanut häntä sinulle...
Noissa tilanteissa on itselle eduksi jos on luonteeltaan pitkämielinen. Lyhytjännitteisemmälle ihmiselle on piinaavaa odottaa kun erilaisia valinnan mahdollisuuksia on samalla kertaa ulottuvilla.
Miehen etsimisen??? Mistä tuon tempaisit? Minä en kuule mitään miestä etsiskele! :P
niin, jos alue on vaikka miinoitettu, ei kannata ensimmäisenä rynnätä sinne, vaan katsoa miten kaverin käy?
Ajattelin vain kun olet niin epätoivoinen ja toisaalta sanot Galleriasivuillasi jotenkin tähän tapaan: ENKÄ ETSI MIESTÄ!!!
Ja se taas oli viesti ei-toivotuille ihailijoille. :P
Muistathan "voideltu" karttaa myös epäpyhäin äijäin taruja! :D
Netissä pitää olla varovainen koska täällä on niin outoa porukkaa...
Ei pidä juosta suden suuhun, vaikka minä kyllä juoksen, mutta ei pidä, ei...
Sanotaan että "kun lähtee sutta pakoon, voi tulla karhu vastaan".
Mitä sinä tuolla tarkoitit? Älä nyt ole noin vihainen... En minä mitään pahaa tarkoittanut...
En tarkoittanut mitään erikoista. Miten niin vihainen? Se sanonta vaan tuli mieleeni. Eiköhän se tarkoita sitä, että ei kannata tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä kun tulos voi joskus olla vielä pahempi kuin se mistä pakenee.
Etkä sinä suutu, et sitten mistään... Sulla ei ole mitään taipumusta sellaiseen...
Olen parhaillaan valintatilanteen ytimessä. Kyseessä on isot asiat: työn vaihto, muutto toiselle paikkakunnalle ja luonnollisesti asunnon etsintä ym. pienemmät oheisdetaljit.
Tämä tilanne, joka tuli aika yllättäen, on laittanut minut etsimään entistä totisemmalla sydämellä Jumalan johdatusta ja oikeita valintoja. Haluan ehdottomasti sitä, että Jumala saa johdattaa ja Hänen tahtonsa saa tapahtua ja siksi sanonkin Jumalalle sydämeni kyllyydestä: "Tapahtukoon sinun tahtosi"!
Uskon ja luotan siihen, että kaikkivaltias Jumala vaikuttaa tahtomista ja tekemistä, että Hänen hyvä tahtonsa tapahtuisi.
En osaa vielä sanoa, mitä tästä seuraa, mutta uskon sen olevan sitä, mitä Jumala tahtoo antaa. Millä kriteerillä sitä sitten voisi aikanaan luokitella mahdolliseksi virhevalinnaksi? Jos vastoinkäymisiä tulee vastaan, niin se tuskin on väärän valinnan tuntomerkki, sillä helppoa tietä pitkin Jumala ei ole meidän tarkoittanut kulkea.
Jumala on armahtavainen joka tapauksessa ja Hän antaa anteeksi mahdolliset virhevalinnat ja jopa voi kääntää ikävät seurauksetkin siunaukseksi.
Kiitos tästä alla olevasta. Olen tehnyt erään ratkaisun vähän aikaa sitten ja on käynyt monta kertaa mielessä että tulikohan tehdyksi virheratkaisu vaikka olin Jumalan johdatusta näissä asioissa pyytänytkin. Kun ei niitä vastoinkäymisiä ja ahdistuksia kovin runsain mitoin mielellään vastaan ottaisi. Vaan pitänee kiittää niistäkin?
>>>Jos vastoinkäymisiä tulee vastaan, niin se tuskin on väärän valinnan tuntomerkki, sillä helppoa tietä pitkin Jumala ei ole meidän tarkoittanut kulkea. >>>>
Toivon sinulle runsasta Jumalan johdatusta kaikissa näissä suurissa asioissa jotka sinulle ovat ajankohtaisia. Rukoillaan näiden asioiden puolesta.
Joosef, Jaakobin poika eli lähellä Jumalaa, mutta kuitenkin hän sai kokea monenlaista ahdistusta ja vastoinkäymistä. Lopussa hänenkin risukasaansa aurinko paistoi. Paavali, joka janosi saada tehdä Jumalan tahtoa elämässään, sai kokea valtavasti vastoinkäymisiä ja kärsimystä. Ei tarvinne jatkaa listaa.
Ei meidän toki tarvitse etsiä kärsimystä, mutta Jeesusta seuratessa saatamme niitä osallemme saada.
Ajattelen nin, että Jumala johdattaa sekä ulkoisesti, että sisäisesti (=kasvatus). Ulkoiset asiat ovat Jumalan työkaluja meidän kasvatuksessamme. Suostutaan Jumalan työhön kohdallamme, sillä Hän tietää parhaiten mikä on meille parasta, ei vain ajallisesti, vaan ikuisuusnäkökulmasta katsoen myös.
Kyllähän näitä esimerkkejä on ihmisistä, jotka ovat kestäneet koettelemuksia ja kärsimyksiä. En vaan taida itse olla kovin pitkämielinen ja kärsivällinen. Koettelemuksten sanotaan opettavan meitä kärsivällisemmiksi, mutta ei kukaan niitä rukouksissa osakseen pyydä! Rukoukseni on paremminkin: Jumala, anna minulle kärsivällisyyttä ja anna sitä HETI! Monenlaiset arkielämän koettelemukset saavat tuntemaan että olen aivan kestämisen äärirajoilla. Mutta kaipa meille jokaiselle on muotoiltu oma ristimme mittojen mukaan?
Joosefin elämää muistellessani tulee mieleen, että moniin itseään koskeviin ratkaisuihin hän ei pystynyt itse vaikuttamaan: ei siihen että hänet myytiin orjaksi, ei siihen että hänet laitettiin vankilaan. Hän oli syytön vaikka häntä rangaistiin.
Kun ajattelen omaa elämääni, niin minulla on useimmiten ollut itselläni mahdollista tehdä jokin ratkaisu: en ole ollut vankilassa eikä minua ole myyty orjaksi. En voi siis väittää että olisin olosuhteiden onneton uhri (niin kuin Joosef voisi sanoa), vaan minä itse vastaan jokaisesta teostani. Tavallaan Joosef ei voinut välttää noita koettelemuksia. Mutta itse olisin ehkä voinut välttää joitakin elämäni onnettomuuksia toimimalla toisella tavoin. En siis voi verrata Joosefin elämää ja omaa elämääni. Mutta toki näitä Raamatun henkilöitä ja heidän elämäänsä voi muuten muistella ja ajatella.
Minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen.
Jumala johtaa oikein eikä väärin. Oikeat ovet avataan ja väärät ovet sulkee. Jumala kun avaa,niin kukaan ei voi sulkea ja Jumala kun sulkeen jonkin oven tai tien, niin ihminen ei voi sitä tietä valita eikä kulkea.
Minä uskon kyllä että ihminen itse voi tavalla tai toisella olla ovien aukeamiseen ja sulkemiseen osallisena. Toiset ihmiset on vaan hitaampia tai arempia elämänsä ovia aukaisemaan. Omassa elämässäni on ovia avattu ja suljettu moneen kertaan. Mutta ei näitä elämäntilanteita suoraan pysty vertailemaan. Jokainen itse kulkee omista ovistaan.
ihmisen tekemät valinnat eivät ole Jumalan johdatusta silloinkaan kun on johdatusta Jumalalta rukoillut.
Tässä eräs "johdatus", joka oli Jumalasta:
http://www.aretalogia.com/rukous.html
Muistan kuulleeni vuosia sitten sellaisen tapauksen että jotkut olivat saaneet sydämelleen ostaa ässäarvan ja jos se voittaa, antaa rahat eräälle saarnamiehelle että hän pääsisi matkustamaan pitkän matkan päähän pitämään hengellistä tilaisuutta. Nuo asian puolesta rukoilleet saivat ässäarvalla suurehkon summan ja saarnamies sai rahat saarnamatkaa varten.
Jotkut ihmiset harmittelevat että tuli valittua väärä aviopuoliso, lasta ei ollut suunniteltu, se vaan tuli väärään aikaan, ehkä tuli valituksi juuri se väärä työpaikka kun oli toinenkin tarjolla. Kenties tuli hankittua väärä auto, ostettua väärä asunto, ratkaistua väärin joku tärkeä tulevaisuuteen vaikuttava asia. Käytiin väärät koulut, hankittiin väärä ammatti, etsittiin väärää seuraa ja valittiin monin tavoin väärin...
Koko elämä voi mennä siinä ohimennen harmitellessa että tulipa valituksi ihan väärin. Mitenkähän hyvin asiat olisivat jos olisin osannut valita oikein? JOS, JOS, JOS...
Mikä on turhauttavampaa kuin elää menneisyydessä surkutellen ja valitellen: VOI KUNPA OLISIN VALINNUT TOISIN? Elämä valuu hukkaan surressa menettettyjä mahdollisuuksia, vääriä valintoja.
"Jumala voi kuitenkin kääntää jopa väärät valintamme siunaukseksi" jos me vain annamme ne Hänelle ja lakkaamme murehtimasta vääriä valintojamme. Ehkä meidän oli tarkoitus tehdä juuri ne valinnat.
Rakentavampaa kuin valitella "voi kunpa olisin"...
on kääntää ajatukset seuraavan kerran: "ensi kerralla teen toisella tavalla". Emme voi elää menneisyydessä, emmekä aina varmuudella tiedä kuitenkaan, olisiko ollut siunatumpaa valita toisella tavalla vaikka meiltä usein niin tuntuukin.
omia valintojaan, Jumalan tulematta väliimme. Voimme siis syyttää vain itseämme, jos olemme väärin valinneet.
Omassa ammatissani jouduin tekemään nopeita ratkaisuja, oman tieto/taidon ja intuitioni perusteella, soveltaen oppimiani asioita käytäntöön ja etsien nopeita ratkaisuja ja vaihtoehtoja yllättäviin pulmiin.
Eri ammatteihin kuuluvat erityistaidot on opittu koulutuksissa ja töissä ja valintatilanteissa on syytä käyttää tätä tietotaitoa virheiden välttämiseksi. Järjen käyttö on vähintäänkin tarpeellista. On sellainen sanonta että "jokainen joutuu maksamaan oppirahat". Joskus nuo oppirahat vain tuntuvat aika kohtuuttomilta. On erilaisia ammatteja, toisissa erehdykset ovat erityisen kohtalokkaita.
jotain muuta pesuainetta? siinä kinkkinen kysymys. auttaisiko se jumala jos menisin polville siellä kaupassa ja pyytäisin häneltä johdatusta tähän kysymykseen...miten on?
Vieläkö kaupassa on Surfia, en ole sitä merkkiä ostanut vuosiin, vaikka eiköhän se käy siinä missä joku muukin pesuaine. Teet nyt tästä asiasta liian ylihengellisen. Jos Surf-paketti tuottaa noin suuria ongelmia niin miten ylipäätään pääsit sängystä ylös kun piti ensin rukoilla että kummalla jalalla nouset sängystä? :)
Ota huomioon, että jos olet ostamassa surffia, ostopäätöksesi on ilman muiden, mieluummin ulkopuolisten näkökantaa huomioonottamatta, hutiloiden tehty. Sinun pitää ensin perustaa arvovaltainen, asiantunteva komitea, miettimään, kannattaako perustaa komiteaa, miettimään, kannattaako ostaa Surffia, vai jotain muuta pesuainetta. Kaikki asiaan vaikuttavat osatekijät pitää ottaa huomioon pienintä nyanssia myöten. Lisäksi, sinun kannattaa vaatia kauppiaalta mahdollisuutta testata sitä surffia, esim. viikon, kahden ajan, luotettavan tuloksen saamiseksi. Kilpailuyhteiskunnassamme ei kenenkään kauppiaan kannata torjua pyyntöäsi, sillä jokainen asiakas on laulun arvoinen. Minimivaatimus on pyyntö saada koepestä jokin vaate kaupassa, jotta näkisit pesutuloksen ja voisit faktojen perusteella sitten tehdä oikean ostopäätöksen. Tässä kohtaa auttaa se polvilla pyytäminen, sillä kauppias näkee asennostasi, että pyydät tosissasi. Kerro sitten, miten kävi, on tämä sen suuruusluokan asia, eikös?
kysyin tätä asiaa tänäkin aamuna. ja sain vastauksen. tällä kertaa oli vasemman jalan vuoro. aina joka aamu en saa vastausta ja silloin minä jään sänkyyn maata koko päiväksi. soitan vain töihin että "tänään en tule kun en ole saanut vastausta". kerran meni yksi viikko että en ollut ollenkaan töissä kun en saanut vastausta. mutta siihenkin oli varmaan syynsä. olisin varmaan jäänyt auton alle tai sitten komeetta olisi tippunut minun päähäni. ja onneksi ne töissäkin ymmärtävät asian. siellä on meikäläisiä paljon töissä ja joka viikko on aina pari pois kun he eivät ole saaneet aamulla vastausta.
Onhan se hyvä asia kun sinä ainakin nukut riittävästi, minulla kun joskus on univelkaa kun ei meinaa malttaa mennä ajoissa nukkumaan. Varo nyt ettet saa makuuhaavoja kun vietät niin monta tuntia vrk:ssa vaaka-asennossa. Onko Jumala koskaan yllyttänyt hyppäämään tasajalkaa sieltä sängystä?
sinun kanssasi?
Hyvät ideat ovat yksinkertaisia. Laskeudu sängystäsi pää edellä ja kävele käsillä. Aluksi se voi tuntua hankalalta, mutta kyllä siihen varmaan tottuu, niin kuin kaikkeen muuhunkin uuteen. Se on se vastaus, jota etsit!
En nyt ihan ymmärtänyt? Ei tämä ollut mikään deitti-ilmoitus.
on se hyvä että sokeakin kana löytää joskus jyvän! sinähän alat kehittyä!!!
-meitä aina jos kerran olemme uskossa ?
-me emme edes aina tajua Jumalan johdatusta elämässämme,ehkä kuitenkin jälkeenpäin..
-kuulin erään tarinan vanhalta saarnamieheltä jonka piti mennä katsomaan erästä sairasta sisarta,-mutta sieltä tulikin puhelinsoitto että sinne ei saa nyt mennä koska tilanteet on niin perin hankalat jne..
-no tämä saarnamies ajatteli inhimillisellä järjellään että ei sinne tosiaankaan voi nyt mennä,-mutta kun hän lähti matkoilleen oli hän noussut juuri siihen linja-autoon joka vei nimenomaan tuohon paikkaan jossa tuo sisar makasi vakavasti,sairaana..matkalla vasta linja-autossa saarnamies tajusi,että nyt on Jumala puuttunut peliin ja että häntä,johdatetaan tuossa asiassa jne..
-tultuaan määränpäähän hänelle oltiin vielä kiukkuisiakin että sinä tulit vaan vaikka kiellettiin jne..no siihen tämä että nyt on Herra asian takana ja että hän haluaa nähdä tämän sisaren jne....
-kun he kohtasivat sisar ratkesi kiitokseen ja ylistykseen että hänen rukouksensa on kuultu ja niin saarnamies voiteli sisaren öljyllä ja rukoili uskon rukouksen ja kuumeessa oleva sisar parani,välittömästi vaivastaan ja alkoi palvelemaan veljeä jne..
-kokoukset jotka oli suunniteltu pidettäviksi saatiin pidettyä jne..
-että kyllä Jumala johdattaa ihmisiä monella tapaa joskus tietoisesti ja joskus tietämättään !!
Mutta harvoin elämä on sellaista tasaista jatkumoa, että päivät vain vierivät ja kuljemme päätöksestä toiseen. Elämä tuo jos minkälaista yllätystä eteen. Kun on sellaisessa tienhaarassa että on monta eri tienviittaa ja tulos on epävarma tai kaikki näyttävät yhtä hyviltä, niin onko se Jumalan tahto sitten mikä niistä? Välillä on todella vaikea tietää. Vai onko se vaan niin että joskus se vaihtoehto on vaan joku minkä me valitsemme?
tehtyä moka
mutta Jumala kykenee nämä mokatkin kääntämään voitoksi jos niin annamme tapahtua..ei parane pelätä mokien tekemistä, ne kuuluvat elämään