Adventismin käännytystyön kohteena ovat ei vain epäuskoiset vaan kaikki kristityt, sillä he vaativat kristittyjä eroamaan nykyisistä kirkoistaan, joita pidetään "luopumuskirkkoina" ja liittymään (upotuskasteen kautta) 7. pv. adventistien järjestöön, joka on se "lopun ajan jäännöskansa", jolla on hallussaan "nykyinen totuus/tälle ajalle tarkoitettu totuus". Siis adventismi pitää itseään ainoana oikeana oppina ja uskonmallina, kun taas kaikissa muissa kristillisissä kirkoissa ja suunnissa on enemmän tai vähemmän vajavainen, vääristynyt tai turmeltunut uskonmuoto (mukaan lukien luterilaisuudessa). Tällainen asenne on kultin tunnusmerkki. Muissa kirkoissa ja uskonsuunnissa silti myönnetään olevan "aitoja kristittyjä", jotka saavat pelastuksen (onpa jalo myönnytys!) eikä vain "luopiokristittyjä" (= niitä jotka eivät hyväksy adventismin oppeja). "Vilpittömät kristityt" ovat sitten sellaisia, jotka "myöntävät, että adventismi on tälle ajalle tarkoitettu totuus ja alkuperäinen kristillinen oppi" ja kääntyvät adventistiksi. Adventistit saattavat täällä Suomessa joskus väittää olevansa "luterilaisempia kuin luterilaiset itse" tehdessään itseään tykö luterilaisille ja vakuuttaakseen "evankeelisuuttaan". Ei ole harvinaista, että adventistit toimivat sammutetuin lyhdyin käännytystyössään, eivätkä avoimesti ja reilusti kerro, mitä lahkoa he edustavat, vaan antavat ymmärtää olevansa jostain "luterilaisesta herätysliikkeestä". Kiintoisan ristiriitaista: he haluavat toisaalta esittäytyä ihan tavallisina evankeelisina, protestanttisina kristittyinä ja kuitenkin he haluavat erottautua muista omilla omintakeisilla erikoisopeillaan ja lakihenkisillä säännöillään - heidän itse asiassa pitääkin erottautua sillä tavalla, sillä muutoin heidän liikkeensä olemassaololle ei olisi mitään tarkoitusta eikä motiivia.
minä
vaan
162
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
tiukka pipo. Hellitä vähän niin veri kiertää paremmin ja aivotkin saavat verta. On ilo olla seurakunnassa, missä ei tarvitse toisia haukkua ja arvostella.(joskus kyllä vähän lipsahtaa, anteeksi)