Mun poika on häirikkö

Kaikki lähtee kotoa. Itsae olin aika tyhmä rähinöitsijä koko alakoulun ajan. Minulla ei ollut oikeasti isää, koska ei hän koskaan jutellut aisoista kanssani, vaaan muisti vain antaa selkään. Nuori kaipaa keskustelua ja yhdessä tekemistä. Jossain vaiheessa ei sittee saa enää mitään kosketusta vanhempiinsa. Muin vanhemmat olivat aina muualla, joten me sisarukset jouduimme kasvattamaan toisiamme. En tunne minulla olleen isää tai äitiä.

Puhuminen on kaikissa suhteissa tärkeätä. Olen nyt parisuhteessa, jossa on 12- ja 14-vuotiaat lapset kotona. Ei ole oikeastaan asioita, joista emme osaa puhua, ja he haluavat kyllä jutella kaikesta taivaan ja maan välillä, etenkin vastakkaisesta sukupuolesta. Se on aika hauskaa ja mielenkiintoista ja ehdottomasti luottamuksellista. Ei muuta kuin tsemppiä vaan!

Häirikkö luokassa on kaikille harmittava juttu. Toiset, jotka haluaisivat opiskella, kärsivät. Opettaja tuskastuu ja häirikkö itse painuu vain syvemmälle häiriökäyttäytymiseen, jos ei saa apua.

Apu tulee ensisijaisesti kotoa!
Ensimmäiseksi mene peilin eteen ja kysy: "Kuka täällä määrää? Kenen ehdoilla eletään?"

Jotta lapsi tietää paikkansa perheessä, on hänellä oltava kuri. Perheessä on oltava auktoriteetti, jota lapset kunnioittavat.
Jotta lapsi tuntee olonsa turvalliseksi ja onnelliseksi, on häntä rakastettava. Sen ei tartte olla halaamista ja suukottelua, jos siihen ei pysty. Riittä, että on läsnä! Kuuntelee ja juttelee lapsensa kanssa. Auttaa ongelmissa ja on mukana riemussa. Yhdessä nauretaan ja yhdessä itketään. Siitä se terve itsetunto kasvaa.
Ja kun kunnioittaa itseään ja vanhempiaan, kunnioittaa myös muita ja osaa elää tasapainoista sosiaalista elämää.

Onnea matkaan!

Ehkä riippuu kuinka vanha kersasi on, mutta paljolti hän toimii oman päänsä mukaan, eikä siinä isän neuvot paljon auta. Poikaa voisi ärsyttää kaikki psykologin istunnot, varsinkin, jos hänet sinne pakotetaan. Mutta, jos poikasi on häirikkö, tulee siihen tänä päivänä ajan mittaan kuvioon huumeet ynnä muut. Asia kerrallansa on pojalle varmaan kirkastettava, miten tilanteissa voisi toimia järkevämminkin. Yksi hyvä psykiatrin kirja on Dan Killey: "Peter Pan -syndrooma, miehet jotka eivät aikuistu".

Mä olen asunut kahden mielisairaan pojan kanssa, ja tiedän vähän, että on vain seisottava sanojensa takana, vaikka toinen kiukuttelee. Mun osoite on [email protected]

Häirikkö luokassa ON rasittava, mutta se, miksi poika häiriköi, ei välttämättä lähde kotoa... Tarkoitan tällä sitä, että on olemassa erilaisia oppijoita ja jos koulun opetusmetodit eivät tue pojan oppimisen tapaa, seuraa häiriöitä. Et kerro, onko poikasi hyvä koulussa. Se on tärkeä kysymys. Häiriöikö hän, koskei ymmärrä, vai jostakin muusta syystä? Häiriöikö hän tietyn opettajan tunneilla? Tietyn aineen tunneilla? Tietynlaisilla tunneilla? Sovi keskusteluaika viestejä lähetelleiden opettajien ja pojan kanssa yhdessä.

Kyllä se siitä iän myötä EHKÄ rauhottuu.