Hei!
Miten tulisi suhtautua ihmisiin, joilla on valtavan paljon psykologisia ongelmia omassa elämässään? Luettelen muutamia käytösesimerkkejä:
-kyvyttömyys luottaa toisiin ihmisiin
-heikko oman minuuden kokemus
-ylivakavuus, eli ei huumorista tietoakaan omassa elämässä
-ylivarovaisuus
-sulkeutuneisuus
-tunteiden karttaminen
-itseluottamuksen puute
-hengellisyyden puuttuminen
-jatkuva muiden perheenjäsenten kontrollointi
-jatkuva vertailu muihin ihmisiin
-ihmisten arviointi ulkoisten asioiden perusteella
-minäkeskeisyys
-ei vastuuta omasta käytöksestä, sanoista, teoista
-yleisesti ottaen suuri vuorovaikutusongelma
-jne.
E.m. käytösesimerkit kuvaavat omia vanhempiani ja osaa sisaruksistani.
Siksi vierailut kotonani ovat äärimmäisen rasittavia.
Olen yrittänyt löytää tekstejä kristillisestä psykologiasta netistä.
Olen päässyt siihen tulokseen, että minun tulee niellä koko ikävä vuorovaikutus kotiväkeni kanssa, sanoivat he ikinä mitä tahansa. Vastuu on siis viime kädessä minulla, jotta tilanne ei räjähtäisi valtavaksi riidaksi, kuten myös on käynyt.
Minulla on oltava mahdollisimman paljon kärsivällisyyttä.
Miten suhtautua vaikeisiin läheisiin? Neuvokaa minua.
Miten tulisi suhtautua ihmisiin, joilla on valtavan paljon psykologisia ongelmia omassa elämässään? Luettelen muutamia käytösesimerkkejä:
-kyvyttömyys luottaa toisiin ihmisiin
-heikko oman minuuden kokemus
-ylivakavuus, eli ei huumorista tietoakaan omassa elämässä
-ylivarovaisuus
-sulkeutuneisuus
-tunteiden karttaminen
-itseluottamuksen puute
-hengellisyyden puuttuminen
-jatkuva muiden perheenjäsenten kontrollointi
-jatkuva vertailu muihin ihmisiin
-ihmisten arviointi ulkoisten asioiden perusteella
-minäkeskeisyys
-ei vastuuta omasta käytöksestä, sanoista, teoista
-yleisesti ottaen suuri vuorovaikutusongelma
-jne.
E.m. käytösesimerkit kuvaavat omia vanhempiani ja osaa sisaruksistani.
Siksi vierailut kotonani ovat äärimmäisen rasittavia.
Olen yrittänyt löytää tekstejä kristillisestä psykologiasta netistä.
Olen päässyt siihen tulokseen, että minun tulee niellä koko ikävä vuorovaikutus kotiväkeni kanssa, sanoivat he ikinä mitä tahansa. Vastuu on siis viime kädessä minulla, jotta tilanne ei räjähtäisi valtavaksi riidaksi, kuten myös on käynyt.
Minulla on oltava mahdollisimman paljon kärsivällisyyttä.
Miten suhtautua vaikeisiin läheisiin? Neuvokaa minua.
Vastaukset 5
Vanhimmat
-tilanteessa,mitä voi ihminen tuossa tilanteessa tehdä,-ei juuri paljonkaan..voit vain kantaa rukouksissasi heitä Jumalan eteen,ja luulisin että se on parasta apua,heille..jospa Jumala Armahtaisi ja avaisi uusia uria heidänkin elämäänsä..
-ehkä myöskin rukousaiheena srk:ssa olisi paikallaan
Mahdatko arvostaa pientä neuvoani, kun sanon yksinkertaisesti vain, että siunaa heitä. Se on Jeesuksen ohje ja olen huomannut sen toimivan. Tarkoitan siis, että rukoillen omassa sisimmässäsi siunaat heitä, niin, että pyydät heille kaikkea mahdollista hyvää ja käyt vaikka tuon listan läpi rukoillessasi.
Kuten edellä Timoriepu jo neuvoi sinua, vaikeiden lähimmäisten siunaaminen on varmasti paikallaan, myös heidän puolesta rukoileminen ja se, että pyydät heille hyviä asioita. Jos on vaikeaa heitä kohdata, niin varmaan on ihan paikallaan olla kovin usein vierailematta heidän luonaan jos siitä aina pahan mielen saa. Onhan puhelinkin olemassa.
mutta ensimmäiseksi ymmärrä mikä on heistä, ts.heidän tunteitaan ja mikä on sinun omia tunteitasi-silloin asiat on helpompia kestää, kun ei tee ongelmista omiaan..eli tarkoittaa sitä, että et ole vastuussa muiden, VAIN omista, tunteistasi
mitään muuta et voi muuttaa kuin itseäsi ja sekin on aika rankkaa, tarkastele itseäsi ja omia käyttäytymismallejasi - vaikka kertomuksesi perusteella ei pysty rakentamaan kokonaiskuvaa tilanteesta, mutta elämänkokemukseni perusteella veikkaan että sinussa on samoja piirteitä kuin kertomissasi läheisissä ihmisissä..
kaikki vaikuttaa kuitenkin kaikkeen ja koska olet sen yhteisön yksi jäsen ja itseäsi muuttamalla voit saada muutoksia aikaan koko yhteisön käytöksessä..muutokset tulevat hitaasti hitaasti hitaasti...mutta ovat vaivansa arvoisia
lakkaa kantamasta katkeruutta(helpommin sanottu kuin tehty- sanon minä kokemuksen syvällä rinta äänellä)ja opettele antamaan anteeksi
Luonnehäiriöisistä läheisistäsi on selvästi kyse.Uskaltaisin sanoa että psykopaattisuuskaan ei taida olla kaukana.On viisainta että pysyt heistä erossa.Oletko lukenut kirjan:Naamiona terve mieli?
Kuvaamasi tunnusmerkit läheisistäsi täyttävät kriteerit.Joten on paras pysytellä pois heidän läheisyydestään.Seura tekee kaltaisekseen.