Suomen Kuvalehdessä kolumnoiva Paavo Lipponen kirjoittaa nyt normaalia pitemmän kolumnin. Se on otsikoitu: ”EU-puheenjohtajuus on menestys”. Alaotsikkona Lipponen toteaa: ”Suomen EU-puheenjohtajuudesta on vielä kuusi viikkoa jäljellä, mutta jo nyt tiedetään, että se on jäävä historiaan käännekohtana unionin kehityksessä”.
Kolumnissaan Lipponen panee estoitta Suomen ja hallituksemme piikkiin unionin ulkosuhteissa tapahtuneen edistyksen Lahden huippukokouksen tuloksena. Samoin Suomen vaikutuksesta nyt EU:ssa energiapolitiikan haasteet koetaan yhteisinä. EU:n läpimurto kansainvälispoliittiseen rooliin tapahtui, kun unioni otti Libanonin kriisinhallintaoperaation johtoonsa. Ilmastopolitiikassakin on vihdoin avattu rakentava dialogi USA:n kanssa.
Todella suuria ja kauaskantoisia saavutuksia. Sikäli kuin niistä tulee tuloksia. Ja vain yksinkö Suomen ja hallituksemme ansiosta? No, uskotaan niin.
Matti Vanhasen rooli Lahden kokouksessa saa Lipposelta kiitosta: ”Rintama ei täysin pitänyt keskusteluissa presidentti Vladimir Putinin kanssa, mutta keskeiset viestit olivat yhteiset ja selkeät. Kun ne esitti pääministeri Matti Vanhanen suomalaiseen, vierasta kunnioittavaan tapaan, saatiin aikaan oikea vuoropuhelu”.
Lipponen päättää pitkän kolumninsa:
”Alussa vähäteltiin Suomen puheenjohtajuutta ja pääministerin matalaa profiilia. Libanonin kriisin puhjettua vähättely muuttui surkutteluksi. Kun Suomen puheenjohtajuus kääntyy loppusuoralle, voidaan todeta, että rima on jälleen nostettu korkealle tulevien puheenjohtajuuksien ylitettäväksi”.
Noin siis Lipponen. Mutta onko hän tosissaan vai piruileeko hän? Ja jos hän on tosissaan, niin voiko häntä uskoa? Siis kepulainenkin. Vai olisiko niin, että Mattikin on jo astunut sen askeleen kuin Urho Kekkonen vuoden 1978 alussa?
Kun demarien puheenjohtaja Kalevi Sorsa oli silloin pyytämässä Kekkosta puolueensa presiidenttiehdokkaaksi todeten, että ”kukapa sopisi paremmin sdp:n ehdokkaaksi kuin sosialidemokraatti Urho Kekkonen”, Kekkonen maireana myönsi, että hän on jo kauan tuntenut itsensä lähinnä sosialidemokraatiksi. Näin kertoi Sorsa muistelmissaan ”Kansankoti ja punamulta”.
Kolumnissaan Lipponen panee estoitta Suomen ja hallituksemme piikkiin unionin ulkosuhteissa tapahtuneen edistyksen Lahden huippukokouksen tuloksena. Samoin Suomen vaikutuksesta nyt EU:ssa energiapolitiikan haasteet koetaan yhteisinä. EU:n läpimurto kansainvälispoliittiseen rooliin tapahtui, kun unioni otti Libanonin kriisinhallintaoperaation johtoonsa. Ilmastopolitiikassakin on vihdoin avattu rakentava dialogi USA:n kanssa.
Todella suuria ja kauaskantoisia saavutuksia. Sikäli kuin niistä tulee tuloksia. Ja vain yksinkö Suomen ja hallituksemme ansiosta? No, uskotaan niin.
Matti Vanhasen rooli Lahden kokouksessa saa Lipposelta kiitosta: ”Rintama ei täysin pitänyt keskusteluissa presidentti Vladimir Putinin kanssa, mutta keskeiset viestit olivat yhteiset ja selkeät. Kun ne esitti pääministeri Matti Vanhanen suomalaiseen, vierasta kunnioittavaan tapaan, saatiin aikaan oikea vuoropuhelu”.
Lipponen päättää pitkän kolumninsa:
”Alussa vähäteltiin Suomen puheenjohtajuutta ja pääministerin matalaa profiilia. Libanonin kriisin puhjettua vähättely muuttui surkutteluksi. Kun Suomen puheenjohtajuus kääntyy loppusuoralle, voidaan todeta, että rima on jälleen nostettu korkealle tulevien puheenjohtajuuksien ylitettäväksi”.
Noin siis Lipponen. Mutta onko hän tosissaan vai piruileeko hän? Ja jos hän on tosissaan, niin voiko häntä uskoa? Siis kepulainenkin. Vai olisiko niin, että Mattikin on jo astunut sen askeleen kuin Urho Kekkonen vuoden 1978 alussa?
Kun demarien puheenjohtaja Kalevi Sorsa oli silloin pyytämässä Kekkosta puolueensa presiidenttiehdokkaaksi todeten, että ”kukapa sopisi paremmin sdp:n ehdokkaaksi kuin sosialidemokraatti Urho Kekkonen”, Kekkonen maireana myönsi, että hän on jo kauan tuntenut itsensä lähinnä sosialidemokraatiksi. Näin kertoi Sorsa muistelmissaan ”Kansankoti ja punamulta”.
Vastaukset 12
Vanhimmat
huoneen ja sihteerin Arkadianmäeltä
-raipulle riittää pätkäduuni
samoissa mietteissä.
erästä takuumiestä jeesata, vaikka vaan taktisesti.
Lippo haluaa varmistaa tutkiskelijankömmelinsä eduskunnassa ja esittää edelleen valtionmiestä.
Älkää nyt verratko Vanhasta Kekkoseen. Kekkonen oli valtiomies, Vanhanen yksi pahanen poliitikko!!
Puheenjohtakausi on onnistunut hyvin. Lahden kokous oli menestys ja Vanhasella on varmasti siinä ansionsa. Libanon kriisin Vanhanen antoi Tuomioja hoidettavaksi ja siinä onnistuttiin myös.
Suomi on onnistunut saattamaan EU:n ja Venäjän vuoropuhelun jatkumaan ja tämä on merkittävä tulos sinänsä. Vanhanen lähti pikapikaa panemaan järjestykseen myös umpityhmiä puolalaisia siinä kuitenkaan onnistumatta.
Lipponen kehuu Vanhasta myös siksi, että tämä on paljossa kulkenut kiltisti SDP:n ohjenuorassa. Vanhanen on yhteistyöpoliitikko. Väyrynen on antanut Vanhasesta täysin toisenlaisia arvioita. Väyrysen mielestä Vanhanen on vain rähmällään demarien edessä. Ehkä Lipponen haluaa viestittää, että Vanhasen on syytä harkita todella vakavasti hyvin sujuneen yhteistyön jatkamista siitäkin huolimatta, että pääministerin salkku voi vaihtua valtionvrainministerin postiin.
Ilmastopolitiikassa ei ole avattu USAn kanssa mitään rakentavaa dialogia. EU:ssa tällainen valmius on olut koko ajan. USA on halunnut pysyä itsekkäästi erossa kaikesta rakentavasta dialogiasta ja ehkä vasta brittien tekemä selvitys ilmaston muuttumisen taloudellista vaikutuksista on saanut umpihölmön Bushin ja hänen vähintään yhtä pöhkön hallintonsa huomaamaan tosiasiat.
...miksi monet ovat ruvenneet puhumaan Rajamäestä, kun avaukseni kosketteli Paavo Lipposta ja hänen myönteistä käsitystään Matti Vanhasesta.
No, edistystä tavallaan tuokin. Useimmin on alettu puhua vain Jorma Korhosesta, josta kyllä nytkin jo joku näkyy viisaan ja sivistyneen mielipiteensä sanoneen.
Mutta debatoikaapa sitten siitä mistä haluatte, kukin tietojenne ja kykyjenne mukaan. Minä lähden nyt saunaan!
Suomi pullisteli maailmalle omia kansalaisiaan hakkaamalla.
...poistin äsken edellisen avaukseni (tullaan, tullaan), joka oli tarkoitettu vain minua tänne monissa puheenvuoroissaan kaipailleille.
Mutta nythän olen täällä tämän avaukseni myötä. Ja taidanpa lopettaakin tältä illalta. Hyvän yön toivotuksiksi laitan tähän vielä sen poistamani avauksen rallin.
Jos haluatte humpata kunniakseni, niin siitä vaan! Humppa alkaa oikealla jalalla, kuten valssikin, eli - vasen, kaks, vasen - nyt!
IHMEELLINEN KAPI (Ralph Benatzky: ”Abents in dem kleinen städchen“, suom: Eino Kettunen-Sauvo Puhtila: „Sellanen ol Viipuri“, mukailu Jorma K.Korhonen)
Ennen vanhaan näillä mailla
oltiin Korhos-Jorkka vailla,
eikä häntä kukaan kaivannut kai.
Oiva jaksoi pitkin yötä,
muilla riitti puhdetyötä,
kepulaiset täällä vain rellestää sai.
Toisin on nyt tultuasi,
hiljenee jo Oiva-masi,
politiikka kepuja nyt kiinnosta ei.
Mielenkiinto Korhos-Jorkkaan
iski joka kepu-sorkkaan,
politiikan pimentoon Korhonen vei.
Korhosesta täällä aina,
arkena ja sunnuntaina,
aiheen kepu-puhe löytää,
Jorkka itse kattaa pöytää!
Jos vain joku huutaa: ei, ei, ei!
toinen käskee heti: painu, hei…
Ihmeellinen on Kapi,
ihmeellinen on Kapi,
kepulaisten lemmikki!
Pois on kepulaisten huolet
kunhan vain he peräsuolet
Korhosen silmille tyhjentää voi!
Kepusielun hämärässä,
mielessä niin ilkeässä,
Korhosen nauru ei kauniisti soi!
Vaikka oisi kivipatsas
tietää, että jossain vatsas
kepulaisen aatokset syntyvät vain.
Korhonen on niiden kohde,
sietämätön on sen hohde,
saastalla koetetaan peittää se ain.
Mistä vain on täällä juttu,
aihe pian on taas tuttu:
Korhoseen taas katse kääntyy,
kaunaansa niin moni nääntyy.
Jos vain joku huutaa: ei, ei, ei!
toinen käskee heti: painu, hei…
Ihmeellinen on Kapi,
ihmeellinen on Kapi,
kepulaisten lemmikki!
Tässä äsken oli ketju, jossa oikein iloteltiin sanalla, mutta nyt se on tavallisen kepulaisen tylsä. Seriffikö on ollut asialla? Onko seriffimme niin huumorintajuton tiukkapipo? Ei ihme, että saitti potee veren vähyyttä, sillä tuolla systeemiltä täältä kaikkoovat kaikki, joilla on sanottavanaan jotain mukavaa ja mielenkiintoista. Pyh!
Kun Anneli Jäätteenmäki tipahti liian korkealta oksaltaan, niin siitä oltiin kepussakin tyytyväisiä ja tietysti tyytyväisin oli Matti V, joka pääsi sille oksalle.
Harakan alas ampunut Paavo L oli myös tyytyväinen, ja otti Matti V:n erityissuojelukseensa. Matin huonosta koulumenestyksestä huolimatta Paavo huomasi tämän hyväksi ja kehityskelpoiseksi oppilaaksi. Niinpä Paavo satsasi siihen, että Matista tulee mies, joka jatkaaa hänen politiikkaansa. Siinä Matti sai Paavon kaiken tuen.
Paavon luottamus Mattiin ei olut turha. Matti on vastannut Paavon odotuksia. Asiastaan varman ja melko ärhäkän opettajan itsehillintä on tosin joskus joutunut koetukselle, kun oppilaan kyvyt eivät ole vastanneet hänen kiltteyttään, mutta aina Matti kuitenkin on sitten toiminut niin, että Paavo-opettaja ei ole joutunut pettymään opetustaitoihinsa tuloksiin, vaikka oppilas ei kovin välkky ole ollutkaan.
Joten nyt oli sitten aika ja sopiva Paavolle paikka antaa tunnustusta oppilaalleen, joka tosin on lahjoiltaan keskinkertainen, mutta yritykseltään ja ahkeruudeltaan hyvä ellei kiitettävä.
Onko opettajan mieleen? Koulun oululainen keittäjämatami ei siitä ainakaan tykännyt.
Tässä ketjussa oli eilen illalla jo yli 20 puheenvuoroa, mutta niistä puolet on näköjään poistettu yön aikana.
No, ei niissä kaikissa hyvä hävinnyt, mutta hieman ihmetyttää. Olisiko Keris käynyt tuikkaamassa joukkoon jonkun omansa ja ylläpito on siitä hermostunut niin, että on poisanut sen ympäriltä paljon muitakin, saastuneiksi arvelemiaan.
Vai olisiko joku nimiltäkin hyvin tunnetuista saittipoliiseista vaatinut kaikkien sellaisten poistamista, joissa ei puhuta tarpeeksi selvästi siitä kaikkein pyhimmästä asiasta, kepun politiikasta.
Lapsellista joka tapauksessa. Ja kovin heikkoa itsetuntoa osoittavaa, olkoon taho mikä tahansa.