palstalla kirjoittavien Ateistien keski-ikä
pyöriä siinä 17-22 vuoden hujakoilla.
Niilämain suurinpiirtein potkitaan tabuja
ja ihan tosissaan, varsinkin hengellisiä.
Mutta kun aikaa kuluu ja, tunne-elämä hieman
vakiintuu, ja varsinkin ikää tullessa rauhoittuu,
sitä sitten jää aikaa tutkiskella elämän henkistä
puolta, ja yleensä sitä alkaa sitten jatkamaan
elämäänsä Kristillisen vakaumuksen pohjalta.
pyöriä siinä 17-22 vuoden hujakoilla.
Niilämain suurinpiirtein potkitaan tabuja
ja ihan tosissaan, varsinkin hengellisiä.
Mutta kun aikaa kuluu ja, tunne-elämä hieman
vakiintuu, ja varsinkin ikää tullessa rauhoittuu,
sitä sitten jää aikaa tutkiskella elämän henkistä
puolta, ja yleensä sitä alkaa sitten jatkamaan
elämäänsä Kristillisen vakaumuksen pohjalta.
Vastaukset 23
Vanhimmat
ei onnistunut minun kohdallani. Taidan olla kristillisessä mielessä varsinainen sosiopaatti. HA HA HA HA
edes itse tajuta, kuinka typerän alentuva asenteesi on. Tyypillinen uskis.
Ai niin. Ikää on 40 , enkä, jos en täysin dementoidu ja muutu kasvikseksi, takuulla omaksu tuollaista vakaumusta.
nimittäin jo yhdeksänvuotias osaa ajatellan sen verran että työntää jeesussadun, taikauskon ja muut hömpät niille kuuluvaan arvoonsa, eli roskikseen.
kun ikää on jo reilusti yli 7-kymppiä, mutta enpä ole minkäänlaista uskontoa kumppanikseni kaivannut.
Itse olen läheisilleni antanut pysyväisohjeen, että minut saa hommata heti holhoukseen, mikäli ryhdyn suhtautumaan positiivisesti mihin tahansa uskonnolliseen ryhmään. Ja ikää on jo muutaman kerran tuon ikähaarukkasi verran.
Kansakoulun pakollisilla uskontotunneilla istuin lähinnä ihmettelemässä, miksi ussankirja oli niin ohut ja omituisen muotoinen ja miksi sen tarinat olivat niin epäkiinnostavia ja lapsellisia. Yläasteiässä luin kaikki käsiini saamani maailman uskontoja käsittelevät kirjat sen vuoksi, että ihmisten käyttäytyminen ja höpsötykset olivat kamalan mielenkiintoista tavaraa kulttuurintutkimuksen näkökulmasta - olin ihan tietämätön omasta ateismistani, koska uskonto ja uskominen eivät koskettaneet minua millään tavalla.
Vasta opiskelijana aloin älytä, että jotkut ihmiset ihan oikeasti uskovat päätä ja häntää vailla oleviin tarinoihin, jotka minä havaitsin heiveröisiksi jo seitsemän vanhana; siihen saakka olin jotenkin hämärästi ajatellut ihmisten seuraavan ikivanhoja rituaaleja siksi, että laumaeläiminä eivät oikein muutakaan osaa. Ihmisten käyttäytymisen seuraaminen etenkin ääri-ilmiöinä on mielestäni edelleen hulvatonta ajanvietettä. Siksipä täällä.
Mainitsemasi iän mukanaan tuoma rauhoittuminen on aiheuttanut sen, että näin yli nelikymppisenä käyn lähinnä lukemassa ja harvoin viitsin kommentoida. Omien havaintojeni mukaan ihmiset iän karttuessa useimmiten menettävät ne viimeisetkin uskonrippeensä, joita ovat perinteiden vuoksi perässään vetäneet. Toisaalta taas en liikukaan uskistumiselle alttiissa ihmisryhmissä.
p.s. "kristillinen" kirjoitetaan sitten pienellä. Ai ettei ole tärkeää, vai? Äläpäs pilkkaa minulle tärkeitä perinteitä!
Ateismi on harvinaista 30 ikäisissä...
Ikä saa silmät aukenemaan ja tajuamaan ettei kukaan meistä ole oman elämänsä herra...
"ettei kukaan meistä ole oman elämänsä herra..."
Ja tämä väärä luulo korjaantuu sillä että ihminen luo itselleen kaikkivoipan jumalhahmon sivupersoonakseen? Taitaa olla tuo herran leikkiminen enemmän hihhuleiden hommaa ja taitaa uskottomilla olla ne jalat maassa.
Kyllä sitä ollaan "lastuja lainehilla". Oman elämän hallinta on vain näennäistä. Tämä ei sitten ollut mitenkään uskonnollinen väite.
kuitenkin niin, että oikeassahan olet.
Mitä selität? En ymmärrä mitä.
Onhan se noinkin. Harvan elämä on niin sujunut kuin on suunnitellut tai halunnut. Emme tietenkään ole muista ihmisistä, luonnonilmiöistä tai maailmanpolitiikasta riippumattomia. Ja ne useinkin saattavat perusteellisesti vaikuttaa yksittäisten ihmisten elämän kulkuun.
Vaan onneksi kuitekaan ei ole vielä lisäksi näkymättömiä, hyviä ja pahoja voimia tai ylivoimaisia henkiolentoja, joiden ohjailtavina olisimme. Siksi pystymme itse asioiden kulkuun kuitenkin vaikuttamaan, emmekä ole minkään yliluonnollisten voimien armoilla.
Hölmöin aloitus pitästä aikaa :D
Oho oksensin
Atte Ateisti, 40v.
(Tämä on uusi paljastus...)
Ei muuta kommenttia.
P.S. Kohta uskikset sanovat, että tämä tarkoittaa että A.A. on jälkeenjäänyt, kun ei ole vanhentuessaan ruvennut uskovaiseksi....
kun lueskelet näitä juttuja "osa" ateistien turhasta päänaukomies viesteistä todellakin tuntuu olevan jotain 15v tasolla,
onhan se yllätys jos kirjoittaja onkin sitten 30v tai yli!.
kukaan pidä jälkeenjääneenä jos on ateisti, mutta viestien tason perusteella kyllä monesti!
--
enkä tarkoita tuolla sinua, mutta noin yleisesti!
ja vielä, odottaisi kun ikääkin tulee lisää, sellasta rehellisyyttä myös itseään kohtaan, ja että voisi ajatella avoimemmin!
me hiihtelemme kyllä aika samalla ladulla tällä palstalla, sekä ateistit kuin kristitytkin... Ei minun päätäni huimaa joidenkin uskovienkaan hengentuotteiden älykkyydentaso. Osa niistäkin tuntuu joltain korkeintaan 15-vuotiaiden tekeleiltä enemmän kuin aikuisen, ajattelukykyisen ihmisen ajatuksilta...
"ja vielä, odottaisi kun ikääkin tulee lisää, sellasta rehellisyyttä myös itseään kohtaan, ja että voisi ajatella avoimemmin!"
Aivan näin! tältä minustakin tuntuu, kun joku uskova toitottaa kuinka hänen Totuutensa on se ainoa oikea totuus ja ateistit elävät vain harhamaailmassa. Tältä tuntuu, kun lukee ateismin yhä rinnastettavan kommunismiin, materialismiin, narsismiin, saatanan palvontaan tms. Ovatko tällaisten väitteiden esittäjät todella aikuisia ihmisiä, vai onko heidän ajattelumaailmansa vain poikkeuksellisen sulkeutunutta?
Moi !
Olen 50 , ollut ateisti jo yli puolet elämästäni.
Eli minulla tuio on ollut juuri toisin päin. Lapsena voi uskoa satuihin ja tarinoihin. Vanhempana alkaa hiljalleen ymmärtää uskontojen syitä.
Ääliömäinen aloitus, kaikenkaikkiaan.
--
mutta joukossa on meitä poikkeuksia; olen 41-vuotias nainen ja paljonkin elämässäni pohdiskellut.
Toistaiseksi mikään ei ole vakuuttanut minua jumalan olemassaolosta.
Jos tuo pitäisi paikkansa, suurempi osa ateisteista liittyisi kirkkoon kuin uskovaisista eroaa siitä... Ei taida olla näin?
Sitten kun huomioidaan vielä tapauskovaiset, eli ihmiset jotka eivät vain vaivaudu eroamaan kirkosta... Tai ne jotka haluavat kirkon palveluita, vaikkeivat uskosta välitäkään, jne.
Hassua. Itse olen kolmekymppinen ja tätä nykyä huomattavasti kristinuskovastaisempi kuin nuorempana. Nuorena sitä vastusti vähän samalla tavalla kuin kaikkea pakkopullaa mitä tuutista tulee, nyt sitten on niitä perusteluitakin.
Meinaat että vanhemmiten epätoivo, väsyneisyys, tyhmyys ja kuolemanpelko kasvavat niihin mittasuhteisiin, että alkaa uskoa asioihin, joista selvä järki sanoo etteivät voi olla totta tai pitää paikkaansa??
Olen 40 ja nimen omaan mainitsemassasi iässä en vielä osannut (tarpeeksi) ajatella omalla päälläni. Kuulun siihen ikäluokkaan kun useimmat vanhemmat kiikuttivat kersat pyhäkouluun ja isovanhemmat uskottelivat kaiken näköistä taivaan ja maan väliltä.
Olen ollut ateisti noin 30 vuotta ja mitä enemmän luen ja kuuntelen sitä vahvemmin myös ajattelen niin kuin ajattelen.
Oliskohan niin että uskonnot kuuluvat nimen omaan niille elämäänsä pettyneille - kuolemaa pelkääville - ihmisille, jotka kuvittelevat että kaikki joskus korjaantuu? Jotka kuvittelevat että kaikki käy lopulta hyvin...
Tähdistä me kaikki - mitä esim. tällä planeetalla on - olemme tulleet ja sinne me myös lopulta häviämme.
Kieltämättä toki suurin osa netin keskustelupalstoille kirjoittajista yleensäkin on nuorehkoja, ja etenkin aiheissa, joissa on helppo provosoida muita.
En tosin ole havainnut mitään "kristillistä vakaumusta" jonka mukaan ihmiset vanhetessaan alkaisivat elää.
Osa saattaa kääntyä johonkin uskontoon (Suomen kulttuuri-ilmastossa yleisimmin kristinuskoksi kutsuttuun löyhään kokonaisuuteen), osa menettään kiinnostuksensa koko aiheeseen, osa uskoo "johonkin korkeampaan voimaan" muttei halua määritellä tarkemmin mihin, osa on ihan yhtä ateistia kuin ennenkin. Erona vain se, että asiasta ei tarvitse räyhätä ja muutkin näkemykset voi hyväksyä osana muiden ihmisten identieteettiä. Uskovillekin tulee tuollainen hyväksymisvaihe - paitsi vannoutuneille tuomiopäivää julistaville hihhuleille.
Itse olen harventanut käyntejäni tällä palstalla, koska väittelyt eivät ole tarjonneet juurikaan uutta tarttumapintaa. Olen reilusti vanhempi kuin 22, mutta en tunne tarvetta omaksua mitään valmista jumaluskomusta. Kaikkivaltiaan käsite on kyllä kiehtova ja kaikissa kulttuureissa esiintyvä, mutta sitä tutkimalla oppii lähinnä jotain ihmisluonnossa ennemmin kuin jostain kosmosta hallitsevasta olennosta.