Tosiasia on se että lapsikaste on epäraamatullinen toimenpide.
Raamattu sanoo: "Joka uskoo, ja kastetaan, pelastuu"
Ensin tulee usko, ja sitten vasta kaste. Ei koskaan niinpäin että ensin tulee kaste, ja sitten joskus 20-80 vuoden päästä vasta usko, jos ylipäätään edes on tullakseen. Noinhan se kuitenkin ev-lut kirkkoon kuuluvilla menee.
Raamattu ei anna mitään lupaa niiden kastamiselle, jotka eivät ole tulleet henkilökohtaiseen uskoon. Kastaminen edellyttää entisen syntisen elämän katumista, nöyrtymistä, anteeksisaamista, ja henkilökohtaisen uskonratkaisun tekemistä. Tämä kaikki on kuitenkin Pyhän Hengen työtä ihmisessä. Ihmisen osa on vain vastata Pyhän Hengen kutsuun joko myöntävästi tai kieltävästi. Ihmisen osa on siis ratkaisun/valinnan tekeminen. Jumala ei tee kenellekään väkivaltaa, eikä pelasta ketään väkivalloin. Siksi ihmisen henkilökohtainen suostumus on Jumalalle erittäin merkityksellinen. Usein kastetta onkin verrattu avioitumiseen. Samoin kuin on pappi kysyy molemmilta osapuolilta: "Tahdotko..?" Jumalakin tahtoo kysyä meiltä". "Tahdotko..?" Kuvitellaanpa sitten tilenne missä toinen osapuolista sanoisikin: "En tahdo.." Lapsikastetta suorittavaa pappia voisi verrata pappiin joka ei kysyisi lainkaan toisen osapuolen suostumusta, tai vihkisi tämän hänen kielteisestä vastauksestaan huolimatta.
Lapsikaste on pakkokaste. Lapsella ei ole mitään mahdollisuutta kieltäytyä siitä. Lapsen mielipidettä ja suostumusta ei edes kysytä, eikä sillä ole mitään merkitystä. Siksi lapsikaste on väkivaltaa ja pakottamista.
Uskovien kaste edellyttää siis aikuisiässä tehtävää henkilökohtaista uskonvalintaa. -ratkaisua, ja suostumusta:"Tahdon". Se nimittäin perustuu henkilökohtaisen itsemääräämisoikeuden kunnioittamiseen, eli rakkauteen.
Lapsia on oikein siunata, Jeesuskin teki niin, mutta Jeesus ei koskaan kastanut itse, saati käskenyt kastaa muutaman kuukauden ikäisiä lapsia/vauvoja.
Raamattu sanoo: "Joka uskoo, ja kastetaan, pelastuu"
Ensin tulee usko, ja sitten vasta kaste. Ei koskaan niinpäin että ensin tulee kaste, ja sitten joskus 20-80 vuoden päästä vasta usko, jos ylipäätään edes on tullakseen. Noinhan se kuitenkin ev-lut kirkkoon kuuluvilla menee.
Raamattu ei anna mitään lupaa niiden kastamiselle, jotka eivät ole tulleet henkilökohtaiseen uskoon. Kastaminen edellyttää entisen syntisen elämän katumista, nöyrtymistä, anteeksisaamista, ja henkilökohtaisen uskonratkaisun tekemistä. Tämä kaikki on kuitenkin Pyhän Hengen työtä ihmisessä. Ihmisen osa on vain vastata Pyhän Hengen kutsuun joko myöntävästi tai kieltävästi. Ihmisen osa on siis ratkaisun/valinnan tekeminen. Jumala ei tee kenellekään väkivaltaa, eikä pelasta ketään väkivalloin. Siksi ihmisen henkilökohtainen suostumus on Jumalalle erittäin merkityksellinen. Usein kastetta onkin verrattu avioitumiseen. Samoin kuin on pappi kysyy molemmilta osapuolilta: "Tahdotko..?" Jumalakin tahtoo kysyä meiltä". "Tahdotko..?" Kuvitellaanpa sitten tilenne missä toinen osapuolista sanoisikin: "En tahdo.." Lapsikastetta suorittavaa pappia voisi verrata pappiin joka ei kysyisi lainkaan toisen osapuolen suostumusta, tai vihkisi tämän hänen kielteisestä vastauksestaan huolimatta.
Lapsikaste on pakkokaste. Lapsella ei ole mitään mahdollisuutta kieltäytyä siitä. Lapsen mielipidettä ja suostumusta ei edes kysytä, eikä sillä ole mitään merkitystä. Siksi lapsikaste on väkivaltaa ja pakottamista.
Uskovien kaste edellyttää siis aikuisiässä tehtävää henkilökohtaista uskonvalintaa. -ratkaisua, ja suostumusta:"Tahdon". Se nimittäin perustuu henkilökohtaisen itsemääräämisoikeuden kunnioittamiseen, eli rakkauteen.
Lapsia on oikein siunata, Jeesuskin teki niin, mutta Jeesus ei koskaan kastanut itse, saati käskenyt kastaa muutaman kuukauden ikäisiä lapsia/vauvoja.
Vastaukset 13
Vanhimmat
lapsina. Ne ihmiset joita ei ole lapsina kastettu, kastattavat itsensä luonnollisesti aikuisina kristilliseen uskoon käännyttyään. - Siispä molemmat, sekä aikuis- että lapsikaste ovat käytössä edelleen kuten alusta asti on kristittyjen piirissä ollut käytäntönä.
Pakanuudesta: Ikivanhoilla Roomalaisilla oli
täpana valella pikkuvauvat. Alkukirkolla ei ollut
tällaista tapaa. Sen on huomannut ainakin Hermanni.
valelivat vauvojaan, sillä ei ole mitään merkitystä lapsikasteen merkityksen suhteen. Tiedätköhän Hermanni, kuinka paljon kristinuskossa on ainesta kaikkiaan ns. pakanuudesta: jopa ylösnousemusopin, viimeisen tuomion ym. ainekset löytyvät pakanuudesta.
Aikuis- tai ns. uskovien kasteen aineksia voisi tutkailla vaikkapa juutalaisen essealaislahkon rituaalipesuista, jne.
Kristityt "valtasivat" toki pakanuudesta aineksia omiin käytäntöihinsä, jopa pakanatemppeleitä myöten. Muuttivat niitä kirkoikseen vain puhkaisemalla oviaukon temppelin toiseen päähän ja muuraamalla alkuperäisen umpeen. Kelpasivat sitten hyvin heille kirkoiksi.
Kaiken kaikkiaan sellaista pakanallisista aineksista puhdasta kristinuskoa, jollaiseksi jotkut uskovat haluavat alkukirkon uskon kuvitella olleen, ei ole ollut koskaan eikä missään ollut olemassakaan.
Indiasta. Siella Indus Joessa he vieläkin kerran vuodessa kastava itseään, kyllähän tällä kastelulla perinnetä riittää. Raamattukin on
Fiksulle vain Juutalainen Historia kirja. Joka on mukaeltu aikansa henkeen soveltuvaksi.
Raamatussa on liian paljon suuria asia ja asioiden sekoitus virheitä. Ensimmäinen suuri
virhe näkyy, Jo silloin, Kun sunnuntai ilmestyy
salaperäisesti Kristin uskon Jumaluuksien
palvonnan kohteeksi. Totuus pohjana on seula?
Jospa ajatelaan asiaa niin että Äiti ja Isä ovat uskossa Jeesukseen olevia. Saavat lapsen. Herää kysymys! Mikä estää kastamasta tätä lasta samaan yhteyteen, kuin vanhemmat ovat?
Sehän olisi vastuun kantamista omasta lapsestaan. Haluavat oman lapsensa liittää Jeesuksen yhteytyeen kasteen ulkoisella merkillä (merkkauttaa). Ja hehän toteuttaisivat lähetyskäskyä kastamalla Jeesuksen nimeen. Apostolien aikaan kun perheet tulivat uskoon kastettiin jokainen perheen jäseneksi kuuluvan samaan yhteytyeen.
Raamattu ei tosiaankan puhu mitään aikuisten vedellä valelusta tai lasten vedellä valelusta. Ensin täytyy olla usko ja opetus, sitten upotuskaste, kuten aina Raamatussa.
Usko ottaa nämä Jumalan teot vastaan kasteessa ja pikkulapsellakin on usko. Vauvallakin voi olla usko siksi, että usko ei ole ihmisen teko, joka olisi sidoksissa tiettyyn ymmärryksen asteeseen ja älyyn. Usko on Jumalan lahja ja Jumalan teko (Joh.6:29), jonka Hän voi vaikuttaa kenessä haluaa - myös pikkulapsissa. Jos usko olisi ihmisen teko ja riippuisi älystä ja ymmärtämiskyvystä, ei lapsi voisikaan uskoa. Ilman uskoa ei kaste hyödytä ja ihminen voi hylätä pelastuksen, joka hänelle välitettiin kasteen kautta lahjaksi. Kaste on kutsu elämään Jumalan lapsena ja Kristuksen seuraajana kuollen pois synnistä ja eläen Pyhän Hengen johdossa uutta elämää - vanhurskautettuna syntisenä, joka ei ole enää kuitenkaan synnin orja (Room.6 luku).
Lapsi ottaa kaiken vastaan lahjaksi, eikä yritäkään ansioitua eikä suoriutua mitenkään. Jos kerran lapsella voi jo äitinsä kohdusta asti olla Pyhällä Hengellä täytetty niin on lapsella uskokin. Lapsen usko ei vain ole samanlainen kuin aikuisella. Aikuinen voi menettää uskonsa ja myös pelastuksen osallisuuden - niin voi lapsellekin käydä jossain vaiheessa, esimerkiksi aikuisena. Lapsi ottaa omalla Jumalan vaikuttamalla lapsen uskollaan vastaan pelastuksen, taivasten valtakunnan ja Pyhän Hengen sekä kiittää Jumalaa, ymmärtääpä rationalistinen aikuinen sitä tai ei. Kannattaisi vakavasti muistaa Jeesuksen varoitus lapsia väheksyneille opetuslapsilleen :"Älkää estäkö heitä" (Mark. 10:15).
ei kastamisesta.
"Joka uskoo, ja kastetaan, se pelastuu"
Raamatun mukaan kaste edellyttää henkilökohtaista entisen syntisen elämän katumista, parannuksentekoa, kääntymystä ja uskoontuloa.
Muutaman kuukauden ikäinen vauva ei kuitenkaan ymmärrä mitä tarkoittaa katua syntistä elämää, hän ei ymmärrä mitä tarkoittaa tehdä parannus, hän ei ymmärrä mitä tarkoittaa uskoontuleminen. Hänellä ei ole mitään käsitystä koko asiasta.
Ei voida sanoa että vauva tuli uskoon, yai että vauva teki parannusta, tai että vauva katui syntistä elämäänsä. Vauva ei siis voi olla missään uskossa. Usko on mahdollista vasta paljon vanhempana, tietoisen uskonratkaisun jälkeen.
Missä raamattu määrittelee iän, milloin voi uskoa? Luuletko, että ihmisen iällä on vaikutusta ymmärtämiseen (on paljon asioita joita kumpikaan meistä ei ymmärrä eikä tule koskaan ymmärtämään). Onko kaste ihmisen teko?
"Missä raamattu määrittelee iän, milloin voi uskoa?"
Raamattu ei määrittele ikävaihetta minkä ikäisenä kukin tulee uskoon. Jotkut saattavat tulla uskoon aika nuorina(ei kuitenkaan vauvoina), jotkut vanhempina, ja jotkut eivät tule koskaan uskoon(vaikka olisivat saaneetkin lapsikasteen)
"Luuletko, että ihmisen iällä on vaikutusta ymmärtämiseen"
Kyllä iällä jotain merkitystä on. On päivänselvää että muutaman päivän ikäinen vauva ei ymmärrä sitä minkä voi ymmärtää vasta vanhempana.
"Onko kaste ihmisen teko?"
Vaikka kaste on näennäisesti ihmisen(papin) teko, todellisuudessa niin parannuksen tekeminen, ja uskoontuleminen on ennenmuuta Jumalan teko.
Kysymys on kuitenkin enemmästä kuin vain kasteesta: kastetta edeltävästä asiasta, parannuksenteosta ja uskonratkaisusta.
"Joka uskoo, ja kastetaan, se pelastuu". Pelkkä kaste ilman uskoa ei siis pelasta.
Usko ottaa nämä Jumalan teot vastaan kasteessa, pikkulapsellakin on usko. Vauvallakin voi olla usko siksi, että usko ei ole ihmisen teko, joka olisi sidoksissa tiettyyn ymmärryksen asteeseen ja älyyn. Usko on Jumalan lahja ja Jumalan teko (Joh.6:29), jonka Hän voi vaikuttaa kenessä haluaa - myös pikkulapsissa.
Erilaiset kasteenuusijat vastustavat pienien lapsien kastamista. He väittävät, että pikkulapset eivät voi uskoa eikä ymmärtää, eikä heitä siksi saa kastaa, vaan vasta "tarpeeksi vanhoja" ihmisiä, jotka "ymmärtävät ja tietävät" uskon asioista tarpeeksi ja ovat "tehneet ratkaisun". Lapsista halutaan siis tehdä aikuisia ja aikuiset asetetaan kasteenuusijapiireissä pelastuksen vastaanottamisen esikuviksi, eikä lapsia!
"Lasten ja imeväisten suusta sinä olet hankkinut kiitoksesi." Matt. 21:16)
"Joka viettelee yhden näistä pienistä, jotka uskovat minuun...." (Matt. 18:6)
Johannes hypähti riemusta kuultuaan Marian tervehdyksen äidilleen (Luuk.1:15) Hän on oleva suuri Jumalan mies. Viiniä ja väkijuomaa hän ei juo. Jo äitinsä kohdusta asti hän on täynnä Pyhää Henkeä.
Uudestikastajien (helluntailaiset, babtistit, adventistit) näkemys siitä, että lapset eivät voi uskoa eivätkä tarvitse kastettakaan on täysin vailla raamatullisia teologisia perusteita. Uudestikastajien näkemys perustuu inhimilliseen järkeilyyn, valistusfilosofiaan ja romantiikkaan (usko ja uudestisyntyminen elämyksenä ja kääntymiskokemuksena) eikä Raamatun ilmoitukseen.
Uskovien kaste?
Eihän adventistiksi tulolla ole mitään tekoa uskoontulon kanssa.
Jos uskovan kaste olisi oikea ,niin ei kaste oikeaksi tekisi vaan usko.
adventismi ei ole kristinuskoa.
Adventismia on kaikki se, mikä poikkeaa adventistilla kristinuskosta.