1. Käsky syödä vapaasti kaikista muista, paitsi Hyvän- ja Pahantiedon puusta.
2. Käsky lisääntyä ja täyttää maa sekä tehdä se itselleen alamaiseksi valliten kaloja, lintuja ja kaikkia maan päällä liikkuvia eläimiä.
Sen sijaan käskyä viettää lepopäivää ei annettu.
Adventistit kuitenkin väittävät lepopäivän määrätyksi jo luomisessa vaikka selvä näyttö tälle puuttuu. Sen sijaan he näyttävät unohtaneen lisääntymiskäskyn, joka on selvästi annettu. Tästä seuraa se, että lapsettomat ihmiset rikkovat Jumalan antamaa selvää käskyä. Pysymällä naimattomana ja lapsettomana ihminen tekee siis syntiä sen logiikan mukaan että paratiisissa annetut Jumalan käskyt ja ohjeet ovat myös kristittyjä sitovia.
Miksi adventistit eivät nuhtele ja ojenna lapsettomia ihmisiä Jumalan käskyjen rikkomuksesta? Tiettävästi adventistienkin joukossa on lapsettomia henkilöitä. Pitäisikö heidät erottaa seurakunnasta elleivät tee lapsia? Vanhuus ei tietenkään voi olla lapsettomuudelle todellinen este: onhan meillä Aabrahamin ja Saarankin ennakkotapaus.
2. Käsky lisääntyä ja täyttää maa sekä tehdä se itselleen alamaiseksi valliten kaloja, lintuja ja kaikkia maan päällä liikkuvia eläimiä.
Sen sijaan käskyä viettää lepopäivää ei annettu.
Adventistit kuitenkin väittävät lepopäivän määrätyksi jo luomisessa vaikka selvä näyttö tälle puuttuu. Sen sijaan he näyttävät unohtaneen lisääntymiskäskyn, joka on selvästi annettu. Tästä seuraa se, että lapsettomat ihmiset rikkovat Jumalan antamaa selvää käskyä. Pysymällä naimattomana ja lapsettomana ihminen tekee siis syntiä sen logiikan mukaan että paratiisissa annetut Jumalan käskyt ja ohjeet ovat myös kristittyjä sitovia.
Miksi adventistit eivät nuhtele ja ojenna lapsettomia ihmisiä Jumalan käskyjen rikkomuksesta? Tiettävästi adventistienkin joukossa on lapsettomia henkilöitä. Pitäisikö heidät erottaa seurakunnasta elleivät tee lapsia? Vanhuus ei tietenkään voi olla lapsettomuudelle todellinen este: onhan meillä Aabrahamin ja Saarankin ennakkotapaus.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Luomisessa Jumala lepäsi seitsemännen päivän ja PYHITTI sen. Mitä sellaista vikaa on Jumalan Pyhittämässä paivässä, että sinä et halua sitä viettää? Jos seitsemäs päivä kelpasi Jumalalle, miksi se ei kelpaa sinulle? Olet siis sitä mieltä että Jumala Pyhitti väärän päivän? Pidät siis itseäsi Jumalaa suurempana, että katsot voivasi Häntä ja Hänen tekojaan kritisoida ja arvostella?
Sunnuntai ei Raamatun mukaan ole Jumalan pyhittämä lepopäivä, vaan ensimmäinen työpäivä.
Jos sinulle Raamatun mielipide yleensäkään mitään merkitsee?
Tulkoon aluksi mainituksi, ettei aloitukseni tarkoitus ole suinkaan syyttää mistään synnistä ketään: siihen en ole oikea henkilö. Aloitukseni tarkoitus oli vihjata siihen, kuinka epäjohdonmukaisia adventistit mielestäni ovat, vedotessaan luomiskertomuksen mainintaan Jumalan pyhittämästä seitsemännestä päivästä, joka heidän mielestään olisi otettava kaikkia aikoja ja kaikkia kansoja koskevana universaalina lepopäiväkäskynä, juuri ja NIMENOMAAN meidän NYKYISTÄ lauantaipäivää tarkoittavana, kun he eivät samanaikaisesti mainitse mitään lisääntymiskäskystä kaikkia ihmisiä, kaikkina aikoina velvoittavana säädöksenä. Onhan tuo Eedenissä annettu lisääntymiskäsky verrattomasti selvemmin ihmisille osoitettu kuin maininta Jumalan itsensä lepäämisestä luomistöidensä jälkeen.
-----------------
Vaikka Jumala olisi levännytkin lauantaina (sitäkään ei Raamattu mainitse , että kyseessä olisi ollut lauantai), ei hän ole velvoittanut minua niin tekemään. Päinvastoin Hän on Apostoli Paavalin välityksellä "ilmoittanut minulle" - mikäli nyt sitten uskon UT:n sanomaan - voivani viettää lepopäivääni koska haluan tai olla kokonaan viettämättäkin ellen rasita näin menetellen muita ihmisiä painostamalla heitä "painamaan tauotta niska limassa".
Jos Jumala olisikin levännyt lauantaina, ei minulla ole siihen mitään velvoitusta hänen esimerkkinsä pohjalta ole: enhän ole tehnyt - enkä tee - paljoa muutakaan mitä Jumala on tehnyt. En ole esim. (ainakaan tietääkseni) luonut maata enkä taivasta sanallani, en meren kaloja enkä taivaan lintuja enkä tuota perhanan käärmettä :) , joka vietteli ihmisen.
Pyhittikö Jumala väärän päivän vai ei: sitähän en osaa mennä sanomaan. Joka tapauksessa olen syntynyt ja kasvanut sellaisessa maailmassa, jossa kristillinen kirkko on 2000 vuotta huutanut avukseen ja opastuksekseen Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä ja viettänyt sunnuntaita lepopäivänään. Eikö sitten Jumala lie osannut kirkkoaan johtaa pyhittämään oikeaa päivää vai ei? Sinun ja adventistien mielestä ilmeisesti ei.
Jumalan koosta , suuruudesta ja pienuudesta en osaa sanoa mitään enkä siis verrata itseäni Häneen. Sensijaan luulen etteivät uskonnolliset käsitykseni (ainakaan kaikki) ole niin kovin paljon huonompia, vaikkei ehkä parempiakaan, kuin ihmisten keskimäärin yleensä, joten ihmisten uskonnollisia käsityksiä kyllä voin kritisoida ja arvostella aivan samalla tavoin kuin he kritisoivat ja arvostelevat omiani. Ethän sinäkään puhu oikeastaan Jumalasta sinänsä ( ´das Ding an sich´) mitään vaan omista jumalakäsityksistäsi ja omista jumalauskomuksistasi.
Minä, kuten muutkin länsimaiset ihmiset ovat suureksi osaksi "rakennetut" Raamatulla, joten tuolla kirjalla ihmiseen "sisäänrakennettuna" on toki merkitystä, tiedostipa ihminen sitä tai ei. Osuvasti on sanottu koko länsimaisen kulttuurin ja siviliaation seisovan kahdella jalalla: toinen näistä on Ateenassa, toinen Jerusalemissa.
Adventistin puolustettavana on vain heidän oma romahtamassa oleva arvovaltansa.
He ovat täällä tuoneet esiin väittämiään joita he eivät näytä edes olevan halukkaita eikä kykeneviä todistamaan.
Adventismi on osoittautunut pelkäksi petokseksi, ja sen kannattajat valehteleviksi öyhkäreiksi.
Minulle eräs kirkon työntekijä sanoi, että jos meidän pitää katsoa jostain oikeaa päivää, niin juutalaisuudesta sen tänäänkin näemme.
Toiseksi, keskiviikko on keskellä viikkoa, niin sunnuntai ei satu silloin oikealle viikonpäivälle vaan lauantai. Luterilaisenakin voi pyhittää sapatin.
Meidän ei tarvitse kumartaa itään eikä länteen vaan olla rehellisiä Jumalamme edessä.
Jo katekismus, siis Luterilainen puustaakki tuntee lepopäivän ja se viittaa käskyihin ja sieltä myös luomiseen. Käskyn peruste on luomisessa ja Jumalan pyhityksessä.
Mutta, Raamattu puhuu myös siitä mikä ei taivu Jumalan tahdon alle ja se on liha.
Lihamme taistelee Jumalan tahtoa vastaan, eli mielemme ei hyväksy sitä. Ristiriita on siinä.
Mutta jos olet luterilainen kuuntelepa saarnoja tarkemmin, kuinka niissä kaikuu Jumalan tahdon kunnioitus. Älä ole epäuskoinen vaan uskovainen.
Ethän taistele sitäkään vastaan, että Jumala tahdossa on vanhempain kunnioitus, tahi avioliitto ja kaikki on ollut tietoisuudessa jo paratiisista lähtien.
Kaikki on kuitenkin siinä, että rikomme aina Jumalan tahtoa vastaan ja ansioillamme emme voi pelastua, mutta voimme ottaa osaa oikeaan vaellukseen koska henki kehoittaa siihen.
Olkaamme Isän lapsia Kristuksessa.
niin kehoitampa sinua tutustumaan Martti Lutherin Vähä- ja Isokatekismukseen ja sieltä löytyvään kolmannen käskyn selitykseen. Sieltä ehkä avautuu luterilaisuuden käsitys (ja kristillinen laajemminkin) kristityn suhteesta lepopäivään.
KOLMAS KÄSKY
Pyhitä lepopäivä.
http://www.evl.fi/katekismus/10kaskya/3.html
Jumala on antanut ihmiselle sekä työn että levon.
Lue Jumala on.. tehnyt jotain, eli antanut ihmiselle työn ja LEVON.
OK
Lepoon kuuluu muutakin kuin nukkuminen ja ruumiin lepo.
--------Pysähtyminen Jumalan eteen on lepopäivän syvin tarkoitus. ---------
Se kuuluu katekismukseen..
Hiljaisuudessa aavistamme pyhyyden olemassaolon, vaikka emme osaisikaan antaa sille nimeä ja muotoa.
Oma rikkinäisyytemme ja elämän ristiriitaisuus herättävät meissä kysymyksiä ja pakottavat etsimään niihin vastauksia.
Pyhä Jumala tahtoo vastata meille. Sanassaan hän tulee maailmaamme ja puhuu meidän kieltämme. Ellemme tahdo kuunnella Jumalaa, suljemme hänet pois elämästämme.
Pyhäpäivän jumalanpalvelus on kohtaamispaikka, jossa Jumala itse puhuu meille ja me hänelle.
Raamatun pyhästä sanasta opimme ymmärtämään, mitä Jumala meille sanoo ja miten hän vastaa rukouksiimme.
Sunnuntain erottaminen muista päivistä muistuttaa myös siitä, että me tarvitsemme yhteisen lepopäivän. Jumalan hyvä tahto on, että jokaiselle annetaan mahdollisuus viettää lepopäivää.
Ja sitten perusteisiin.
Kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi. Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.
http://www.evl.fi/raamattu/1992/2Moos.20.html#11
11 Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaiken, mitä niissä on, mutta seitsemännen päivän hän lepäsi.
--------Sen vuoksi Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen.------
Jos et polje tomuun sapattia etkä aja omia etujasi
------minun pyhänä päivänäni, jos nimität sapattia ilon päiväksi ja >>Herran pyhää päivää kunnian päiväksi, jos kunnioitat sitä niin, ettet kulje omilla asioillasi, et käy kauppaa etkä aja omia etujasi, silloin saat iloita Herrasta.
Vastasin luterilaiseen katekismukseen vetoavaan kirjoitukseen jossa olin ymmärtäväni tuolla katekismuksella puolustettavan NIMENOMAAN lauantain pyhittämisajatusta! Tällöin vetosin tuohon samaan katekismukseen tarkoittaen kuitenkin Lutherin Isoa katekismusta ja sitä, mitä Luther siitä kolmannen käskyn selityksessään sanoo.
Sitten en tiedä puhummeko lainkaan samasta asiasta tai onko sinulle Iso Katekismus tuttu, vai ainoastaan Vähä Katekismus.