Runoja Jeesukselta

Niin monet tiet mä kuljin,
kuljin oikeaan,kuljin vasempaan.
Jumalaa vain vähän etsin,
uskoin keskitiehen,en muuhun ollenkaan.
Rakastaa osasin,vain hellyyttä kaipasin.
Uskoin,kaikki tiet vie taivaaseen,
Jos vain uskoo suureen ihmeeseen.
En tuominnut ketään,vain itseäni joskus moitin,
hyvämoraalinen olla koitin.
Vaan mihin jouduinkaan,kun Jeesuksesta kuulin,
mut´ vielä Hänet hylkäsin,pois mielestäni suljin.
En tarvinnut Häntä,niin luulin,
paremmasta elämästä lauloin hymyhuulin.
Tarjolla oli monenlaista:"Juo tästä,ota,maista".
Kuka korvaani sanoja kuiskikaan?
Syntikö vei mua mukanaan?
En tiennyt,sillä rakkautta vain etsin,
sydämeni tyhjyyttä etsin;
Kauniilta näytin,silmää nikkasin,
kättäni heilautin,rakkauden huumaa kaipasin.
Kyllä minulla rakas oli,se sama vieläkin,
mutta silti sydämeni oli tyhjä niin.
Äiti,isä,ystävätkin,kaikki rakkaita niin.
Muttei kukaan voinut täyttää mun sydäntäin,
ei sieluain,
ei kotiain.
Tuli päivä,en tiedä tarkkaan,
jolloin menetin ilon rakkaan,
tuli omatunto pintaan,
syyllisyttä koin,
minkä sille voin?
En itse voinutkaan,kutsui Jeesus viimein,
kolkutti sydämen ovellein.
Aloin varoen tutkiskelemaan,onko usko tottakaan,
taasko mua harhautetaan?
Rukoilin,helvettiäkin pelkäsin,
entä jos sinne joutuisin?
Raamattua ymmärtänyt en,joten hyllyyn takaisin laitoin sen.
Neuvon sain kautta radion,
kun elämäsi Jeesuksen on,Hän antaa sen takaisin,
ja rauhan,ja ilon.
Menin yöllä vuoteeseen,ristin kädet uudelleen,
pyysin anteeksi syntejäni,
kaduin tekojani,tuu sydämeen!
Jeesus vastasi,muutti mua hiljalleen.
En malttanut olla kertomatta muille,
mitä Jeesus oli tehnyt mulle,
mutta helppoa ei ollut sekään,
jos seonneena pitävät,tai eivät minään!
Mut Jeesus kantoi,antoi voimaa,
askelissaan kulkea aloin,pikkuhiljaa kasvoin,
kasvan vieläkin,minä syntisistä syntisin.
Raamattukin alkoi avautumaan,
sain enemmän ymmärrystä vaan.
Armosta Herra pelasti,pimeydestä valoon,
kuolemasta elämään,
Jeesusta kiitän,miksi tyytyisinkään vähempään!

-kolmekymppinen-