Uudella-Seelannilla on moderni, kehittynyt talous, joka on kehittynyt maataloudesta jalostukseen ja siitä palveluvaltaiseen tuotantoon. Maatalouden merkitys on kuitenkin edelleen merkittävä erityisesti jatkojalostuksen ja viennin (70%) kannalta. Uuden-Seelannin elintaso on korkea ja maa oli inhimillisen kehityksen indeksillä mitattuna 19. vuonna 2005 ja 15. vuoden 2005 The Economist-lehden Worldwide quality-of-life indexsissä. Maan talous on erittäin riippuvainen viennistä. Uusi-Seelanti oli vuonna 2004 ensimmäisiä maita, jotka sopivat vapaakaupasta Kiinan kanssa.
Uuden-Seelannin maatalous on lähinnä intensiivistä karjataloutta, ja se painottuu pohjoissaarelle. Maan topografia ja maaperän laatu eivät suosi ekstensiivistä viljelyä. Lampaita maassa on noin 40 miljoonaa ja nautakarjaa noin 9 miljoonaa. Ilmasto suosii laidunten muodostumista. Tuoretta heinää on saatavissa ympäri vuoden, mikä vähentää ruokintakustannuksia. Myöskään talousrakennuksien ei tarvitse olla kovin mittavia, mikä edelleen pienentää kuluja. Nämä seikat parantavat uusiseelantilaisten viljelijöiden kilpailukykyä. Niinpä Uusi-Seelanti onkin merkittävä maataloustuotteiden viejä maailmankaupassa.
Maatalouspolitiikassa tehtiin 1990-luvulla suuri muutos. Kaikki maataloustuet poistettiin. Tämä merkitsi miljoonien lampaiden teurastusta ja useita konkursseja, mutta niistä on selvitty, ja Uusi-Seelanti onkin usein mainittu malliesimerkkinä maatalouden tervehdyttämissuunnitemassa.
Taustalla oli Uuden Seelannin 1980-luvun alun talouskriisi. Uuden Seelannin 1970- ja 1980-luvun alun hallitukset olivat poliittisesti varsin heikkoja. Parlamentaarikot olivat luovuttaneet suhteettoman paljon valtaa korporaatioille. Tämä näkyi mm. olosuhteisiin nähden kohtuuttomina maatalouden tukipalkkioina. Maataloustuottajien järjestön edustajat kertovat nyt avoimesti siitä, että tuottajat pitivät ylisuuria karjalaumoja vain saadakseen tukipalkkioita. Tämä ei ollut luonnollisesti kenenkään edun mukaista.
Älytön tukipalkkiojärjestelmä johti monen muun seurauksen rinnalla siihen, että tukiaiset kapitalisoituivat maan hintaan. Laidunmaan hinta nousi näin kohtuuttoman korkealle tasolle. Vastaavasta ilmiöstä on saatu näyttöjä myös Suomesta.
Järjestäytyneiden tuottajien (nykyisellään 55-60 %:ia kaikista tuottajista) oli näissä oloissa helppoa lähteä tukemaan tukiaisten täydellistä poistamista. Näin jälkikäteen näyttää siltä, että teon hyödyllisyys suhteessa kielteisiin näkökohtiin vallitsevissa oloissa oli jo ennakkoon laskettavissa.
Tästä huolimatta odotettiin noin 8000 tuottajan luopuvan tuotannosta tukipalkkioiden poistamisen myötä, mutta vain noin 800 teki niin. Nyt maatalous kukoistaa.
Uuden-Seelannin maatalous on lähinnä intensiivistä karjataloutta, ja se painottuu pohjoissaarelle. Maan topografia ja maaperän laatu eivät suosi ekstensiivistä viljelyä. Lampaita maassa on noin 40 miljoonaa ja nautakarjaa noin 9 miljoonaa. Ilmasto suosii laidunten muodostumista. Tuoretta heinää on saatavissa ympäri vuoden, mikä vähentää ruokintakustannuksia. Myöskään talousrakennuksien ei tarvitse olla kovin mittavia, mikä edelleen pienentää kuluja. Nämä seikat parantavat uusiseelantilaisten viljelijöiden kilpailukykyä. Niinpä Uusi-Seelanti onkin merkittävä maataloustuotteiden viejä maailmankaupassa.
Maatalouspolitiikassa tehtiin 1990-luvulla suuri muutos. Kaikki maataloustuet poistettiin. Tämä merkitsi miljoonien lampaiden teurastusta ja useita konkursseja, mutta niistä on selvitty, ja Uusi-Seelanti onkin usein mainittu malliesimerkkinä maatalouden tervehdyttämissuunnitemassa.
Taustalla oli Uuden Seelannin 1980-luvun alun talouskriisi. Uuden Seelannin 1970- ja 1980-luvun alun hallitukset olivat poliittisesti varsin heikkoja. Parlamentaarikot olivat luovuttaneet suhteettoman paljon valtaa korporaatioille. Tämä näkyi mm. olosuhteisiin nähden kohtuuttomina maatalouden tukipalkkioina. Maataloustuottajien järjestön edustajat kertovat nyt avoimesti siitä, että tuottajat pitivät ylisuuria karjalaumoja vain saadakseen tukipalkkioita. Tämä ei ollut luonnollisesti kenenkään edun mukaista.
Älytön tukipalkkiojärjestelmä johti monen muun seurauksen rinnalla siihen, että tukiaiset kapitalisoituivat maan hintaan. Laidunmaan hinta nousi näin kohtuuttoman korkealle tasolle. Vastaavasta ilmiöstä on saatu näyttöjä myös Suomesta.
Järjestäytyneiden tuottajien (nykyisellään 55-60 %:ia kaikista tuottajista) oli näissä oloissa helppoa lähteä tukemaan tukiaisten täydellistä poistamista. Näin jälkikäteen näyttää siltä, että teon hyödyllisyys suhteessa kielteisiin näkökohtiin vallitsevissa oloissa oli jo ennakkoon laskettavissa.
Tästä huolimatta odotettiin noin 8000 tuottajan luopuvan tuotannosta tukipalkkioiden poistamisen myötä, mutta vain noin 800 teki niin. Nyt maatalous kukoistaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
http://www.sosialistiliitto.org/murros/36_uusliberalismi.html