Asiallinen kirjoitus
maataloustuista
301126
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Eihän tuissa pohjimmiltaan mitään vikaa ole, mutta niiden kohdentamisessa on. Ja paljon.
Maatalous on Euroopan unionin pisimmille integroituneita toimialoja. Maatalouspolitiikan hoito kuuluu EU:n yksinomaiseen toimivaltaan. Tämä merkitsee sitä, että periaatteessa yksittäisillä jäsenmailla ei voi olla omaa, yhteisestä linjasta poikkeavaa maatalouspolitiikkaa.
Maataloustuet eivät ole sosiaalitukia, vaan niillä korvataan tuottajahintojen alentaminen tutantokustannusten alapuolelle.
Kyllä ne kuuluvat silloin kaikille.
Suomessa ei makseta huippusuuria tukia tukia juuri lainkaan koska meillä ole huippusuuria tilojakaan ja koska hehtaarikohtainen tukitasomme on eteläisempää Eurooppaa pienempi.
Tämä paljon kadehdittu pankkimies tekee myönteisen kansalaisteon kunnostaessaan ja ylläpitäessään kulttuurihistoriallista Joensuun kartanoa Halikossa. Hänen saamansa maataloustuet ovat siinä urakassa pikkurahoja. Normaalilla viljelijällä ei siihen olisi mitään mahdollisuuksia.
Valtiolta voi anoa erikseen rahaa kultturihistoriallisten rakennusten kunnostamiseen. Tai tehköön sen omilla rahoillaan jos kiinnostaa, mitäs on paskan ostanut.
Kaikki tuet on sosiaalitukia, koska ne rahoittaa veronmaksaja. Ja veronmaksajalla on oikeus päättää mihin hänen rahoja käytetään.
Maataloustukien maksamiselta emme toki välty.
Maksamme niitä muiden EU-maiden tuottajille,
mm. Englannin kuningashuoneelle.
Ja työpaikkoja meiltä häviää 200-300 tuhatta.
on ne hyväksynyt. Näin se tyhmä pää puhuu pöljiä.
... vaikka niitä maksettaisiin vain päätoimisille. Kenenkään ei kannattaisi viljellä ilman tukia nykyisillä tuottajahinnoilla. Tukien maksamisen lopettamisnen wahlrooseilta merkitsisi peltojen joutuminen sellaisen haltuun, joka saisi tukea.
Muuten taitaisi olla aika vaikea määritellä tuota päätoimista viljelijää. Tavallisilla viljelijöillä yli puolella on nykyään muuta yritystoimintaa tai käyvät muissa töissä. Se viljely ei näet ole kovin kannattavaa liiketoimintaa, joten viljelijöiden pitää hankkia muualta lisätienestiä.
harrastaa maanviljelyä ihan huvikseen! Vaikka se ei ole edes kannattavaa.
Vai niin, sellaisiako ne suurliikemiehet ovatkin, tuottavat meille - omantyönsä ohessa -ruokaa ihan pyyteettömästi.
>>>Muuten taitaisi olla aika vaikea määritellä tuota päätoimista viljelijää. Tavallisilla viljelijöillä yli puolella on nykyään muuta yritystoimintaa tai käyvät muissa töissä.
- kuten Nalle - vaan pitää tilaansa vain rahanhankinta mielessä ei pitäisi olla vaikeuksia määritellä onko hän päätoiminen vai ei.
Määritelmät ovat aina sopimuksenvaraisia asioita. Voimme vaikka sopia siitä, että päätoiminen viljelijä on sellainen, joka saa 80-100 % ansio/yrittäjätuloistaan maatalouselinkeinon harjoittamisesta.
Jos joku kokee olevansa työtön työntekijä, tällaisen on mahdollista ilmoittautua työvoimatoimistossa sellaiseksi.
jos käytetään yhtä väljiä kriteereitä kuin täällä käytetään "demariluuseri" nimitykselle. Siihen "arvonimeenhän" riittää se, että on jostain asiasta erimieltä kepulaisten kanssa.
Jos kenenkään ei kannata viljellä nykyisillä tuottajahinnoilla, systeemejä pitäisi kehittää tämä tosiasia huomioiden. Jos valtiovallan pitää osallistua yhä suuremmalla panoksella yrittäjätoimintaan, tuottaminen alkaa muistuttaa sitä enemmän valtion harjoittamaa yritystoimintaa. Miksi ei sitten samantien mennä siihen, että valtio alkaa tuottaa itse tosissaan elintarvikkeita ja palkata sitä varten työvoimaa. Siihen loppuisi jatkuva nurina maataloustukien riittämättömyydestä.
Valtio voisi samalla harjoittaa tehokkaampaa työvoimapolitiikkaa, kun se ryhtyisi viljelijävaltioksi. Valtion olisi myös helpompi harjoittaa ympristöystävällistä maataloustuotantoa. Aluksi valtio voisi harjoittaa maataloutta omistamillaan mailla ja sitten, kun maatalousmaan ylikapitalisointi vähitellen vähenisi, se voisi ostella yksityisiltä lisämaita sitä myöten, kun niitä tulee myyntiin. Kun valtio harjoittaisi maataloutta, sen ei tarvitsi joka vuosi riidellä EU:n kanssa jostain 141-tuesta. Valtio saisi maataloustuitteista myös paremman markkinahinnan, koska se suurtilallisena voisi käydä tasavertaisemmin neuvotteluja jalostusportaan kanssa hinnoista.
Valtiojohtoisessa maataloudessa voitaisiin luopua vähitellen kokonaan kansallisesta tuesta eli maataloustuki olisi mahdollista puolittaa. Valtio voisi silti pitää kuluttajahinnat riittävän alhaalla ja silloin tämä syömätuki toteutuisi paremmin, kun valtiontuloverotus on progressiivista.
Jos siis halutaan harjoittaa sosialistista tukimaatloutta, harjoitetaan sitä täysillä ja kerätään siitä täysi hyöty pois. Toinen vaihtoehto on siirtyä markkinatalouteen. Nykyinen puoli- ja piilososialistinen malli on kaikkein huonoin. Se herättää vain nurinoita puolin ja toisin kuten on nähty.
>>>Voimme vaikka sopia siitä, että päätoiminen viljelijä on sellainen, joka saa 80-100 % ansio/yrittäjätuloistaan maatalouselinkeinon harjoittamisesta.>Jos joku kokee olevansa työtön työntekijä, tällaisen on mahdollista ilmoittautua työvoimatoimistossa sellaiseksi.
Minun maalailemanin sivutyöideologia ei sisällä mitään maataloustukia. Ainoa tukimuoto, minkä voisi maatalouteen liittyen sallia, olisi maisemanhoito- ja ympäristötuki. Ne olisivat tuotannosta riippumattomia, pinta-alaan sidottuja, mutta niillä olisi tukikatto, mikä suosisi pieniä tiloja.
Ihmisen pitää harkita sitä, millä hän elää. On selvää, ettei hampurilaisketjussakaan työskentelevä voi harkita sellaista mallia, missä hän pari tuntia päivässä työtä tekemällä saisi kohtuullisen elintason.
Työtön voi opiskella menettämättä työttömyyskorvausta/päivärahaa. Tätä varten on oikein työvoimakoulutusta olemassa. Muukin opiskelu on käsittääkseni mahdollista, jos on opiskelusta huolimatta koko ajan työvoimana käytettävissä. Opintotuet on taas sidottu päätoimiseen opiskeluun, joten sellaisia tällainen työtön ei voi nauttia. En tunne asiaa aivan yksityiskohtaisesti, joten pikku epätarkkuutta tässä selostuksessani voi mahdollisesti olla.
>>>Työtön voi opiskella menettämättä työttömyyskorvausta/päivärahaa. Tätä varten on oikein työvoimakoulutusta olemassa. Muukin opiskelu on käsittääkseni mahdollista, jos on opiskelusta huolimatta koko ajan työvoimana käytettävissä.
... menneet.
Jos pellot annettaisiinkin valtiolle, sekin olisi oikeutettu EU:n määrittämällä tavalla maataloustukiin, eikä ne sittenkään vähenisi. Jos taas valtio tyytyisi ottamaan maanviljelijänä vain unionin maksamat tuet ja jättäisi kansalliset nostamatta, olisi tuottajahintoja korotettava vastaavasti eli noin neljänneksellä, jotta valtion maatalousyritystoiminta olisi kannattavaa. Tämä korotus menisi luonnollisesti kuluttajahintoihin. Jos taas valtio ei haluaisikaan korottaa tuottajahintoja, jäisi näin syntyvä tappio veronmaksajien maksettavaksi.
Tosin tuo korotus ei onnistuisi, jos se tehtäisiin vain Suomessa, naapurit täyttäisivät markkinamme täysimääräisesti subventoiduilla tuotteilla, jolloin valtion pitäisi lopettaa viljely menekin loputtua. Tämän estämiseksi meidän pitäisi erota EU:sta ja WTO:sta ja sulkea rajat
Aikamoista sekamelskaa tulisi, jos sinunlaisesi asiaoita tuntemattomien neuvoja tosiaan ryhdyttäisiin toteuttamaan.
Ainoa tosi terve tapa päästä eroon tuosta sossujen rakentamista tukiaisjärjestelmästä olisi se, että WTO:n puitteissa sovittaisiin tukiaisten popettamisesta kaikkialla maailmassa ja antaa sitten markkinoiden toimia. Olen monesti kirjoittanut, että Suomen viljelijät pärjäisivät siinäkin tilanteessa.
...eivät nämä maataloustukiin asennevammaiselta tunnepohjalta suhtautuvat ikinä tajua sitä, että tuki annetaan tuotantoa varten eikä sillä ole ten kannalta mitään merkitystä kuka tuotantoa harrastaa, rikas vai köyhä, päätoiminen vai sivutoiminen.
Tukihan on tarkoitettu saamaan aikaan, että tuotantoa syhtyisi ja teollisuus saisi jalostettavaa. Tässä ei todellakaan ole kyse tuottajille jaettavasta rahasta, vaan tuotannon aikaansaamiseksi jaettavasta rahasta.
Se, että systeemi sinänsä on syvältä... sanonko mistä... on sitten jo toisen messun aihe.
Siinäkin olemme muistaakseni samaa mieltä, että tuista pitäisi liukuvasti luopua ja siirtyä siihen, että teollisuus maksaisi tuottajalle lähempänä markkinahintaa olevia hintoja ostamastaan tuotannosta.
Näin menetellen tietysti jouduttaisi luopumaan siitä, että ne rikkaat, joita nyt verotetaan ankarasti eivät enää subventoisi köyhemmän väestön ruokalaskua, kun elintarvikkeiden hinnat nousisivat. Siitä seuraisi, että köyhimpien tuloista yhä isompi osuus sitoutuisi pakolliseen syömiskulutukseen ja entistä pienempi osa jäisi valinnaiseen kulutukseen, mikä saattaisi vaikuttaa työllistämistä heikentävästi.
Köyhemmän väen varoista ei sitoutuisi juurikaan enempää syömiseen tuettomassa mallissa kuin nyt. Tukimallissa maksamme veroina niin paljon löysiä, että kuluttajahinta ei nousisi veroa vastaavalla määrällä. Jos lisäksi sallitaan elintarvikkeiden vapaa tuonti niistä maista, jotka eivät vastaavasti subventoisi tuotantoaan, ruokalasku pysyisi hyvinkin kohtuullisena. Lisäksi verotuksella (alvilla) olisi siinä tilanteessa mahdollista suosia syömistä ja panna veroa enemmän ympäristöä saastuttavaan tuotantoon ja toimintoihin.
Maataloustuen tarkoitus ei ole yksinomaan se, että teollisuus saisi jalostettavaa ja tuotantoa syntyisi. Ainakin on väitetty tuella tavoiteltavan paljon muutakin. Ensinnäkin on haluttu pyrkiä maatalousomavaraisuuteen, toiseksi on haluttu varmistaa ruuan saanti kriisiaikojen varalle, kolmanneksi on haluttu pitää maa asuttuna, neljänneksi on uskoteltu kotimaisen ruuan olevan puhtaampaa, viidenneksi on haluttu ylläpitää kulttuurimaisemaa. Kun näitä tavoitteita tarkastellaan erillisin', ei ole laisinkaan samantekevää, mitä tuotetaan, millä tavoin tuotetaan ja ketkä tuottavat. Esimerkiksi koko maan asuttuna pitämisen kannalta tilakokojen jatkuva kasvattaminen, jota tukipolitiikalla ei haluta estää, nykymalli on kaikkea muuta kuin tavoitteeseen sopiva.
Järjestelmän hyväksyttävyyden kannalta on myös ongelmallista se, että tuista ohjautuu niin suuri osa ökyisännille. Tämänhän MTK ja Kepu ovat asiasta tietoisena halunneet salata.
Käymättä kummemmin erittelemään edellistä tekstiäsi, totean vain, että laajensit näköulmaa siitä, mitä itse edellä oivalle kommentoin ja olet siinä oikeassa.
Jos tukia vähennetään ja tuottaja saa saman tulon teollisuuden korkeammista sisäänostohinnoista, niin se kyllä merkitsee kuluttajahintojen nousua, ellei mitään muuta tehdä.
Ruoan hinnan nousu puolestaan vähentää muuhun kulutukseen vapaaksi jäävää rahaa, mikä kuristaa köyhää enemmän kuin rikasta. Toisaalta ne keinot, joita esitit tämän haitan kumoamiseksi ovat minustakin OK.
Länsimaiden pitäisi todellakin ryhtyä pääsemään eroon maataloustuista ja ryhtyä ostamaan elintarviketuotantonsa raaka-aineet kehitysmaista, niin saisimme globalisoituvalle pallollemme vähemmän eriarvoisuutta ja vähemmän kriisejä, kun kehitysaluieden kansantaloudet pääsisivät luonnolliseen kasvuun myymällä sitä tuotantoa, johon niillä on Eurooppaa ja varsinkin Pohjoismaita paremmat luonnonedellytykset.
Maataloustuki - sinäkin maksat tuhat euroa vuodessa
Vuonna 2003 suorat maataloustuet olivat 1740 miljoonaa euroa, joista 1185 miljoonaa tuli EU:n kautta. Vuonna 2004 tuki oli 17 miljoonaa euroa vähemmän EU:n pelätyn maatalousuudistuksen vuoksi. Tilojen määrä oli 75 000.
Kenties vieläkin suurempaa tukea annetaan keinotekoisen korkean ruoan hinnan kautta. Tämä on saatu aikaan hintasääntelyllä, tulleilla, tuontikiintiöillä ja muilla rajoituksilla, jolla on estetty halvan ruoan tuonti Suomeen. Esimerkiksi Virossa ruoan hinta nousi rajusti, kun se EU-jäsenyyden myötä joutui 1.5.2004 ottamaan EU:n ”rajasuojan” ja maataloussääntelyn käyttöön.
Päälle tulevat vielä maataloussääntelyn sisältämät piilotuet, esimerkiksi veronmaksajien kustantamat maatalouslomittajat ja kuljetustuet. Muut yrittäjät joutuvat itse kustantamaan lomansa, ja saman tekee työntekijä työllään – eihän hän voi ilman irtisanotuksi joutumista vaatia työnantajalta enempää palkkaa kuin minkä arvosta hän tekee työtään, joten lomaedut pienentävät palkkaa (tai johtavat työttömyyteen, jos vaaditaan enemmän kuin tuotetaan).
Lisäksi keskustajohtoinen hallitus poisti lannoitteiden haittaverot. Maatalous on tärkeimpiä vesistöjemme pilaajia, eikä maksa minkäänlaista korvausta meille muille aiheuttamistaan vahingoista. Päinvastoin, se saa "ympäristötukea", ettei aiheuttaisi vieläkin enemmän vahinkoa. Tosin samanlainen haittaveroalennus on annettu osalle muistakin pahimmin saastuttavista teollisuudenaloista. Tällaiset alennukset ovat täysin verrannollisia esim. telakkatukiin: niitä annetaan muka siksi, että muutkin maat antavat; käytännössä lähinnä siksi, että ay- ja teollisuuslobbyt pitävät poliitikkoja otteissaan. Viiden miljardin euron suuruusluokkaan kuitenkin päädytään jo vaikkei haittaveroalennuksia huomioitaisi. Luvussa ei myöskään ole niitä miljoonia, jotka nettomaksamme mm. Ranskan maanviljelijöille.
5 000 000 000,00 euroa tukia vuodessa
Kokonaisuudessaan maataloustuki on Suomessa 5 miljardin euron suuruusluokkaa. Sääntelyn monimutkaisuuden vuoksi vain MTK:ssa on riittävää asiantuntemusta poimia oikea luku (joka voi olla parikin miljardia suurempi tai pienempi), eikä sen tietoihin tietenkään voi luottaa. 90-luvun alussa tehdyn professoritason tutkimuksen mukaan tuolloin tuki oli n. 30 miljardia markkaa, eli saman verran kuin nykyään, vaikka maanviljelijöiden määrä on vähentynyt rajusti – tuki viljelijää kohden on siis paljon entistä suurempi, nykyään jo noin 60 - 70000 euroa tilaa kohden. Tietysti suuri osa summasta häviää systeemin rattaisiin saapumatta viljelijöille.
Nelihenkisen perheen ruokapöydässä maatalouslobby syö 4000 eurolla vuodessa. Monella perheellä olisi tälle rahalle paljon tärkeämpääkin käyttöä. Kaikkein suurimman laskun tuista kuitenkin maksavat maailman köyhät, joista suurin osa on kehitysmaiden maanviljelijöitä.
Äsken eduskunnassa riidelty köyhyyspaketti oli n. 90 miljoonaa euroa, joten niitä saisi viitisenkymmentä maataloustukirahoilla. Lapsilisät voisi korottaa 5000 euroon vuodessa. Rahasta vain pieni osa olisi pois maanviljelijöiltä, loppu hukkuu matkan varrelle.
Tukien poistaminen on paras keinomme auttaa kehitysmaita
Maailmanpankin laskelmien mukaan tavaroiden ja palvelujen kaupan täysi vapauttaminen tuottaisi teollisuusmaille 600 miljardin ja kehitysmaille 1300 miljardin euron vuosihyödyt. Kehitysapu on 50 miljardin luokkaa. Siksikin YK:n pääsihteeri Kofi Annan on kerta toisensa jälkeen sanonut, että kauppa on tärkeämpää kuin apu.
Maataloustuotteiden kauppa on kaikkein säännellyimmästä päästä. Lisäksi maailman köyhistä suurin osa on kehitysmaiden maanviljelijöitä, joten maatalouden tullimuurien ja tukien poisto olisi merkittävin toimi, jonka voimme tehdä kehitysmaiden hyväksi. Laskelmissa tosin ovat mukana kehitysmaiden omien tullien poistamisesta koituvat hyödyt.
Esimerkiksi lähinnä kehitysmaissa kasvavan sokerinruo’on tuotanto on puolet tehokkaampaa kuin täällä pohjoisessa tapahtuva sokerijuurikkaiden viljely, joka kannattaa lähinnä vain tukien ansiosta (aivan kuten banaaninviljelykin kannattaisi Suomessa, jos luonnonolosuhteista aiheutuvat haitat korvattaisiin).
Silti koko MTK:n ja Keskustan arsenaali on käytetty näiden itsekkäiden tukien ”puolustamiseksi”, ja sitä yritetään markkinoida ”Suomen puolustamiseksi”, vaikka kyse on paitsi maailman ihmisten myös suomalaisten enemmistön sortamisesta. Esimerkiksi maatalousministeri Juha Korkeaojan mukaan maatalouden vientitukien poistaminen kokonaan edes eräiltä kehitysmaille tärkeiltä tuotteilta on ihan mahdotonta.
Ajan mittaan vapaakaupan hyödyt kehitysmaille kasvaisivat, kun se kannustaisi keskittymään siihen, missä maalla on suhteellinen etu, ja nopeuttaisi teknologian ja osaamisen virtaa. Silti vieläkin parempi tulos saataisiin, jos osa teollisuusmaiden tukiaisista säästyvistä varoista kanavoitaisiin budjettitukena kehitysmaille, niin että ne voisivat parantaa mm. koulutustaan ja terveydenhoitoaan. Tuki tietysti pitäisi rajoittaa niihin maihin, jotka vastineeksi auttaisivat itse itseään, ts. joiden hallitukset suostuvat vastineeksi uudistamaan hallintoaan kohti kansaansa nöyrästi palvelevaa liberaalia demokratiaa. Jäisiväthän kieltäytyjillekin sentään vapaakaupan hyödyt.
Haluammeko suomalaista ruokaa tai asutetun maaseudun?
Tulisi edullisemmaksi vaikka maksaa entisille maanviljelijöille perustuloa ja antaa heidän tehdä sitä työtä, mistä he parhaiten saisivat oikeita tuloja. Jotkut jopa jatkaisivat viljelyjä, sillä eräitä suomalaisia tuotteita kuluttajat oikeastikin pitävät hintansa arvoisia. Mitä tuotteita, missä määrin ja miten tuotettuna – sitä emme edes voi tietää ennen kuin maataloudessa siirrytään suunnitelmataloudesta markkinatalouteen.
Jos taas tarkoitus on pitää maaseutu asuttuna, tulisi paljon halvemmaksi tukea maaseutuasujia perustulolla. Silloin näkisimme, ketkä suostuisivat halvimmalla asumaan maaseudulla. Kenties jotkut etätyöntekijät, taiteilijat, tuotantotoiminnan harjoittajat, eläkeläiset tai kotiseudulleen halajavat. Vielä parempi olisi tukea kaikkia kansalaisia samanlaisella perustulolla mutta poistaa maaseudun(kin) työllisyyttä pilaavaa sääntelyä kuten työehtosopimusten yleissitovuus.
Huoltovarmuus ei riipu maataloustuista
Ruoan varmuusvarastot riittävät paljon pidemmälle kuin monen muun asian varmuusvarastot, esimerkiksi traktoreiden polttoaineen. Muutenkaan suurnälänhätiä ei ole ollut kuin omavaraisuuteen pyrkineissä maissa kuten Pohjois-Koreassa ja eräissä Afrikan maissa vielä viime vuosikymmeninä. Ulkomaankauppayhteydet ovat varmin turva nälkää vastaan niin teoriassa kuin käytännössäkin.
Miten viljelijät sitten pärjäävät?
On väitetty, että satovaihteluiden vuoksi maataloustuottajat tarvitsevat hintasääntelyä. Monen muun alan yritysympäristö on kuitenkin paljon epävarmempi, eikä sääntely ole siihenkään oikea ratkaisu vaan vakuutukset, säästöt, riskien hajauttaminen, riskejä vähentävä yhtiömuoto tms. – sitä ei muiden pidä yrittäjille sanella.
Laskutikkuteollisuudelle ei onneksi aikanaan annettu ylimääräisiä tukia markkinaosuustaisteluun taskulaskimia vastaan. Ei pidä antaa myöskään suomalaiselle maataloudelle markkinaosuustaisteluun kehitysmaiden köyhiä vastaan. Jos kuitenkin katsotaan, että maanviljelijät ovat maamme huono-osaisin kansanosa tai että heidän lobbyllään on niin paljon valtaa, ettei ilman suojelurahoja saada aikaan järkeviä päätöksiä, niin heille voitaisiin kohdistaa sosiaaliturvaa, esim. kymmenen vuoden ajan 10 000 euroa vuodessa tilaa kohden (tai vaikka moninkertainen summa). Tällöinkin säästettäisiin suurin osa tuista muttei vääristettäisi markkinoita, vaan viljelijät ottaisivat käyttöön oikeasti hyödyllisiä tuotantotapoja ja –artikkeleita tai sitten vaihtaisivat ammattia riippuen siitä, kumpi on järkevämpää.
Nyt tilanne on sama kuin Neuvostoliiton teollisuuskomplekseissa, joiden tuotannon arvo oli usein alhaisempi kuin tuotantopanosten arvo, suunnitelmataloudessa kun ei ole mahdollista tietää, mikä toiminta on järkevää.
Suurimmat tuet salaa multimiljonääreille
MOT-ohjelma 14.11. kertoi, miten multimiljonääreinä tunnetut kartanonherrat kuten Ehrnroothit ja Björn Wahlroos kuittaavat veronmaksajien tukia. Ehrnroothien kartano saa pelkästään sokerijuurikkaan tukina 40 000 euroa 16 000 euron kuljetustuen, Wahlroos puolestaan mm. 35 000 euroa sokeritukina. Päälle tietysti tulevat valtavat hintasääntelytuet.
Lisäksi nämä veronmaksajien viljelijöille maksamat maataloustuet ovat salaisia toisin kuin muu yritystuki, vaikka jopa yksityisten toisilleen maksamat palkat ovat julkisia ja lehtien reposteltavina. Keskusta on estänyt julkisuusperiaatteen vaatimalla ”maksuksi” sitä, että sosiaaliturvatiedot julkistettaisiin. Jälkimmäiset kuitenkin kertovat ihmisen asemasta ja yksityisistä asioista paljon palkkatulojakin enemmän, maataloustuet palkkatuloja vähemmän, joten ”maksun” kohtuullisuus on epäselvää ja maataloustukien pitäisi olla julkisia vaikka verotustiedoista tehtäisiinkin salaisia.
Aluksi pelkäsin, että otsikkosi lupaa liikoja, mutta jutun luettuani näenkin, että se lupaa aivan liian vähän. Kerta kaikkiaan upea kirjoitus eikä yhdelläkään rivillä hukkakauraa.
Maataloustuki ei pelkästään ole sotaa kehitysmaita vastaan. Sitä sotaa käy EU:kin aktiivisesti dumppaamalla tarkoituksella kehitysmaiden omaa tuotantoa alas. Toiseksi ns. laittoman siirtotyövoiman sallitaan asuvan esim. Espanjassa käytännössä laillisesti, koska espanjalaiset kasvitarhat toimivat täysin tämän laittoman siirtotyövoiman varassa. Espanjalaiset kunnallispomot voivat myönnellä jopa tunnuspalkintoja näille laittomille työlaisille hyvästä toiminnasta ja kutsua heidät erikseen ottamaan vastaan tämä tunnustus kuvernöörin juhlahuoneistossa. Tämän mahdollistaa EU:n yhteinen maatalouspolitiikka sen sijaan, että siirtotyöläisten annettaisiin tuottaa niitä banaaneja kotimaissaan.
Maatalouden vapaakaupalla on vaaransa, jos ensivaiheessa suurten monikansallisten elintarvikejättien annetaan ostaa maatalousmaat ja työntekijät. Kehitysmaiden tuottanto pitää nostaa ylös hallitusti ja omaehtoisesti, mihin on täysi mahdollisuus.
Kiitos vielä kerran kerrassaan loistavasta infopaketista. On mukava nähdä täällä jokunen muukin, jolla on asiallista ja asiapitoista tietoa maataloudesta ja tukipolitiikasta.
..oli, sillä koko EU-tukiaisjärjestelmähän on sossujen ideoima.
Maataloustuottajatkin järjestelmää vastustavat.
Miksi siis valehtelet totaalisesti, kuin Hitlerin probakanda ministeri. Oletko itsekin niinsanotusti aivopesty?Puhu pukille....
Kertoistko mikä "Ehrnroothin kartano" saa tuon mainitsemasi summan sokerijuurikastukea ?
Missä, milloin ja miten ?
... ja asioita vääristävä kirjoitus, jolle heti alemppana Mpp taputtaa käsiään.
Maataoustuet ovat lähinnä sosialidemokraattista perua. Kun sodanjälkeisinä säännöstelyn vuosikymmeninä ei haluttu siirtää maataloustulon korotusta täysimääräisenä tuottajahintoihin ja sitä tietä kuluttajahintoihin. Alettiin subventoimaan ruuan hintaa maataloustuilla.
Ja se sotku on tullut maailmanlaajuiseksi. Siitä ei päästä eroon muuten kuin sopimalla WTO:n neuvotteluissa maailmanlaajuisesta, yhtäaikaa tapahtuvasta tukiaisten asteittaisesta lopettmisesta. Asiasta on siellä neuvoteltukin varmaan vuosikymmen ilman tuloksia. Viimeksi ne kaatuivat lähinnä USA:n vaatimuksiin maissinviljelyn tukien suhteen.
Jos tuommoen onnistuisi, niin Suomessa kyllä säilyisi viljely suurinpiirten ennallaan, sillä pohjoisesta sijainnistamme huolimatta, meillä on muita etuja puolellamme, joista olen usein kirjoittanut. Tulemmehan me nytkin toimeen samoilla maailmanmarkkinoilla määräytyvillä tuottajahinnoilla ja samoilla tuilla kuin muutkin unionimaat.
Tuottajahinnat luonnollisesti nousisivat karkeasti sanottuna tukien verran ja nousu siirtyisi kuluttajahintoihin. Mutta sekään ei olisi ongelma; pienituloisten sosiaaliturva pitää hoitaa muulla tavalla kuin subventoimalla ruuan hintaa maataloustuilla.
Tuosta jaksetaan puhua, että maataloustukien poistaminen olisi suuri pelastus kehitysmaille. Siinä vain ei oteta huomioon sitä, että kehitysmaat eivät pystyisi lainkaan elättämään Amerikan ja Euroopan maita, jos siellä loppuisi viljely liian pienten tuottajahintojen takia. Eivät nytkään yleensä pysty tuottamaan edes omille kansoilleen ruokaa. Kysyntä ylittäisi heti kehitysmaiden mahdollisuudet ja maailmanmarkkinahinnat nousisivat, jolloin taas Euroopassa ja Amerikassa kannattaisi tuottaa.
Liitänpä tähän vielä usein julkaisemani kirjoituksen.
TUKIAISET
Vuonna 2002 maataloustulo muodostui seuraavasti:
(Suluissa 1000 x € tilaa kohti, aktiivitiloja oli silloin 73000)
Maatalouden tulot 3,9 miljardia € (53), joka jakaantui: markkinahintainen myynti 2,1 (29), tuet 1,8 (25), josta EU:n osuus 44 %.
Kustannukset 2,8 mrd. € (38), joka jakaantui: poistot, korot, vuokrat 1,0 (14) ja muut kustannukset 1,8 (25).
Maataloustuloksi, joka on sama kuin verotettava tulo, muodostuu viljelijälle jäävästä palkasta ja sijoitetun oman pääoman korosta, jäi siis 3.9 – 2.8 = 1,1 mrd. € (15).
Maatalouden merkitys kansantaloudelle pienenee nopeasti, vuosittain poistuu tuotannosta tuhansia tiloja. Maatalouden osuus v. 2002 bruttokansantuotteesta oli 1,2 %. Viljelijäväestön osuus aikuisväestöstä 2,3 %. Päätoimisia viljelijöitä on nyt enää n. 40000, mikä on 1,0 % aikuisväestöstä.
Suomessa maksettava tuki on asukasta kohti EU-maiden keskitasoa.
Tukien osuus EU-aikana on ratkaisevasti kasvanut, sillä varsinaiset tuottajahinnat määräytyvät pääsääntöisesti maailmanmarkkinoilla. Kuitenkin unionijäsenyyden aikana viljelijöiden tulot ovat pienentyneet, sen sijaan yleinen ansiotaso on noussut roimasti. Nykyään jo yli puolella maatalousyrittäjistä on lisätulon lähteenä muuta yritystoimintaa tai he tekevät palkkatyötä.
Tukia maksetaan käytännössä kaikkialla maailmassa. Se johtuu siitä, että kaikkien maiden pyrkimyksestä jonkinasteiseen omavaraisuuteen elintarviketuotannossa. Se johtaa maailmanlaajuisen ylituotantoon. Ylituotantoa yritetään hillitä maksamalla pääosin tuet viljelypinta-alojen ja kotieläinten pääluvun mukaan eikä tuotettujen määrien mukaan.
Markkinoilla myydään ylijäämäeriä millä hinnalla hyvänsä. Näin määräytyvät maailmanmarkkinahinnat pysyvät niin alhaisena, ettei niillä hinnoilla pystytä missään tuottamaan.
Jos tuista jossakin maassa luovuttaisiin, se johtaisi maatalouden loppumiseen siinä maassa. Jos tukiaisista luovuttaisiin kaikkialla, maailmanmarkkinahinnat nousisivat kannattavalle tasolle suurin piirtein niin, että tukiaiset siirtyisivät suoriin tuottajahintoihin. Kuluttaja aina joutuu maksamaan tuotantokustannuksia vastaavan hinnan. Nyt hän maksaa tukiaisina lähes puolet elintarvikkeiden raaka-aineiden hinnasta.
Tukiaisiin liittyvät vielä maisemanhoito- työllisyys- ja valtakuntien asuttuna pitämiskysymykset. Viime aikoina myös kotimaisen puhtaan elintarvikkeen vaatimus on levinnyt moniin maihin. Voi myös olla, että ajatellaan nykyinen systeemi olevan sosiaalisempi, sehän alentaa kuluttajahintoja. Kaikki syövät yhtä paljon tukemisen kohteena olevia elintarvikkeiden raaka-aineita, mutta pienituloiset eivät maksa paljoakaan veroja, joilla tukiaiset rahoitetaan.
Tukien lopettaminen lopettaisi myös hallitusten pyrkimykset käyttää maataloutta em. monien kansallisten tavoitteiden toteuttamisessa.
EU on ottanut maatalouden suoraan hoitoonsa pyrkimyksenään niin jäsenmaiden kuin sen suoraan maksamien tukien määrän tarkalla rajoittamisella hillitä ylituotantoa. Unionin pyrkimyksenä on myös edellä kuvattujen kansallisten pyrkimysten rajaaminen yhteisten sääntöjen asettamiin puitteisiin. Toisaalta koko EU:a ei olisi syntynytkään, jos elintarvikkeiden raaka-aineiden tuotanto olisi päästetty säätelemättömään vapaakauppaan.
Tätä maailmanlaajuista tukiaisongelmaa yritetään ratkaista WTO:n puitteissa, mutta huonolla menestyksellä: neljä vuotta sitten Seattlen kokous ajautui tässäkin suhteessa umpikujaan. Myöhemmässä Duhan kokouksessa päätettiin tutkia asiaa lähivuosina.
Kaikkein eniten maatalousyrittäjät itse haluaisivat päästä siitä byrokraattisesta tukiaisviidakosta eroon ja saada tulonsa tuottajahintoina. Suomen maatalous pohjoisesta sijainnistaan huolimatta kyllä pärjäisi tuettomassakin vapaassa kilpailussa. Meidän viljelijämme ovat valistuneita ja hyvin koulutettuja, meidän tilakoko on noussut ollen nykyään keskimäärin 30 ha, tilat toimivat rationaalisesti, ovat koneellistuneita, käyttävät hyväkseen korkeaa tietotekniikkaa, maassa on pääomia pitää yllä korkeaa tuottavuutta ja meidän sateiset, lämpimät ja valoisat kesämme tarjoavat hyvät kasvuolosuhteet.
Oiva Härkönen, Vantaa
Tuottajahinnat luonnollisesti nousisivat karkeasti sanottuna tukien verran ja nousu siirtyisi kuluttajahintoihin. Mutta sekään ei olisi ongelma; pienituloisten sosiaaliturva pitää hoitaa muulla tavalla kuin subventoimalla ruuan hintaa maataloustuilla.
Eikös tuo "teoria" äskettäin kumottu jossakin pääsykoetehtävässä? Joten älä levitä potastaa niin kuin maajussa sontaa pellolle. Yksinkertaisimpaan osaan kepulaisista tuo varmaan uppoaa hedelmällisesti?
... liiketoimintaa nykyisilläkin tuloilla, jotka muodostuvat 60 % tuottajahinnoista ja 40 % tuista.
Ei mitenkään ole mahdollista, että tukien poistuttua toimintaa voitaisiin harjoittaa tuolla 60 prosentilla. Tuottajahinnat nousevat vääjäämättä tukien verran. Tuotekohtaiset nousuprosentit ovat varmasti erisuuruisia, mutta keskimäärin niiden vaikutus on vähintään tukien verran. Mutta sehän oikein, siinäpähän korjaantuu tukien aiheuttamat vääristymät.
Moni ei huomaa, että vilely-yrityksn tulot ovat yrityksen tuloa. Eihän lähikauppiaasikaan voi monta päivää harjoittaa liikettään, jos hän joutuisi myymään 40 % pienemmällä hinnalla. Jos yritystoiminnassa kulujen jälkeen jää voittoa 5%, niin tuossa tapauksessa kauppiaasi alkaisi myydä 35 % taappiolla. Maatalousyrittäjällä on sama tilanne.
Tässä maatalouskeskustelussa ei kukaan ole syyttänytkään, että viljely olisi Suomessa tehotonta ja huonosti hoidettua, jolloin tuo 40 % voidaan saada tehostamalla toimintaa. Viljely on nykyisillä tuloilla hyvin tiukkaa toimintaa, josta on pitänyt kaikki löyhät ottaa pois. Kannattamattomimmat tilat lopettavatkin toimintansa, vuosittain 3000 tilaa.
Ainahan niitä pääsykoetehtäviä voidaan tehdä palvelemaan tekijänsä poliittisia tarpeita.
... liiketoimintaa nykyisilläkin tuloilla, jotka muodostuvat 60 % tuottajahinnoista ja 40 % tuista.
Ei mitenkään ole mahdollista, että tukien poistuttua toimintaa voitaisiin harjoittaa tuolla 60 prosentilla. Tuottajahinnat nousevat vääjäämättä tukien verran. Tuotekohtaiset nousuprosentit ovat varmasti erisuuruisia, mutta keskimäärin niiden vaikutus on vähintään tukien verran. Mutta sehän oikein, siinäpähän korjaantuu tukien aiheuttamat vääristymät.
Moni ei huomaa, että vilely-yrityksn tulot ovat yrityksen tuloa. Eihän lähikauppiaasikaan voi monta päivää harjoittaa liikettään, jos hän joutuisi myymään 40 % pienemmällä hinnalla. Jos yritystoiminnassa kulujen jälkeen jää voittoa 5%, niin tuossa tapauksessa kauppiaasi alkaisi myydä 35 % taappiolla. Maatalousyrittäjällä on sama tilanne.
Tässä maatalouskeskustelussa ei kukaan ole syyttänytkään, että viljely olisi Suomessa tehotonta ja huonosti hoidettua, jolloin tuo 40 % voidaan saada tehostamalla toimintaa. Viljely on nykyisillä tuloilla hyvin tiukkaa toimintaa, josta on pitänyt kaikki löyhät ottaa pois. Kannattamattomimmat tilat lopettavatkin toimintansa, vuosittain 3000 tilaa.
Ainahan niitä pääsykoetehtäviä voidaan tehdä palvelemaan tekijänsä poliittisia tarpeita.
... temppuilivat pelit.
Kovasti uskonnollinen käsitys sinulla on näissä maatalousasioissa. Kaikki sovinnaiskäsityksestäsi poikkeava kritiikki on jotain lintoslaisuutta, eriseuraisuutta.
Ei kukaan ole sellaista koskaan väittänytkään, että kehitysmaiden pitäisi huolehtia muun maailman ruokkimisesta. Annetaan heille ensin tasavertainen mahdollisuus ruokkia omien maidensa väestö ja sen jälkeen kilpailla maailmanmarkkinoilla fair play - säännöillä.
Kyllä minäkin uskon, että suomalainen maatalous pärjäisi maailmanmarkkinoilla. Mutta se ei pärjää nykymuotoisessa bulkkituotannossa, vaan esim. luomupuolella, erikoistuotteissa ja jalostamalla raaka-aineitaan. Tuotantosuunnat ovat tällöin ihan muita kuin nykyisin. Esim. marja- ja sienibisnes on hyödyntämättä, kysäntää olisi enemmän kuin Suomesta kyetään tarjoamaan. Ongelma on se, että näitä puolia ei tueta massiivisilla maataloustuilla. Tuotanto ohjautuu sen vuoksi niistä pois. Maitopuolella voi hyvin olla myös kysyntää jatkojalostetuilla tuotteilla kuten erikoisjuustoilla. Halua minkään brandin luomiseen ei ole, kun tuotetaan vain raaka-aineita.
Maataloustuet ovat säännöstelytalouden lapsi. Kaikenlainen säännöstely ja hintojen vakauttaminen ylhäältä saneltuna voi olla tarpeen kriisiaikoina, mutta haitaksi normaaliaikoina. Nyt olemme eläneet normaaliaikoja vähintään 50 vuotta, mutta tätä haitallista riippakiveä kannamme silti. Demareilla on kyllä ollut halua purkaa järjestelmää, mutta Kepulla ei. Sen vuoksi on idioottimaista puhua, mitä perus tuet ovat.
Maataloustulon korotuksia ei siirretä markkinataloudessa täysimääräisinä yhtään mihinkään. Asioita ei katsota markkinataloudessa maataloustulosta käsin. Yritystaloudessa kysntä ja tarjonta määräävät hinnan ja sen jälkeen jokainen yrittäjä tahollaan katsoo, onko toiminta kannattavaa. Kilpailu pitää huolen siitä, että tehottomat yrittäjät karsiutuvat pois muihin hommiin. Teillä maataloussosialisteilla on aivan virheellinen näkökulma asioihin, kun puhutaan markkinataloudesta.
... purkamaan maailmanlaajuista maataloustukijärjestelmää. Minä olen aina sitä kannattanaut. Sinä et näytä vieläkään ymmärtävän systeemin luonnetta, kun puhut vain, että meidän pitäisi täällä keskenämme purkaa, sossut haluavat, muttaa kepu ei.