Hei,
Onko tällä palstalla luterilaisuudesta ortodoksisuuteen kääntyneitä? Olen lukenut viime aikoina ortodoksista kirjallisuutta. Tällä hetkellä Metropoliitta Johanneksen "Lähimmäiset". Lukemani asiat ja ajatukset uskosta tulevat jotenkin kohti. Olen saanut sanoituksia monille hiljaisille ajatuksilleni. Luterilainen kirkko on viime vuosina tarjonnut minulle hyvin vähän. Se tuntuu välillä lähes ohjelmatoimistolta, joka järjestää vaikkapa konfirmaation. Viimeaikaiset kokemukseni esim. konfirmaatioista ovat olleet tyrmistyttäviä. Kummit ja vanhemmat menevät alttarille siunaamaan nuoria digikamerat kädessä kuvia räpsien. Ihmiset hälisevät ja naureskelevat ehtoollisjonossa häiriten selän takana niitä, jotka hiljentyvät alttarilla... Olen täynnä kysymyksiä..????
Onko tällä palstalla luterilaisuudesta ortodoksisuuteen kääntyneitä? Olen lukenut viime aikoina ortodoksista kirjallisuutta. Tällä hetkellä Metropoliitta Johanneksen "Lähimmäiset". Lukemani asiat ja ajatukset uskosta tulevat jotenkin kohti. Olen saanut sanoituksia monille hiljaisille ajatuksilleni. Luterilainen kirkko on viime vuosina tarjonnut minulle hyvin vähän. Se tuntuu välillä lähes ohjelmatoimistolta, joka järjestää vaikkapa konfirmaation. Viimeaikaiset kokemukseni esim. konfirmaatioista ovat olleet tyrmistyttäviä. Kummit ja vanhemmat menevät alttarille siunaamaan nuoria digikamerat kädessä kuvia räpsien. Ihmiset hälisevät ja naureskelevat ehtoollisjonossa häiriten selän takana niitä, jotka hiljentyvät alttarilla... Olen täynnä kysymyksiä..????
Vastaukset 28
Vanhimmat
Hei,
Jos haluat etsiä tietoa kysymästäsi asiasta, niin sinun kannattaisi ehkä rekisteröityä keskustelupalastalle osoitteessa www.ortodoksi.net.
Siellä käydään asiallista keskustelua, ja paikka on muutenkin täynnä arvokasta tietoa.
Toki täälläkin voi asioista kysellä, mutta täällä liikkuu vähän yhtä sun toista vastaajaa, joten pitää olla huomattavasti kriittisempi saamiensa vastauksien kanssa.
Kiitos sinulle asiallisesta vastauksesta ja vinkistä! Näitä kirjoituksia täällä luettuani voin helposti olla kanssasi samaa mieltä.Jatkan matkaani :)
Minun tarinani on paljon samankaltainen kuin sinun. Kyllästyin luterilaisen kirkon "moniarvoisuuteen" (lue, arvopohjan ohuuteen) ja näihin jatkuviin uudistuksiin.. Lisäksi mielestäni luterilainen kirkko etääntyy koko ajan kristinuskon ytimestä. Miellytetään ajan ilmiöitä, vaikka kirkon pitäisi edustaa ikuisia arvoja.
En tahdo mollata ev. lut. kirkkoa, koska sain siltä kasteen ja rakastan vanhoja virsiä. Mutta minun hengellinen kotini löytyi ortodoksisesta kirkosta. Luin kirkosta, kävin palveluksissa ja sitten liityin kirkkoon, enkä ole sitä päätöstä katunut.
(Lopuksi sanon, että mielestäni EI kannata lopettaa tämänkään palstan seuraamista. En käsitä mistä nyt viime aikoina ovat tulleet nämä koko palstalaisia mollaavat kommentit, minusta ne ovat kaukana oikeudenmukaisista.)
Oli mukava saada viestisi. En ehdi juuri nyt keskustella enempää, mutta palaan aiheeseen. Kävin ortodoksi.net-sivuilla ja ne vaikuttivat lupaavilta.
Niin, uskon kuitenkin itse osaavani valita täältäkin ne kysymykset ja tietysti vastaukset, jotka ovat minulle merkityksellisiä...ja asiallisia.
miten musta tuntuu että minun asiantuntevuus ja sulavuus ortodoksian auktoriteettinä tulee jotensakkin kyseenalaistettua tässä...
Kukas nyt sinun asiantuntemustasi ja auktoriteettiäsi kyseenalaistaisi?
Tarkoitin lähinnä näitä "keskustelujoita", jotka vastaavat aloittajan kyselyihin "älä mene sinne kuvankumartajien ja marianpalvojien joukkoon vaan tule meille! saat kahvia ja pullaa! ja hyvää rytmimusiikkia kaupan päälle!"
Voitko kertoa kuinka sinun prosessisi liittyä ortodoksiseen kirkkoon sitten lopulta eteni ja kypsyi? Oletko ollut kauan ortodoksi?
Minä olen siinä vaiheessa, että haluan lukea ja keskustella kahmiakseni tietoa ja ymmärrystä ajatuksilleni ja kysymyksilleni. En ole luonteeltani kovin muutoshakuinen ja harkitsen asioita tarkkaan. Olen pikemminkin kehityshakuinen. Kun sitten olen "valmis" voin helposti ja luonnollisesti muuttaa elämääni. En hae uusia elämyksiä, vaan hengellistä kotia.
Etsivä löytää... olen myös kääntynyt ja jo lapsesta asti ollut ortodoksiasta kiinnostunut. Vasta melko iäkkäänä "uskalsin" lähteä etsijän tielle ja löysin hengellisen kotini. Arvelen, että joillekin luterilaisille tulee samoja ajatuksia kuin sinulle. Melko harva kai elää uskoen ja toteuttaa hengellistä elämäntapaa arjessaan. Hyvin monet ovat vieraantuneet kirkosta ja vaikka hengellistä elämää kaipaavatkin eivät sitä löydä. Etsi ja lue, käy palveluksissa ja hakeudu papin puheille, toivottavasti löydät sen mitä kaipaat.
Siunausta tiellesi ja kysele vaan täälläkin jos kaipaat vastauksia.
Voitko jakaa tarinaasi ortodoksikirkkoon liittymisestäsi? Mikä sai sinut katsomaan muualle ja miten ajatus ortodoksiksi liittymisestä kypsyi sisälläsi?
Minun kohdallani monet elämän tapahtumat kasvattivat ja kypsyttivät ja sain keski-iässä riittävästi rohkeutta toteuttaa siirtymisen. Lähipiirissä oli ja on aina ollut ortodokseja joiden tapa elää, ajatusmaailma ja olemus ovat koskettaneet minua lapsesta asti. Rohkeutta siirtyminen vaatii, sillä jopa lähiomaiset käänsivät minulle selkänsä. Nyt tilanne on onneksi jo ohi.
Tie ei ollut helppo ja paljon oli ja on edelleen koettelemuksia. Luterilaisen papin kannustava, tukeva ja isällisen ymmärtävä suhtautuminen siirron aikaan oli merkittävä asia. Seurakunnan vaihtaminen sensijaan ei ollut helppoa, vaikka ort.seurakunnassa olikin paljon ennestään tuttuja ihmisiä. On paljon tapoja ja asioita joita ei opi kuin osallistumalla ja mahdollisimman paljon ja rohkeasti. Aralle ihmiselle se ei ole helppoa, harva edes tajuaa kuinka arka minäkin olen ulospäinsuuntautuneesta olemuksestani huolimatta.
Punaista mattoa etsijän on turha odottaa, eikä papinkaan suhtautuminen välttämättä ole kovin innokas. Sinua ja aikeitasi koetellaan ja hyvä niin, halutaan varmuus että olet tosissasi. Tietysti näissä asioissa on monenlaisia kokemuksia, minä kuitenkin koin alkuvaiheen välillä hyvinkin vaikeaksi. Rukoillen ja ahkerasti kirkossa käymällä sekä rippi-isän ohjauksessa sain vahvuutta ja monet "merkit" tai tapahtumat vahvistivat sen, että olin oikealla tiellä.
"Etsivä löytää, kolkuttavalle avataan... jos et tunne olevasi oikeassa paikassa luterilaisessa kirkossa, lue ortodoksista kirjallisuutta mm. Vaeltajan kertomukset oli minulle ensimmäinen lukukokemus ja siitä se lähti. Hakeudu lähialueesi ortodoksi kirkkoon palveluksiin ja papin juttusille isoissa seurakunnissa on kursseja joilla ortodoksisuus tulee tutuksi.
Siunausta etsintääsi.
Tarinasi herätti paljon ajatuksia. Onko luterilaisuudesta ortodoksiksi siirtyminen kuin muuttaisi toiseen maahan? Minulla ei ole läheisiä, jotka olisivat ortodokseja. Olen taustaltani osin karjalainen ja siinä kulttuuriperinnössä ortodoksisuus on ollut jotenkin luonnollista. Uskoisin, että läheiseni ymmärtäisivät ratkaisuni.
Mietin omaksutaanko usko - kuten kulttuuri ja kieli - pienestä lapsesta lähtien? Voiko enää tässä vaiheessa kotiutua uuteen seurakuntaan? Toisaalta usko on kasvuprosessi: kilvoittelu, jonka ei kaiketi tarvitse olla valmis tiettyyn päivään mennessä. Ei kai tarvitse olla täydellinen kuuluakseen kirkkoon? Se on lohdullista.
Kirkon tavoissa, ajatusmaailmassa ja olemuksessa on kuitenkin paljon hiljaista tietoa, jota voi olla vaikea tavoittaa ja sisäistää. Olisinko sitten kahden maan kansalainen ilman kotia? Mutta toisaalta tunnen nytkin olevani hieman tuuliajolla...
Vaikeudet ovat varmasti vahvistaneet uskoasi. Voin vaan kuvitella kuinka olet aluksi kokenut itsesi vieraaksi uudessa seurakunnassa, vaikka siirtymisesi ei varmaankaan ollut päähänpisto. Mutta ehkä se on luonnollista ja kuuluu asiaan. Siksi nyt itsekin pohdin, keskustelen ajatuksiani täällä ja varmasti uskallan vielä puhua laajemmin.
Minusta kirjallisuus auttaa antaen alkeellista perustaa ajatuksilleni ja tuleville keskusteluille. Ehkä päädyn muuhun ratkaisuun... Mutta nyt koen matkani tärkeänä ja inspiroivana. Ortodoksisuus puhuttelee minua. Kiitos tuestasi. Siunausta sinullekin.
mene vapaisiin suuntiin niinkuin helluntaiseurakuntaan tai vapaakirkoon. Itse etsin
valtakirkoista uskoa ja yhteyttä Jumalaan en pettymyksekseni löytänyt kuin liturgioita, onneksi
viimein menin helluntaiseurakuntaan ei tarvinnut pettyä.
Kävin muuten etsiessäni yhteyttä Jumalaan myös nk. vapaissa suunnissa mutta sieltä en löytänyt etsimääni.
sitä "uskonnollisuutta" elävän uskon asemesta. On kaikenlaista hurmosta ja hörhöilyä, kielilläpuhumista ja kaatuilua. Jos haluaa sekopäiseksi, niin siitä vaan helluntaiseurakuntaan.
En usko, että löydän hengellistä kotiani vapaista suunnista. Kaikki kunnioitus sille hengelliselle työlle ja elämälle mitä niissä harjoitetaan. Ymmärrän, että kaikissa seurakunnissa toimii ihmisiä Jumalan välikappaleena. Täydellistä ei ole.Tiedän vapaista suunnista - myös läheisteni kokemusten kautta. He eivät puhu Jumalasta ja uskosta minun kielelläni.On kuitenkin mahtavaa nähdä kuinka vapaat kirkot yhdistävät ihmisiä ja antavat turvaa ja toivoa sekä iloa!
^On kuitenkin mahtavaa nähdä kuinka vapaat kirkot yhdistävät ihmisiä ja antavat turvaa ja toivoa sekä iloa!^
Ketä yhdistävät?
Miten antavat turvaa?
Toivoa mihin?
Iloa, sitä sekopäistä jeesus fanisuuttako tarkoitat?
Olentan yhteisön yhdistävän siihen kuuluvia ihmisiä.
Turvattomuus elämässä saattaa löytyä esim. uskonnollisesta yhteisöstä kuten jostain vapaaseurakunnasta. Tiedän esim. entisen alkoholistin, joka haki aikaisemmin turvaa juomalla. On siis muitakin vaihtoehtoja.
Luulen, että toivoa elämään antaa tässä yhteydessä usko Jumalaan ja iankaikkiseen elämään.
Niin, ilonhan voi jokainen sanoittaa subjektiivisesti.
Enpä tiedä kun en ole kuulunut esim. vapaaseurakuntiin. Lähestyn asiaa yleisinhimillisesti. On varmasti muitakin asioita elämässä, jotka tarjoavat vastaavanlaisia tunteita ja kokemuksia. Mukavaa kuulla muiden ajatuksia.
noin kivasti vapaista suunnista, itse löysin sieltä
Jeesuksen, siunausta sinulle.
Käännyin aikoinaan. Kääntymykseni sai aikaan ortodoksisen kirkon teologia enemmän kuin mitkään tavat. Ortodoksisen kirkon teologiasta löysin eräänlaisen teologisen tasapainon ja opillisen ristiriidattomuuden (uskon ja tekojen välisestä yhteydestä/merkityksestä) sekä käsitin Jumalan rakkauden ja pelastusteot aivan uudessa valossa - tulkittuina rakkauden kautta vastakohtana luterilaisten lainopillinen tulkinta. Lisäksi vain ortodoksisen kirkon teologia (ja tässä myös tavat) kykenee valaisemaan todellista ylevää päämääräämme - jumaloitumista - eli elämän varsinaista tarkoitusta. Mielestäni ortodoksisen kirkon ja luterilaisen kirkon teologiassa on huimia eroja - ja tärkeitä.
... itseäsi halventavalla nimellä "käännynnäinen"? Olet ortodoksi! Kirkostamme pitää poistaa käsite "käännynnäinen", sillä kristittyjen joukossa ei ole kreikkalaista ei muita vaan kaikki ovat yhtä Kristuksessa.
nimitetään UT:ssa juutalaisiksi kääntyneitä muiden kansojen jäseniä, sillä juutalaiseksi tavallisesti synnytään. Jokainen joka syntyy juutalaisesta äidistä on juutalainen.
Kristityksi sen sijaan ei kukaan synny, vaan kaikki kääntyvät kristityiksi ja heidät otetaan kasteen ja mirhavoitelun kautta kirkon jäseniksi.
Voitko kertoa tässä tai suositella jotain kirjallisuutta... Haluaisin oppia paremmin ymmärtämään luterilaisen ja ortodoksisen teologian merkittävimpiä eroja.. Olen lukenut Kärkkäisen Kirkon historian (ortodoksin käsikirja). Siinä s. 52 vertaillaan ortodoksista ja roomalaiskatolista kirkkoa...Olen lukenut myös Merraksen Ortodoksinen elämäntapa sekä Kasalan Ortodoksisuuden mitä, miksi, miten - kirkkotiedon käsikirjan. Parhaillaan luen Metropoliitta Johanneksen Lähimmäisiä.
Ortodoksinetissä on monta kaltaistasi etsijää ja pohdiskelijaa ja he käyvät mielenkiintoista, opettavaista ja hedelmällistä keskustelua keskenään ja jo ortodokseiksi liittyneiden tai siihen koko ikänsä kuuluneiden kanssa. Ne kannattaisi lukea.
Teologiastakin on oma osastonsa ja siellä tosi mielenkiintoisia aiheita. Minä ainakin luen ne aina lähes ahmien.
Hei,
Kiitos vielä, että muistutit minua asiasta. Joku täällä jo mainitsikin ortodoksinetistä. Aion varmasti liittyä seuraan kun hoidan näitä maallisia kiireitä alta pois. Oletko itse ortodoksi?
Hei!
Turun kaupunginkirjaston sivuilta löytyy tällainen kommentoitu viiteluettelo "Askelia ortodoksisuuteen".
http://www05.turku.fi/kirjasto/linkit/valikoimaluettelot/askeliaortodoksisuuteen.pdf
Arkkipiispa Paavalin kirjat "Miten uskomme" ja "Uskon pidot" sekä hänen suomentamansa "Erämaan hedelmälliset puutarhat" (Drevni paterik). Lisäksi olen pitänyt metropoliitta Anthonyn (Bloom) sekä (Timothy) Kallistos Waren kirjoista. Näissä teoksissa tulee esiin ortodoksisen kirkon henki ja ne ovat aika helppotajuisia myös läntisille lukijoille.
Ortodoksista kirjallisuutta on suomeksi olemassa jo paljon. Katso tarkemmin vaikka kirkkomme virallisilta sivuilta www.ort.fi tai ortodoksinetin kirjallisuusluettelosta www.ortodoksi.net. (Viimeinen piste ei kuulu osoitteeseen.)
Kiitos kirjallisuusvinkeistä. Yritän etsiä oheisia käsiini.
Kiitos kattavasta listasta. Printtasin sen itselleni!!