Rajatilahäiriö??

Vaikeusasteeltaan psykoosin ja neuroosin väliin sijoittuva häiriö,jolle ominaista mm.minän ja puolustuskeinojen kehittymättömyys ja ahdistusoireita.Netistä löydät paljon tietoa.

Rajatila persoonallisuushäiriö (epävakaa persoonallisuus)

Rajatilakäsitteellä on perinteisesti tarkoitettu sellaista psyykkistä häiriötä, joka ikään kuin leijuu ahdistustilojen ja psykoosien välillä. Nykyisin rajatilakäsitteellä tarkoitetaan persoonallisuushäiriötä, jossa keskeisenä osana on minäkuvan häilyvyys, vaikeat ihmissuhteet sekä itsetuhoiset piirteet ja -oireet.

Suomalaiset lääkärit ovat alkaneet nimittää rajatilaa epävakaaksi persoonallisuushäiriöksi. Vanhasta rajatilanimikkeestä halutaan pikkuhiljaa päästä eroon.
Noin 2 - 4 prosenttia väestöstä kärsii rajatilasta. Jopa 15 prosentilla katsotaan olevan ns. rajatilapersoonallisuusstruktuuri. Monet elävät tämän persoonallisuushäiriön kanssa ilman diagnoosia. Tunnetuimpia julkisuuden henkilöitä joilla katsotaan olleen rajatila ovat prinsessa Diana ja filmitähti Marilyn Monroe.

Rajatilaisen elämästä muodostuu helposti draama, jossa negatiiviset tunteet ja jopa itsemurhayritykset vaihtelevat kokemuksista suuresta rakkaudesta tai ihanteellisuudesta.

Ihminen, jolla on rajatila, on usein älykäs ja luova, mutta käyttäytyy lapsellisesti. Taustalla vaikuttavat lapsuudessa saadut traumat, esimerkiksi lapselle annettu liian suuri vastuu, kokemus laiminlyödystä, lapseen kohdistettu seksuaalinen tai muu hyväksikäyttö, tai pahoinpitely. Rajatila-lapselle ei ole annettu turvallisia rajoja. Tämän takia erittäin herkillä aikuisillakin rajatilapotilailla on vaikeata luottaa ja uskoutua hoitohenkilökuntaan, mikä johtaa siihen, että heidät saatetaan kokea hankalina asiakkaina, joille hoito ei kelpaa.

Pieni lapsi kokee maailman mustana ja valkoisena, ihmiset hyvinä ja pahoina. Ns. lähentymisvaiheessa terve lapsi osaa yhdistää nämä vastakkaisuudet. Niistä muodostuu terve ja kokonainen maailmankuva. Rajatila-lapselle tämän vaiheen yhdistymisprosessi jää kokematta.

Sen takia rajatilainen ihminen saattaa kokea ihmiset joko enkeleinä tai paholaisina. Yksi ja sama ihminen voi olla ensin ihana, mutta seuraavalla tapaamisella pahantahtoinen.

Tyypillistä rajatilaisen käyttäytymiselle on ristiriitaisuus.

Rajatilainen ihminen pyrkii kaikin keinoin välttämään jätetyksi tulemisen. Hänellä on myrskyisiä läheisiä suhteita ja epästabiileja kokemuksia omasta minästään. Rajatilainen käyttäytyy impulsiivisesti. Hän saattaa käyttää seksiä, alkoholia tai huumausaineita täyttääkseen sitä suurta tyhjyyttä, minkä hän kokee itsessään. Hän tuhlaa rahaa holtittomasti tai ajaa autoa kovalla vauhdilla. Mielentilat muuttuvat. Tyhjyyden ja kyllästymisen tunteet saattavat kestää pitkään. Hyvin erilaiset psykosomaattiset oireet johtavat liian suureen itsetutkiskeluun.

Yhteistä kaikille persoonallisuushäiriöille on korostettu itsekeskeisyys.

Rajatilaihminen on usein iloinen ja hyväntahtoinen. Hän yrittää kätkeä ne vihan ja pelon tunteet, mitkä aiheuttavat hänelle suurta ahdistusta. Ne purkautuvat kuitenkin välillä raivokohtauksiin ja itsensä viiltelyyn. Rajatilaisella on vaikeata keskittyä, hän saattaa kokea niin sanottua dissosiaatiota ja jopa mikropsykooseja.

Rajatilasta on sanottu, että se on kuin diabetes - kahta samanlaista ei ole. Niinpä on olemassa myös ns. quiet borderline, hiljainen rajatilaihminen, joka ei koskaan yritä itsemurhaa tai viiltele itseään vaan pystyy kätkemään pelkonsa ja hissukseen elää sen kanssa. Hänen käyttäytymisestään ei välttämättä huomaa erityistä dramatiikkaa, mutta hänet saatetaan kokea välttelevänä.

Erään suomalaisen tutkimuksen mukaan kymmenen vuoden ajan hoidossa olleesta potilasryhmästä noin 50 % parantui, vaikka rajatilaa katsotaan periaatteessa olevan krooninen häiriö.

Psykoterapian avulla pyritään löytämään psyykkiset syyt, mutta tärkeintä lienee kognitiivinen tukiterapia, jossa hoitava terapeutti ja lääkäri määrittelee potilaalle turvalliset rajat ja pyrkii edesauttamaan potilaan persoonallista kasvua “aikuiseksi.” Mm. Suomessa käytetään lyhytaikaista kognitiivista analyyttista terapiaa (CAT) jossa pyritään tunnistamaan omia tunnetiloja ja muuttamaan omaa käytöstään.

Rajatilan syntyyn katsotaan vaikuttavan myös perinnölliset syyt. Jotkut lääkärit ovat sitä mieltä että rajatilaan vaikuttaa jopa eniten biologiset seikat, esimerkiksi serotoniinipitoisuuden määrä aivoissa.

Suurin osa rajatilaisista ovat naisia, miesten osuus lienee noin 25 - 30 %.

Joissakin tapauksissa rajatilahäiriö saattaa kasvaa pois itsestään iän ja persoonallisen kasvun myötä.

Lääkehoito on rajatilaisen tapauksessa hankalaa. Mitään “rajatila-lääkettä” ei varsinaisesti ole. Useimmiten suositellaan SSRI -lääkkeitä sekä muita uuden polven antidepressiivejä. Bentsodiatsepiinejä ei yleensä suositella, mutta koska rajatilaan usein liittyy muun muassa paniikkihäiriö, pakko-oireet ja syömishäiriöt, niin myös rauhoittavia lääkkeitä käytetään. Rajatilaan kuuluu usein myös depressio. Viime aikoina on ruvettu käyttämään psykoosilääkkeitä, ns. neurolepteja, yleensä pieninä annostuksina, rajatilaisen hoidossa.

Rajatilainen ei missään nimessä ole “toivoton tapaus”, vaikka oireisto on varsin radikaali.

Tässä oisi eräs osoite johon törmäsin, ja hakusanoilla saat haettua lisää tietoa.

www.kolumbus.fi/windy/

Aika rajummanpuoleinen tyyppi... Oletko muuten katsonut pari sellaista leffaa, Vuosi nuoruudestani ja suomalainen Rakkaudella Maire. Neitoperho on myös aika kiintoisa.

Sinänsä tämä diagnoosihan ei tarkoita vielä oikein mitään, mutta selvät viitteet on olemassa yksilön yliherkkyydestä. Joskus muuten vaan hankalat tyypit saavat tämän "roskakoridiagnoosin" niskaansa.

Edelleen olen sitä mieltä että kirjasto on paras paikka mennä kysymään tietoa tai kahlata itse hyllyjä läpi. Lääkärin olisi kyllä pitänyt selittää...

lue netistä, sieltä saa tosi paljon tietoa siitä häiriöstä! laita googleen hakusanax rajatilahäiriö. :)