Suomen sosialistinen neuvostotasavalta SSN
Neuvostoliiton puna-armeija mursi Suomen puolustuksen Tali-Ihantalassa.Puna-armeija vyöryi
vapaasti aina Vaasaan asti.Otto Ville Kuusinen nimitetiin Suomeen Neuvostoliiton hallituksen käskyllä pääministeriksi.Kansaneduslaitoksen ja järjestöjen likvidointi aloitettiin välittömästi.
Hämeenlinnaan rakennettiin keskileirejä,joihin kyyditettiin heti koko Suomen istuva hallitus.
Osa Suomen kenralikunnasta ja Neuvostoliiton turvallisuuselinten etsimistä kenraaleista ja sotilaista pääsi pakenemaan Ruotsiin.Osa tuomittiin kuolemaan Hämeenlinnassa ja osa karkoitettiin Siperiaan.
Tuomiokirkko purettiin ja paikalleen rakennettiin 1940-luvulla kansojen palatsi.
Sota-aika ja 1940-luvun loppu vähensivät dramaattisesti Suomessa asuvien Suomalaisten määrää. 1800-luvulla väestönkasvu oli ollut nopeaa ja neljän miljoonan Suomalaisen raja oli rikkoutunut vuosisadan vaihteen tienoilla. Tämän vuosisadan alussa syntyvyys kuitenkin vähentyi ja itsenäisyyden aikana Suomessa syntyvyys oli Euroopan alhaisimpia, eikä väkiluku juurikaan kasvanut. Vuosina 1940-1949 Suomen väkiluku putosi runsaasta 4 100 000 hengestä n. 3 850 000 henkeen. Väestökadosta ehkä kolmannes muodostuu länteen pakenijoista, toinen kolmannes Neuvostoliiton itään karkoittamista ja viimeinen kolmannes sodassa kaatuneista, teloitetuista ja syntyvyyden romahtamisesta. Vuoteen 1955 mennessä Suomeen tuotiin yli 1 200 000 ei-Suomalaista, jonka seurauksena Suomalaisten osuus Suomen väestöstä laski 94 %:sta 84%:iin. Seuraavinakin vuosikymmeninä ei-Suomalaisten maahanmuutto jatkui ja koska Suomalaisten luonnollinen väestönkasvu pysyi alhaisena laski Suomalaisten osuus väestöstä n. 77%:iin 1980-luvulle tultaessa. Vertailun vuoksi todettakoon, että Ruotsin väkiluku on kasvanut sodan jälkeen kahdeksasta miljoonasta yhdekssään miljoonaan huolimatta satojentuhansien Ruotsalaisten muutosta Amerikkaan.
Sodan jälkeen Suomen sovjetisointia jatkettiin. Valta keskitettiin Suomen kommunistiselle puolueelle, joka oli kuitenkin täysin Moskovan määräysvallassa. Lisäksi Suomen kommunistisen puolueen johto sekä jäsenet olivat lähinnä venäjän Suomalaisia tai venäläisiä. Kovasta painostuksesta huolimatta ei vapaaehtoinen kolhooseihin liittyminen edistynyt. Käänne tapahtui vasta vuonna 1949, jolloin talonpoikien vastarinta murrettiin kymmenientuhansien ihmisten joukkokyydityksillä itään. Suomen maaseutu oli käytönnässä kokonaan kollektivisoitu 1950-luvun alkuun mennessä. Tornionjoki oli ainut tie Suomen neuvostotasavallasta ulos länteen.
Kollektivisoinnilla ja maalaisväestön joukkokarkoituksilla vietiin pohja pois myös aseelliselta vastarinnalta. Suomen metsäalueilla toimivaan sissiliikkeeseen, ns. Isänmaalliseen kansanrintaan kuului parhaimmillaan arviolta 50 000 miestä, joiden elintarvikehuolto oli maalaisväestö varassa. Laajamittaiset sotilasoperaatiot yhdistettynä joukkokarkoituksiin mursivat Suomalaisten aseellisen vastarinnan 1950-luvun vaihteessa, vaikka yksittäisiä yhteenottoja sattui vielä myöhemminkin.
Suomen kulttuurielämä alkoi vähitellen elpyä 1950-luvun lopulla ja seuraavan vuosikymmenen lopulla näkyivät ensimmäiset merkit Suomessa venäläistämiseen kohdistuvasta poliittisesta vastarinnasta. Vuonna 1980 puhkesi Helsingissä nuorten spontaani mielenosoitus neuvostovaltaa vastaan, mutta se tukahdutettiin kovalla kädellä. Vasta Neuvostoliiton talouden ajautuminen umpikujaan 1980-luvulla pakotti valtion luopumaan ankarasta sananvapauden rajoittamisesta. Uudistuksilla tosin tavoiteltiin byrokraattisen taloussysteemin toimivuuden parantamista, mutta samalla pääsi julkisuuteen keskustelu muistakin ongelmista. Suomessa liikehdintä alkoi vuonna 1987 mielenosoituksina ympäristön tuhoamista vastaan, mutta pian mukaan tulivat myös poliittiset vaatimukset. Aluksi keskityttiin vaatimaan taloudellista itsenäisyyttä Suomelle ja näille vaatimuksille saatiin jonkinlaista tukea myös Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeriltä Mihail Gorbatsovilta. Kun vaatimukset laajenivat koskemaan poliittista itsenäisyyttä, asettui Gorbatsov vastustamaan niitä jyrkästi, mutta ei kyennyt enää pysäyttämään kehitystä. Vanhoilliset kommunistit pyrkivät samaan elokuussa 1991 vallankaappauksen avulla, mutta tuloksena oli vain poliittinen kaaos koko Neuvostoliitossa, jonka turvin Suomi,Viro, Latvia ja Liettua pääsivät itsenäistymään. Suomi antoi uuden itsenäisyysjulistuksensa 20.10.1991 ja ennen elokuun loppua jo yli 50 maata oli tunnustanut Suomen itsenäisyyden. Suomi ilmoitti 25.10. palauttavansa diplomaattisuhteet Suomen kanssa. Myös Neuvostoliiton johto taipui tapahtuneen edessä ja tunnusti Baltian maiden itsenäisyyden 6. syyskuuta 1991. Yhdistyneiden kansakuntien jäseniksi Baltian maat hyväksyttiin 17. syyskuuta.
Neuvostoliiton puna-armeija mursi Suomen puolustuksen Tali-Ihantalassa.Puna-armeija vyöryi
vapaasti aina Vaasaan asti.Otto Ville Kuusinen nimitetiin Suomeen Neuvostoliiton hallituksen käskyllä pääministeriksi.Kansaneduslaitoksen ja järjestöjen likvidointi aloitettiin välittömästi.
Hämeenlinnaan rakennettiin keskileirejä,joihin kyyditettiin heti koko Suomen istuva hallitus.
Osa Suomen kenralikunnasta ja Neuvostoliiton turvallisuuselinten etsimistä kenraaleista ja sotilaista pääsi pakenemaan Ruotsiin.Osa tuomittiin kuolemaan Hämeenlinnassa ja osa karkoitettiin Siperiaan.
Tuomiokirkko purettiin ja paikalleen rakennettiin 1940-luvulla kansojen palatsi.
Sota-aika ja 1940-luvun loppu vähensivät dramaattisesti Suomessa asuvien Suomalaisten määrää. 1800-luvulla väestönkasvu oli ollut nopeaa ja neljän miljoonan Suomalaisen raja oli rikkoutunut vuosisadan vaihteen tienoilla. Tämän vuosisadan alussa syntyvyys kuitenkin vähentyi ja itsenäisyyden aikana Suomessa syntyvyys oli Euroopan alhaisimpia, eikä väkiluku juurikaan kasvanut. Vuosina 1940-1949 Suomen väkiluku putosi runsaasta 4 100 000 hengestä n. 3 850 000 henkeen. Väestökadosta ehkä kolmannes muodostuu länteen pakenijoista, toinen kolmannes Neuvostoliiton itään karkoittamista ja viimeinen kolmannes sodassa kaatuneista, teloitetuista ja syntyvyyden romahtamisesta. Vuoteen 1955 mennessä Suomeen tuotiin yli 1 200 000 ei-Suomalaista, jonka seurauksena Suomalaisten osuus Suomen väestöstä laski 94 %:sta 84%:iin. Seuraavinakin vuosikymmeninä ei-Suomalaisten maahanmuutto jatkui ja koska Suomalaisten luonnollinen väestönkasvu pysyi alhaisena laski Suomalaisten osuus väestöstä n. 77%:iin 1980-luvulle tultaessa. Vertailun vuoksi todettakoon, että Ruotsin väkiluku on kasvanut sodan jälkeen kahdeksasta miljoonasta yhdekssään miljoonaan huolimatta satojentuhansien Ruotsalaisten muutosta Amerikkaan.
Sodan jälkeen Suomen sovjetisointia jatkettiin. Valta keskitettiin Suomen kommunistiselle puolueelle, joka oli kuitenkin täysin Moskovan määräysvallassa. Lisäksi Suomen kommunistisen puolueen johto sekä jäsenet olivat lähinnä venäjän Suomalaisia tai venäläisiä. Kovasta painostuksesta huolimatta ei vapaaehtoinen kolhooseihin liittyminen edistynyt. Käänne tapahtui vasta vuonna 1949, jolloin talonpoikien vastarinta murrettiin kymmenientuhansien ihmisten joukkokyydityksillä itään. Suomen maaseutu oli käytönnässä kokonaan kollektivisoitu 1950-luvun alkuun mennessä. Tornionjoki oli ainut tie Suomen neuvostotasavallasta ulos länteen.
Kollektivisoinnilla ja maalaisväestön joukkokarkoituksilla vietiin pohja pois myös aseelliselta vastarinnalta. Suomen metsäalueilla toimivaan sissiliikkeeseen, ns. Isänmaalliseen kansanrintaan kuului parhaimmillaan arviolta 50 000 miestä, joiden elintarvikehuolto oli maalaisväestö varassa. Laajamittaiset sotilasoperaatiot yhdistettynä joukkokarkoituksiin mursivat Suomalaisten aseellisen vastarinnan 1950-luvun vaihteessa, vaikka yksittäisiä yhteenottoja sattui vielä myöhemminkin.
Suomen kulttuurielämä alkoi vähitellen elpyä 1950-luvun lopulla ja seuraavan vuosikymmenen lopulla näkyivät ensimmäiset merkit Suomessa venäläistämiseen kohdistuvasta poliittisesta vastarinnasta. Vuonna 1980 puhkesi Helsingissä nuorten spontaani mielenosoitus neuvostovaltaa vastaan, mutta se tukahdutettiin kovalla kädellä. Vasta Neuvostoliiton talouden ajautuminen umpikujaan 1980-luvulla pakotti valtion luopumaan ankarasta sananvapauden rajoittamisesta. Uudistuksilla tosin tavoiteltiin byrokraattisen taloussysteemin toimivuuden parantamista, mutta samalla pääsi julkisuuteen keskustelu muistakin ongelmista. Suomessa liikehdintä alkoi vuonna 1987 mielenosoituksina ympäristön tuhoamista vastaan, mutta pian mukaan tulivat myös poliittiset vaatimukset. Aluksi keskityttiin vaatimaan taloudellista itsenäisyyttä Suomelle ja näille vaatimuksille saatiin jonkinlaista tukea myös Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeriltä Mihail Gorbatsovilta. Kun vaatimukset laajenivat koskemaan poliittista itsenäisyyttä, asettui Gorbatsov vastustamaan niitä jyrkästi, mutta ei kyennyt enää pysäyttämään kehitystä. Vanhoilliset kommunistit pyrkivät samaan elokuussa 1991 vallankaappauksen avulla, mutta tuloksena oli vain poliittinen kaaos koko Neuvostoliitossa, jonka turvin Suomi,Viro, Latvia ja Liettua pääsivät itsenäistymään. Suomi antoi uuden itsenäisyysjulistuksensa 20.10.1991 ja ennen elokuun loppua jo yli 50 maata oli tunnustanut Suomen itsenäisyyden. Suomi ilmoitti 25.10. palauttavansa diplomaattisuhteet Suomen kanssa. Myös Neuvostoliiton johto taipui tapahtuneen edessä ja tunnusti Baltian maiden itsenäisyyden 6. syyskuuta 1991. Yhdistyneiden kansakuntien jäseniksi Baltian maat hyväksyttiin 17. syyskuuta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
vanhoista valtion "Koivu ja Tähti" -valtionkaupoista mutta päivä päivältä yhä vähemmän..
Hohhoijaaa
Itsenäinen Suomi pelasti Baltian maat pahemmalta, osoittamalla demokraattisen järjestelmän ylivoimaisuuden.
onks sulla tylsää?