Battle Royale on hankala elokuva. Siitä on hankala kertoa muille, se pitää nähdä itse ja mielellään mahdollisimman vähillä ennakkotiedoilla. Joten jos olet aikeissa katsoa joskus tämän, niin lopeta lukeminen tähän.
Battle Royale on hyvä elokuva, siitä ei pääse mihinkään. Se on myös äärimmäisen väkivaltainen elokuva, jopa vastenmielinen. Tietyssä mielessä BR on Kubrickin Kellopeli Appelsiinin hengenheimolainen, vaikka enemmänkin BR:llä on yhtymäkohtia eräisiin muihin elokuviin.
BR on Kubrickin leffan kanssa tutkimus väkivallasta tai pikemminkin yhteisöstä ja kulttuurista joka väkivaltaa tuottaa. Kumpikin elokuva oikeastaan suhtautuu siihen kiihkottomasti. Väkivaltaa vain on ja sitä on paljon. Tämän väkivallan keskellä yksilöt sitten tekevät ratkaisunsa. Jos Kubrick kohdisti huomionsa yksilöön, niin BR:n ohjaaja Kinji Fukasaku tarkastelee elokuvassaan yhteisöä ja yksilöitä yhteisön osana. Fukasaku ei juuri tunnu antavan toivoa tämän kulttuurin yhteisölle, mutta yksilölle kylläkin inhimillisyyden ja eettisten arvojen noustessa esiin äärimmäisissä olosuhteissa.
Battle Royale kertoo koululuokasta joka joutuu saarelle, jossa käydään äärimmäinen survival kisa vain voittajan jäädessä henkiin. Hieman samat lähtökohdat ovat elokuvissa Highlander tai Mortal Kombat. Näiden viihteellisyydestä ei BR:ssä ole jälkeäkään, vaan väkivalta ja kuolema on kuvattu sitä kaunistelematta. Tämä tuo elokuvaan sen painostavan tunnelman. Battle Royalen ehkä inhoittavin piirre onkin siinä, että kaikki ovat uhreja ja syyttömiä. Hyvän ja pahan erottaminen on vaikeaa, oikeastaan mahdotonta, jolloin runsas väkivalta on varsin ahdistavaa. En tosiaankaan suosittele elokuvaa herkille katsojille. Eräs tuttu sanoi, että jokaisessa hyvässä elokuvassa on oma tunnelmansa, joka eroittaa sen muista elokuvista. BR täyttää helposti tämän määritelmän, sillä elokuva oli tunnelmaltaan jotain ennenkokematonta.
Itselläni on elokuvan Special Edition, jossa on kaksi levyä. Ensimmäisellä levyllä on elokuvan alkuperäinen versio ja dokumentti elokuvan tekemisestä ja trailereita. Toisella levyllä on director`s cut versio, joka on 8 minuuttia pidempi ja omaa noin 100 muutettua kohtaa. Japanissa BR palkittiin 7 Academy Awardsilla: Paras elokuva, paras ohjaus, paras käsikirjoitus, paras miespääosa, paras leikkaus, paras musiikki ja paras ääni. Kyseessä on siis oikeasti hyvä elokuva eikä vain pelkkä väkivaltapläjäys...hmmm...on se kyllä sitäkin.
Battle Royale on hyvä elokuva, siitä ei pääse mihinkään. Se on myös äärimmäisen väkivaltainen elokuva, jopa vastenmielinen. Tietyssä mielessä BR on Kubrickin Kellopeli Appelsiinin hengenheimolainen, vaikka enemmänkin BR:llä on yhtymäkohtia eräisiin muihin elokuviin.
BR on Kubrickin leffan kanssa tutkimus väkivallasta tai pikemminkin yhteisöstä ja kulttuurista joka väkivaltaa tuottaa. Kumpikin elokuva oikeastaan suhtautuu siihen kiihkottomasti. Väkivaltaa vain on ja sitä on paljon. Tämän väkivallan keskellä yksilöt sitten tekevät ratkaisunsa. Jos Kubrick kohdisti huomionsa yksilöön, niin BR:n ohjaaja Kinji Fukasaku tarkastelee elokuvassaan yhteisöä ja yksilöitä yhteisön osana. Fukasaku ei juuri tunnu antavan toivoa tämän kulttuurin yhteisölle, mutta yksilölle kylläkin inhimillisyyden ja eettisten arvojen noustessa esiin äärimmäisissä olosuhteissa.
Battle Royale kertoo koululuokasta joka joutuu saarelle, jossa käydään äärimmäinen survival kisa vain voittajan jäädessä henkiin. Hieman samat lähtökohdat ovat elokuvissa Highlander tai Mortal Kombat. Näiden viihteellisyydestä ei BR:ssä ole jälkeäkään, vaan väkivalta ja kuolema on kuvattu sitä kaunistelematta. Tämä tuo elokuvaan sen painostavan tunnelman. Battle Royalen ehkä inhoittavin piirre onkin siinä, että kaikki ovat uhreja ja syyttömiä. Hyvän ja pahan erottaminen on vaikeaa, oikeastaan mahdotonta, jolloin runsas väkivalta on varsin ahdistavaa. En tosiaankaan suosittele elokuvaa herkille katsojille. Eräs tuttu sanoi, että jokaisessa hyvässä elokuvassa on oma tunnelmansa, joka eroittaa sen muista elokuvista. BR täyttää helposti tämän määritelmän, sillä elokuva oli tunnelmaltaan jotain ennenkokematonta.
Itselläni on elokuvan Special Edition, jossa on kaksi levyä. Ensimmäisellä levyllä on elokuvan alkuperäinen versio ja dokumentti elokuvan tekemisestä ja trailereita. Toisella levyllä on director`s cut versio, joka on 8 minuuttia pidempi ja omaa noin 100 muutettua kohtaa. Japanissa BR palkittiin 7 Academy Awardsilla: Paras elokuva, paras ohjaus, paras käsikirjoitus, paras miespääosa, paras leikkaus, paras musiikki ja paras ääni. Kyseessä on siis oikeasti hyvä elokuva eikä vain pelkkä väkivaltapläjäys...hmmm...on se kyllä sitäkin.
Vastaukset 14
Vanhimmat
hävisi? Taitaa suomi24 taas töksähdellä.
"Battle Royale on hankala elokuva. Siitä on hankala kertoa muille, se pitää nähdä itse ja mielellään mahdollisimman vähillä ennakkotiedoilla. Joten jos olet aikeissa katsoa joskus tämän, niin lopeta lukeminen tähän."
--Lopetin tohon koska olen menossa perjantaina dvd ostoksille. Laitappa joku kouluarvosana elokuvalle, tai kerro lyhyesti kannattaako se mielestäsi hankkia?(tai luen loputkin=)
Kouluarvosana BR:lle 8
Tuohon vaikuttaa se, etten kuitenkaan ole kovan toiminnan ystävä.
Kannattaa hankkia, ilman muuta. Battle Royale on nimenomaan katselukokemus, muttei välttämättä miellyttävä sellainen.
Näitä aasialaisia elokuvia tuntuu tuovan sellainen firma kuin WWC (Worldwide Cinema). Sekä Bichunmoo että BR ovat uskomattoman tyylikkäitä paketteja. Joku tyylitajuinen on nähnyt kovasti vaivaa näiden parissa. Ei muuta kuin telineeseen ja Kiasmaan näytille, niin olis siinäkin talossa kerrankin jotain oikeasti tyylikästä nähtävää.
Bichunmoossa oli extroina ilmeisesti WWC:n leffojen trailereita. Niitä katsoessa jokaisen leffan kohdalla tuli mieleen, että hitto, mä haluun tän leffan...ja tän...ja tän...ja tän...
vastauksesta pyydettyihin tietoihin. Todennäköisesti siinä käy niin, että kun mä perjantaina menen sinne dvd ostoksille, yks alituiseen siellä pyörivä kaiken katsonut heppu tulee sanomaan: "älä osta sitä, se on huono, täällä olis yks parempi(se osaa muuten perustellakkin=)". No mulla on jo muutama ton kaverin suosittelema ostettuna, ja asioita siis hampaankolossa=)
Mutta itsehän päätän mitä ostan.
Ton BR:n vois hankkia, riippuu hinnasta. Palataan astialle.
Special Edition tarjoaa muuten kaksi eri versiota leffasta. Originaalin ja Director`s Cutin. Ajattelin katsoa nyt tuon toisen version eli hankintana BR on kannattava, vaikka Anttilassa hinta olikin n 27€.
halpaa". Johon Kuosmanen "moni maksaisi merinäköalasta moninkertaisesti"
No jos kerran tohon hintaan saa kaksi eri versiota samasta elokuvasta, niin sitten ehottomasti=)
Katsottuani eilen director`s cut version, niin sanon että tuo special edition on kyllä aika turha. Elokuva ei paljoa poikennut originaalista ja oli painotuksiltaan jokseenkin yksi yhteen. Toimiva pätkä näinkin, ei siinä mitään.
Melkein jokainen kappale alkaa Battle Royale, hmm...
http://filmnet.cjb.net
Sitä voisi kutsua vaikkapa aiheessa pysymiseksi. :o) Toistokin on tehokeino.
Näreet.
Loppujen lopuksi Battle Royale on kaikesta ennakkokohusta ja -hypestä huolimatta aika keskinkertainen elokuva. Elokuvan väkivaltaan jotenkin turtui eikä tehokkaan alun jälkeen siitä enää jaksanut innostua. Muutenkin väkivaltakohtaukset oli tehty jotenkin hätäisesti, eikä mm. luodit tehneet reikiä uhrien vaatteisiin aivan joka kerta ja välillä meno oli kuin 80-luvun teinislasherista.
Elokuvan loppu onkin sitten melkoisen limbo. Fukasakilla ei ollut sittenkään pokkaa lopettaa elokuvaa niin kuin se olisi pitänyt. Eikä muutenkaan elokuva ole yhtä tehokas kuin Kellopeli Appelsiini.
Jotenkin Battle Royale oli henkilöhkohtasesti pettymys, mutta kyllä sen kertaalleen katsoi.
vastaukseni hävis?
Meni jotenkin näin: Menee siis ostaminen harkintaan, mutta jos löytyis käytettynä etullisesti niin säästyisitte molemmat, sinä ja rw haukuilta, mutta jos joudun ostamaan uuden lähes täydellä hinnalla niin jompikumpi saa haukut.
No ei vaiskaan=)
*kippis*=)
Muistutan typerystä, kannatan hypetystä,
Katselen Battle royaalia, lieneekä lojaalia,
kehua toimintaa rajua, jota ei edes tajua.
kunhan sanoja naputtaa, leffan loputtua taputtaa.
Hb, tästäkin hypetyksestä lienee se hyöty, että pettymyksenkin sattuessa rahansa saa takaisin joltakin toiselta, jonka uteliaisuus on myös herännyt. :o)