Varmaankin tätä ennenkin tarjottu tänne keskustelun aiheeksi, vaikka en sellaista huomannut:
http://victorian.fortunecity.com/christy/32/frnjtr.html
http://victorian.fortunecity.com/christy/32/frnjtr.html
Suomen muinainen kuningaskunta
Utelias
12566
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ainakaan sivuston linkitys ei toimi ollenkaan, eli sivuilla ei voi liikkua. Jos klikkaat pääsivulle pääset sinne, mutta sieltä linkkejä seuraamalla ei koskaan avaudu mitään muuta kuin hirvittävä nippu popuppeja. Ei kannattaisi mainostaa toimimatonta sivustoa ainakaan tuolla nimimerkillä, maineeni kärsii!
Oikea utelias . . .
Koko juttu on yhdellä sivulla. Vierität vain alaspäin.
...kun kaikki on yhdellä sivulla eikä ole linkkejä ollenkaan?
Onk jollakin heikko ymmärrys tai on eilen otettu hapanta?
Kato, kun suomalaiset eivät koskaan ole luoneet mitään, joten tuo ei pidä paikkaansa.
Suomalaisia sitäpaitsi ei ollut ennen kuin Ruotsi asutti suomen.
Oletko sä vakavissas?
Loivatko siis ruotsalaiset jostain
suomen kielenkin?
Suomalaiset jotka eivät ollett suomalaisia
ilman ruotsalaisia, alkoivat
olemaan suomalaisia ja puhumaan suomea
kun ruotsalaiset tulivat tänne..aivan selvä.
Höpö olet.
Niin, muinaiset esi-isämme päinvastoin asuttivat ensin koko pohjoisen Euroopan ja ruotsalaiset ovat tulleet vasta paljon myöhemmin.
Tonhan nyt tietää sokea Reettakin.
Mitä helvettiä ensiksikin laitat pelkän linkin, joka lisäksi toimii huonosti ja lykkää käydessä tukun popuppeja.
Itse asia on pelkkää potaskaa, jonkun hörhön villinä laukkaavaa mielikuvistusta.
Eikä varmaan mozillakaan?
Säädä selainta niin, että se torjuu turhat poppikset. Mutta eikös tarkoitus ollut keskustella artikkelin sisällöstä eikä nippeleistä?
Onhan tossa aihetta, vaikka kaikki ei totta olisikaan ...
samalta sivulta:
"Seuraava kirjoitus on julkaistu "Historiallisessa Aikakauskirjassa" 1919. Keskustelu ristiretki-myytin sepitteellisyydestä käytiin tutkijoiden piiriissä jo niihin aikoihin, mutta kouluhistoriaan ja sanomalehti-tietoon "uudet" näkemykset eivät ole vielä ehtineet.
Eerik Pyhän legendan historiallinen arvoLegendan arvo tutkittaessa Eerik Pyhän historiaa on viime vuosikymmeninä ollut sangen kiistanalainen. Knut Stjerna asettui kielteiselle kannalle, selittäen Eerikin pyhimysominaisuuden ja hänelle omistetun suuren merkityksen johtuvan pääasiassa siitä, että upplantilainen muistotieto, johon Stjerna väittää legendan kirjaanpannun muodon perustuvan, on häneen yhdistänyt kahdelta eri taholta lainattuja piirteitä ensinnäkin Adam Bremeniläisen mainitsemasta, 1000-luvulla Upplannissa mestatusta ja myöhemmin pyhänä pidetystä lähetyssaarnaajasta nimeltä Henricus peregrinus, toiseksi Frö-jumalasta. Tämä käsitys ei saanut yleisempää kannatusta, sillä pidettiin hyperkriitillisyytenä hyljätä perimätieto silloin kuin puuttui positiivisia todisteita sen virheellisyydestä.
Seuraava kysymystä laajemmin käsitellyt tutkija, K. B. WESTMAN pitääkin Eerik Pyhän historiallisuutta kaiken epäilyksen ulkopuolella olevana ja käsittelee legendaa luotettavana lähteenä. Niinpä hän pitää Eerik Pyhää erikoisen huomattavana persoonallisuutena. Tämä muka miekka kädessä alistaa koko Ruotsin omakseen, ulkopolitiikassaan koettaa lujittaa Ruotsin valtaa sen vanhassa veromaassa Suomessa, säätää lakia, kirkkopolitiikassaan esiintyy konservatiivina kansalliskirkollisena bernhardinilaisia uutuuksia vastaan, j. n. e. Westman puolestaan pitää legendaa erikoisesti Eerikin puolueen johtavien piirien keskuudessa säilyneeseen traditsioniin perustuvana. Täydellistä käännettä metodisessa suhteessa merkitsee LAURITZ WEIBULLin hiljakkoin ilmestynyt tutkimus Erik den Helige (Aarboger för nordisk Oldkyndighed og Historie, I917).
Kun edellinen tutkimus oli ainakin siinä kohden ollut yksimielinen, että legenda perustuu perimätietoon, ottaa Weibull sen käsiteltäväkseen vertailevalta pyhimystarustolliselta, hagiograliselta kannalta, tullen sangen mielen kiintoisiin ja epäilemättä, ainakin pääkohdissaan, luotettaviin tuloksiin. Tarkastaessaan, mitä Eerik Pyhästä oikeastaan varmuudella tiedetään, Weibull toteaa, että Eerikkiä mainitaan jo hänen poikansa Knut Eerikinpojan aikana (1167-1196) ruotsalaisten kuninkaaksi, mutta että hän ei tullut yleisemmin tunnustetuksi, että hänet surmasivat hänen vihamiehensä ja että hänet haudattiin Upsalan kirkkoon. Tätä Eerikkiä pidettiin vasta I2OO-luvulla pyhimyksenä, tosin vähäarvoisena, ja I3:nnen vuosisadan puolivälissä, jolloin hänen päiväänsä toukokuun I8 P. vietettiin Upsalassa suurena juhlana, on hän tullut yleisemmin tunnustetuksi. Weibull huomauttaa, että legendojen olemusta ei ollenkaan ymmärretä, jos niitä pidetään tapahtumien ja persoonallisuuksien kuvauksena.
Pyhimystarujen sepittäjillä ei milloinkaan ole ollut sellainen tarkoitus, vaan heidän pyrkimyksensä on ollut antaa kansalle hyviä esikuvia. Lukuisat yksityiskohdat osoittavatkin, että Eerikin legendaan ovat suuressa määrin vaikuttaneet kertomukset vastaavanlaatuisista tapahtumista Olavi ja Knut Pyhän elämässä. Legenda ei siis ole upplantilaista eikä Eerikin puolueen traditsionia, vaan keskiajalle ominaista oppinutta kompilatsiotyötä, jonka vuoksi sillä Weibullin mielestä suoranaisena historiallisena lähteenä ei ole mitään arvoa. Ainoastaan kirjallisuushistoriallisesti se on mielenkiintoinen koska siitä käy selville, miten Pohjolan kolmas ja viimeinen kansallispyhimys Erik Pyhä runoiltiin ja kuinka hänestä legendaa kirjoitettaessa ei enää tiedetty ihan mitään.
A.KN."
http://victorian.fortunecity.com/christy/32/frnjtr.html
Mitään Suomen kuningaskuntaa ei ollut olemassakaan. Nykyisen Suomen alueella asui eri heimoja. Varsinaissuomalaiset, jotka antoivat nimen koko seudulle ja jotka olivat jakautuneet hekin kahteen leiriin. Hämäläiset Kokemäenjoen seuduilla ja Vanajan seuduilla ja siitä alas Uudellemaalle. Karjalaiset, joiden alue ulottui Pohjanlahden perukoilta kaaressa Suomenlahden perukoille, ja jotka olivat jakautuneet hekin eri porukoihin. Saamelaiset muiden seassa ja Lapissa. Lisäksi täällä asui hajanaisia porukoita ruotsalaisia, friisejä (geenitutkimus), eestiläisiä, slaaveja jne.
Rautakauden suomalainen yhteiskunta koostui sukujen ympärille. Perheet muodostivat suvun ja suvut klaanin. Muutama suku muodosti kylän ja kylää johti puhemies, jonka sukujen isännät vallitsivat keskuudestaan. Pitäjän päämiehet kokoontuivat käräjille tekemään isompia päätöksiä ja lakia lukemaan jne. Useammasta pitäjästä koostui maakunta, eli heimoalue. Heimon alueella noudatettiin samaa lakia ja samoja tapoja, ja yleensä puhuttiin samaa kieltä ts. murretta. Rannikon suomalaisilla ja eestiläisillä oli tiivis yhteys, joka jatkui aina vuoteen 1939 saakka, kunnes sota ja NL katkaisi tradition. Mitään kuningaskuntaa tai suurta valtiota ei ollut olemassakaan, eivätkä suomalaiset heimot sellaista tunnustaneetkaan ennen kuin keskiajalla valloitussotien jälkeen.
Ns. suomensukuiset kansat ovat joiden näkemysten mukaan asuttaneet äärimmäistä pohjoista jääkauden ajoilta saakka. Kyse on kuitenkin kielellisestä ja osin kulttuurisesta kansojen verkostosta. Teoriaa ei ole todistettu, mutta se voi hyvinkin pitää paikkansa. Tämäkään ei ollut mikään valtio tai kuningaskunta yms., vaan muistutti enemmänkin esim. preeriaintiaanien aluetta, siis hajanaisten heimojen ja ryhmien asuttamaa vyöhykettä, joka seuraili mannejäiden reunamia ja tundraa.
Karjalaiset tuli Perämeren alueelle ja pohjoiseen vasta 900-1100 lukujen välissä, sitä ennen niillä ei ole ollut roolia alueella. Alueella oli omia heimoja, jotka eiolleet Karjalaisia.