Pahoittelut että olen taas kirjoitellut (ja tulen jatkossakin kirjoittamaan) täyttä bullshittiä ja alapään ilmaisuja tänne palstalle. Kun kännikone lähtee käyntiin, niin voi ihan ilman itsesensuuria kirjoittaa vaikka minkälaisia "totuuksia" ja "viisauksia". Toivottavasti kukaan ei niistä vetänyt hernettä hanuriinsa.
Mutta sitten siihen itsetutkiskeluun: minä koen huonoa omatuntoa siitä, että välillä kirjoittelen MAP-kirkkoa kritisoivia tekstejä. Vaikka pidänkin kirkon joitain oppeja teennäisinä ja kirkon historiaa jopa osittain vääristeltynä, niin mielestäni MAP-kirkko on kirkko siinä kuin muutkin. En silti ymmärrä, miten olen voinut joskus uskoa kirkon opetuksiin sataprosenttisesti. Kaipa pakonomainen kirkossakäynti ja todistuksen haku saa aikaan autoitsesuggestion - tai sitten asiat on niinkuin kirkko sanoo: teet niinkuin opetetaan ja Pyhä Henki kertoo sinulle miten asiat on, ja jos lipsahdat syntiin, niin sitten PH jättää sinut ja unohdat todistuksesi. Mene ja tiedä, mutta sarkastisuudessani uskoisin KAIKEN uskonnollisen hömpän olevan itsesuggestiota tai helluntailaisten tapauksessa joukkosuggestiota.
Jos unohdetaan turhat suggestiot, niin terve usko on sellaista, joka antaa ihmisen mielelle rauhan, ruokkii mieltä rakkaudella, antaa mielelle toivoa ja joka saa "oikein tekemisen" tuottamaan vielä enemmän iloa kuin normaalisti. Jokaisella homosapiensilla on pääkopassaan rakkautta jonkin verran. Joillain tuo rakkauden kohde on hyvinkin rajattu ja toisilla sitten taas laajempi joukko. Uskoisin, että mitä parempi ihminen on, sen laajempi on hänen rakkaudensa kohde. Jos uskonto laajentaa tätä joukkoa, se on hyväksi. Jos uskonto tai jokin muu toiminta supistaa rakkauden joukkoa, se on pahasta. Sanoisin, että tässä on mittari, joka on jopa tarkempi ja luotettavampi kuin Moronin lupaus: jos se mitä teet laajentaa rakkaittesi määrää ja kohdetta, niin se on hyvästä. Tätä minä koitan noudattaa ja viedä "lähetystyönä" eteenpäin.
ps. Viina muuten laajentaa rakkaiden määrää huomattavasti, onko se siis hyvästä vai pahasta......? Hmm, melko v-mäinen kysymys tähän loppuun, mutta ehkä sen voi hanskata näin: kuinka pitkäaikaista tuo suhtautuminen on? Jos se on pysyvää, niin asia on kunnossa. Jos se on lyhytaikaista, niin se on harhaa. Näin on ja sen harhan vallassa olen valitettavasti tälläkin hetkellä.
Mutta sitten siihen itsetutkiskeluun: minä koen huonoa omatuntoa siitä, että välillä kirjoittelen MAP-kirkkoa kritisoivia tekstejä. Vaikka pidänkin kirkon joitain oppeja teennäisinä ja kirkon historiaa jopa osittain vääristeltynä, niin mielestäni MAP-kirkko on kirkko siinä kuin muutkin. En silti ymmärrä, miten olen voinut joskus uskoa kirkon opetuksiin sataprosenttisesti. Kaipa pakonomainen kirkossakäynti ja todistuksen haku saa aikaan autoitsesuggestion - tai sitten asiat on niinkuin kirkko sanoo: teet niinkuin opetetaan ja Pyhä Henki kertoo sinulle miten asiat on, ja jos lipsahdat syntiin, niin sitten PH jättää sinut ja unohdat todistuksesi. Mene ja tiedä, mutta sarkastisuudessani uskoisin KAIKEN uskonnollisen hömpän olevan itsesuggestiota tai helluntailaisten tapauksessa joukkosuggestiota.
Jos unohdetaan turhat suggestiot, niin terve usko on sellaista, joka antaa ihmisen mielelle rauhan, ruokkii mieltä rakkaudella, antaa mielelle toivoa ja joka saa "oikein tekemisen" tuottamaan vielä enemmän iloa kuin normaalisti. Jokaisella homosapiensilla on pääkopassaan rakkautta jonkin verran. Joillain tuo rakkauden kohde on hyvinkin rajattu ja toisilla sitten taas laajempi joukko. Uskoisin, että mitä parempi ihminen on, sen laajempi on hänen rakkaudensa kohde. Jos uskonto laajentaa tätä joukkoa, se on hyväksi. Jos uskonto tai jokin muu toiminta supistaa rakkauden joukkoa, se on pahasta. Sanoisin, että tässä on mittari, joka on jopa tarkempi ja luotettavampi kuin Moronin lupaus: jos se mitä teet laajentaa rakkaittesi määrää ja kohdetta, niin se on hyvästä. Tätä minä koitan noudattaa ja viedä "lähetystyönä" eteenpäin.
ps. Viina muuten laajentaa rakkaiden määrää huomattavasti, onko se siis hyvästä vai pahasta......? Hmm, melko v-mäinen kysymys tähän loppuun, mutta ehkä sen voi hanskata näin: kuinka pitkäaikaista tuo suhtautuminen on? Jos se on pysyvää, niin asia on kunnossa. Jos se on lyhytaikaista, niin se on harhaa. Näin on ja sen harhan vallassa olen valitettavasti tälläkin hetkellä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Viina laajentaa rakkaiden määrää?? Voi kauhistus. Ainakin se laajentaa sellasta valehtelevaa ilmapiiriä jossa yritetään mielistellä jotta oltais kavereita. EI YKSKÄÄN viinan avulla saatu ystävä todella välitä toisesta viinan juojasta! Se on kaikki harhaa, kaipuuta ja suurta näytelmää. Kyllä pullosta nopeesti myytäs kaverikin.
...etkös lukenut viestiäni loppuun saakka?
että olet olemassa, sinun avullaisi minä ja moni muukin, voimme mennä itseemme laajentaa elämänkatsomustamme Jeesuksen Kristuksen esimerkkiin
jonka hän antoi meille rakkaudesta.Kristuksen Evankeluimille on ominaista rakkaus, siis haluan tehdä parannusta ja mennä taas kirkkoon ensisunnuntaina ja sitten seuravanakin,että muistaisin haluni tehdä Kristuksen esimerkin mukaan.
Meillä ei ole muuta tietä kuin kaita tie, kun siltä horjahdamme noustaan yhdessä takaisin.
Rukoilen puolestasi.
suuntauksilla on elämää varten hyviä ja kannatettavia periaatteita. Itse haluan uskoa, että kaikilla vilpittömillä uskovilla on myös mahdollisuus pelastukseen. Palstalla uskoa ja uskontoja käsitellään hyvin pinnallisesti, jossa parhaimmillaankin tulee esille ainoastaan joitakin kirkkojen erityispiirteitä, joista sitten väittelemme ikään kuin olisimme tosissamme ja nuo erityispiirteet olisivat kovinkin tärkeitä.
Varsinainen elävä usko on jotakin paljon syvällisempää mitä täällä kykenemme tai haluamme ilmaista. Usoko tulee meille ikään kuin automaatina, silloin kun olemme siihen valmiit.
Kyllähän alkoholi johtaa näennäiseen tajunnan laajenemiseen, mutta vain näennäiseen.
Alkoholin väärinkäyttäjällä on yleensä ilmiömäinen kyky pettää itseään esimerkiksi lupauksilla joihin niitä antaessaan täydellisesti itse uskoo. Toistuva itseensä pettyminen voi aiheuttaa toivottomuutta joka taas pahentaa henkilön tilaa ja kierre on valmis.
Omasta kokemuksestani voin sanoa, että tuollainen epätoivoinen kierre on katkaistavissa. Olen valmis myös jakamaan kokemukseni.
Toisen ihmisen mahdollisesta alkoholisairaudesta toinen ei lopulta voi sanoa mitään. Tuo toipumiselle tärkeä diagnoosi jää asianomaisen itsensä tehtäväksi. Minulla on käsitys sekä kokemus, että tämän jälkeen on mahdollisuus, niin halutessaan saada tehokasta apua pyrkimyksilleen.
"Siis myönsimme olevamme voimattomia alkoholiin ja samalla koko elämäämme nähden".
Turust