Kun on kyseessä väärästä lähteestä oleva voitelu, on edellä mainittu asioita, joita se tavallisesti pitää sisällään. On todettu, että siihen liittyy mm. sellaisia asioita kuin passiivisuus, henkioppaat, melkein jatkuva henkimaailmaan näkeminen, muistamattomuus, pakko sekä monia muita piirteitä.
Toisaalta, kun on kyseessä väärä voitelu, on hyvä tietää, ettei se rajoitu vain meedioihin, henkiparantajiin tai muihin vastaaviin, joiden sanoma poikkeaa tavallisesti täysin normaalista kristillisestä sanomasta. Sillä tällaisesta voitelusta voivat olla osallisia yhtä hyvin myös horros- eli unissasaarnaajat, jotka voivat puhua jopa pelastuksesta, parannuksesta, kääntymyksestä Jumalan puoleen ja muustakin täysin Raamatun oppien mukaisesti. Nämä henkilöt tuntuvat olevan aivan samanlaisen, väärän voitelun, alaisuudessa, koska heidän toimintansa muistuttaa hyvin paljon meedioiden toimintaa.
Katsommekin seuraavassa niitä ominaisuuksia, joita liittyy horrossaarnaajien toimintaan ja miten se muistuttaa meedioiden toimintaa. Useimmat esimerkit liittyvät viime vuosisadan alussa vaikuttaneeseen horrossaarnaajaan, Helena Konttiseen.
Vieras henki, passiivisuus ja yliluonnollinen tieto. Ensimmäinen huomio, mikä voidaan tehdä on, että kun horrossaarnaajat vaipuvat passiiviseen tilaan ja vieras henki valtaa heidät ja puhuu heidän kauttaan, on tämä aivan samanlaista kuin mitä tapahtuu meedioillekin. Molemmille on nimittäin tyypillistä samanlainen passiivinen tila, jonka aikana he itse ovat tietämättömiä lähes kaikesta. He ovat ehkä joutuneet jopa kysymään muilta, mitä ovat juuri itse puhuneet!
Toisaalta kun meedioilla ja horrossaarnaajilla esiintyy yliluonnollista tietoa toiminnassaan, on se myös yksi yhteinen piirre. Se on yhteinen piirre näille molemmille ryhmille niin, että ne voivat ilmoittaa muiden asioita, joista vain henkilöt itse saattavat tietää. Helena Konttisen toiminnassakin ilmeni tällaisia ominaisuuksia.
On kuitenkin hyvä huomata, että tässä yliluonnollisessa tiedossa on kyse vain Raamatussa mainituista vainaja- ja tietäjähengistä, joista jo edellä puhuttiin. Siten jos näiden henkilöiden toiminnassa esiintyy tämänkaltaista tietoa, tulee se näiltä valheellisilta hengiltä. Ne voivat antaa ihmisille samanlaisia "lahjoja" kuin mitä Raamatussakin mainitaan, eli tiedon sanan sekä profetian lahjaa vastaavia lahjoja. Näiden henkien tarkoituksena on kuitenkin ajaa ihminen vain kauemmas Jumalasta ja kadotukseen.
- (Jes 8:19) Ja kun he sanovat teille: "Kysykää vainaja- ja tietäjähengiltä, jotka supisevat ja mumisevat", niin eikö kansa kysyisi Jumalaltansa? Kuolleiltako elävien puolesta?
Muistamattomuus ja tunnottomuus ovat kaksi yhteistä piirrettä sekä meedioille että horrossaarnaajille. Sillä molemmat voivat tosiaan olla sellaisessa tilassa, josta eivät muista mitään ja jonka aikana eivät myöskään tunne mitään. Esim. Helena Konttinen selostaa omaa horrostilaansa seuraavalla tavalla. Hän kertoo siinä tunnottomuudestaan niin, ettei esim. tuntenut neulanpistoja. Tällainen tunnottomuus oli tyypillistä myös tunnetulle "nukkuvalle profeetalle", Edgar Caycelle, joka ei hänkään tuntenut neulanpistoja transsitilassa ollessaan:
"Tuo horrostilaan meneminen tapahtuu niin äkkiarvaamatta että puhetoverin kanssa keskustellessa voi sanakin jäädä kesken. Jos olen silloin istumassa, vaivun pitkälleni sinnepäin, mihin satun olemaan kallellani. Ainoastaan pari kertaa olen muistaakseni seisoaltani kaatunut, enkä ole loukannut itseäni. Läsnäolijat silloin tietysti nostavat minut sänkyyn tai sohvalle. Mitään kouristuksen tapaista ei ole. Ruumis ei jäykisty, vaan on yleensä hervottomana. Jalat kylmenevät jos horrostilaa kestää kauemmin. Minua on siitä koetettu monta kertaa herättääkin esimerkiksi pistelemällä suurilla neuloilla, mutta siitä en ole milloinkaan tiennyt mitään, ennen kuin herättyäni. Kolmena alkuajan vuotena seisoivat silmät auki revähtämättä yhtään kertaa, vaikka joskus viisikin tuntia oli horrostilaa. (11)
Henkimaailmaan näkeminen. Yksi yhtäläisyys ovat toistuvat hallusinaatiot ja henkimaailmaan näkeminen. Moni horrossaarnaaja voi säännöllisesti nähdä näitä näkyjä saarnansa aikana tai muulloinkin. Monet heistä ovat myös olevinaan taivaassa koko saarnan ajan tai sitten he voivat nähdä saarnansa aikana kirjan, josta lukevat kuulijoille. Esim. Helena Konttisen horrostilalle oli tyypillistä, että hän horrostilansa aikana näki kaksi "siunauksen enkeliä" tai Vapahtajana esiintyneen hengen. Merkittävää kuitenkin on, että myös hän epäili jossain vaiheessa saarnaamisensa olevan vihollisesta. Hän itse kertoo tästä epäilystään ja miten hän myös näki ilmestyksiä puheensa aikana. Valitettavasti hän kuitenkin tukahdutti epäilynsä uusien ilmestysten myötä:
Entä jos vihollinen tekee minussa työtään ja pukeutuu valkeuden enkeliksi? Lopulta jo ihan luulin, että olin vihollisen ase, sillä hän tuli näkyväisessä muodossa useamman kerran luokseni, ja Vapahtaja ei näkynyt horrostilassa ollessani muuta kuin jonkin kerran suuremman hädän aikana.
... Seuraavina päivinä oli kolme selityspuhetta ja Vapahtaja näkyvissä, mutta hänen kätensä ja kylkensä eivät olleet paljastettuina. Ja vieläkin kerran minulle tuli epäilys: Jospa tässä sittenkin vielä vihollinen vaikuttaa tätä saarnaamista, kun hän voi pukeutua valkeuden enkeliksi... (12)
Epäraamatullinen opetus. Vaikka monien horrossaarnaajien puheessa on lainauksia Raamatusta, niin on merkillepantavaa, että heillä on kaiken ohella epäraamatullista ainesta opetuksissaan sekä toteutumattomia ennustuksia. Henget myös tavallisesti sanelevat heille, mistä aiheesta he saavat puhua ja mistä eivät normaalitilassaan.
Tässä ei ruveta sen enempää ottamaan esille tätä asiaa, mutta esim. Armas von Bellin kirjassa "Totuus unissasaarnaajista" käsitellään mm. Helena Konttisen opetusta ja myös toteutumattomia ennustuksia.
Yliluonnollinen pakottaminen. Kun edellä todettiin, että pakko ja pakonomaisuus on yksi väärän voitelun ja johdatuksen pääominaisuuksia, niin sama ominaisuus voidaan huomata horrossaarnaajienkin elämässä. Voidaan huomata, että hekin ovat joutuneet elämään samanlaisen pakon alla kuin monet meediot tai henkiparantajat, jotka ovat jo pitempään olleet näiden asioiden kanssa tekemisissä.
Niinpä he ovat joutuneet puhumaan vastoin tahtoaan horrostilassa tai tekemään muuta vastoin tahtoaan. Lisäksi merkillepantavaa on, että jos he ovat yrittäneet luopua toiminnastaan tai olleet tottelemattomia, on siitä usein ollut seurauksena rangaistuksia tai sairauksia kuten meedioidenkin elämässä. Seuraavat Helena Konttisen kuvaukset selostavat hyvin tätä asiaa. Jos ihminen huomaa omassa elämässään vastaavaa, ei kyse ole ainakaan Jumalan Hengen toiminnasta:
Vielä ilmoitettiin, että elämän loppupuolella annetaan vapautus horrostilapuheista, ja saan olla kotirauhassa, mutta selityksen lahjaa ei oteta pois, vaan sillä on toimittava ihan vanhuuteen saakka...
"Jos palvelija otettaisiin taloon ja hän rakastaisi kyllä isäntäänsä, mutta ei tekisi hänen töitään, niin isäntä pakottaisi hänet siihen..."
"Näin kovat rangaistukset tulivat siitä syystä, että niin monista varoituksista huolimatta olin rikkonut. Alussa, kun pantiin horrostilaan, oli sanottu, että jos en halulla lähde tekemään Herran työtä, niin rangaistuksen kovuudella se pannaan toimeen..." (13)
Entisen horrossaarnaajan todistus. Se, että horrossaarnaajien takana on todella paha henkivalta, käy ilmi eräästä horrossaarnaajan todistuksesta. Siinä tämä entinen horros- eli unissasaarnaaja kertoo, miten hän joutui hengen valtaan, mutta miten hän myös vapautui tästä hengestä. Seuraavassa kannattaa kiinnittää huomiota myös sellaiseen seikkaan, ettei tämä nainen itse ollut uskossa, vaikka hän jopa rukoili muiden puolesta. Lisäksi merkillepantavaa on, että heti kun hän kääntyi Jumalan puoleen, alkoivat vaikeudet hänen kohdallaan, mikä on niin tavallista okkultismin rasittamille ihmisille.
Seuraavaan tekstiin on lisätty kursivointeja sen helpottamiseksi, että voitaisiin huomata joitakin väärän voitelun tyypillisiä piirteitä. Kuvaus on Armas von Bellin kirjassa "Totuus unissasaarnaajista" entisen horrossaarnaajan kertomana:
"Tulin herätykseen vuonna 1929. Kuljin kuulemassa kaikki puhujat. En silloin itse lukenut Jumalan sanaa, sen kun kuuntelin vain puhujia. - Sitten tuli vuosi 1930. Menin kerran Kotkaan. Minun tuttavani sanoi, että siellä on horrossaarnaaja, ja minä menin hänen kanssaan.
Kokous alkoi siten, että saarnaaja ilmoitti virret, kaksi virttä. Minun tuttavani sanoi, että puhujalla on kaksi saarnaa, kävelysaarna toisena, ja niin olikin. Ensimmäisen saarnan hän saarnasi pitkällään, mutta kun tuli toinen saarna, hän hypähti ylös, meni takapenkkiin ja kysyi jokaiselta: 'Mitä sinä tulit hakemaan?' Sitten hän tuli ja pani kätensä minun päälleni, ja se henki tarttui minuun. Minä lyyhistyin polvilleni, ja saarnaaja sanoi, että minun pitää saarnaaman kansalle sanomaa profeetta Jesajan 40:nnestä luvusta. Minä itkin ja voimani oli vallan poissa, niin että minua piti auttaa ylös.
Puhujan silmäteriä ei näkynyt ollenkaan, vain valkuaiset. Hän kulki ihan hengen johdossa.
Seuraavalla viikolla oli Kotkassa taas kokous. Silloin minä menin horroksiin enkä itse lainkaan tiennyt, että saarnasin. Ja sitten sitä jatkui kuusi kuukautta joka ilta kello 19. Itse en tiennyt mitään, enkä muistanut mitään puhumastani, mutta minussa oli sellainen henki, mikä tiesi edeltäpäin kaikki, mitä tapahtuu.
Ihmiset olivat kovin ihmeissään ja iloissaan, että nyt on heillä tietäjä keskuudessaan, ja kokoontuivat aina tuvan täydeltä kuulemaan saarnoja. Minä saarnasin ja rukoilin ihmisten puolesta ja ilmoitin salattuja asioita, kerrankin eräästä suuresta pirtukätköstä, joka myöhemmin löytyikin. - Kerran löin rapajuopon miehen viinapullon palasiksi laskiämpäriin ja rukoilin hänen puolestaan. Ihmiset ihmettelivät, kuinka minä uskalsin, kun se oli niin kauhea mies. Kerran, kun oli paljon poikia tullut meille, otin erästäkin hartioista ja painoin polvilleen ja käskin rukoilemaan pelastusta itselleen. Itse olin usein polvillani ihmisten edessä ja rukoilin heidän puolestaan.
...Sitten tuli tälle paikkakunnalle nuorisoliiton puhuja, Olga Kohvakka, ja meillä oli ompeluseura. Hän tuli sinne, ja minä olin taas saarnannut pitkän saarnan ja ennustanut hänen matkansa. Hän lähti meille ja kysyi minulta, olenko uskossa. Minä sanoin: 'En ole.' Hän sanoi silloin, että hän oli 16-vuotiaana semmoinen kuin minä nyt ja että hän rukoili pelastusta ja parantumista ja pääsi siitä hengestä vapaaksi.
Kun olin päässyt tästä hengestä selville, rupesin lukemaan Raamattua ja rukoilemaan, että se henki lähtisi minusta. Mutta tämä ei tietenkään ollut mieleen sille hengelle, ja silloin se näytti oikein karvansa, että se on paha henki. Se teetti vaikka mitä hullun töitä. Kun luin Raamattua, niin se sanoi:'Heitä Raamattu nurkkaan!' Ja minä tein sen, mutta kun se käski vielä polttamaan sen, sain niin paljon voimaa vastaan panemaan, etten tehnyt sitä. Mutta minun piti olla kaksi vuorokautta mykkänäkin, kun se henki herkesi mykäksi hengeksi minussa. Kun ihmisiä tuli puhelemaan minun kanssani, kirjoitin vain paperille, etten osaa puhua.
...Kun nyt olin päässyt hengestä, niin kutsuin itse lääkärin, ja kun kerroin, että Raamattua lukemalla ja rukoilemalla olin siitä päässyt, niin hän sanoi, että se oli halpaa lääkettä. Ja sen jälkeenkin on tämä lääkäri Sederholm kysynyt, kuinka uskon laita on. Kiitos Jumalalle, olen saanut vastata, että usko tulee alati yhä vahvemmaksi.
Kyllä uskon, että jokainen horrossaarnaaja vapautuu, jos vain tahtoo. En usko, että kukaan niistä, mitä olen tavannut, on uskovainen.
...Saatuani Pyhän Hengen se ei ole minuun yrittänytkään uudelleen. Ei unissasaarnaajahenki ole kuin paha henkivalta, joka hallitsee ihmistä. Raamatussahan sanotaan: 'Kenellä on uni, puhuu sitä; kenellä Jumalan Sana, puhukoon sitä'.
Siitä minun elämästäni olisi paljon kirjoittamista, mitä kaikkea se henki teetti. Kenenkään ei pitäisi herätyksen tilassa hypätä kaikkien ihmisten jäljessä. Ihminen on jo sitten vahvempi, kun on uudestisyntynyt. Siihen eivät helposti tartu kaikki henkivallat." (14)
Toisaalta, kun on kyseessä väärä voitelu, on hyvä tietää, ettei se rajoitu vain meedioihin, henkiparantajiin tai muihin vastaaviin, joiden sanoma poikkeaa tavallisesti täysin normaalista kristillisestä sanomasta. Sillä tällaisesta voitelusta voivat olla osallisia yhtä hyvin myös horros- eli unissasaarnaajat, jotka voivat puhua jopa pelastuksesta, parannuksesta, kääntymyksestä Jumalan puoleen ja muustakin täysin Raamatun oppien mukaisesti. Nämä henkilöt tuntuvat olevan aivan samanlaisen, väärän voitelun, alaisuudessa, koska heidän toimintansa muistuttaa hyvin paljon meedioiden toimintaa.
Katsommekin seuraavassa niitä ominaisuuksia, joita liittyy horrossaarnaajien toimintaan ja miten se muistuttaa meedioiden toimintaa. Useimmat esimerkit liittyvät viime vuosisadan alussa vaikuttaneeseen horrossaarnaajaan, Helena Konttiseen.
Vieras henki, passiivisuus ja yliluonnollinen tieto. Ensimmäinen huomio, mikä voidaan tehdä on, että kun horrossaarnaajat vaipuvat passiiviseen tilaan ja vieras henki valtaa heidät ja puhuu heidän kauttaan, on tämä aivan samanlaista kuin mitä tapahtuu meedioillekin. Molemmille on nimittäin tyypillistä samanlainen passiivinen tila, jonka aikana he itse ovat tietämättömiä lähes kaikesta. He ovat ehkä joutuneet jopa kysymään muilta, mitä ovat juuri itse puhuneet!
Toisaalta kun meedioilla ja horrossaarnaajilla esiintyy yliluonnollista tietoa toiminnassaan, on se myös yksi yhteinen piirre. Se on yhteinen piirre näille molemmille ryhmille niin, että ne voivat ilmoittaa muiden asioita, joista vain henkilöt itse saattavat tietää. Helena Konttisen toiminnassakin ilmeni tällaisia ominaisuuksia.
On kuitenkin hyvä huomata, että tässä yliluonnollisessa tiedossa on kyse vain Raamatussa mainituista vainaja- ja tietäjähengistä, joista jo edellä puhuttiin. Siten jos näiden henkilöiden toiminnassa esiintyy tämänkaltaista tietoa, tulee se näiltä valheellisilta hengiltä. Ne voivat antaa ihmisille samanlaisia "lahjoja" kuin mitä Raamatussakin mainitaan, eli tiedon sanan sekä profetian lahjaa vastaavia lahjoja. Näiden henkien tarkoituksena on kuitenkin ajaa ihminen vain kauemmas Jumalasta ja kadotukseen.
- (Jes 8:19) Ja kun he sanovat teille: "Kysykää vainaja- ja tietäjähengiltä, jotka supisevat ja mumisevat", niin eikö kansa kysyisi Jumalaltansa? Kuolleiltako elävien puolesta?
Muistamattomuus ja tunnottomuus ovat kaksi yhteistä piirrettä sekä meedioille että horrossaarnaajille. Sillä molemmat voivat tosiaan olla sellaisessa tilassa, josta eivät muista mitään ja jonka aikana eivät myöskään tunne mitään. Esim. Helena Konttinen selostaa omaa horrostilaansa seuraavalla tavalla. Hän kertoo siinä tunnottomuudestaan niin, ettei esim. tuntenut neulanpistoja. Tällainen tunnottomuus oli tyypillistä myös tunnetulle "nukkuvalle profeetalle", Edgar Caycelle, joka ei hänkään tuntenut neulanpistoja transsitilassa ollessaan:
"Tuo horrostilaan meneminen tapahtuu niin äkkiarvaamatta että puhetoverin kanssa keskustellessa voi sanakin jäädä kesken. Jos olen silloin istumassa, vaivun pitkälleni sinnepäin, mihin satun olemaan kallellani. Ainoastaan pari kertaa olen muistaakseni seisoaltani kaatunut, enkä ole loukannut itseäni. Läsnäolijat silloin tietysti nostavat minut sänkyyn tai sohvalle. Mitään kouristuksen tapaista ei ole. Ruumis ei jäykisty, vaan on yleensä hervottomana. Jalat kylmenevät jos horrostilaa kestää kauemmin. Minua on siitä koetettu monta kertaa herättääkin esimerkiksi pistelemällä suurilla neuloilla, mutta siitä en ole milloinkaan tiennyt mitään, ennen kuin herättyäni. Kolmena alkuajan vuotena seisoivat silmät auki revähtämättä yhtään kertaa, vaikka joskus viisikin tuntia oli horrostilaa. (11)
Henkimaailmaan näkeminen. Yksi yhtäläisyys ovat toistuvat hallusinaatiot ja henkimaailmaan näkeminen. Moni horrossaarnaaja voi säännöllisesti nähdä näitä näkyjä saarnansa aikana tai muulloinkin. Monet heistä ovat myös olevinaan taivaassa koko saarnan ajan tai sitten he voivat nähdä saarnansa aikana kirjan, josta lukevat kuulijoille. Esim. Helena Konttisen horrostilalle oli tyypillistä, että hän horrostilansa aikana näki kaksi "siunauksen enkeliä" tai Vapahtajana esiintyneen hengen. Merkittävää kuitenkin on, että myös hän epäili jossain vaiheessa saarnaamisensa olevan vihollisesta. Hän itse kertoo tästä epäilystään ja miten hän myös näki ilmestyksiä puheensa aikana. Valitettavasti hän kuitenkin tukahdutti epäilynsä uusien ilmestysten myötä:
Entä jos vihollinen tekee minussa työtään ja pukeutuu valkeuden enkeliksi? Lopulta jo ihan luulin, että olin vihollisen ase, sillä hän tuli näkyväisessä muodossa useamman kerran luokseni, ja Vapahtaja ei näkynyt horrostilassa ollessani muuta kuin jonkin kerran suuremman hädän aikana.
... Seuraavina päivinä oli kolme selityspuhetta ja Vapahtaja näkyvissä, mutta hänen kätensä ja kylkensä eivät olleet paljastettuina. Ja vieläkin kerran minulle tuli epäilys: Jospa tässä sittenkin vielä vihollinen vaikuttaa tätä saarnaamista, kun hän voi pukeutua valkeuden enkeliksi... (12)
Epäraamatullinen opetus. Vaikka monien horrossaarnaajien puheessa on lainauksia Raamatusta, niin on merkillepantavaa, että heillä on kaiken ohella epäraamatullista ainesta opetuksissaan sekä toteutumattomia ennustuksia. Henget myös tavallisesti sanelevat heille, mistä aiheesta he saavat puhua ja mistä eivät normaalitilassaan.
Tässä ei ruveta sen enempää ottamaan esille tätä asiaa, mutta esim. Armas von Bellin kirjassa "Totuus unissasaarnaajista" käsitellään mm. Helena Konttisen opetusta ja myös toteutumattomia ennustuksia.
Yliluonnollinen pakottaminen. Kun edellä todettiin, että pakko ja pakonomaisuus on yksi väärän voitelun ja johdatuksen pääominaisuuksia, niin sama ominaisuus voidaan huomata horrossaarnaajienkin elämässä. Voidaan huomata, että hekin ovat joutuneet elämään samanlaisen pakon alla kuin monet meediot tai henkiparantajat, jotka ovat jo pitempään olleet näiden asioiden kanssa tekemisissä.
Niinpä he ovat joutuneet puhumaan vastoin tahtoaan horrostilassa tai tekemään muuta vastoin tahtoaan. Lisäksi merkillepantavaa on, että jos he ovat yrittäneet luopua toiminnastaan tai olleet tottelemattomia, on siitä usein ollut seurauksena rangaistuksia tai sairauksia kuten meedioidenkin elämässä. Seuraavat Helena Konttisen kuvaukset selostavat hyvin tätä asiaa. Jos ihminen huomaa omassa elämässään vastaavaa, ei kyse ole ainakaan Jumalan Hengen toiminnasta:
Vielä ilmoitettiin, että elämän loppupuolella annetaan vapautus horrostilapuheista, ja saan olla kotirauhassa, mutta selityksen lahjaa ei oteta pois, vaan sillä on toimittava ihan vanhuuteen saakka...
"Jos palvelija otettaisiin taloon ja hän rakastaisi kyllä isäntäänsä, mutta ei tekisi hänen töitään, niin isäntä pakottaisi hänet siihen..."
"Näin kovat rangaistukset tulivat siitä syystä, että niin monista varoituksista huolimatta olin rikkonut. Alussa, kun pantiin horrostilaan, oli sanottu, että jos en halulla lähde tekemään Herran työtä, niin rangaistuksen kovuudella se pannaan toimeen..." (13)
Entisen horrossaarnaajan todistus. Se, että horrossaarnaajien takana on todella paha henkivalta, käy ilmi eräästä horrossaarnaajan todistuksesta. Siinä tämä entinen horros- eli unissasaarnaaja kertoo, miten hän joutui hengen valtaan, mutta miten hän myös vapautui tästä hengestä. Seuraavassa kannattaa kiinnittää huomiota myös sellaiseen seikkaan, ettei tämä nainen itse ollut uskossa, vaikka hän jopa rukoili muiden puolesta. Lisäksi merkillepantavaa on, että heti kun hän kääntyi Jumalan puoleen, alkoivat vaikeudet hänen kohdallaan, mikä on niin tavallista okkultismin rasittamille ihmisille.
Seuraavaan tekstiin on lisätty kursivointeja sen helpottamiseksi, että voitaisiin huomata joitakin väärän voitelun tyypillisiä piirteitä. Kuvaus on Armas von Bellin kirjassa "Totuus unissasaarnaajista" entisen horrossaarnaajan kertomana:
"Tulin herätykseen vuonna 1929. Kuljin kuulemassa kaikki puhujat. En silloin itse lukenut Jumalan sanaa, sen kun kuuntelin vain puhujia. - Sitten tuli vuosi 1930. Menin kerran Kotkaan. Minun tuttavani sanoi, että siellä on horrossaarnaaja, ja minä menin hänen kanssaan.
Kokous alkoi siten, että saarnaaja ilmoitti virret, kaksi virttä. Minun tuttavani sanoi, että puhujalla on kaksi saarnaa, kävelysaarna toisena, ja niin olikin. Ensimmäisen saarnan hän saarnasi pitkällään, mutta kun tuli toinen saarna, hän hypähti ylös, meni takapenkkiin ja kysyi jokaiselta: 'Mitä sinä tulit hakemaan?' Sitten hän tuli ja pani kätensä minun päälleni, ja se henki tarttui minuun. Minä lyyhistyin polvilleni, ja saarnaaja sanoi, että minun pitää saarnaaman kansalle sanomaa profeetta Jesajan 40:nnestä luvusta. Minä itkin ja voimani oli vallan poissa, niin että minua piti auttaa ylös.
Puhujan silmäteriä ei näkynyt ollenkaan, vain valkuaiset. Hän kulki ihan hengen johdossa.
Seuraavalla viikolla oli Kotkassa taas kokous. Silloin minä menin horroksiin enkä itse lainkaan tiennyt, että saarnasin. Ja sitten sitä jatkui kuusi kuukautta joka ilta kello 19. Itse en tiennyt mitään, enkä muistanut mitään puhumastani, mutta minussa oli sellainen henki, mikä tiesi edeltäpäin kaikki, mitä tapahtuu.
Ihmiset olivat kovin ihmeissään ja iloissaan, että nyt on heillä tietäjä keskuudessaan, ja kokoontuivat aina tuvan täydeltä kuulemaan saarnoja. Minä saarnasin ja rukoilin ihmisten puolesta ja ilmoitin salattuja asioita, kerrankin eräästä suuresta pirtukätköstä, joka myöhemmin löytyikin. - Kerran löin rapajuopon miehen viinapullon palasiksi laskiämpäriin ja rukoilin hänen puolestaan. Ihmiset ihmettelivät, kuinka minä uskalsin, kun se oli niin kauhea mies. Kerran, kun oli paljon poikia tullut meille, otin erästäkin hartioista ja painoin polvilleen ja käskin rukoilemaan pelastusta itselleen. Itse olin usein polvillani ihmisten edessä ja rukoilin heidän puolestaan.
...Sitten tuli tälle paikkakunnalle nuorisoliiton puhuja, Olga Kohvakka, ja meillä oli ompeluseura. Hän tuli sinne, ja minä olin taas saarnannut pitkän saarnan ja ennustanut hänen matkansa. Hän lähti meille ja kysyi minulta, olenko uskossa. Minä sanoin: 'En ole.' Hän sanoi silloin, että hän oli 16-vuotiaana semmoinen kuin minä nyt ja että hän rukoili pelastusta ja parantumista ja pääsi siitä hengestä vapaaksi.
Kun olin päässyt tästä hengestä selville, rupesin lukemaan Raamattua ja rukoilemaan, että se henki lähtisi minusta. Mutta tämä ei tietenkään ollut mieleen sille hengelle, ja silloin se näytti oikein karvansa, että se on paha henki. Se teetti vaikka mitä hullun töitä. Kun luin Raamattua, niin se sanoi:'Heitä Raamattu nurkkaan!' Ja minä tein sen, mutta kun se käski vielä polttamaan sen, sain niin paljon voimaa vastaan panemaan, etten tehnyt sitä. Mutta minun piti olla kaksi vuorokautta mykkänäkin, kun se henki herkesi mykäksi hengeksi minussa. Kun ihmisiä tuli puhelemaan minun kanssani, kirjoitin vain paperille, etten osaa puhua.
...Kun nyt olin päässyt hengestä, niin kutsuin itse lääkärin, ja kun kerroin, että Raamattua lukemalla ja rukoilemalla olin siitä päässyt, niin hän sanoi, että se oli halpaa lääkettä. Ja sen jälkeenkin on tämä lääkäri Sederholm kysynyt, kuinka uskon laita on. Kiitos Jumalalle, olen saanut vastata, että usko tulee alati yhä vahvemmaksi.
Kyllä uskon, että jokainen horrossaarnaaja vapautuu, jos vain tahtoo. En usko, että kukaan niistä, mitä olen tavannut, on uskovainen.
...Saatuani Pyhän Hengen se ei ole minuun yrittänytkään uudelleen. Ei unissasaarnaajahenki ole kuin paha henkivalta, joka hallitsee ihmistä. Raamatussahan sanotaan: 'Kenellä on uni, puhuu sitä; kenellä Jumalan Sana, puhukoon sitä'.
Siitä minun elämästäni olisi paljon kirjoittamista, mitä kaikkea se henki teetti. Kenenkään ei pitäisi herätyksen tilassa hypätä kaikkien ihmisten jäljessä. Ihminen on jo sitten vahvempi, kun on uudestisyntynyt. Siihen eivät helposti tartu kaikki henkivallat." (14)
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.