DISCLAIMER! Tämä on sitten vaalipropagandaa! ;)
------------------------------------------------
Miten käy EU:n kun Venäjä nousee?
(Julkaistu Keski-Pohjanmaassa 6.11.06)
Uusi Venäjä – Kapitalistinen Neuvostoliitto
Viime vuosien kehitys ja tapahtumat itänaapurissa antavat aihetta huoleen. Venäjä on vahvassa taloudellisessa nousussa samaan aikaan, kun sen hallinto ja yhteiskunta alkavat yhä enemmän muistuttaa entistä Neuvostoliittoa keskusjohtoisuutensa, hallintonsa ja sananvapautensa puolesta.
Tämän ei pitäisi olla mikään yllätys, sillä Putin ilmoitti jo ennen presidentiksi tuloaan olevansa hyvin pahoillaan Neuvostoliiton hajoamisesta, ja että sen vallan palauttaminen on hänen henkilökohtainen ykköstavoitteensa. Tätä pidettiin lännessä ehkä vaalipropagandana, mutta nyt kun Venäjästä on tullut Putinin ja hänen lähipiirinsä hallitsema keskusjohtoinen harvainvalta, eräänlainen Neuvostoliiton markkinatalousversio, luulisi lännessäkin tajuttavan, että Putinin sanat on syytä ottaa vakavasti. On syytä muistaa, että markkinatalous ei suinkaan edellytä demokratiaa.
Venäjän on pakko oman asemansa, historiallisen perintönsä ja kulttuurinsa vuoksi yrittää ottaa takaisin asemansa supervaltana, ja sillä on vahva poliittinen tahto, sekä yhä enemmän resursseja tehdä niin. On laskettu, että nykyisellä talouden kasvuvauhdilla se on Neuvostoliiton veroinen mahtitekijä 2020-luvun lopulle tultaessa.
Valko-Venäjä on jo Moskovan talutusnuorassa. Ukraina oli seuraavana, kuten öljy- ja kaasukiistat sekä Jutshenkon murhayritys maan presidentinvaalien aikaan osoittivat. Lopulta oranssi vallankumous joutui antamaan periksi, ja Jutshenkon oli pakko nimittää vastustajansa, Moskovan luottomies, Viktor Janukovitsh pääministeriksi. Maan tilanne on Venäjän hallinnassa.
Lännessä jäi huomiotta se, että Venäjän valtio osti jokin aika sitten kaikki Armenian valtionyritykset ja maan koko julkisen sektorin. Armenia tuli näin täysin riippuvaiseksi Venäjästä. Nyt on Georgian vuoro. Sen nykyinen kriisi Venäjän kanssa toistaa muuten samaa kuviota kuin Ukrainan kriisi, paitsi että Venäjällä on nyt varaa uhitella energianvirtojen katkaisemisen ohella myös sotilaallisella väliintulolla.
Moskova on määrätietoisesti kokoamassa entisiä neuvostotasavaltoja takaisin helmoihinsa. Tämä tarkoittaa väistämättä sitä, että jouduttuaan 90-luvun alussa pitkin hampain vetäytymään Baltiasta ja Itä-Euroopasta, Moskova tulee avaamaan pelin niiden osalta uudelleen, mikä johtaa konfliktiin NATO:n kanssa.
Vaikka asiaa ei millään tunnuta haluavan myöntää meillä todeksi, niin seuraavina vuosina on nousemassa kriisi, joka uhkaa Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen syntynyttä maailmanjärjestystä. Miten EU:n käy tilanteessa, jossa Venäjä tahtoo ja voi ottaa takaisin voimaansa ja historiallista merkitystään vastaavan aseman supervaltana?
EU:n laajeneminen johtaa sen hajaannukseen
EU on laajenemassa kaakkoon ja itään. Nyt mukaan tuodaan Turkkia, Romaniaa ja Bulgariaa, vaikka ne eivät täytä liittymisehtoja. Näin siksi, että EU:n laajenemista ohjaa taustalla EU:n suuri idea; unelma uudesta Rooman valtakunnasta. Se on Euroopan yhdentymisen aatehistorian yksi merkittävimpiä ideoita, ja Turkki sekä Balkan olivat oleellinen osa Roomaa.
Valtaosa Keski- ja Itä-Eurooppaa ei kuulunut Roomaan. Saksakin otettiin aikanaan mukaan tulevaan EU:hun vastentahtoisesti. Kyse oli sodan jälkeisen tilanteen ja talouden sanelemasta välttämättömyydestä. Onhan vaikea kuvitella EU:ta ilman maanosan vahvinta valtiota. Kun Saksa otettiin mukaan vain taloudellisten tosiasioiden takia, niin Baltiaa ja Pohjoismaita ei kuviteltu senkään vertaa osaksi EU:ta.
Turkin tai Pohjois-Afrikan maiden tuloa EU:hun ei aikaisemmin edes ajateltu, huolimatta antiikin ja Rooman kulttuurin vahvasta perinnöstä niiden kulttuurissa. Välimeren poikki menee henkinen muuri. EU:n luonne taloudellisena liittona on kuitenkin avaamassa tien, joka johtaa ensi vuosikymmenellä sen laajenemiseen näille muinaisen Rooman vanhoille ydinalueille. Taloudellinen ja poliittinen laajentuminen ei silti poista kulttuuris-uskonnollista ristiriitaa, vaan johtaa mielestäni EU:n hajaantumiseen kulttuuri- ja arvoyhteisönä.
Venäjän kasvava vetovoima – Moskovan ja Berliinin akseli
EU:n sotilaallinen ulottuvuus tulee jäämään heikoksi, sisäisten levottomuuksien hallintaan tarkoitetuksi, organisaatioksi ilman suurempaa merkitystä, niin kauan kuin USA johtaa NATO:a. Viime aikoina eurooppalaiset tutkijat ovat vakavissaan ennustaneet USA:n taloudellista taantumista ja sen romahdusta supervaltana ensi vuosikymmenelle tultaessa. Tämä johtaa NATO:n sotilaalliseen heikkenemiseen. Jos näin käy, Venäjän taloudellisen voiman ohella myös sen sotilaallinen voima suhteessa länteen kasvaa niin suureksi, että se saa jo omalla painollaan takaisin historiallisen asemansa supervaltana.
Toisin kuin Länsi- ja Etelä-Euroopan maat, ovat Keski- ja Itä-Euroopan maat energiataloutensa puolesta riippuvaisia Venäjästä. Tämän merkitys vain kasvaa Venäjän ja Saksan strategisen öljy- ja kaasukumppanuuden myötä, varsinkin jos öljyn maailmanmarkkinahinta nousee ja sen saatavuus Lähi-Idästä tyrehtyy alueen kriisien takia. Venäjällä on tapana myydä öljyä liittolaisilleen asevelihintaan, mikä entisestään lisää sen houkuttelevuutta kumppanina. Tällöin Keski- ja Itä-Euroopassa aletaan ajatella, että Venäjän vallan kasvu ei ole vain uhka, vaan sen kelkkaan hyppääminen on suuri taloudellinen ja strateginen etu.
Tämä yhdessä Venäjän kasvavan poliittisen ja sotilaallisen vallan kanssa johtaa mielestäni siihen, että 2020-luvun lopulle tultaessa Itä- ja Keski-Euroopan maat lähtevät irti EU:sta, Saksan johdolla. Tällöin jäljelle jää tynkä- EU, joka rajoittuu muinaisen Rooman alueille; Turkista Espanjaan ja Britanniasta Tunisiaan.
Suomen asema ensi vuosikymmenellä
Liittoutuessaan Saksan kanssa Venäjä kokoaa ympärilleen Neuvostoliiton valtapiiriä muistuttavan, mutta taloudellisesti paljon vahvemman liittokunnan. Tällöin on mielestäni selvää, että Suomelle tulee olemaan välttämätöntä kuulua samaan leiriin, ainakin taloudellisesti. Kun tämä aika koittaa, liitymmekö tähän liittoon omilla ehdoillamme, vai sanellaanko meille ehdot ulkopuolelta?
Mielestäni Suomelle olisi välttämätöntä erota omaan heikkouteensa hajoavasta EU:sta ETA-vyöhykkeelle, yhdessä Norjan, Sveitsin ja Islannin kanssa, jotta meille jäisi mahdollisimman paljon pelivaraa ensi vuosikymmenellä koittavassa yleiseurooppalaisessa mullistuksessa. Ja Suomen NATO jäsenyys nykyisessä tilanteessa jossa USA:n valta on selvästi heikkenemässä, olisi mielestäni lähinnä uppoavaan laivaan hyppäämistä.
------------------------------------------
------------------------------------------------
Miten käy EU:n kun Venäjä nousee?
(Julkaistu Keski-Pohjanmaassa 6.11.06)
Uusi Venäjä – Kapitalistinen Neuvostoliitto
Viime vuosien kehitys ja tapahtumat itänaapurissa antavat aihetta huoleen. Venäjä on vahvassa taloudellisessa nousussa samaan aikaan, kun sen hallinto ja yhteiskunta alkavat yhä enemmän muistuttaa entistä Neuvostoliittoa keskusjohtoisuutensa, hallintonsa ja sananvapautensa puolesta.
Tämän ei pitäisi olla mikään yllätys, sillä Putin ilmoitti jo ennen presidentiksi tuloaan olevansa hyvin pahoillaan Neuvostoliiton hajoamisesta, ja että sen vallan palauttaminen on hänen henkilökohtainen ykköstavoitteensa. Tätä pidettiin lännessä ehkä vaalipropagandana, mutta nyt kun Venäjästä on tullut Putinin ja hänen lähipiirinsä hallitsema keskusjohtoinen harvainvalta, eräänlainen Neuvostoliiton markkinatalousversio, luulisi lännessäkin tajuttavan, että Putinin sanat on syytä ottaa vakavasti. On syytä muistaa, että markkinatalous ei suinkaan edellytä demokratiaa.
Venäjän on pakko oman asemansa, historiallisen perintönsä ja kulttuurinsa vuoksi yrittää ottaa takaisin asemansa supervaltana, ja sillä on vahva poliittinen tahto, sekä yhä enemmän resursseja tehdä niin. On laskettu, että nykyisellä talouden kasvuvauhdilla se on Neuvostoliiton veroinen mahtitekijä 2020-luvun lopulle tultaessa.
Valko-Venäjä on jo Moskovan talutusnuorassa. Ukraina oli seuraavana, kuten öljy- ja kaasukiistat sekä Jutshenkon murhayritys maan presidentinvaalien aikaan osoittivat. Lopulta oranssi vallankumous joutui antamaan periksi, ja Jutshenkon oli pakko nimittää vastustajansa, Moskovan luottomies, Viktor Janukovitsh pääministeriksi. Maan tilanne on Venäjän hallinnassa.
Lännessä jäi huomiotta se, että Venäjän valtio osti jokin aika sitten kaikki Armenian valtionyritykset ja maan koko julkisen sektorin. Armenia tuli näin täysin riippuvaiseksi Venäjästä. Nyt on Georgian vuoro. Sen nykyinen kriisi Venäjän kanssa toistaa muuten samaa kuviota kuin Ukrainan kriisi, paitsi että Venäjällä on nyt varaa uhitella energianvirtojen katkaisemisen ohella myös sotilaallisella väliintulolla.
Moskova on määrätietoisesti kokoamassa entisiä neuvostotasavaltoja takaisin helmoihinsa. Tämä tarkoittaa väistämättä sitä, että jouduttuaan 90-luvun alussa pitkin hampain vetäytymään Baltiasta ja Itä-Euroopasta, Moskova tulee avaamaan pelin niiden osalta uudelleen, mikä johtaa konfliktiin NATO:n kanssa.
Vaikka asiaa ei millään tunnuta haluavan myöntää meillä todeksi, niin seuraavina vuosina on nousemassa kriisi, joka uhkaa Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen syntynyttä maailmanjärjestystä. Miten EU:n käy tilanteessa, jossa Venäjä tahtoo ja voi ottaa takaisin voimaansa ja historiallista merkitystään vastaavan aseman supervaltana?
EU:n laajeneminen johtaa sen hajaannukseen
EU on laajenemassa kaakkoon ja itään. Nyt mukaan tuodaan Turkkia, Romaniaa ja Bulgariaa, vaikka ne eivät täytä liittymisehtoja. Näin siksi, että EU:n laajenemista ohjaa taustalla EU:n suuri idea; unelma uudesta Rooman valtakunnasta. Se on Euroopan yhdentymisen aatehistorian yksi merkittävimpiä ideoita, ja Turkki sekä Balkan olivat oleellinen osa Roomaa.
Valtaosa Keski- ja Itä-Eurooppaa ei kuulunut Roomaan. Saksakin otettiin aikanaan mukaan tulevaan EU:hun vastentahtoisesti. Kyse oli sodan jälkeisen tilanteen ja talouden sanelemasta välttämättömyydestä. Onhan vaikea kuvitella EU:ta ilman maanosan vahvinta valtiota. Kun Saksa otettiin mukaan vain taloudellisten tosiasioiden takia, niin Baltiaa ja Pohjoismaita ei kuviteltu senkään vertaa osaksi EU:ta.
Turkin tai Pohjois-Afrikan maiden tuloa EU:hun ei aikaisemmin edes ajateltu, huolimatta antiikin ja Rooman kulttuurin vahvasta perinnöstä niiden kulttuurissa. Välimeren poikki menee henkinen muuri. EU:n luonne taloudellisena liittona on kuitenkin avaamassa tien, joka johtaa ensi vuosikymmenellä sen laajenemiseen näille muinaisen Rooman vanhoille ydinalueille. Taloudellinen ja poliittinen laajentuminen ei silti poista kulttuuris-uskonnollista ristiriitaa, vaan johtaa mielestäni EU:n hajaantumiseen kulttuuri- ja arvoyhteisönä.
Venäjän kasvava vetovoima – Moskovan ja Berliinin akseli
EU:n sotilaallinen ulottuvuus tulee jäämään heikoksi, sisäisten levottomuuksien hallintaan tarkoitetuksi, organisaatioksi ilman suurempaa merkitystä, niin kauan kuin USA johtaa NATO:a. Viime aikoina eurooppalaiset tutkijat ovat vakavissaan ennustaneet USA:n taloudellista taantumista ja sen romahdusta supervaltana ensi vuosikymmenelle tultaessa. Tämä johtaa NATO:n sotilaalliseen heikkenemiseen. Jos näin käy, Venäjän taloudellisen voiman ohella myös sen sotilaallinen voima suhteessa länteen kasvaa niin suureksi, että se saa jo omalla painollaan takaisin historiallisen asemansa supervaltana.
Toisin kuin Länsi- ja Etelä-Euroopan maat, ovat Keski- ja Itä-Euroopan maat energiataloutensa puolesta riippuvaisia Venäjästä. Tämän merkitys vain kasvaa Venäjän ja Saksan strategisen öljy- ja kaasukumppanuuden myötä, varsinkin jos öljyn maailmanmarkkinahinta nousee ja sen saatavuus Lähi-Idästä tyrehtyy alueen kriisien takia. Venäjällä on tapana myydä öljyä liittolaisilleen asevelihintaan, mikä entisestään lisää sen houkuttelevuutta kumppanina. Tällöin Keski- ja Itä-Euroopassa aletaan ajatella, että Venäjän vallan kasvu ei ole vain uhka, vaan sen kelkkaan hyppääminen on suuri taloudellinen ja strateginen etu.
Tämä yhdessä Venäjän kasvavan poliittisen ja sotilaallisen vallan kanssa johtaa mielestäni siihen, että 2020-luvun lopulle tultaessa Itä- ja Keski-Euroopan maat lähtevät irti EU:sta, Saksan johdolla. Tällöin jäljelle jää tynkä- EU, joka rajoittuu muinaisen Rooman alueille; Turkista Espanjaan ja Britanniasta Tunisiaan.
Suomen asema ensi vuosikymmenellä
Liittoutuessaan Saksan kanssa Venäjä kokoaa ympärilleen Neuvostoliiton valtapiiriä muistuttavan, mutta taloudellisesti paljon vahvemman liittokunnan. Tällöin on mielestäni selvää, että Suomelle tulee olemaan välttämätöntä kuulua samaan leiriin, ainakin taloudellisesti. Kun tämä aika koittaa, liitymmekö tähän liittoon omilla ehdoillamme, vai sanellaanko meille ehdot ulkopuolelta?
Mielestäni Suomelle olisi välttämätöntä erota omaan heikkouteensa hajoavasta EU:sta ETA-vyöhykkeelle, yhdessä Norjan, Sveitsin ja Islannin kanssa, jotta meille jäisi mahdollisimman paljon pelivaraa ensi vuosikymmenellä koittavassa yleiseurooppalaisessa mullistuksessa. Ja Suomen NATO jäsenyys nykyisessä tilanteessa jossa USA:n valta on selvästi heikkenemässä, olisi mielestäni lähinnä uppoavaan laivaan hyppäämistä.
------------------------------------------
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.