toteutettuna kirkoissamme, onko se ikävä tapa?
Professori Antti Eskolaa se ei miellytä.
Hän haluaisi sen aikana istua penkissään ja tunnustaa omalla laillaan ,ei kuorossa seisten.
Hän sanoo,että "pappihan kehottaa meitä, jos ei nyt suorastaan väärään valaan , niin ainakin että teemme sitä vastaavan väärän, juhlallisen
ellei peräti pyhän vakuutuksen."
"Vanhassa uskontunnustuksessa on sen verran historiallista patinaa ja esi-isien uskosta tarttunutta pyhyyttä ",että sen sanamuotoa hän ei lähtisi muuttamaan.
Professori Eskola ehdottaakin , että "juontaja" voisi sanoa esim " seuraavaksi tunnustamme uskomme, joko hiljaa omassa mielessä tai omin sanoin;tai ääneen , yhtyen kirkkomme perinteiseen uskontunnustukseen, joka kuuluu näin...."
Lisäksi hän heittää ajatuksen ,että puuttuisivatkohan kirkon kurinpitäjät asiaan , jos joku pappi alkaisi liturgiassaan käyttää ehdottamaani sanamuotoa.
Itselleni tuli jotenkin surullinen mieli tästä sen takia ,että ovatko liturgin kaavat niin ehdottomia , ettei hän voisi oman harkintansa mukaan jo nyt ja heti alkaa käyttää
Eskolan ehdottamaa tapaa, koska se on tosi seurakuntalaislähtöinen / oikea/ajattelu.Jos minusta tuntuu, että en voisi vielä tätä sanoa näillä sanoilla , niin voisin mielessäni tunnustaa omilla sanoilla ,minä ehkä nousisin kuitenkin seisomaan, mutta ei mikään estäisi myös istumista.
Professori Antti Eskolaa se ei miellytä.
Hän haluaisi sen aikana istua penkissään ja tunnustaa omalla laillaan ,ei kuorossa seisten.
Hän sanoo,että "pappihan kehottaa meitä, jos ei nyt suorastaan väärään valaan , niin ainakin että teemme sitä vastaavan väärän, juhlallisen
ellei peräti pyhän vakuutuksen."
"Vanhassa uskontunnustuksessa on sen verran historiallista patinaa ja esi-isien uskosta tarttunutta pyhyyttä ",että sen sanamuotoa hän ei lähtisi muuttamaan.
Professori Eskola ehdottaakin , että "juontaja" voisi sanoa esim " seuraavaksi tunnustamme uskomme, joko hiljaa omassa mielessä tai omin sanoin;tai ääneen , yhtyen kirkkomme perinteiseen uskontunnustukseen, joka kuuluu näin...."
Lisäksi hän heittää ajatuksen ,että puuttuisivatkohan kirkon kurinpitäjät asiaan , jos joku pappi alkaisi liturgiassaan käyttää ehdottamaani sanamuotoa.
Itselleni tuli jotenkin surullinen mieli tästä sen takia ,että ovatko liturgin kaavat niin ehdottomia , ettei hän voisi oman harkintansa mukaan jo nyt ja heti alkaa käyttää
Eskolan ehdottamaa tapaa, koska se on tosi seurakuntalaislähtöinen / oikea/ajattelu.Jos minusta tuntuu, että en voisi vielä tätä sanoa näillä sanoilla , niin voisin mielessäni tunnustaa omilla sanoilla ,minä ehkä nousisin kuitenkin seisomaan, mutta ei mikään estäisi myös istumista.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Antti Eskola sitten tunnustaisi? Että ei usko neitseestä syntymiseen, ei ylösnousemukseen, ei Pyhään Henkeen?
Minä olen aina pitänyt suuni kiinni uskontunnustuksen niissä kohdissa, joihin en ole uskonut. Iän myötä olen kyllä alkanut uskomaan enemmän, useampiin kohtiin. Sama pidättäytyvä linjani koskee kaikkea muutakin yhteistä sanomista tai laulamista. Esimerkiksi Siniristilippumme -laulun vain kuuntelen.
Tuollein minustakin on oikein tehdä. Seurakunnan tehtävä on opettaa kävijöille luterilaisen uskon ja opin asioista, ei suinkaan muuttaa omaa tunnustustaan kaikille kävijöille sopivaksi. Jos sitten joku kävijä ei pysty tunnustamaan samaa oppia, niin olkoon niissä kohtia yksinkertaisesti hiljaa uskontunnustusta luettaessa.
T: Tiinaliina
Antti Eskola ei usko ristin työn merkitykseen.
Hän kieltää ristin puulla tapahtuneen sovituksen.
Hän ei ole osallinen silloin myöskään anteeksiantamuksesta, koska hän kieltää sen. Hän kieltää ainoan tien Taivaan kotiin. Ja mitään muuta kautta ei pääse taivaaseen kuin Jeesuksen ristin työn kautta.
Antti Eskola kieltää Jeesuksen sovitustyön kirjassaan "Tiedän ja uskon".
Seuraavalla sivulla kaikki teologia ei varmaankaan ole kohdallaan, mutta Antti Eskolan mielipide ristintyöstä tuodaan kyllä esiin:
http://www.teolinst.fi/luennot/sp041020.html
Ristin työn kieltäminen:
Kuitenkin Antti Eskolalle niin kuin monille muillekin suomalaisille tänään sanoma syntien sovituksesta, sijaiskärsimyksestä on ”niin outoa psykologiaa, että se tekee koko Jeesuksesta hankalan olennon”. ”Sitä omituista sovituspsykologiaa, jossa isä leppyi vasta luovutettuaan poikansa ristiinnaulittavaksi, en halua lapsille tarjoilla.” Apostoli aikoinaan totesi, että ristiinnaulittuun Kristukseen tullaan kompastumaan (1. Kor.1 ).
Ristillä on ihmiset sovitettu Jumalan kanssa. Jumala sovitti ihmiset itsensä kanssa.
Jeesus (Jumala, Poika) joi Jumalan (Jumala, Isä) kitkerän vihan maljan ristin puulla.
Sieltähän tuo asia löytyi puolivälin tienoilta.
Jos tosiaan Eskola on edelleen vielä tuota mieltä, niin lyhyeksi käy hänen uskontunnustuksensa.Sen ajan jaksaisi jopa seistä :)
Jumalaan on helppo uskoa ja se tunnustaa , mutta tunnustaa tarvitsevansa Jeesusta, omien syntiensä sovittajaa ja Pyhää Henkeä , pyhää yhteistä seurakuntaa ja pyhäin yhteyttä ,syntien anteeksiantamista ja iankaikkista elämää , on koko "paketti".
Eskola kirjoittaa ja haluaa herättää tästä asiasta keskustelua perjantain Helsingin Sanomien mielipidesivulla ,sieltä aloituksen lainaukset.
Mitä te jättäisitte pois tuosta tunnustuksesta?
"ruumiin ylösnousemuksen" kuulostaa hurjalta???? Sitä olen miettinyt. Pakko kai se on uskoa, kun niin opetetaan.
jättää pois yhtikäs mitään , eikä sitä mun ymmärtääkseni halua Eskolakaan.
aloituksen tekijä.
oma taikauskoisuutensa, siksi uskis mielellään luo kaikesta vapaan uskonsa kohteen, jumalansa.
Tämän on ev-lut lahkon propagand... äh, tutkimuskeskus itsekin todennut.
Minusta vielä hävettävämpää on väittää olevansa krisseli uskomatta jumalan sanaa, raamattua.