Onko läheisissäsi läheisriipuvaisia?
Miten koet sen? Olen itse kokenut sen raskaana.Olla nojapuuna läheiselle joka ei itse kykene kannattelemaan itseään.Läheisriipuvat ovat takertuvaisia,mustasukkaisia,omistushaluisia,kontrollin pitäjiä,valehtelijoita (useat), totuudenkieltäjiä. jne. Lista on pitkä.
Jos sinua aihe kiinnostaa:Lue kirja:Irti läheisriipuvuudesta.Suositelen kirjaa mm.läheisriipuvan puolisolle,lapsille.
Kirja on hyvin parantava.Kuten muutkin psykologian kirjat.
Läheisriipuja ei parane.Mikäli ei itse tunnista sairauttaan.Siitä sairaudesta paraneminen vaatii ammattiapua.Yksin siitä ei selviä.On ensin tunnistettava se sairaus omassa itsessään ja avioero on paras ratkaisu riipujan uhrille-mikäli uhri on oma puoliso.Mutta jos se on toisen puoliso,sitten asia on hieman ongelmallisempi.Ja säälin niitä lapsia joiden äiti tai isä on läheisriipuvainen.Voi lapsiparkoja.Voi voi.
Miten koet sen? Olen itse kokenut sen raskaana.Olla nojapuuna läheiselle joka ei itse kykene kannattelemaan itseään.Läheisriipuvat ovat takertuvaisia,mustasukkaisia,omistushaluisia,kontrollin pitäjiä,valehtelijoita (useat), totuudenkieltäjiä. jne. Lista on pitkä.
Jos sinua aihe kiinnostaa:Lue kirja:Irti läheisriipuvuudesta.Suositelen kirjaa mm.läheisriipuvan puolisolle,lapsille.
Kirja on hyvin parantava.Kuten muutkin psykologian kirjat.
Läheisriipuja ei parane.Mikäli ei itse tunnista sairauttaan.Siitä sairaudesta paraneminen vaatii ammattiapua.Yksin siitä ei selviä.On ensin tunnistettava se sairaus omassa itsessään ja avioero on paras ratkaisu riipujan uhrille-mikäli uhri on oma puoliso.Mutta jos se on toisen puoliso,sitten asia on hieman ongelmallisempi.Ja säälin niitä lapsia joiden äiti tai isä on läheisriipuvainen.Voi lapsiparkoja.Voi voi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kerran vielä voivottelu. jos siis olet elänyt suoranaisia läheisriippuvaisia ympärilläs, kyennet varmaan myös löytämään keinoja vastata sellaiseen ilman jatkuvaa voivottelua :) itse olen kokenut samaa ja suoruus omissa toimissa ja sanomisissa on ainakin tärkeää mahdollisen läheisriippuvuudesta pois kypsymisen kannalta..
vapaaehtoisesti antaudutaan "läheisriippuvaisuuteen" ,mollemmin puolin.
Tässä ihmisten sivilisaatiossa ollaan tavallaan riippuvaisia jossain määrin kunkin toinen toisestaan jollain tavalla.
Ja jos jollain läiselle tulee vaikeusksia, joka tarvitsee tukea , pitäisikö hänet hylätä oman onnensa nojaan?
Aito kristillisyys ei ainkaan tuollaista opeta, eikö lähimmäistään tule rakastaa niikuin itseään?
Missä menee se "riippuvuuden" raja, jolloin tulee vaimo, mies, lapset, ystävät, omaiset, läheiset yleensä paasata pihalle, saatella ja sanoa, häivy,omasta mielestäsi loisi, elämästäni, tai jotain, missä kulkee raja?
Jokainen on jossain määrin vastuussa läheisistään,kuin myös riippuvainen, vai pitääkö, mukavuuden halussaan vaan kylmästi työntää,omasta mielestäsi "loisit", luotasi? Näinköhän Jumalan sana opetaa?
Hellstenin hippokirjat puhuvat läheisriippuvuudesta. Ihan mukavia luettavia.
eikä siitä ole helppo parantua..paranemiseen menee kauan aikaa (vuosia)
voi mun lapsiani voi, ja voi teitä kaikkia voi jotka joudutte tässä maailmassa mua sietämään