mul menee tosi huonosti uskonasiat ja pyytäisin että te muut vähän ohjaisitte mua oikeaan..Nykymaailmas on niin paljo houkutuksii ja ku melkeen kaikki mun kamuist "on lestoja mut ei oikeesti" ja silllee..Sit oon itekki lähteny samalle tielle ja tavallaan menettäny elävän uskon..Kyl mä viel seurois käyn ja tällee..Kulen lestojen piireis mut ku teen myöskin kaikkee mitä ei sais tehä..Sit aattelen et kaikki muutki tekee et on paljo tällasii lestoja jotka ei oo oikeesti..Sit mua on hulluna alkanu epäilyttää tää usko ja sit ku oon hyvä koulus ja tykkään opiskella ni ottaa päähän ku mul on jo jätkä ja alkaa jo vähän tuntuu et se on se oikee ja naimisiin kai sitä ollaan menos mut jos mennään ni tuun kuitenki heti raskaax ellei käytetä ehkäisyä..ja haluisin opiskella mut onko mahixii jos penskoja tulee koko ajan..??Mut kuitenki haluaisin olla uskovainen..Et haluaisin teiltä ohjeita..Ja mun on NIIN vaikee parantaa tapoja..Esim.mun jätkän kaa tehää kaikkee mitä ei sais,kuunt musaa,meikkaan..kavereitten kaa kirotaa,pukeudun maailmallisesti..Oon ryypänny enkä oo pyytäny anteex..et miten mä voisin päästä näist eroon..??Ku kaikki vaa sanoo et sun pitää kieltää heti usko et ku et oo oikeesti lesta...Mut sit joskus kyl tulee sellanen olo et ihanaa olla meitsi ja sillon oon ja uskonu kaikki anteeks..mut sit alkaa taas mennä..Neuvoja??
Olen pahasti väärällä tiellä..??
Vanh Lesta
11746
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
No, olihan itkua jo tuo kirjoittelusi:)Taitaa olla parempi valit jo maallinen malli ja alkaa käyttää ehkäsyä jos lapset niin suuri vaiva ettei opiskellakaan kerkee.Lahjanahan lapsia saadaan, heitä ukko pois jos köyhä ja vaiha rikkaampaan jolla varaa pitää katras ruuassa ja vaatteissa..Liekkö sitten apua näistäkää:)
Tämä nyt ei tosiaankaan ole maailman paras paikka puida näitä asioita, joten toivoisin kovasti, että etsisit jonkun, jonka kanssa keskustella ihan tosissaan jos siltä tuntuu.
Ihan ensiksi: saat uskoa kaikki synnit ja matkan viat ja lankeemukset anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Saat siitä ammentaa voimaa omaan kilvoitukseesi. Jumalan kerran solmima liitto ei horju, eikä hän sitä itse pura, sen tekee aina ihminen.
Oletko miettinyt syitä toimiisi. Mitä usko sinulle merkitsee? Haluatko elää maailmassa vai haluatko pitää kiinni uskostasi? Kahteen suuntaan ei voi kumartaa, toiseen kääntyy aina selkä.
Kun syntiä on tullut, lähtee uskomisesta vapaus ja keveys. Sitä taakkaa raahaten ei kukaan jaksa uskoa. Jumalan säätämyksestä tulee tiukkapipoisten niuhojen sääntökokoelma ja lisäksi mielen valtaa epäilys: sanoiko Jumala todella näin? Evankeliumissa on jokaisen uskovaisen voima ja sillä ja vain sillä pidetään Pyhä Henki sydämessä elävänä. Pyhän hengen ainoa kelvollinen kasvualusta on loukkaamaton omatunto. Se on itsessään niin arka ja puhdas, ettei se viihdy kauaa sydämessä, jossa synti myös on luvallisena asukkaana.
Haluatko pysyä uskovaisena vain, koska ajallisessa mielessä arvostat joitain perinteitämme tai kun kaveritkin ovat? Vai onko sinulla päämääränä päästä kerran perille taivaan kotiin?
Onko tunto vielä tallella vai onko synnistä enää jäljellä tieto? Et jaksa mitenkään taistella jatkuvaa lankeamista ja mieltäsi kalvavia epäilyjä vastaan, jos uskosi on enää tietoa ja oppiin perustuvaa. Rukoile taivaan Isältä, että hän antaisi sinulle synnintunnon ja pyytää ja uskoa sitten syntisi anteeksi. Niin minäkin rukoilen puolestasi.
Pohdi näitä kysymyksiä ja käänny ihmeessä toisten uskovaisten (niiden joiden asioiden tiedät olevan oikealla tolalla) ja pyydä Pyhän hengen neuvoja ja turvaudu seurakuntaäidin hoitoon.
Jr.
Tiedän paljon sinun kaltaisiasi uskovaisia tai epäuskoisia, en tiedä kumpiin oikeasti pitäisi "luokitella". Et taida tietää itsekään oletko uskomassa vai et?! Olin itse muutama vuosi sitten samassa tilanteessa kuin sinä nyt. Vain rakas Taivaan Isä olisi tiennyt olisinko päässyt taivaaseen vai en, jos olisin silloin kuollut.
Joka hetki pelkäsin kuolemaa. Toisaalta en jaksanut välittää mihin joutuisin. Oikeastaan olen jaksanut tähän päivään saakka suurella jälleennäkemisen toivolla. On niin paljon rakkaita läheisiä, jotka ovat jo päässeet perille Taivaan kotiin, että halu olisi itsekin sinne päästä.
Vieläkin meinaa kuitenkin järki horjuttaa tätä matkantekoa. Mietin yhä välillä, että olenko oikein uskomassa. Luotan kuitenkin siihen, että kelpaan tällaisenä heikkona ja syntisenäkin Jumalalle. Ei ne synnit pääse kaatamaan, kun ei anna niiden kasautua liian suuriksi ja jos kaatuu voi olla että annetaan mahdollisuus nousta ylös. Sitä ei kuitenkaan välttämättä anneta, jote olisi hyvä kun jaksaisimme aina laittaa syntimme pois.
Emme kuitenkaan voi tuomita toinen toistamme, että "sinä et ole uskomassa ja sinä olet"jne. Emme me voi toistemme puolesta uskoa tai jättää uskomatta.
Oma veljeni huolestuttaa minua, sillä hän haluaisi olla uskomassa, mutta toisinaan elää kuitenkin maailman menojen mukaisesti. En usko että siinä rajalla keikkuminen olisi sen huonompaa tai parempaa kuin ns.virallisesti uskonsa kieltäneenä, mutta ehkä sitä ei kuitenkaan Taivaaseen ole pääsyä kummassakaan tapauksessa -tai kuten jo sanoinkin..sen tietää vain Jumala.
Ei omasta tulevaisuudestkaan pitäisi murehtia etukäteen..syntiähän se on sekin, jos emme luota siihen että Taivaan Isä on meidän asiamme järjestänyt niin kuin niiden kuuluu mennä. Jos sinun on tarkoitettu saavan opiskella, et ehkä mene ollenkaan vielä naimisiin tai sitten lapsia ei tule montaa/ollenkaan tai vasta myöhemmin. Ja jos toisin on nähty paremmaks käy sitten toisin. Sinun tulisi tyytyä Jumalan tahtoon,jos haluat kerran Taivaan kotiin päästä. Vaikeata se on meille kaikille, mutta ehkä se olisi vielä vaikeampaa, jos ei olisi mitään mihin turvautua ja luottaa.
Toivottavasti saat näistä ajatuksistani edes jotain selkoa. En tunne itseäni yhtään sinua paremmaksi ja siksi hieman pelkään, että ohjaan ja neuvon sinua väärin.
Jaksa kuitenkin vielä kilvoitella yhdessä meidän muiden kanssa. Eihän sitä tiedä jos emme enää huomenna avaisikaan silmiämme ja mahdollisuudet olisivat ohi...
"Rakas Jeesus siunaa meitä,
anna meille enkeleitä,
siivilläsi meitä peitä,
älä meitä koskaan heitä."
Tiedän paljon sinun kaltaisiasi uskovaisia tai epäuskoisia, en tiedä kumpiin oikeasti pitäisi "luokitella". Et taida tietää itsekään oletko uskomassa vai et?! Olin itse muutama vuosi sitten samassa tilanteessa kuin sinä nyt. Vain rakas Taivaan Isä olisi tiennyt olisinko päässyt taivaaseen vai en, jos olisin silloin kuollut.
Joka hetki pelkäsin kuolemaa. Toisaalta en jaksanut välittää mihin joutuisin. Oikeastaan olen jaksanut tähän päivään saakka suurella jälleennäkemisen toivolla. On niin paljon rakkaita läheisiä, jotka ovat jo päässeet perille Taivaan kotiin, että halu olisi itsekin sinne päästä.
Vieläkin meinaa kuitenkin järki horjuttaa tätä matkantekoa. Mietin yhä välillä, että olenko oikein uskomassa. Luotan kuitenkin siihen, että kelpaan tällaisenä heikkona ja syntisenäkin Jumalalle. Ei ne synnit pääse kaatamaan, kun ei anna niiden kasautua liian suuriksi ja jos kaatuu voi olla että annetaan mahdollisuus nousta ylös. Sitä ei kuitenkaan välttämättä anneta, jote olisi hyvä kun jaksaisimme aina laittaa syntimme pois.
Emme kuitenkaan voi tuomita toinen toistamme, että "sinä et ole uskomassa ja sinä olet"jne. Emme me voi toistemme puolesta uskoa tai jättää uskomatta.
Oma veljeni huolestuttaa minua, sillä hän haluaisi olla uskomassa, mutta toisinaan elää kuitenkin maailman menojen mukaisesti. En usko että siinä rajalla keikkuminen olisi sen huonompaa tai parempaa kuin ns.virallisesti uskonsa kieltäneenä, mutta ehkä sitä ei kuitenkaan Taivaaseen ole pääsyä kummassakaan tapauksessa -tai kuten jo sanoinkin..sen tietää vain Jumala.
Ei omasta tulevaisuudestkaan pitäisi murehtia etukäteen..syntiähän se on sekin, jos emme luota siihen että Taivaan Isä on meidän asiamme järjestänyt niin kuin niiden kuuluu mennä. Jos sinun on tarkoitettu saavan opiskella, et ehkä mene ollenkaan vielä naimisiin tai sitten lapsia ei tule montaa/ollenkaan tai vasta myöhemmin. Ja jos toisin on nähty paremmaks käy sitten toisin. Sinun tulisi tyytyä Jumalan tahtoon,jos haluat kerran Taivaan kotiin päästä. Vaikeata se on meille kaikille, mutta ehkä se olisi vielä vaikeampaa, jos ei olisi mitään mihin turvautua ja luottaa.
Toivottavasti saat näistä ajatuksistani edes jotain selkoa. En tunne itseäni yhtään sinua paremmaksi ja siksi hieman pelkään, että ohjaan ja neuvon sinua väärin.
Jaksa kuitenkin vielä kilvoitella yhdessä meidän muiden kanssa. Eihän sitä tiedä jos emme enää huomenna avaisikaan silmiämme ja mahdollisuudet olisivat ohi...
"Rakas Jeesus siunaa meitä,
anna meille enkeleitä,
siivilläsi meitä peitä,
älä meitä koskaan heitä."
Olen kyllä sitä mieltä ettei haavoittunut voi itse kävellä sairaalaan vaan kyllä vaikeissa vammoissa tarvitaan joku joka noutaa haavoittuneen hoitoon,ja myöskin hoitaa.
Nasaretilaisen vertaus Laupiaasta Samarialaisesta puhuu selkeää kieltään siitä ettei haavoille lyöty itse voi mitään vaan auttajaa siinä tarvitaan.
Näin unta silloin kun sain parannuksen armon, että olin ajanut kolarin MP-lä vaikken sellaista ole koskaan omistanutkaan, ja heräsin sairaalassa hoitajatar oli likellä mutta kun ei voimia ollut enempää kuin sormea vähän liikauttaa.
Mutta kun sairaita valvotaan niin siellä valvoja myös huomaa pienetkin viitteet..
Ja hoitajatar tuli luokseni pikkuisen piikin kanssa ja pisti sillä sormeeni, ja ihana uni taas kietoi minut helmaansa..
Tämä kertoo kai siitä ettei sen saarnan tarvitse näyttävä olla, sen vaikutus siinä ratkaisee.
Ja myös että taivaassa valvotaan ja tiedetään mitä me itsekukin tarvitsemme.
*Muuten tuomioitakin on ollut tuohon malliin kuin sanoit ettemme voi niin tehdä*.inhimmillisyyttä kun me emme ole vielä se miksi toivomme.
Älä missään nimessä luovuta tässä vaiheessa! vanhempasi ovat varmaa uskomassa, auttaisiko keskustelu heidän kanssa??? Miten olisi jos hankkisit itsellesi ""uskovisia"" kavereita.siis sellasia jotka todella ajattelee niin kuin oikea usko on? entä se kiinnostava jätkä???onko hän uskomassa??ees sanallisesti? tiedän että asia on vaikea, mut älä luovuta ja älä MISSÄÄN TAPAUKSESSA kiellä uskoasi! mieti asiaa vaikka vanhempiesikin kannalta. mikä suru se olisi heille. olen itse kokenut tätä samaa kun veljeni ja yksi siskoni eli kaikki muut mua lukuun ottamatta on kieltänyt uskonsa. elämä ei oo enää kohillaan! Äiti on masentunut ja itkee usein. pojat eivät käy kotona ja heillä on riitaa vantempien kanssa.... elämä on kauheaa
Jossain ihmiselämän aikana (monesti nuoruudessa) tulee vaihe, jossa miettii haluanko olla uskomassa vai en. Olenko uskomassa vain muiden silmänlumeeksi vai omasta halustani? Onko uskoni sellainen että se vie perille taivaaseen?
Sinun elämäsi on hyvin maailmallista, joten tekosi eivät puhu sen puolesta, että omistaisit elävän uskon. Nuo teot eivät nouse siitä. Kaveripiiri on vaikea paikka monelle, senpä vuoksi onkin usein varoitettu ettei tehdä syntiä "yhteisestä sopimuksesta". Se on vaarallinen tie. Sinut kuten kaveripiirisikin on voittanut maailman rakkaus. Tätä varten on Raamatun sana "Älkää maailmaa rakastako"
Sinun tuntosi on kuitenkin herännyt, koska kysyt neuvoja. Sekin on suuri Jumalan armo, sillä kaikki eivät synnintuntoa enää saa. Sinun tarvitsisi siis käydä parannuksen askelille, muusta sinun ei tarvitse huolehtia. Mikäli parannus tulee sydämestä, Pyhä Henki neuvoo kyllä luopumaan sinua kaikesta syntielämästä. En usko että haluat enää niissä piireissä liikkua, ja haluat heille kertoa parannuksen teosta.
Synnintuntoon liittyy vahvasti pelko mitä tapahtuu jos nyt elämäni päättyisi. Omassa nuoruudessani tämä pelko tuli joka ilta, ja omatunto painoi. Vaikka ulkoisesti minäkin olin uskomassa eikä syntielämää varmaan näkynyt ulos juuri ollenkaan, vasta pyytämällä synnit anteeksi tunsin olevani uskomassa sisäisestikin. Silloin silmät näki uskomisen ihanuuden ajan rajan taakse. Me todellakin olemme vain ruoho, jonka yli puhaltaa tuuli eikä sitä enää ole. Ihmiselämä on niin lyhyt.
.. Itse ryyppäsin vuosikaudet ja elin maailmallista elämää. Tilanne oli sama kun sinulla että kokoajan ymmärsin tekeväni väärin. Elämä puun ja kuoren välissä oli todella ahdistavaa.
Rukoilin pitkään voimia mennä puhumaan uskovaiselle. Vanhemmille puhuminen on jostain syystä ollut aina vaikeaa. Minulla oli etsikkoaika jo parivuotta sitten.En saanut voimia puhua ja maailma vei taas mukanaan kunnes tuntoni alkoi jälleen kolkuttamaan. Parikuukautta sitten kotona käydessäni aloin puhua vanhemmilleni.
Isä ja äiti saarnasi parannusta tuhlaajapojalleen.
On mahtavaa elää puhtaalla omallatunnolla. Usko on elämäni tärkein asia ja haluan taistella pahuutta vastaan jotta säilyn uskomassa.
Zemppiä vaan. Puhu vanhemmillesi tai tutuillesi. Ajatus voi tuntua pelottavalta mutta kyllä Jumala antaa sinulle sanat sellaisessa paikassa ja katuvalle saarnataan aina parannusta.
Mun kaverit on niin tärkeitä mulle, et mä en voi niistä luopua tost vaan,kuten joku sano et pitäs ettii sellast seuraa..mä viihyn niitten kaa sika hyvin eikä tosiaankaa kiinnosta vaihtaa kaveripiiriä!!mut on mulla myöskin sellaisia kunnollisia kavereita ja tykkään niiitenki kaa olla..Mut en voi puhuu niille et elän "kahta maailmaa"..ku ne on ite oikeasti uskomassa ja toisaalta haluan jatkaa tälläst elämää..Mut ollaan me mun niitten hyvien kavereiden kaa juteltu meiän tavoista ja vähän parannettukki tapoja..ainaki ollaan huomattu et ollaan väärällä tiellä.Mut kyllä kai tää täst..pitäs vaan oppia luottamaan Jumalaan,että se ohjaa oikeaan ja siihen mikä mulle on parasta..Mun sisaruksist on paljon epäuskoisia mut enemmän silti uskovaisia et saan sisaruksiltaki tukea..ja niil kaikil on menny yhtä huonosti ku mulla ja on silti säilyny uskomas..ja ne jotka on kieltäny niin oon kyl huomannu et meil uskovaisil sisaruksil menee paljon paremmin ku epäuskosil ja ne on sanonukki mulle,et yritä säilyä uskomas et se on parempi tie..et jos se oikee usko alkas sielt vähitellen löytyä..mut vanhemmille en haluu kertoo..kiitti neuvoista!!
Jos haluat nähdä armahtavan Jumalan etsi ensin oikea Jumalan seurakunta, siellä saat nähdä lohdutuksen ilon ja vapauden Herrassa. Saat kokea kuinka Herra on lempeä ja suloinen katuvaisia kohtaan.
Anna mennä vaan, elä nuoruutesi innolla. Tasaisempi aika koittaa sinulle vielä joskus.
Jumala ei erittele lapsiaan siten, kuka tekee mitäkin ja miten käyttäytyy. Elämän ja käytöksen rajoitukset ovat ihmisen keksintöä, ei Jumalan. Raamatussa sanotaan, että Jeesuskin joi viiniä.
Sinä Pääset Taivaaseen. Sinun syntisi on Jeesus Kristus antanut sinulle ristillä anteeksi. Elä Kymmenen käskyn mukaan, älä liioittele, äläkä teeskentele.
Älä usko kaikkea, mitä sinulle opetetaan. Usein vanhat sanovat asioita, jotka eivät perustu raamattuun, vaan ovat heidän itsensä keksimiä. Missään ei kielletä meikkaamista tai hiusten värjäystä. Ihminen ei voi sanella toisen elämän laatua ja hänen käytöstään.
Ole oma itsesi, Älä anna johdatella itseäsi tiettyyn tyyliin. Usko kuten haluat!!!Älä jätä nuoruuttasi elämättä.
Käytä järkeäsi äläkä anna alistaa itseäsi.
Sinä olet jumalan lapsi ja hän rakastaa sinua tekisit sitten mitä vain.