nauranut moiselle typerälle sheriffille. Ja jäljelle jätettiin pitkä lista lällyjä viestejä. Onko seksi yhä tabu-sana joillekin sisäsiittoisille suomalaisille?? Häpeä, tekopyhä sheriffi - juuri sinunkaltaisillesi Juice lauluissaan nauroi! Kirjoitin jotenkin tähän tapaan:
Juice oli yksi ensimmäisiä suomalaisia lauluntekijöitä, joka kirjoitti seksistä ja muusta raadollisesta ja raadollisen kauniista, suoraan ja kiertelemättä, ja kieliakrobatioin koristellen.
Ei se vuosien määrä elämässä ratkaise, vaan vuosiin mahdutettu elämä. Juice halusi elää täysillä, kokeilla uutta, ymmärtää maailmaa. Hän nauroi itselleen ja omille heikkouksilleen, ja niille samoille heikkouksille toisissa. Mutta hän ei ollut koskaan ilkeä. Hänellä oli aina hymy suupielessä - hänen laulunsa eivät loukanneet, ne ravistelivat, herättivät, huvittivat, panivat oivaltamaan.
Juicen laulut olivat minulle tärkeitä. Hän oli maailman luokkaa sanoituksineen ja sävellyksineen. Jos hän olisi ollut englanninkielinen, hänestä olisi varmaan tullut hyvin tunnettu ympäri maailmaa. Olisin halunnut tavata Juicen. Jos olisin tiennyt hänen olevan sairaana, olisin ainakin kirjoittanut hänelle ja kertonut, miten paljon hänen laulunsa merkitsivät minulle, oman naiseuteni löytämisessä.
Juice oli yksi ensimmäisiä suomalaisia lauluntekijöitä, joka kirjoitti seksistä ja muusta raadollisesta ja raadollisen kauniista, suoraan ja kiertelemättä, ja kieliakrobatioin koristellen.
Ei se vuosien määrä elämässä ratkaise, vaan vuosiin mahdutettu elämä. Juice halusi elää täysillä, kokeilla uutta, ymmärtää maailmaa. Hän nauroi itselleen ja omille heikkouksilleen, ja niille samoille heikkouksille toisissa. Mutta hän ei ollut koskaan ilkeä. Hänellä oli aina hymy suupielessä - hänen laulunsa eivät loukanneet, ne ravistelivat, herättivät, huvittivat, panivat oivaltamaan.
Juicen laulut olivat minulle tärkeitä. Hän oli maailman luokkaa sanoituksineen ja sävellyksineen. Jos hän olisi ollut englanninkielinen, hänestä olisi varmaan tullut hyvin tunnettu ympäri maailmaa. Olisin halunnut tavata Juicen. Jos olisin tiennyt hänen olevan sairaana, olisin ainakin kirjoittanut hänelle ja kertonut, miten paljon hänen laulunsa merkitsivät minulle, oman naiseuteni löytämisessä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
hänen olevan sairaana???????????????????????
ei jopa Juicenkaan kaltaisen suomalaissuuruuden elämä, eikä edes hänen kuolemansa uutisissa näy. En lue suomalaisia lehtiä, en katso suomalaista televisiota. Viimeksi, kun satuin Juicea koskevaan juttuun netissä, hän voi hyvin.
Kylläpä kauniisti kirjoitit Juicesta,kiitos siitä.Itsekkin olen saanut Juicen lauluista paljon ja totean että Juice oli meidän suomalaisten John Lennon.Uskon että Juice olisi pitänyt tuosta vertauksesta.Hyvää matkaa Juice,olet saanut osaltasi minutkin ajattelemaan.
se, että hän osasi nauraa kaikelle. Toisin kuin monet muut suomalaiset, laulajatkin, joiden asenne on synkempi. Juicella oli aina joku hauska sanankäänne valmiina. Ehkä hänen elämänasenteensa oli perussavolainen?
Juice jakoi maamme kahtia (ja meidät suomalaiset täällä muuallakin). Jotkut rakastivat hänen työtään ja hänen elämäniloaan. Jotkut takertuivat hänen nuoruusvuosinaan kirjoittamiinsa muutamaan aika tökeröön viisuun, ja leimasivat hänet roskalaulajaksi. Kai kaikilla suurmiehillä on monta puolta. Juice ei todellakaan ollut simppeli.
Minä ihailin myös hänen rohkeuttaan kutsua tekopyhyyttä tekopyhyydeksi. Toisen aitoa uskoa hän tuskin koskaan olisi rienannut - sitä tekopyhyyttä vain. Minusta hän oli paljon hengellisempi kuin joku toisia ruoskiva fundamentalisti.
Maailmassa ei ole ollut montaa muusikkoa joka on saanut kuulijansa nauramaan sekä pudottamaan jonkun kyyneleenkin.Juice sai nauramaan ja itkemään.Vähän niinkuin elokuvapuolella Chaplin.Taito naurattaa ja itkettää on todella harvinaista.
ihmisiä joukossamme; kuvataiteilijat, runoilijat, laulajat, kirjailijat. Luojan kiitos, että meillä sellaisia ihmisiä on. He näyttävät meille maailmaa sellaisena kuin se heidän silmiinsä vaikuttaa, ja me muut emme tulleet koskaan ajatelleeksi, ennenkuin he avasivat silmämme.
Niin, kuulin Juicen kuolemasta paikallisesta suomalaisesta radio-ohjelmasta. Meillä on sellainenkin ihana asia täällä kaukana, ja todella mahtava toimittaja.
Minä yritin kirjoittaa pari rakkauslaulua muutama vuosi sitten. Siihen inspiroi minua Juice. Monen vuoden takaa kuulin häntä radiosta. Minä en kuitenkaan koskaan tule kuuluisaksi lauluntekijänä, koska luova kyky puuttuu minulta siihen puuhaan täysin. Mielessäni käväisi lähettää tekeleet Juicelle muokattavaksi. Mutta se jäi. Ja ehkä niin on hyvä. Ehkä hän sai kasoittain tökeröitä lauluntekeleitä aloittelijoilta.
Ehkä Juice itsekkin koki hengenheimolaisuutta John Lennonia kohtaan, ainakin muistan hänen joskus sanoneen keikalla, että heillä on samat nimikirjaimet (kin).
jo sai hymyn suuhun. Hänellä oli (on) niin ilmeikäs ääni. Siinä oli ilkikurisuutta, lämpöä, surua. Kaunis ääni.
niille, joita ihailee, ja jotka ovat yhä elossa, mitä heistä ajattelee. Kukaan meistä ei elä loputtomiin. Elämä on aika lyhyt juttu. Kritiikkiä tulee jaelluksi löysäkätisemmin kuin ylistystä ja kiitosta. Minä ainakin.
Minusta olisi hienoa, jos Juicen ihailijoille ja häntä kaipaaville järjestettäisiin muistotilaisuus, jossa he voisivat esittää surunsa ja kertoa siitä, mitä Juice heille merkitsi.
Ymmärrän, että perhe haluaa pitää hautajaiset vain läheisten kesken, mutta Juice kuului tavallaan myös kansalle. Kaikki suuret ihmiset kuuluvat tavallaan kaikille.
aistillisuutta. Ja mikä vika siinä on? Kuinka monelle Suomessa seksi vieläkin on synti? Ilman sitä emme olisi täällä.