Ihmisen pienuus

Grownup kirjoitti eräässä toisessa ketjussa, joka tuli täyteen, seuraavasti:
"Ei ihmisen pidä havaita vain pienuuttansa ja rajallisuuttansa - vaan se, että ei hän mitään ole.
Ihminen ei tee ratkaisua, vaan Jumala odottaa, että ihminen luopuu kaikista teoistaan, yrityksistään, ratkaisuistaan, minuudestaan, elämästään, aivan kaikesta".
Vasta sitten kun ihminen havaitsee olevansa EI MITÄÄN, voi syntyä Jumalan antama Elävä Usko. Pienimmässäkin omassa tahdossa on itu lihaa, ja liha ei koskaan usko. Toistan, LIHA EI KOSKAAN USKO.
---
Ihminen itse luonnollisessa tilassaan haluaa olla aina jotain enemmän, jotain suurta ja mahtavaa.
Tämä ihmisen perusluonne tulee hyvin esiin Jeesuksen opetuslapsissakin.

Raamattu kertoo:
"Sillä hetkellä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?"
Johon Jeesus vastaa:
Totisesti minä sanon teille; ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, ette pääse taivasten valtakuntaan.
Sentähden, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, se on suurin taivasten valtakunnassa"(Matt.18:1-4) .

Grownup:n kirjoitukseen sopii hyvin laulu (ulkomuistista):
"Ah jospa mitään en oisi, tyhjä särjetty astia vaan, tuotu Mestarin jalkain juureen,..."
(Tietääkö joku sanat tähän lauluun?)

Tai virsi 370:
1) Ah, tiesi usko haltuun Herran ja turvaa Isään rakkaaseen.
Hän auttaa nyt ja kruunaa kerran myös sinut taivaan autuuteen.
Ken tiensä uskoo Herralle, ei rakenna se hiekalle.

2)On mahdollista Jumalalle korottaa köyhä, alhainen ja painaa suuri matalalle
ja rikas tielle köyhyyden.
Jumala ihmeet aikaan saa,
hän ylentää ja alentaa.