Päivämies 18/2001
Lähetysseurat päiväntasaajan auringon alla
Kristuksen Iunastustyön pelastava evankeliumi paistoi kirkkaampana kuin päiväntasaajan aurinko LLC:n Ecuadorin lähetysseuroissa helmikuussa. T.S Seattlesta oli ensimmäistä kertaa Etelä-Amerikassa ja jakaa matkakuulumisiaan ja kokemuksiaan matkaltaan. Jumala siunasi sanansa saarnan .
Trooppisen illan kostea kuumuus tervehti meitä astuessamme lentokoneesta Guayaqilissa. Yhtä lämpimästi meitä tervehtivät ecuadorilaiset Alfredo Hernandez ja Ivan Viteri sekä Jon Bloomquist, joka oli aikaisemmin lentänyt Minnesotasta. Matkakumppaneina olivat Scott ja Sherry Haeger tyttärineen. Lähetysmatkamme jatkui Etelä-Amerikan rannikkoalangolta ja sademetsistä vihertävälIe Andien Sierralle, jota ympäröi pienet maanviljelyspaikat. Sen jälkeen menimme Riobambaan, joka on majesteetillisen Chimborazo-vuoren varjossa ja kahden mailin korkeudella olevaan pääkaupunkiin Quitoon.
Guayaqilissa seurat pidettiin kodeissa. Seuravieraat, joista osa oli uskovaisia ja osa ensimmäistä kertaa seuroissa, kuuntelivat tarkkaavaisesti Jumalan sanaa. Seurojen jälkeen oli tilaisuus esittää kysymyksiä ja vaihtaa ajatuksia. Kysymykset keskittyivät uskomisen perusasioihin. Kuinka vahvistutaan uskossa? Kuinka vanhemmat hoitavat ja kasvattavat lapsiaan, että nämä säilyisivät uskomassa?
Seurat vuoristossa
Matka Guayaqilista Riobambaan kulki sademetsien, syvien rotkojen kautta viheriöivälle ylängölle. Ecuadorin intiaanit olivat yleinen näky matkan varrella. Noustessamme Andeille näimme aaseja, jotka vetivät kärryjä sekä paimenia ja maanviljelijöitä pelloillaan. Ohitimme vilkkaita pikkukaupunkeja ja hiljaisia kyliä tyhjine taloineen. Päämäärässämme uskovaisen perheen omistamassa 'haciendassa' Riobamban lähellä, monet käsittivät ja vastaanottivat Jumalan armon sanoman.
Jatkoimme aamulla matkaa muistellen uusia uskon ystäviä ja myös uusia ainutkertaisia kokemuksia. Lähtiessä hyvästelimme vieraanvaraiset 'haciendan' veljet ja sisaret, ja jatkoimme matkaa linja-autolla Quitoon. Vilkas pääkaupunki sijaitsee lähellä päiväntasaajaa. Kahtena iltana pidetyt kotiseurat olivat täynnä kuulijoita. Quitossa on nyt kasvava seurakunta. Seuravieraat olivat paikallisia asukkaita paitsi eräs mies, joka oli matkustanut satoja kilometrejä sanan kuuloon. Jumala avasi sanaansa ja monet saivat parannuksen armon. Quiton uskovaiset ilmaisivat halunsa aloittaa järjestelmällisen seuratoiminnan ja mahdollisuudesta saada oma kokoontumispaikka.
Aika kului nopeasti ja Jumalan siunaama lähetysmatka oli loppumassa. Lämpimästi hyvästellen ja toisiamme siunaten toivoimme vielä tapaavamme. Jätimme toisemme "Paz de Dios" sulkien toisemme esirukouksiin.
Ecuadorin kansalla on herätyksen ja armon aika. Heitä on siunattu etsikonajalla. Jumalan sana ja armo on nyt heidän keskellä. Luther kirjoittaa, että etsikonaika on kuin sadepilvi, joka menee ohi mutta ei palaa. Rukoilemme, että taivaallinen Isämme jatkaisi sydänten maita vastaan- ottamaan sanansa siemenen kylvöä ja että se itäisi ja kantaisi runsasta hedelmää. Toivomme, että hän kutsuisi ja lähettäisi työntekijöitä peltosaroille.
---------------------------------
Päivämies 42/2001
Mietteitä Ecuadorissa
Päivä on polttavan kuuma. Istun turistibussissa Ecuadorissa ja on todella nihkeä olo. Pää alkaa nyökähtelemään, raukeus iskee. Silloin silmiini osuu kuva kadulta. Pieni poika pitää isänsä kädestä kiinni ja ohjaa tätä liikenteen tungoksessa. Isällä on toisessa kädessään pieni kippo. Siihen he yhdessä keräävät almuja perheen elatukseksi. Kotona voi olla suurikin perhe ja muuta toimeentuloa sokealla isällä ei ole.
Koko matka Peruun ja Ecuadoriin oli suurta opetusta siitä, kuinka ruhtinaallisissa ja turvatuissa oloissa me saamme elää. Siellä elämä on taistelua jokapäiväisestä leivästä. Kaukaisia haaveita suurimmalle osalle kansasta ovat koulutus, kunnon työpaikka, yhteiskunnan taloudellinen ja sosiaalinen turvaverkko; hyvä ja viihtyisä koti, terve elämä.
Toisaalta silmät aukenevat huomaamaan, kuinka kovissa oloissa elävä kansa on löytänyt perheen arvon ja sen läheisyyden tärkeyden. Tuntui siltä, että näiltä ihmisiltä ei raha ollut sokaissut elämän tärkeimpiä, yksinkertaisuudessaan kauniita asioita, kuten huomion ja kunnioituksen osoittamista kanssakulkijoille.
Kaikesta suurimpana ja puhuttelevimpana Jumalan rakkaus näkyi siinä, että Ecuadoriin on syntynyt pieni uskovaisten joukko. Heidän kohtaamisensa oli matkamme kohokohta.
Vietimme yhteistä aikaa heidän kodeissaan. Sydän herkistyi aivan kyyneliin asti, kun tunsi sen suuren rakkauden, jolla he ottivat meidät vastaan ja palvelivat auliisti. Meitä oli odotettu.
Eivät meret, eivät vuoret pysty erottamaan sitä rakkautta, joka Jumalan lapsilla kulkee sydämestä sydämeen. Se on suuri ihme, jonka Pyhä Henki vaikuttaa. He kaikki, kasvoista niin vieraat, tuntuivat sydämistään niin tutuilta ja rakkailta.
Yhdessä me lauloimme Siionin lauluja. keskustelimme päivämiehestä otetun kirjoituksen pohjalta ja luimme myös Raamattua espanjaksi, englanniksi ja suomeksi.
Siellä heillä on suuri hätä, kuinka he varjeltuisivat. uskomassa. Heidän kulttuurinsa on niin rajusti uskovaisten totutuista tavoista poikkeavaa. Heidän kansankirkkonsa on erilainen. Nuoret uskovaiset taistelevat omien kiusausten, muun muassa musiikin kanssa ja tuntevat myös yksinäisyyttä.
Useimmat uskovaiset ovat keski-ikäisiä perheellisiä. Heillä on kaikilla pyhä arkuus siitä, mikä on oikein ja mikä on väärin, mitä he voivat pitää omasta kulttuuristaan sopivana ja mitä eivät. Heillä oli kysyvä Jumalan lapsen mieli, että he kuulisivat Jumalan sanan mukaisia neuvoja.
Heidän täytyy luoda kaikki alusta, ei ole ketään "vanhempaa" saattomiestä tukemassa, eikä heillä vielä ole omaa puhujaa. Mutta heille on sydämen halu kilvoitella uskomassa.
Taivaan Isän puoleen nousevat monet rukoukset ja pyynnöt, että hän antaisi sanansa valon johdattajaksi ja evankeliumin armon puhdistavan voiman kaikille uskovaisille.
Lähetysseurat päiväntasaajan auringon alla
Kristuksen Iunastustyön pelastava evankeliumi paistoi kirkkaampana kuin päiväntasaajan aurinko LLC:n Ecuadorin lähetysseuroissa helmikuussa. T.S Seattlesta oli ensimmäistä kertaa Etelä-Amerikassa ja jakaa matkakuulumisiaan ja kokemuksiaan matkaltaan. Jumala siunasi sanansa saarnan .
Trooppisen illan kostea kuumuus tervehti meitä astuessamme lentokoneesta Guayaqilissa. Yhtä lämpimästi meitä tervehtivät ecuadorilaiset Alfredo Hernandez ja Ivan Viteri sekä Jon Bloomquist, joka oli aikaisemmin lentänyt Minnesotasta. Matkakumppaneina olivat Scott ja Sherry Haeger tyttärineen. Lähetysmatkamme jatkui Etelä-Amerikan rannikkoalangolta ja sademetsistä vihertävälIe Andien Sierralle, jota ympäröi pienet maanviljelyspaikat. Sen jälkeen menimme Riobambaan, joka on majesteetillisen Chimborazo-vuoren varjossa ja kahden mailin korkeudella olevaan pääkaupunkiin Quitoon.
Guayaqilissa seurat pidettiin kodeissa. Seuravieraat, joista osa oli uskovaisia ja osa ensimmäistä kertaa seuroissa, kuuntelivat tarkkaavaisesti Jumalan sanaa. Seurojen jälkeen oli tilaisuus esittää kysymyksiä ja vaihtaa ajatuksia. Kysymykset keskittyivät uskomisen perusasioihin. Kuinka vahvistutaan uskossa? Kuinka vanhemmat hoitavat ja kasvattavat lapsiaan, että nämä säilyisivät uskomassa?
Seurat vuoristossa
Matka Guayaqilista Riobambaan kulki sademetsien, syvien rotkojen kautta viheriöivälle ylängölle. Ecuadorin intiaanit olivat yleinen näky matkan varrella. Noustessamme Andeille näimme aaseja, jotka vetivät kärryjä sekä paimenia ja maanviljelijöitä pelloillaan. Ohitimme vilkkaita pikkukaupunkeja ja hiljaisia kyliä tyhjine taloineen. Päämäärässämme uskovaisen perheen omistamassa 'haciendassa' Riobamban lähellä, monet käsittivät ja vastaanottivat Jumalan armon sanoman.
Jatkoimme aamulla matkaa muistellen uusia uskon ystäviä ja myös uusia ainutkertaisia kokemuksia. Lähtiessä hyvästelimme vieraanvaraiset 'haciendan' veljet ja sisaret, ja jatkoimme matkaa linja-autolla Quitoon. Vilkas pääkaupunki sijaitsee lähellä päiväntasaajaa. Kahtena iltana pidetyt kotiseurat olivat täynnä kuulijoita. Quitossa on nyt kasvava seurakunta. Seuravieraat olivat paikallisia asukkaita paitsi eräs mies, joka oli matkustanut satoja kilometrejä sanan kuuloon. Jumala avasi sanaansa ja monet saivat parannuksen armon. Quiton uskovaiset ilmaisivat halunsa aloittaa järjestelmällisen seuratoiminnan ja mahdollisuudesta saada oma kokoontumispaikka.
Aika kului nopeasti ja Jumalan siunaama lähetysmatka oli loppumassa. Lämpimästi hyvästellen ja toisiamme siunaten toivoimme vielä tapaavamme. Jätimme toisemme "Paz de Dios" sulkien toisemme esirukouksiin.
Ecuadorin kansalla on herätyksen ja armon aika. Heitä on siunattu etsikonajalla. Jumalan sana ja armo on nyt heidän keskellä. Luther kirjoittaa, että etsikonaika on kuin sadepilvi, joka menee ohi mutta ei palaa. Rukoilemme, että taivaallinen Isämme jatkaisi sydänten maita vastaan- ottamaan sanansa siemenen kylvöä ja että se itäisi ja kantaisi runsasta hedelmää. Toivomme, että hän kutsuisi ja lähettäisi työntekijöitä peltosaroille.
---------------------------------
Päivämies 42/2001
Mietteitä Ecuadorissa
Päivä on polttavan kuuma. Istun turistibussissa Ecuadorissa ja on todella nihkeä olo. Pää alkaa nyökähtelemään, raukeus iskee. Silloin silmiini osuu kuva kadulta. Pieni poika pitää isänsä kädestä kiinni ja ohjaa tätä liikenteen tungoksessa. Isällä on toisessa kädessään pieni kippo. Siihen he yhdessä keräävät almuja perheen elatukseksi. Kotona voi olla suurikin perhe ja muuta toimeentuloa sokealla isällä ei ole.
Koko matka Peruun ja Ecuadoriin oli suurta opetusta siitä, kuinka ruhtinaallisissa ja turvatuissa oloissa me saamme elää. Siellä elämä on taistelua jokapäiväisestä leivästä. Kaukaisia haaveita suurimmalle osalle kansasta ovat koulutus, kunnon työpaikka, yhteiskunnan taloudellinen ja sosiaalinen turvaverkko; hyvä ja viihtyisä koti, terve elämä.
Toisaalta silmät aukenevat huomaamaan, kuinka kovissa oloissa elävä kansa on löytänyt perheen arvon ja sen läheisyyden tärkeyden. Tuntui siltä, että näiltä ihmisiltä ei raha ollut sokaissut elämän tärkeimpiä, yksinkertaisuudessaan kauniita asioita, kuten huomion ja kunnioituksen osoittamista kanssakulkijoille.
Kaikesta suurimpana ja puhuttelevimpana Jumalan rakkaus näkyi siinä, että Ecuadoriin on syntynyt pieni uskovaisten joukko. Heidän kohtaamisensa oli matkamme kohokohta.
Vietimme yhteistä aikaa heidän kodeissaan. Sydän herkistyi aivan kyyneliin asti, kun tunsi sen suuren rakkauden, jolla he ottivat meidät vastaan ja palvelivat auliisti. Meitä oli odotettu.
Eivät meret, eivät vuoret pysty erottamaan sitä rakkautta, joka Jumalan lapsilla kulkee sydämestä sydämeen. Se on suuri ihme, jonka Pyhä Henki vaikuttaa. He kaikki, kasvoista niin vieraat, tuntuivat sydämistään niin tutuilta ja rakkailta.
Yhdessä me lauloimme Siionin lauluja. keskustelimme päivämiehestä otetun kirjoituksen pohjalta ja luimme myös Raamattua espanjaksi, englanniksi ja suomeksi.
Siellä heillä on suuri hätä, kuinka he varjeltuisivat. uskomassa. Heidän kulttuurinsa on niin rajusti uskovaisten totutuista tavoista poikkeavaa. Heidän kansankirkkonsa on erilainen. Nuoret uskovaiset taistelevat omien kiusausten, muun muassa musiikin kanssa ja tuntevat myös yksinäisyyttä.
Useimmat uskovaiset ovat keski-ikäisiä perheellisiä. Heillä on kaikilla pyhä arkuus siitä, mikä on oikein ja mikä on väärin, mitä he voivat pitää omasta kulttuuristaan sopivana ja mitä eivät. Heillä oli kysyvä Jumalan lapsen mieli, että he kuulisivat Jumalan sanan mukaisia neuvoja.
Heidän täytyy luoda kaikki alusta, ei ole ketään "vanhempaa" saattomiestä tukemassa, eikä heillä vielä ole omaa puhujaa. Mutta heille on sydämen halu kilvoitella uskomassa.
Taivaan Isän puoleen nousevat monet rukoukset ja pyynnöt, että hän antaisi sanansa valon johdattajaksi ja evankeliumin armon puhdistavan voiman kaikille uskovaisille.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Heillä ei nähtävästi ole Uskon/hengen silmää?????