Aiheesta tuli mieleen, onko kukaan lukenut, Reko Lundan kirjaa "Viikkoja, Kuukausia" ? Itse en ole vielä ehtinyt, mutta luen kun käsiini saan.
Olikohan hän yhtä peloton kuoleman edessä, kuin me kaikki nettisankarit näppäimistöjemme äärellä.
Olikohan hän yhtä peloton kuoleman edessä, kuin me kaikki nettisankarit näppäimistöjemme äärellä.
Vastaukset 27
Vanhimmat
En ole kirjaa lukenut, mutta luulen, että Lundan osasi suhtautua kuolemaan kypsemmin kuin moni varttuneempikin ihminen.
Ainakin Lundanin kalataisella taiteilijalla on enemmän henkisiä kykyjä käsitellä lähestyvää kuolemaa kuin monilla näiden palstojen kuluttajilla.
No voi tokkiinsa.
Ei se roolin vetäminen kuolemaa poista, toki sinä voit näytellä itsellesi, että kuolema ei ole lopullinen piste omalle elämällesi, ja sitten omaksua kuolemanjälkeisen elämän osaksi todellisuuttasi.
Mutta kuolema on ja pysyy sellaisena, josta kukaan ei koskaan ole todistettavasti palannut, koska se on loppu.
Et sinä enää mitään itsellesi näyttele. Kyllä se on niin, että kun elämä alkaa loppua, ja vessaankaan et itse pääse (sonnat tulee vaippoihin), niin filosofiat ja tämän palstan teinihuumorit on vähissä.
Minä olen ollut kyseisissä tilanteissa. Tämä ateistipalsta on kyllä yksi infantiileimmista ja elämälle vieraimmista palstoista, joita olen kärsimyksekseni lukenut.
Mutta osastolla tavataan...
Et sä voi tietää, kuka on ollut lähellä kuolemaa ja kuka ei.
Jos luulet että kaikki kääntyy uskoon kuoleman lähestyessä olet väärässä.
Kaikilla ei aivotoiminta heikkene siinä vaiheessa.
Itsellä on kokemusta teho-osastolla, missä olivat asiat niin, että toivoi että loppuis nyt tämä tuska, kuoleman ajatus oli ainoastaan lohdullinen asia.
Jos vuorokaudessa on 24 tuntia, niin olin yhden sekunnin päässä olemattomuudesta.
Mutta yksilöllistähän se on.
Pelko että kaikki loppuu uskosta huolimatta on varmaan surkea tila, uskottomilla se on helpompaa.
Kuoleman hetkellä saattaa usein olla niin, että uskossa olevan pelkotiloja pahentaa mahdollisuus, että jotkin esim. raamatun vastaiset syntiset ajatukset vievät helvettiin, vaikkei niiden mukaan ole elänytkään.
Aitona ateistina kuolema on kuitenkin helpompaa, jos se on totta, eikä mikään näytelty rooli jota ihminen elää.
Uskovaisuuskin on nähdäkseni useimmiten vain sellainen elämän mittainen näytelmä, jota vedetään loppuun saakka, vaikka mitään todellista tietoa uskomuksen olemassa olosta ei ole.
En näe yhteyttä avausviestini ja vastauksesi kanssa.
Äkillinen kova kipu on ihan eri asia, kuin mihin Lundan joutui.
Melkein viikko siinä kamppaillessa meni, ja kuumeilu vapina sekä tuska olivat helvettiä.
Äkillinen kipu oli kaukana siitä.
Älä poika lässytä jos et tiedä, mitä toinen on kokenut.
Esim. syöpä kuolemaan johtavana tautina toki kestää kauemmin, ja itse elämä päättyy yksilön loppumiseen kuolemassa, ja jota ihmispoloiset yrittävät muuksi muuttaa kuvittelemalla joukkopsykoosissa jumalat ja kuoleman jälkeisen elämän todeksi.
Sinulle näyttää olevan todella vaikeaa käsittää, mistä aiheesta keskustelun aloitin.
Uskonnollinen propagandisti on eksynyt väärään chattiin.
Suljetut sisäänpäin lämpiävät Hullujen huoneet on evlut keskustelu ym uskonnollisissa chateis.
on peloton absoluutisen olemattomuuden edessä?
En minä ainakaan.
En sanoisi, että varsinaisesti pelkään kuolemaa, mutta kyllähän se ahdistusta tuottaa. Jos puhtaasti järjellä ajattelee, niin eihän kuolleena olemisessa mitään pelottavaa ole, sillä kun tajuntaa ei ole, ei ole enää minkäänlaista tuskaakaan.
Jos kuolemassa jokin pelottaa, niin se on itse kuoleminen
>> Jos kuolemassa jokin pelottaa, niin se on itse kuoleminen >>
Ei oikeastaan edes se, mutta kivut ja avuttomuus loppua odotellessa.
Laillistettu eutanasia helpottaisi oloa huomattavasti. Olisipahan ainakin mahdollisuus tehdä omat päätöksensä, ja jälki olisi siistimpää omaisia ajatellen kuin kantopommi saunan takana.
Sitä en sitten tiedä, pystyisikö lopullista päätöstä tekemään vai ei, mutta jo mahdollisuuskin tuntuisi näillä näkymin tavoittelemisen arvoiselta.
Kun tässä iskuskelee hyvissä ruumiinvoimissa, on helppo ajatella, että en pelkää kuolemaa. Toinen on varmasti tilanne, kun sinulle sanotaan, että kuolet 6 kk kuluessa. Alkaa antautumis- ja luopumisprosessi, joka ei varmasti ole helppo. Monet asiat näkee varmasti uudessa valossa. Monet tärkeänä pidetyt asiat eivät tunnu enää tärkeiltä.
"Alkaa antautumis- ja luopumisprosessi, joka ei varmasti ole helppo. Monet asiat näkee varmasti uudessa valossa. Monet tärkeänä pidetyt asiat eivät tunnu enää tärkeiltä."
Kyllä, kyllä. Olen siltikin sitä mieltä, että ahdistus on osuvampi sana kuin pelko, ellei sitten pidä mahdollisena helvettiin joutumista. Siinä tapauksessa taatusti pelottaisi.
>> ..on helppo ajatella, että en pelkää kuolemaa. Toinen on varmasti tilanne, kun sinulle sanotaan, että kuolet 6 kk kuluessa. >>
Aika näyttää. Mielipiteeni asiasta on kuitenkin senverran tarkkaan harkittu että enpä oikein usko sinun pystyvän _varmasti_ sanomaan se muuttuvan sitten kun asia vielä nykyistäkin ajankohtaisemmaksi muuttuu.
Vielä vähemmän luultavana pidän sitä että 'täysissä ruumiin ja sielun voimissa' ollessani yrittäisin itseäni pettää uskottelemalla kuolemaa vain tilapäiseksi välivaiheeksi matkalla taivaan ihanuuteen.
>> Monet asiat näkee varmasti uudessa valossa. Monet tärkeänä pidetyt asiat eivät tunnu enää tärkeiltä. >>
Niin varmaan. Siksipä mietiskelenkin jo nyt mahdollisuuksia eutanasian laillistamiseen, tai pahimmassa tapauksessa omatoimisuuteen, hoitopaketiksi ajautumisen vaihtoehtona.
On se kumma, että asiasta ei voi keskustella ilman oletettuja taka-ajatuksia. Ei tähän mitään paratiiseja tarvitse sotkea, enkä niitä ole tyrkyttänytkään. Enhän usko itsekään erilliseen taivaaseen ja helvettiin.
Kun elämältä putoaa pohja pois, se kyllä pelottaa.
>> On se kumma, että asiasta ei voi keskustella ilman oletettuja taka-ajatuksia. >>
..jos tulin sanoneeksi jotain mielestäsi aloittamaasi ketjuun sopimatonta.
Sovitaanko että se osa mietteistäni oli tarkoitettu vain niille jotka kokevat taivaan ja/tai helvetin relevanteiksi aiheiksi kuolemanpelosta keskusteltaessa. Reko Lundasta tai hänen kirjastaan en pysty mitään sanomaan, en ole ihmisestä ikinä kuullutkaan.
Luin viestisi kai liian hätäisesti.
peloponnesokselle olen huomatellut asiasta siitä syystä, että hän itse vaatii ihmisiä pysymään aina asiassa. Ei näköjään itse pysty siihen.
Väitän, että joka sanoo, että ei pelkää kuolemaa koska uskoo pääsevänsä taivaaseen, valehtelee.
Ludan oli kirjailija, joka kuoli aivokasvaimeen muutama viikko sitten, 37 vuotiaana. Hän kirjoitti kirjan vaimonsa kanssa, jossa kertoo kuoleman 'odotuksesta'. En tiedä, oliko hän ateisti vai mikä.
>> Väitän, että joka sanoo, että ei pelkää kuolemaa koska uskoo pääsevänsä taivaaseen, valehtelee. >>
Minä taas väitän, että olen tuntenut kaksi ihmistä (syöpäpotilaita molemmat) jotka sanoivat, hyvin lähellä kuolemaansa, odottavansa loppua mitä pikemmin sen parempi. Elämällä ei ollut heille enää mitään annettavaa.
Toinen heistä oli ateisti, käsittääkseni loppuun saakka.
Toinen taisi olla tapakristitty mutta ei hänkään mitään odotuksistaan kuolemanjälkeisen suhteen puhunut. En kyllä kysellytkään, vaikka hyvä ystävä kymmenien vuosien ajan olikin. Hänen vaimonsa puhui sitäkin enemmän. Itkeä tihrusti hautajaisissa ja muistotilaisuudessa, kehui papin kanssa kilpaa ukkonsa uskovaisuutta (jota minä en ollut onnistunut edes huomaamaan), ja kertoi varmana tietona tämän pian taas taivaassa kohtaavansa.
Varmaan hän jotain lohtua ajatuksestaan sai, vaikka meistä kavereista tuntuikin, että jotain meille aivan tuntemattonta henkilöä tässä nyt haudataan.
Kyllähän minäkin vanhoja ihmisiä olen tuntenut, jotka ovat halunneet pois. Heillä se luopumisprosessi on jo läpikäyty. Eihän täällä kai kukaan ikuisesti halua elää ? Tosin tunnen vanhoja, jotka pelkäävät kuolemaa, koska eivät ole asiaa läpikäyneet. Eivät pysty asiasta edes keskustelemaan.
Mutta väitän, että tämän palstan nuoret ja vähän vanhemmatkin, jotka polleana sanovat, että eivät pelkää kuolemaa, eivät tiedä mistä puhuvat.
>> Kyllähän minäkin vanhoja ihmisiä olen tuntenut, jotka ovat halunneet pois. Heillä se on jo läpikäyty. >>
Mikä se sellainen 'luopumisprosessi' on ?
Jokainen ateisti on kai tehnyt itselleen selväksi, että kuolema on väistämätön ja lopullinen ?
>> Mutta väitän, että tämän palstan nuoret ja vähän vanhemmatkin, jotka polleana sanovat, että eivät pelkää kuolemaa, eivät tiedä mistä puhuvat. >>
Muiden polleudesta en arvaa mennä mitään sanomaan, mutta oman tämänhetkisen mielipiteeni ilmaisin ylempänä. En pelkää kuolemaa, mutta sitäkin enemmän sitä todennäköisesti edeltäviä kipuja ja avuttomuutta.
JK. Tapakristitty ystäväni oli kuollessaan 46v 'vanha ihminen'..
Olisiko elämän menettämisen pelko parempi ilmaisu ? Unohdin, että kuolemaa ei pelkää kukaan. Luopumisprosessi kohdistuu siis elämään ja sen sisältöön.
>> Olisiko elämän menettämisen pelko parempi ilmaisu ? >>
Ehkä olisi. Silläkin tavalla helppotajuisempi, että sen jäljelläolevasta sisällöstä voi tehdä prognoosin, ja sitä päivittää olosuhteiden muuttuessa. Parantumattomaan vatsasyöpään puolenvuoden ennusteella sairastuneelle sisältö ei ole paljonkaan arvoinen.
>> Unohdin, että kuolemaa ei pelkää kukaan. >>
Älä luovuta, kyllä varmaan monikin pelkää.
Se on luonnollista, meidät on pienestä pitäen opetettu pelkäämään kaikkea tuntematonta. Ties vaikka olisi evoluutiollakin sormensa pelissä, pelkääminen on tehokas tapa pysyä hengissä niin asfaltti- kuin muissakin viidakoissa.
Toisilla on fobioita ja toisilla ei, jotkut ovat hoidettavissa, toiset ei.
Kuolemaa ei ole mitään _syytä_ pelätä, riittää kun pelkää kaikkea sellaista, mikä sen saattaa ennenaikaisesti aiheuttaa.
"...Parantumattomaan vatsasyöpään puolenvuoden ennusteella sairastuneelle sisältö ei ole paljonkaan arvoinen. "
Tästä se kirja siis kertoo. Saas nähdä, mitä mieltä Reko Lunden oli asiasta.
"...Kuolemaa ei ole mitään _syytä_ pelätä, "
Mystikot sanovat, että maailmassa ei ole mitään syytä pelätä mitään. Silti me pelkäämme.
Jo on hassu ukkeli.
Oletko sitten samassa tilassa kuin tässä elämässä.
Taivas ja helvetti aina tilanteen mukaan.
Käväiset välillä saatanan luona saamassa spänginkiä, ja sit jessen syliin taivaassa vuorostaan?
viheltää itseltäni pelin poikki ennen vaippaikää. Elämä on ollut tähän asti hyvä, en näe syytä vaihtaa huonompaan.
"Haluaisin kuolla niin kuin isoisä, rauhallisesti nukkuessaan. En kauhusta huutaen, niin kuin ne, jotka olivat sillä hetkellä hänen kyydissään moottoritiellä."