Tänä aamuna olin juuri poistmassa autolleni kohti uutta työpistettä kun kuulin takaa lähestyväm miehen äänen "heitätkö X minut kotiin kun on niin painava kantamus"? Reppuselkäinen muovikassi kädessä lähestyjä oli minulle entuudestaan tuttu alkoholisoitunut mieshenkilö. Ajattelin mielessäni pahasti noista maanvaivoista alituisista kyydittävistä. Keräsin kiireisen mielen rippeet ja rauhoituin tilapäisesti. totesin ystävällisen rauhallisesti, ikävä kyllä en nyt millään ennätä on kiire töihin. Poistuin autooni ja lähdin jatkamaan matkaani. Taustapeilistä vilkaisin kuitenkin miestä. Hän käveli läheiselle puistonpenkille. Istahti ja alkoi käärimään savuketta.
Silloin tuttu mies alkoi puhumaan: "Toisia kyllä osaat neuvoa, toisten tekemättä jättämiset kyllä huomaat, miten on itsesi laita?
Käänsin samassa autoni, ajoin miehen luo, kerroin itselläni olevan sen verran ylimääräistä aikaa, että vien hänet kotiin. Istu kyytiin!
Istahdettuaan viereeni mies alkoi puhumaan hyvin surullisella ikäänkuin haudasta tulevalla äänellä: "Puoli kolmelta yöllä lähdin kävelemään kun oli niin rauhaton olo. Koko aamuyön ja aamun olen kävellyt. Sisareni poika, joka oli 38 vuotias kultasepänliikkeen pitäjä eteläsuomessa, kuoli äkillisesti paksusuolensyöpään. Hän oli minulle kuin oma poika. Yön kuljeskelin ikäänkuin hänen kanssaan niitä metsäpolkuja joita hänen kanssaan kuljeskelin hänen lapsena ollessaan."
Itseasiassa mieshän ei ollut juurikaan humalassa. Väsynyt vain surunsa murtamana.
Jotenkin työkiireeni menettivät merkityksensä.
Silloin tuttu mies alkoi puhumaan: "Toisia kyllä osaat neuvoa, toisten tekemättä jättämiset kyllä huomaat, miten on itsesi laita?
Käänsin samassa autoni, ajoin miehen luo, kerroin itselläni olevan sen verran ylimääräistä aikaa, että vien hänet kotiin. Istu kyytiin!
Istahdettuaan viereeni mies alkoi puhumaan hyvin surullisella ikäänkuin haudasta tulevalla äänellä: "Puoli kolmelta yöllä lähdin kävelemään kun oli niin rauhaton olo. Koko aamuyön ja aamun olen kävellyt. Sisareni poika, joka oli 38 vuotias kultasepänliikkeen pitäjä eteläsuomessa, kuoli äkillisesti paksusuolensyöpään. Hän oli minulle kuin oma poika. Yön kuljeskelin ikäänkuin hänen kanssaan niitä metsäpolkuja joita hänen kanssaan kuljeskelin hänen lapsena ollessaan."
Itseasiassa mieshän ei ollut juurikaan humalassa. Väsynyt vain surunsa murtamana.
Jotenkin työkiireeni menettivät merkityksensä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onnittelut hyvästä kristillisestä teosta. Ja olihan se ymmärrettävää, että ensin kieltäydyit, jos sinulla kerran oli kiire.
todella tehdä? Oletko varma että tuttu mies ei ole itse saatana?
Ensin ei ja sitten kyllä!