Olen neljännelläkymmentä oleva mies ja yhteistä taivalta meillä on takana toistakymmentä vuotta.
Seksiä parisuhteessa on ollut vaihtelevasti.
On ollut taukoja ja välillä aktiivisempaa.
Mutta nyt on mennyt puoli vuotta ettei ole ollut mitään.
Avovaimoni ilmoittaa vain ykskantaan ettei hän tarvitse seksiä ja se on siinä.
Mikään terapeutti ei luonnollisesti tule kuuloonkaan sillä hänen mielestään meillä ei ole ongelmia.
Kuulostaa varmaan melko itsekkäältä mutta tilanne turhauttaa minua paljon, koska seksi ja läheisyys on minusta iso osa elämää.
En pura turhautumistani kiukuttelemalla tai mököttämällä sillä se vain pahentaisi asiaa.
Enkä vonkaa seksiä joka tilanteessa vaan tyydyn siihen kun tulen torjutuksi ajatellen että ehkäpä sitten jonain päivänä.
Ongelmia seksin saralla on kyllä riittänyt aina avovaimon kokemasta joukkoraiskauksesta yhdyntäkipujen kautta orgasmivaikeuksiin.
Tuosta tragediasta on tosin jo aikaa ja hän on käynyt terapiassa läpi tapahtunutta aikoinaan.
orgasmivaikeuksia on ollut sen jälkeen ja yhdyntäkipuja vasta parina viime vuotena.
Kipujen ja puuttuvan tyydytyksen ei pitäisi johtua ainakaan minun otteistani, sillä tuon ikävän episodin jälkeen minusta on tullut suorastaan säikyn varovainen.
Tiedättekö tunteen kun olisi sängyssä helposti särkyvän lasiesineen kanssa.
Pienikin hänessä tapahtunut säpsähdys saa minut lopettamaan ja kyselemään onko kaikki hyvin.
Noita flashbackejä on tullut joskus seksin yhteydessä ja ei ole todellakaan kiva katsella kun toinen on kuin eri maailmoissa.
Minä pidän itsestäni ja hygieniastani huolta.
Painoindeksin mukaan olen lievästi ylipainoinen (suhdeluku 26 kun 25 on hyvä).
Joskus hän asettaa minulle paineita orgasmin suhteen ja on harmistunut jos sitä ei saa.
Hän saa kyllä toisinaan kanssani orgasmin joko käsillä tyydyttämällä tai yhdynnässä.
Olen ymmärtäväinen enkä äksyile jos asiat menevät pieleen.
Rakastan häntä syvästi mutta väkisinkin mieleen tulee että riittäisikö hänellä ymmärrystä minua kohtaan vastaavassa tilanteessa?
Eli uhraudunko turhaan?
Tämä on itsekkäästi ajateltu mutta elämä on toisaalta lyhyt.
Olen luonteeltani fanaattisen uskollinen .
Tilaisuuksia pettää olisi kyllä ollut mutta huono omatunto on huono matkakumppani joten olen torjunut kiusaukset.
Mutta kaikesta huolimatta meillä menee muuten ihan mukavasti lukuunottamatta seksiasioita.
Avovaimoni aloitti opiskelut syksyllä ja ne pitävät häntä kiireisenä jonka kyllä ymmärrän vaikuttavan muuhunkin elämään.
Minä ymmärrän senkin ettei seksielämä pysy samanlaisena kuin suhteen alussa mutta ei ole kai liikaa toivottu useammin seksiä kuin kerran puolessa vuodessa?
Onko kohtalontovereita ja miten olette asiasta selvinneet vai oletteko eronneet?
Seksiä parisuhteessa on ollut vaihtelevasti.
On ollut taukoja ja välillä aktiivisempaa.
Mutta nyt on mennyt puoli vuotta ettei ole ollut mitään.
Avovaimoni ilmoittaa vain ykskantaan ettei hän tarvitse seksiä ja se on siinä.
Mikään terapeutti ei luonnollisesti tule kuuloonkaan sillä hänen mielestään meillä ei ole ongelmia.
Kuulostaa varmaan melko itsekkäältä mutta tilanne turhauttaa minua paljon, koska seksi ja läheisyys on minusta iso osa elämää.
En pura turhautumistani kiukuttelemalla tai mököttämällä sillä se vain pahentaisi asiaa.
Enkä vonkaa seksiä joka tilanteessa vaan tyydyn siihen kun tulen torjutuksi ajatellen että ehkäpä sitten jonain päivänä.
Ongelmia seksin saralla on kyllä riittänyt aina avovaimon kokemasta joukkoraiskauksesta yhdyntäkipujen kautta orgasmivaikeuksiin.
Tuosta tragediasta on tosin jo aikaa ja hän on käynyt terapiassa läpi tapahtunutta aikoinaan.
orgasmivaikeuksia on ollut sen jälkeen ja yhdyntäkipuja vasta parina viime vuotena.
Kipujen ja puuttuvan tyydytyksen ei pitäisi johtua ainakaan minun otteistani, sillä tuon ikävän episodin jälkeen minusta on tullut suorastaan säikyn varovainen.
Tiedättekö tunteen kun olisi sängyssä helposti särkyvän lasiesineen kanssa.
Pienikin hänessä tapahtunut säpsähdys saa minut lopettamaan ja kyselemään onko kaikki hyvin.
Noita flashbackejä on tullut joskus seksin yhteydessä ja ei ole todellakaan kiva katsella kun toinen on kuin eri maailmoissa.
Minä pidän itsestäni ja hygieniastani huolta.
Painoindeksin mukaan olen lievästi ylipainoinen (suhdeluku 26 kun 25 on hyvä).
Joskus hän asettaa minulle paineita orgasmin suhteen ja on harmistunut jos sitä ei saa.
Hän saa kyllä toisinaan kanssani orgasmin joko käsillä tyydyttämällä tai yhdynnässä.
Olen ymmärtäväinen enkä äksyile jos asiat menevät pieleen.
Rakastan häntä syvästi mutta väkisinkin mieleen tulee että riittäisikö hänellä ymmärrystä minua kohtaan vastaavassa tilanteessa?
Eli uhraudunko turhaan?
Tämä on itsekkäästi ajateltu mutta elämä on toisaalta lyhyt.
Olen luonteeltani fanaattisen uskollinen .
Tilaisuuksia pettää olisi kyllä ollut mutta huono omatunto on huono matkakumppani joten olen torjunut kiusaukset.
Mutta kaikesta huolimatta meillä menee muuten ihan mukavasti lukuunottamatta seksiasioita.
Avovaimoni aloitti opiskelut syksyllä ja ne pitävät häntä kiireisenä jonka kyllä ymmärrän vaikuttavan muuhunkin elämään.
Minä ymmärrän senkin ettei seksielämä pysy samanlaisena kuin suhteen alussa mutta ei ole kai liikaa toivottu useammin seksiä kuin kerran puolessa vuodessa?
Onko kohtalontovereita ja miten olette asiasta selvinneet vai oletteko eronneet?
Vastaukset 27
Vanhimmat
miestä ei seksi kiinnosta.Ollaan oltu yhdessä kuusi vuotta.Viimeisen vuoden aikana oli seksiä viime marraskuussa ja nyt joskus lokakuussa pari kertaa.Eli kahdesti vuoden aikana parina perättäisinä päivinä.En voi ymmärtää mieheni käytöstä.Olen yrittänyt ottaa asiaa puheeksi,mutta oikestaan mitään suoranaista vastausta en ole saanut.Kerran hän viestitti ajatusta ihan kuin ei saisi olla mitään erimielisyyksiä,vaikuttaa heti korvien väliin ja seksiin.Tuskin sellaista paria onkaan ettei joskus olisi yhteenottoja.Mistään ulkokuorellisista seikoista ei voi olla kyse,koska olen itsestäni huolehtinut hoikka nainen.Minulla on todella vaikeaa tämän asian kanssa.En jaksa enää ottaa asiaa käsittelyyn,ensimmäistä sanaa ei ole.Seuraavaksi on varmaan kyseessä vain ilmoitus puoleltani että jätän tälläisen suhteen.En aio poistaa vähän päälle nelikymppisenä seksiä elämästäni.Hän ei tee minkäälaista aloitetta seksin suhteen.Kuinka mies voi elää noin.Kait sitä sitten voi.Välillä kysyn itseltäni,onko tämä enää tervettä mieheltä.En ole viitsinyt vieraissakaan käydä,koska asia ei etene sitä kautta.En ole antanut pakkeja miehelleni,ettei ole siitäkään kyse ,että olisin loukannut häntä.
ihmeellistä. Minä 40:en kaveri yhtä vireässä kunnossa ja halukkaana kuin 20:nä. Vaimoko suostus vaan vähän enempään, niin iloiten ottasin vastaan.
Aina vaan epäsuhtaisia pareja ja vielä noinkin tärkeässä asiassa. Kummastuttaa todella.
ei käy onnen lahjat.Naisia aina syytetään,ettei ne anna miehelleen ja kun antais ei kelpaa...
Sun ukkos on homoutunut! Se nai äijien kanssa reissuillaan ja sulle ei riitä mielenkiintoa.
Salahomoja on kuule paljon juuri ukkomiehissä.
Täysi ylöspito ja huusholli kunnossa, samaten julkisivu ja ehkä perillisiäkin. MUTTA se imee äijienm kulleja tai naitattaa itseään toisilla ukoilla. Jos sen kalu seisoi huonosti sinulle niin ei se seiso miehillekään. Se ottaa silloin suihin ja antaa peräänsä. Toivottavasti et masentunut, mutta luulen olevani oikeassa. Ei miehet ole monestikaan aseksuaaleja vaikka sille näyttääkin.
Ymmärrän täysin jokaisen turhautumisen vivahteen. Meillä kans mies on todella laiska harrastamaan seksiä, eikä siittä puhuta. Olen todella turhautunut! Viimeksi oli heinäkuussa ja sitä ennen varmaan näihin aikoihin vuosi sitten. Olen vakavasti alkanut harkita syrjähyppyjä, näinkö tämä elämä menee, seksittä? Sitä kun ei ole, sen merkitys kasvaa. Mikä minussa on vikana?
Ei miehen haluttomuus johdu naisen ulkonäöstä tai ns. seksittömyydestä. Se on sisäsyntyinen mekanismi, joko haluaa tai sitten ei.
Itse elin pitkän liiton miehen kanssa, jonka aloitteet olivat yhden käden sormilla laskettavissa. Häntä asia ei kiinnostanut, "paras" kieltäytymisen syy oli, että "kun siinä tulee hikikin". Silloin päätin, ettei minun elämäni voi olla omalta aviomieheltä vonkaamista.
Nyttemmin olen eronnut ja uudessa suhteessa. Et voi käsittää miltä tuntuu päivästä toiseen olla haluttu? Hmm...kyllähän meillä aika vilkasta ja estotonta seksielämää vietetään...
Työnnä mäkeen tuollainen akka ja OLE MIES!
Kuka perkele meistä ryhtyy toisen orjaksi? Jos sitä ei huvita niin hommaa toosaa muualta. Pilluaan pihistelevä akka EI IKINÄ parane millään. EI maanittelulla eikä rukoilemalla Jeesuksen ihmettä.
Rinnoille laaksoon mäkeen, toivoen, ettei käteen, on mottoni!
Vai lasiesine. Juonitteleva perkele pitää sinua pilkkanaan ja salaa nauraa nössöydellesi.
OLE MIES!
Kamalaa luettavaa toi teidän suhteenne!
Ei noin todellakaan rakkauselämän pitäisi kulkea.
Olen itsekin ollut lähinnä synnytystenjälkeisenä aikana varsin halutonkin seksin suhteen, mutta tilanne on korjautunut ajan kanssa.
Olet upea mies, jos olet pysynyt kaikki nämä ajat naisesi rinnalla. Oma mieheni on ollut yhtä upea. Rakkauselämämme on kohdallaan ja haluaisin antaa sinullekin jotakin uutta elämääsi, jos vain saisin jollakin tavalla sinuun yhteyden. Oletko koskaan ajatellut 100% luottamukseen perustuvaa ystävyyttä, joka olisi myös seksuaalisesti tyydyttävä? Haluaisin itse tallaisen suhteeseen, jossa voisimme olla toistemme mielikuvituksen ruokkijana ilman läheisempää suhdetta ja ilman puolison pettämistä. Esimerkiksi sähköposti ja puhelin ovat mahdollisia.
Moi Juulia!
Mua kiinnostaa kertomasi ystävyyssuhde. Laita sähköpostia niin katsotaan miten käy..
[email protected]
Juha
Hei Juha!
Odotatko vielä niin saan sähköpostiasiani reilaan? Tökkii noiden Suomi24 juttujen kans.
(Tietty aina kun jotain kiireellistäkin olisi)
Otan yhteyttä kunhan kaikki kunnossa.
Terveisin Juulia
ainakin lapsiperheissä, kun tilaisuudet harvassa ja työkiiret ja muut kiireet vie halua. Usempaa lasta kun kuskailee päiväkotiin yms... ei seksi tule ensimmäisenä mieleen muutenkin pitkien työpäivien jälkeen.
Meillä naisella tekee mieli ehkä 10 kertaa vuodessa. Silti se riittää pitkälle, koska suostuu tyydyttämään minua toisilla tavoilla ainakin kerran viikossa, myös erilaiset fetissit ovat hänelle ok. Tämä on mulle tärkeä asia, olen ollut runsasseksisessä parisuhteessa, jossa siinäkin seksi oli ongelma, kun kaipasin erikoisempia juttuja, vaikka pillua oli tarjolla päivittäin.
Ongelma on melko yleinen monissa lapsiperheissä. Lapsettomissa perheissä ongelma on harvinaisempi, koska siellä helpommin toinen osapuoli lähtee kävelemään, kun ei ole yhteisiä asioita niin paljon.
Yleinen ratkaisu lienee pettäminen, mutta itsekään en ole siihen lähtenyt.
Nostan hattua, että olet jaksanut tilanteessa. Jos teillä muuten sujuu hyvin, en välttämättä vielä luovuttaisi. Vielä voi olla edessä parempiakin vuosia. Toisaalta jos tilanne alkaa yhä enemmän tympimään ja rakkaus muutenkin hiipumaan, niin joskus voi olla parempi lähteä ajoissa.
Parisuhdeterapia ei ole mahdoton vaihtoehto sekään tai se että itse otat asian varovasti puheeksi.
Ajattelen asiaa paljon lasten kautta eli jos on pieniä lapsia, niin odottaisin ehdottomasti parempia aikoja. Jos lapsia ei ole, niin en pitäisi pettämistä kovin pahana asiana.
On kolme ihmistyyppiä, jota sinun pitää varoa neuvoissa: moralistit, ne jotka toitottavat sinun olevan paha jos nyt vaikka ajatteletkin pettämistä ja toisaalta ne, jotka ovat kehuvat naivansa joka päivä ja on niin ihanaa ja sanovat sinun olevan hullu kun et lähde suhteesta. Kolmas paha ihmistyyppi on feministit, jotka toitottavat että sinussa on vikaa, kun naisesi ei halua (et huolehdi, olet itsekäs yms... paskaväitteet)
Sanoisin, että tapauksessasi pettäminen olisi vain pieni paha teko, jota ei tule paljastaa eikä siitä tuntea syyllistä jos sille tielle lähdet.
Toivotan jaksamista ja sitä, että kaikki kääntyisi parhain päin ilman pettämisiä.
Silloin kun lapset oli pieniä ja töissäkin piti käydä, oli halut kyllä vähissä. Nyt kun lapset ovat kasvaneet,mielenkiinto kääntyy uudestaan miehen suuntaan ja kerta päivässäkään ei aina riitä. Olemme uudestaan lähentyneet,nyt vasta olemme oppineet tietämään toisen mieltymykset,mielenkiinnon kohteet ja fantasiat. Aikaisemmin se oli pelkkää seksiä, nyt siihen on tullut paljon lisää.Kannatti odottaa.
Mä elin vuosia avioliitossa ilman seksiä (miestä ei kiinnostanut) ja uskoin ties mitä selityksiä. Avioero oli ainut asia mikä auttoi, kun toinen ei kokenut että tarvittais apua asiaan. Päivääkään en ole katunut , paitsi sitä että turhaan odotin niin kauan. Itse en suostu enään koskaan parisuhteeseen ilman seksiä. Joku väliaikainen esim sairaudesta johtuva selibaatti on eri asia. Etköhän ole ymmärtänyt jo tarpeeksi ja nyt tarttis mennä eteenpäin elämässä.
Kyllä seksi kuuluu avioliittoon. Olet ymmärtänyt ja ollut hienotunteinen aivan tarpeeksi. Voit mennä yksinkin terapeutille, jos vaimosi ei suostu, mutta tee hyvä ihminen jotain! Älä suostu olemaan jatkuvassa hellyyden ja seksin puutteessa.
Olet päästänyt tilanteen aivan liian pitkälle!! Vie hyvä huora kotiin niin kaikki virkistyy !!
varsinkin kun toinen osapuoli on pieni ja hento samoin kuin avattua oviakin ja laitettua ruokaa kun toinen tulee yliopistolta rättiväsyneenä.
Sitähän tehdään myös muitten lähimmäisten kohdalla ja meilläpäin sitä sanotaan kohteliaisuudeksi.
Minä oon havainnut sen että jos sille painostamislinjalle lähtee niin suhteen pää on vetäjän kädessä ennenkuin ehtii huomattakkaan.
En pitäisi siitä itsekkään joten en kohtele siten muitakaan.
Joskus aiemmin kun meillä oli ollut samallainen kuiva kausi (johtui silloin pillereistä)
avovaimo olisi antanut luvan kanssa käydä vieraissa.
Minä en kuitenkaan mennyt tuohon halpaan koska hissi kulkee yleensä kahteen suuntaan.
Toinen osapuoli vakuuttaa rakastavansa minua niinkuin ennenkin.
Ja ihan jees meillä meneekin .
Toisaalta tämä voi olla erilleen kasvamisen edellä.
No vientiä ois ainakin näin pikkujoulukaudella ollut mutta toistaiseksi olen pysynyt lujana.
Toisaalta kun kokemuksia ei ole hirmu monen naisen kanssa ( kaikki 2) voisi olla ihan hyvä hankkia kokemuspohjaa mihin verrata että onko se näin hankalaa kaikkien kanssa kuin nyt tuntuu olevan.
Kokemusten vähäisyys johtuu korkean moraalin vetskaria kiinni pitävästä vaikutuksesta myös sinkkuaikoina.
Minusta ihmisen ei kuulu naida kaikkia tarjolla olevia vastakkaisen sukupuolen edustajia.
Mukana pitää olla muitakin tunteita kuin himo.
Kommentit tyyliin vietä sitten seksitön loppuelämä -voi pitää omana tietonaan.
Mulla tuli monta eri suuntaan lähtevää ajatuslankaa kun luin kirjoitustasi ja vastauksiakin... ekana tietenkin näin naisen näkökulmasta ajatus siitä, miten vaikeaa seksi luultavasti vaimollesi on tapahtumien jälkeen. Hän ei ole tainnut terapioista huolimatta eheytyä kokemuksistaan.
En ihan pysynyt kärryillä, että oletteko olleet jo yhdessä hänen väkivaltaisten kokemustensa aikana? Hän saattaisi tahtomattaan(kin) siirtää osaa syystä sinuun, vaikka tapahtuma olisi ollut sinusta täysin riippumatonta... en tiä. Ilmiselvästi hän kaipaisi vielä apua asian käsittelyyn ja parasta varmaan teidän suhteen kannalta olisi että menisitte pariterapiaan. Voit muuten mennä sinne ensin yksinkin, josko sieltä tulisi asiantuntevampaa apua kuin tällaisen kyökkipsykologin höpinät :).
Sitten ajattelin sitä, että seksi on vallankäytön väline; näin voi olla jopa ilman että asiaa tietoisesti ajattelee. Etenkin tämä viittauksesi aikaisempaan pillereistä johtuvaan kuivaan kauteen vieraissakäyntilupaan viittaisi siihen. Vaikka lupa uskottomuuteen herkeääkin, niin onhan se mahtava peukaloruuvi tietyissä tilanteissa, vai kuinka?
Oikeasti mulla ei ole mitään neuvoja sulle tarjota. Askartelen jo kahdeksatta vuotta miehen impotenssista (sairaudesta johtuva) syntyneen täydellisen seksittömyyden läpitunkemassa elämäntilanteessa.
Sen voin kokemuksesta kertoa, että näin pitkä aika ilman seksiä tai edes hellyyden osoituksia tappaa kyllä tunteet ja halun ymmärtää toista kokonaan. Tilalle tulee (ainakin minulla) katkeruutta ja itsetunnon alenemista. Mikään oheistoiminto ei korvaa kahden ihmisen välistä seksiä - siis ei solo, ei porno, ei yletön liikunta, ei kulttuuri, ei suruun ja ahdistukseen syöminen, ei laihdutus, ei lasten hoito... Ja kun on ahdistunut olo, tulee oltua aika v-mäinen akka niin kotona kuin luultavasti vähän muuallakin. [näkee naamasta kun lakkaa saamasta. näin on.]
Luulin ensin että voin pitäytyä seksistä, mutta ei se ole mahdollista. En vain tiedä, mikä on seuraava askel. Ero kai, sillä en ole kyennyt ottamaan sivusuhdetta, vaikka välillä itselleni uhoankin sellaiseen ryhtyväni. Tosiasiassa pelkään ajatusta - miten jaksaisin sen henkisesti, mitä se vaikuttaisi perheeseen - ja pelkään asettautua tilanteeseen, jossa kumppania pitäisi hakea. Muutenkin murjottu naiseuteni ei taitisi kestää kovin monia pakkeja... Eli tällaista on odotettavissa, jos tilanteenne jatkuu määräämättömän ajan horroksessa.
Siis sen verran ohejtta kuitenkin pukkaa, että aseta joki aika johon mennessä kumppanisi on suostuttava pariterapiaan. Ota itse ensi kontaktit (on muuten todella vaikeaa löytää terapeutteja... olen kokeillut etsiä) - se osoittaa, että olet vakavissasi. Jos hän ei edelleenkään ota kuuleviin korviinsa, niin kerro hänelle, ettet halua elää suhteessa jossa seksuaalinen osa sinusta kielletään.
Onpa helppoa sanoa toiselle, mitä pitäisi tehdä... kun ei itse pääse paljon puusta pitkälle...
nimittäin minä elätän molemmat ja asumme omistamassani asunnossa .
Tosin mieluummin tasataan lusikat ja lähdetään omille teillemme kuin lähden siihen leikkiin.
Sain nimittäin seurata sivusta suhdetta jossa tuota korttia käytettiin surutta ja tätä nykyään mies ihmettelee mihin se suhde oikein kaatui.
Ei perkele minusta ole kiristämään seksiä ihmiseltä jota kuitenkin rakastaa .
Ja veikkaisin monen muunkin olevan sitä mieltä ettei se ole oikein.
Jos toinen ei ole siinä mukana niin jääköön harrastamatta.
Uskoisin että minun yksin terapiassa istumisellani ei juuri tilannetta korjattaisi.
Pahimmassa tapauksessa koko roska kaadettaisiin minun niskaani.
Näistä ikävistä asioista emme enää puhu.
Ei ole enää mitään puhuttavaa.
Toki kuuntelisin jos hän haluaisi avautua.
Välillä tuntuu että minäkin tarvitsisin terapiaa päästäkseni sinuiksi sisäisen raivoni ja pohjattoman vihani kanssa.
Koska asiasta ei moni tiedä ( ei edes rikosilmoitusta tehty) hänen omaisensa kaatoivat paljon paskaa minun niskaani tietämättään koko totuutta.
Eivätkä tule koskaan tietämäänkään .
Miksi suotta järkyttää vanhoja ihmisiä.
Yksi tekijöistä asuu samalla kylällä ja häntä näkee silloin tällöin kaupassa.
Mieluiten näkisin hänet nimenä hautakivessä jossa on myös kuolinpäivä mutta eihän se meidän tilannettamme miksikään korjaa.
No toisaalta kun miettii esim sitä miten paljon potenssilääkkeitä myydään vuosittain en taida olla ainoa jonka makuukamarissa ei eletä ruusunpunaisia elokuvaunelmia.
Mutta pitää kyllä sanoo ettei minun pitäisi päästää suustani valituksen sanaa kun vertaa sinun kahdeksan vuoden selibaattiisi.
Koetetaan vaan elää päivä kerrallaan tahoillamme.
Josko tämä elo jollain lailla vielä iloksi muuttuisi.
Koskettavaa
En malta vieläkin olla kommentoimatta. Mietin sitä, kuinka edelleen jaksat rakastaa naista, joka on vienyt sulta ilon yhdestä ihanimmasta nautinnosta?
Ei kai sun tarvitse toisen elämääsi pilata toisen kärsimysten vuoksi. Joskus elämässä tehdään ratkaisuja myös siltä pohjalta, että eroaa rakastamastaan ihmisestä, jottei lakkaisi rakastamasta itseään. Koet mielestäni henkistä väkivaltaa aika raskaassa muodossa. Niistä vain on todella vaikea tehdä rikosilmoitusta.
Ja vielä sukukin...Näkevät tietty vain yhden puolen asiassa. Olisiko aika lyödä oikeat kortit pöytään...aikuisia kun olette...ja ajatella jo hieman omaakin elämää.
Ajattele jos tämä vielä menee niin, että joskus tulevaisuudessa vaimosi jättää sinut (omien traumojen vuoksi) 10 selibaattivuoden jälkeen. Kuinka suurta katkeruutta tunnetkaan sitten? Pelasta itsesi elämälle vaikka rakastatkin - katkeroidut muuten niin ettei elämästä ole tietoakaan.
Olisi niin ihana auttaa jos vain oikeasti osais...
Lämpimin terveisin Juulia
toi sun juttusi oli niinkuin mun kirjoittama, ikä ja suhteen pituus sama,ongelmat seksis samat, et ole yksin noitten ongelmien kanssa, oon aatellut erota monesti mutta jokin pitää vielä yhdessä, seksi on mulle tärkeä asia mutta vaimolle ei,kaikkee yritetty mutta ei näy onnistuvan, multa kohta hajoo pää, mitä teen?.
Niinkuin olet varmasti jo aikaisemmat viestit lukenut ei tohon ongelmaan ole kovin helppo apua saada. Ratkaisut täytyy vain itse yrittää keksiä jostain.
Oletko koskaan miettinyt sitä, jos vaimosi tarvitsisi jotain uusia virikkeitä. Itselleni juttu oli kun sain leikitellä vähän muiden miesten kanssa, pettämättä kuitenkaan omaa puolisoa. Lähtisikö vaimosi mihinkään esim. chat-keskusteluun mukaan. Onko hän liian estoinen tällaiseen? Kauniit rakkausfilmit - ei aina pornoa, seksiasut ja muutoinkin seksikaupan apuvälineet. Sieltä löytyy jokaiselle jotakin. Jotakin apua sieltä voisi sinulle itsellesi ainakin löytyä.
ei onnistu kuule mikään seksi jutskat mun muijalle, melkein oksentaa sanalle seksi,masentavaa katella vierestä kun toinen nukkuu ja mulla kanki kovana, saunassakin käydään eri aikoihin kun pelkää että mulla kulli kovenee, huh!, leikkaan vehkeen poikki niin ehkä sitten kestän tota pihtaamista paremmin.
Kyllä halukkaita maailmasta löytyy. Harmi kun on tollanen pihtari sattunut kohdalle. Ei voi muuta sanoa. Ehkä vielä joskus ymmärtää mistä ilosta jää paitsi. Koeta kestää
mies miehelle!
Älä hyvä mies jää enää tuohon tilanteeseen.
Perkele, se kirpaisee kerran mutta se on sitten ohi.
Ota ero ja hommaa uusi nainen rinnallesi!
Tuollaiseen epänormaaliin tilanteeseen, että pitää jo saunassa käydä erikseen, ei auta enää minkäänlaiset pariterapiat ja poppakonstit. Naisesi on estoinen ja pelkää sinua ja seksiä, joten sinä et todellakaan ole hänelle se oikea.
Minä tiedän mistä puhun, koska olen nähnyt täsmälleen samanlaisen tilanteen ihan ns. viereltä.
Hei te kaikki ihmiset, jotka kärsitte seksin puutteesta! Sydämeeni sattuu, kun ajattelen noin vähäistä seksiä, josta kerrotte. Itse pidän seksistä, samoin mieheni, mutta nykyisin tunne-elämä, joka on lähes 0..lamaannuttaa seksielämän. Muuten, naimme paljon..tai olemme aiemmin.Etsikää ihmeessä seksikumppani muualta, ei tartte roikkua pihin kanssa, olkoon mies tai nainen. Etsikää ja nauttikaa seksistä.Näin sanoo nainen, 35v.
Aivan ,se on taas tällä kertaa taas ohi.
Eilen aamuna heräsin avovaimoni hyväilyihin.
Se oli jo mukavaa, että teki edes aloitteen.
Hyväilyt johtivat pitkään ja nautinnolliseen yhdyntään.
Tunneilmastokin muuttui kertaheitolla.
Olo on kuin vastarakastuneella ja aamullakin pusuttelimme pitkään ennenkuin avovaimoni lähti töihin.
Toivottavasti teidän muittenkin ongelmat ratkeavat.
Hyvää Joulua ja onnnellista uutta vuotta 2007 koko s24 väelle.
Kun tulee tänne urputtamaan seksittömästä liitosta, tadaa, homma ratkeaa. Täytyypä kokeilla toimiiko.. siksi tämä viesti ;)
Täällä nainen kärsii seksittömyydestä kun miestä "ei vaan kiinnosta".
*jää odottamaan että miehestä tulee sexmachine*