Kenian Airwaysin lento Lontooseen oli kolme varttia myöhässä. Turvatarkastus oli hitaahkoa, kuten aina Heathrowlla. Panin tottelevaisesti pari piskuista lentokonehammastahnatuubia läpinäkyvään muovipussiin, mutta kun jouduin riisumaan kengät ja ottamaan repusta pois tietokoneen, panin muovipussin epähuomiossa reppuun. Reppua ei kuitenkaan vaadittu avattavaksi. Päättelin tästä, että uusia määräyksiä nesteiden viemisestä lennoille ei valvota erityisen valppaasti, edes Lontoossa, vaikka uudet turvamääräykset säädettiin nimenomaan brittien vaatimuksesta. Kun pääsin check in -tiskille, Helsingin lennon lähtöön oli aikaa enää 25 minuuttia. Virkailija ei suostunut enää kirjoittamaan minulle korttia. Olin aivan varma, että ehtisin hyvin juosta lähtöportille, mutta yön lentäneenä en jaksanut ruveta riitelemään, hyväksyin kolmisen tuntia myöhäisemmän lennon. No, ehdinpähän Lontoossa käydä suihkussa, mikä on tosi ihanaa yölennon jälkeen, ja lukea rauhassa aamun lehtiä.
http://www.satuhassi.net/puheet/lue_marras.htm#18.11.06
http://www.satuhassi.net/puheet/lue_marras.htm#18.11.06
Vastaukset 4
Vanhimmat
No Uunohan se heräsi...
Vaalit tulossa maaliskuussa.
Ajattelin äänestää vihreitä, sillä vihreät ovat kaikkein Nato-kielteisimpiä.
Ei sitten tule saastuttavia Nato-lentokoneita Uunonkaan mökin ylitse pörräämään.
Neuvostoliiton johtaja Josif Stalin tappoi 25 miljoonaa kansalaista. Syyksi on tarjottu muun muassa valtataistelua, mutta amerikkalainen alkoholismin pohtija James Graham esittää kirjassaan Juoppohullut vallankahvassa (1994) hyvän kysymyksen: "Olisiko Stalin voinut murhata 25 miljoonaa maanmiestään jostakin järkevästä syystä?"
Ei olisi, hän vastaa. "Arvoituksen ratkaisu on tietysti se, että Stalin oli alkoholisti". Hän on selvittänyt alkoholismin historiaa ahkerasti, lähteinä on 250 kiintoisaa kirjanimikettä. Johtopäätökset ovat omaperäisiä ja osin rohkeitakin yleistyksiä.
Graham väittää, että kaikissa alkoholisteissa (eli etanolisteissa) voi nähdä Stalinin. Stalinismi olikin Grahamille vain "riehumaan päästettyä alkoholismia".
Graham ruotii kirjassaan niin historian henkilöiden kuin amerikkalaisten näyttelijöiden ja kirjailijoiden alkoholismia. Graham ei puhu erityisestä etanolikirjallisuudesta genrenä vaan kääntää kysymyksen ympäri: miksi alkoholistit kirjoittavat?
Vastauksena hänellä on epäselvä psykotermi egomania, paha itsekeskeisyys, jota etanoli paisuttaa. Taide tarjoaa sen mukaan nopeaa mainetta ja valtaa sekä tilaisuuden lyödä, mitä etanolistin ego tarvitsee. Alkoholismin syynä ei siis ole alkoholi vaan sen paisuttama ego, Graham väittää.
Pitää osata hassin päiväkirjat ulkoa, muuten ei kunnollinen vihreä, muutoin tekovihreä.
Ja Pasifistia meidän on uskottava, joten tule vaan sinäkin Uunoseni joukkoomme vihreään!