Kyllä maestro on patsaansa ansainnut ja sopiva paikka on tampereella tammerkosken rannalla. Virtaavan veden äärellä Juice syntyi ja siellä hän kuoli, Tampereelle siksi, että siellä hän suurimman osan elämästään eli ja Juankoskella on jo Juicen patsas. Oli hän suuri runoilija ja muusikko ja muutoksen tekijä, vaikka mitä sanottaisiin!
Arvaan jo etukäteen, että kohta tähänkin viestiin joku kirjoittaa vastinetta, ettei Juice patsasta ansaitse, mutta antakoon sitten myös asialliset perustelut miksei? On niitä saaneet muutki runoilijat!
Kyllä mies elämäntyöstään muistomerkin ansaitsee.
Arvaan jo etukäteen, että kohta tähänkin viestiin joku kirjoittaa vastinetta, ettei Juice patsasta ansaitse, mutta antakoon sitten myös asialliset perustelut miksei? On niitä saaneet muutki runoilijat!
Kyllä mies elämäntyöstään muistomerkin ansaitsee.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Täysin samaa mieltä :D
Miksi pitää aina odottaa jonkun kuolemaa?
Patsaspuisto Tammerkosken rannalle! Patsaat kaikille Suomi-rokkareille ja -poppareille. Eläville ja kuolleille.
Isoille artisteille iso kullattu patsas. Pienille pieni pronssipatsas.
Henkilökulttiakaan ei synny, jollei ole patsasta... Ja mitä olisi ihminen, jollei hän saisi palvoa ketään?
Ensinnäkin haluaisin kysyä, että mistä nämä nimitylset kuten maestro, mestari ja nero ovat nyt putkahtaneet kaikkiin teksteihin?
Hänhän oli ammatiltaan kirjailija, kääntäjä, sanoittaja ja laulaja.
Mielestäni riittää, että hänellä on jo Juankoskella patsas. Hän ei ole ollut niin merkittävä millään saralla, että toinen tai kolmaskin patsas pitäisi pystyttää.
Osa hänen töistään saattaa jäädä evergreeniksi, mutta suurin osa unohtuu tämän sukupolven mukana.
Onhan näitä tähtiä ennenkin ollut, kuten kuplettilaulaja Alfred Tanner, Henry Theel, Mauno Kuusisto. Äänitteet on tallella, mutta harva meistä niitä kuuntelee tai tuntee.
Niin käy tässäkin tapauksessa - kaikki ovat ja tulevat olemaan aikansa lapsia. maailmahan olisi patsaita piukassa, jos jokaiselle sellainen pystytettäisiin.
Kaikki kunnioitus hänelle ja hänen töilleen, mutta en itse usko esim. kymmenen vuoden päästä enää kuuntelevani hänen laulujaan, vaikka silloin tällöin keikoilla kävinkin kuuntelemassa ja katselemassa. Minusta hän oli aivan tavallinen esiintyjä, vittuili pienessä juovukkeessa yleisölle ja lauloi sen verran kuin itseä sattui huvittamaan. Kyllä esim. Yö ja Olli Lindholm on aivan samalla tasolla oleva kotimainen kevyen musiikin tulkitsija.
Tulee mieleen takavuosien myyntituote "mestarit". Otettiin neljä suomalaista muusikkoa, lyötiin niihin leima "mestari" ja johan alkoi kauppa käydä.
Vakavasti otettava taidehistoria nimittää mestareiksi Michelangelon, Rembrandtin ja Mozartin kaltaisia taiteilijoita. Siis sellaisia taiteilijoita, joiden merkitys on universaali ja likimain ikuinen...
Juice sai kutsuma nimen maestro presidentti koivistolta ollessaan tämän kutsumana linnan juhlissa, joten eiköhän tuota nimeä voi käyttää!
Miten perustelet esim Leinon patsaan arvoiseksi, mutta Juicea ei?
"Yö ja Olli Lindholm on aivan samalla tasolla oleva kotimainen kevyen musiikin tulkitsija."
Juice Leskinen on kirjoittanut Yö-yhtyeen hittejä. Esimerkiksi kappaleen "Ihmisen poika".
Ero Juicen ja monen muun välillä on, että Juice kirjoitti tasokkaan lyriikkansa itse. Kuvittelitko ihan oikeasti, että Juicea "tulkitsijana" arvostetaan niin paljon, että osoitetaan suosiota??? Kyllä se suosio tulee sanataiteesta!
Ei hän tulkitsijana ollut oikeastaan minkään arvoinen - humalainen, epäsiisti, vittuili yleisölleen, lopulta keski-ikäisenä sairas vanhus.
Kirjallisista tuotoksista sen sijaan pidin - kuultunakin pidin enemmän muiden tulkinnoista ja lauluista, jotka hän oli sanoittanut.
Maestroksi tai mestariksi n häntä tituleeraisi
Vaikka et sinä häntä mestriksi tituleeraa, niin tulevaisuus tituleeraa. Juicen laulut jäävät elämään, se on varmaa. Kuuntele ajatuksella. Tekihän hän paljon roskaa, mutta lukuisat ovat hänen kuolemattomat tekstinsä.
Roskaa ovat tehneet myös suuret edesmenneet mestrit: Eino Leino, Mika Waltari, Ilmari Kianto ym. Heidän (henkensä pitimiksi) tekemänsä roska on unohtunut, mutta mestriteokset ovat jääneet historiaan. Läheltä ei näe hyvin. Jotkut näkee.
Minä kullä tituleeraan häntä maestroksi ja mestariksi jo pelkän kirjallisen ja filosofisen työn ansiosta.
Kirjallista tuotantoa en ylistä, silti pidän hienona. Silti en tituleeraa kuin lyyrikoksi - filosofinen työ taisi löytyä lasisen laulukirjan kautta, ja sillä hän pilasi oman elämänsä.
Kyllä hänen veroisiaan ja nerokkaampiakin varmaan on jo kasvamassa, joista tulee aikansa idoleita ja ylistettyjä omalla sarallaan.
Filosofinen työ tuskin löytyi lasisen laulukirjan kautta, koska Juicella oli hienoja ja syvällisiä ajatuksia jo 70-luvulla, jolloin elämäntavat olivat paljon terveellisemmät.
Juice ei siis suinkaan elänyt epäterveellisesti koko elämäänsä. Hän mm. vielä harrasti jalkapalloa 70-luvun lopulla, ennenkuin viinanjuonti äityi suurimpiin mittoihinsa. Käsittääkseni viinanjuonti alkoi karata käsistä vasta 70-80-lukujen vaihteen avio-ongelmien myötä, jolloin takana oli jo kymmenkunta vuotta laulutekstien kirjoittamista.
Kyllä Juicen ajattelun pohjana on huikea yleissivistys, kirjallisuuden tuntemus ja nyanssien taju, joka ei suinkaan ole syntynyt väkijuomien vaikutuksesta vaan ahkeralla opiskelulla ja aivotyöllä.
En ymmärrä väitettäsi, että Juice pilasi oman elämänsä. Eilen lähetetty Juicen viimeinen haastattelu päättyi miehen toteamukseen, että hän on elämäänsä tyytyväinen. Miten sitä kukaan muu voisi tietää paremmin, kun Juice itse?
Juicen ja monen pitkäikäisemmän välillä on se ero, että Juice eli elämänsä. Moni muu kuolee vanhana, muttei elä vanhaksi.
Niin ja hän totesi siinä haastattelussa jotenkin siihen tapaan, että kun aikoo panna elämänsä risaiseksi, voi varautua siihen, että elämästä tulee risaista. Se on sitten siinä. Sitä saa, mitä tilaa :))