Olen koko ikäni ollut luterilainen, uskon Jumalaan ja haluan kyllä hengellisen kodin, jos eroan kirkosta. Olen harkinnut eroa monesta syystä. En silti eroa Jumalasta, mutta ymmärrykseni mukaan maallisesta järjestelmästä. Kirkkoinstituutio omine järjestelmineen ei vain oikein istu uskon muottiin, jotakin menee pieleen koko ajan. Lisäksi tuntuu että kirkko ei ole luterilainen vaan herätysliikkeitten hallussa ja ne ovat eroavaisia keskenään, jotenkin kirkossa jää pieni luterilainen irralliseksi jos ei liity mihinkään herätysliikkeeseen. On jotenkin orpoa ajatella liike kirkon sisällä. Miten te muut olette ratkaisseet ongelman? Oletteko kokeneet pahana kirkosta eron tai katuneet sitä jälkeenpäin? Toivon vastauksia uskovilta ihmisiltä, jotka ymmärtävät ettei erossa ole kyse tosiaan mistään rahan säästämisestä kirkollisveroissa vaan hengellisestä kysymyksestä. Mielipiteitänne odottelen. Olen miettinyt jo monta vuotta tätä asiaa. Olen ihan jämähtänyt kun en pääse eteenpäin mutta jokin voima painaa miettimään asiaa koko aika.
Hengellinen koti?
umpikujassa...
13622
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
VARMUUDEN VUOKSI USKOMINEN
Matt.13:12
Sillä sille, jolla on, annetaan, ja hänellä on oleva yltäkyllin; mutta siltä, jolla ei ole, otetaan pois sekin, mikä hänellä on.
Jos sinulla on kuollessasi paljon hyviä tekoja, saat uudessa elämässäsi osuudeksesi paljon hyvää: kauniin ruumiin ja ylhäisen aseman. Jos sinulla on kuollessasi vain vähän hyviä tekoja, sekin vähä mitä luulit sinulla olevan, osoitetaan valheeksi ja saat osaksesi kärsimyksen ja häpeän.
Jos luulet että selviät sielujen kiertokulussa strategialla "kadun viime hetkellä" olet harhassa. Ja jos luulet että voit pettää Jumalaa maksamalla jotain "kirkollisveroa", olet vielä pahemmin harhassa.
Ap.t. 8:20
Mutta Pietari sanoi hänelle: "Menkööt rahasi sinun kanssasi kadotukseen, koska luulet Jumalan lahjan olevan rahalla saatavissa.
Niin yritin toki sanoa, ettei tässä ole rahalla tekemistä mitään. En ole koskaan edes ajatellut aiemmin että maksan kirkollisveroa, sehän menee automaattisesti palkasta. Sitä ei ole tullut ajateltua.
Enemmänkin mietin tätä hengellistä kotia. Tämän asian kanssa olen täysin umpikujassa.
jos rahalla ei ole mitään tekemistä, niin miksi sitten kirkko kerää veroa?
Siis rahalla ei ole tekemistä minun kannalta, en puhu kirkosta organisaationa vaan itsestäni. Minua ei siis verottaminen haittaa, se ei olisi syy kirkosta eroon. Tätä yritin sanoa, ettei tämä nyt ole raha kysymys.
sinulle sillä ei ehkä ole merkitystä, mutta riistoverotuksen uhreille sillä voi olla merkitystä.
Varmuuden vuoksi uskominen on Jumalalle valehtelemista
Itselleni sellainen on luterilainen seurakunta. Herätysliiketaustaa minulla ei ole, niin kuin ei useimmilla kirkon jäsenillä. En usko, että kirkko on herätysliikkeiden "hallussa". Varmaan paikalliset erot tässä ovat suuret. Mene puhumaan jonkun oman seurakunnan työntekijän kanssa, koti voi löytyä, kun ihmiset tulevat tutuiksi. Enemmistö kirkon työntekijäistä on hyviä kuuntelijoita ja asiallisia ihmisiä, ainakin oman ja lähipiirini kokemuksen mukaan.
Näin oli tilanne ennen eri paikkakunnalla vaan muutto eri seudulle muutti kaiken. Paluuta ei entiseen oikein ole. :(
Samaa mieltä. Täällä tuntuu olevan kirkon parjauskampanja jatkuvasti käynnissä. Tuntuu tarkoitushakuiselta. Kalastellaan väkeä omiin piireihin. Koko maan laajuisesta kansankirkosta on helpompi osoittaa puutteita kuin pienistä yhteisöistä, joita ei juurikaan tunneta. Miljoonaisesta väkijoukosta löytyy helpommin kaikenlaista kokemusta kuin muutaman kymmenen tai sadan / tuhannen sisäpiiristä. Media ei myöskään kiinnostu niin helposti pienten yksiköitten asioista. Kuitenkin uskontojen uhrit ry. raportoi lähes yksinomaan vapaitten suuntien tai kristinuskon ulkopuolisten yhteisöjen toimista. Kirkkoja ei sieltä juurikaan löydy. Toimintatavat ovat hioutuneet asiallisiksi ja yksilöä kunnioittaviksi. Kirkon rötökset tutkitaan ja hoidetaan vaikka tuomioistuimissa. Uskontojen uhreja tarvitaan silloin, kun hiostaminen on niin julkeaa, että valitusviranomaisten puoleen ei uskalleta edes kääntyä tai sitten valitusteitä ei päätöksiä tehtäessä tunneta tai osoiteta. Kyllä itse luotan omaan isieni kirkkoon. Pidän siitä, että siellä toimitaan sanan mukaan. Jeesus esim. kehotti viettämään ehtoollista, mutta hän ei kehottanut kaatamaan ihmisiä.
Todettakoon että nämä herätysliikkeet ovat vielä pahempia, rahastusmallit tuotu suoraan Yhdysvalloista ja tätä lavahypnosiia ja muuta taikatemppuilua suoritetaan. Herätysliikkeissä muuten kerätään kymmenyksiä vielä enemmän kuin mitä kirkossa veroja maksaisit, tietenkin vapaaehtoisesti, mutta kuka kehtaa kieltäytyä joukosta.
Kannattaa tutustua näihin herätysliikkeiden lahkolaisiin ja kritiikkiin hyvin tarkkaan. Kannattaa erota kirkosta, mutta ei myöskään kannata liittyä mihinkään huijauslahkoon.
http://www.evl.fi/nelivuotiskertomus2000_2003/kehitys/kaksitoista.htm
"Suomalaisista joka kymmenes (11 %) kuuluu Kirkkomonitor 2004 -tutkimuksen mukaan johonkin herätysliikkeeseen kiinteästi tai väljästi. - - Seurakunnan työntekijöistä kaikkiaan 53 % kokee kuuluvansa kiinteästi tai jossain määrin vähintään yhteen liikkeeseen."
"Suomalaisista joka kymmenes (11 %) kuuluu Kirkkomonitor 2004 -tutkimuksen mukaan johonkin herätysliikkeeseen kiinteästi tai väljästi."
Samalla kun muistetaan että jos lasketaan ateistit, agnostikot ja tapakrisselit pois, niin aidosti hihhuloituneita (siis jeesussatuun uskovia taikauskoisia) on suomalaisista noin kymmenen prosenttia.
Eli ei mene hyvin ev-lut lahkolla.
Joistakin kirkon herätysliikkeistä tulee uskonnon uhreja. Se ilmenee tuolta uskontojen uhrien tuki-sivuilta.
Kuulun luterilaiseen kirkkoon, mutta en tiedä, kauanko jaksan katsella kun herätysliikkeet kirkkoa paikoin pyörittävät omien halujensa mukaan. Lisäksi nuo pappien erottamiset ja muut ottavat niin päähän, kun kansan rakastamia pappeja pistetään pihalle "savustetaan ulos" uutisten käyttämää kieltä lainatakseni.