Klikkaapa tätä linkkiä...
http://www.keskusta.fi/tietopankki/?ref_gid=7
...ja sen jälkeen otsikon "28.11. Saulin kirje" alla olevaa "ota tiedosto"-linkkiä, niin saat luettavaksi keskustan vaalikampanjan avauksen.
Minusta on aika huolestuttavaa, että päähallituspuolue lähtee avaamaan vaalikampanjansa ivailemalla oppositiopuolueen entistä presidenttiehdokasta tavalla, joka on parhaimmillaankin vain lapsellisen nokkelaa.
Minun mielestäni keskustan touhuilu on hyvin huolestuttavaa useammastakin syystä:
1) Päähallituspuolueella ei näytä olevan kampanja-avaukseensa mitään asia-aihetta, sellaista saavutusta, jonka se olisi neljän vuoden hallitusvastuun jälkeen voinut tuoda avauksessaan esiin houkuttelemaan äänestäjiä muista puolueista keskustan linjan jatkumisen kannattajaksi.
2) Kun näin on, niin huolestuttavuus kasvaa, koska ilmeisesti keskustalla ei ole edes ollut hallituksessa mitään omaa linjaa eikä omia saavutuksia, kun se lähti nalkuttavalla vitsailulla avaamaan kampanjansa SDP:n aisankannattajana.
3) Kun keskusta näin näkyvästi panosti 16 400 euroa 1/1 sivun mv ilmoitukseen, jossa se ainoastaan nuolee demareita vinoilemalla Niinistölle, on keskustan tilanne - ja etenkin tilannetaju - enemmän kuin huolestuttavaa.
Keskusta näyttää selvästi pyrkivän punamullan jatkokauteen valitsemalla vastustajakseen kokoomuksen. Näin keskusta vahvistaa puoluesihteerinsä avoimella kirjeellä, sen mitä Jallu Torikka kolumnissaan jokunen viikko sitten epäili: Vanhanen ja Heinäluoma ovat lyöneet kättä päälle siitä, että punamulta jatkaa, jos vaalitulos sen suinkin sallii.
Koska näin on, niin sille neljännekselle keskustan kannattajista, jolle vasemmiston liekahihnassa konttaaminen ei ole poliittinen vaihtoehto, jää vaihtoehdoksi ainoastaan kokoomuksen äänestäminen - mitään muuta vaihtoehtoahan ei punamullalle ole olemassa enää tämän jälkeen.
Kepulle annettu ääni on tämän jälkeen ihan sama kuin demareille annettu ääni.
Vaalien vaihtoehdot ovat punamulta tai kokoomus, eli konservatiivinen taantumus SAK:n kuristusotteessa ja hyvinvoinnin mureneminen, tai edistyksellinen uudistuminen ja hyvinvoinnin kasvun edellytysten luominen maltillisen oikeiston kautta.
Keskusta ei ole tämän jälkeen enää itsenäinen puolue, koska se on myynyt itsensä sosialidemokratian toimeenpanijaksi maaseudulla.
Tästä on keskustalaisten syytä olle erittäin huolissaan ja tarkkailla puolueensa kampanjan jatkoa huolella. Sikäli kun tulevat kampanjavaiheet paljastavat keskustan sitoutuneen yhtä ehdoitta demariräksytykseen kuin puoluesihteerin kampanja-avaus, niin tätä vasemmistomeininkiä vastustaville on tie avoinna uutta hyvinvointia luovaan kokoomukseen.
http://www.keskusta.fi/tietopankki/?ref_gid=7
...ja sen jälkeen otsikon "28.11. Saulin kirje" alla olevaa "ota tiedosto"-linkkiä, niin saat luettavaksi keskustan vaalikampanjan avauksen.
Minusta on aika huolestuttavaa, että päähallituspuolue lähtee avaamaan vaalikampanjansa ivailemalla oppositiopuolueen entistä presidenttiehdokasta tavalla, joka on parhaimmillaankin vain lapsellisen nokkelaa.
Minun mielestäni keskustan touhuilu on hyvin huolestuttavaa useammastakin syystä:
1) Päähallituspuolueella ei näytä olevan kampanja-avaukseensa mitään asia-aihetta, sellaista saavutusta, jonka se olisi neljän vuoden hallitusvastuun jälkeen voinut tuoda avauksessaan esiin houkuttelemaan äänestäjiä muista puolueista keskustan linjan jatkumisen kannattajaksi.
2) Kun näin on, niin huolestuttavuus kasvaa, koska ilmeisesti keskustalla ei ole edes ollut hallituksessa mitään omaa linjaa eikä omia saavutuksia, kun se lähti nalkuttavalla vitsailulla avaamaan kampanjansa SDP:n aisankannattajana.
3) Kun keskusta näin näkyvästi panosti 16 400 euroa 1/1 sivun mv ilmoitukseen, jossa se ainoastaan nuolee demareita vinoilemalla Niinistölle, on keskustan tilanne - ja etenkin tilannetaju - enemmän kuin huolestuttavaa.
Keskusta näyttää selvästi pyrkivän punamullan jatkokauteen valitsemalla vastustajakseen kokoomuksen. Näin keskusta vahvistaa puoluesihteerinsä avoimella kirjeellä, sen mitä Jallu Torikka kolumnissaan jokunen viikko sitten epäili: Vanhanen ja Heinäluoma ovat lyöneet kättä päälle siitä, että punamulta jatkaa, jos vaalitulos sen suinkin sallii.
Koska näin on, niin sille neljännekselle keskustan kannattajista, jolle vasemmiston liekahihnassa konttaaminen ei ole poliittinen vaihtoehto, jää vaihtoehdoksi ainoastaan kokoomuksen äänestäminen - mitään muuta vaihtoehtoahan ei punamullalle ole olemassa enää tämän jälkeen.
Kepulle annettu ääni on tämän jälkeen ihan sama kuin demareille annettu ääni.
Vaalien vaihtoehdot ovat punamulta tai kokoomus, eli konservatiivinen taantumus SAK:n kuristusotteessa ja hyvinvoinnin mureneminen, tai edistyksellinen uudistuminen ja hyvinvoinnin kasvun edellytysten luominen maltillisen oikeiston kautta.
Keskusta ei ole tämän jälkeen enää itsenäinen puolue, koska se on myynyt itsensä sosialidemokratian toimeenpanijaksi maaseudulla.
Tästä on keskustalaisten syytä olle erittäin huolissaan ja tarkkailla puolueensa kampanjan jatkoa huolella. Sikäli kun tulevat kampanjavaiheet paljastavat keskustan sitoutuneen yhtä ehdoitta demariräksytykseen kuin puoluesihteerin kampanja-avaus, niin tätä vasemmistomeininkiä vastustaville on tie avoinna uutta hyvinvointia luovaan kokoomukseen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
..niin paljon kun jaksaa sillä sampo vinoili kaikille työmiehille pressan vaaleissa olemalla muka työväen ehdokas ja kun se tulee tuolta suunnalta niin se on täyttä potaskaa ja veetuilua.
...tai sitten et lukenut ylläollutta avaustani.
Olennaista ei ole Niinistölle vinoilu, vaan se, että kepu purkii suoraan punamultaan, joka kepun porvariannattajien on syytä ottaa huomioon.
..kokkarit ovat itse ajaneet itsensä ulos yhteistyöstä Kepun kanssa sillä kokkareilla on aina ollut ja tulee aina olemaan kepu päävastustaja vaaleissa eikä yhtään kertaa tue keskustan ehdokasta missään nimessä.
Keskusta kyllä tukee kokkareita josta nyt on viimeisin todiste Vilenin tukeminen korkeaan OECD virkaan puhumattakkaan viimeisimmässä vaalissa.
Tukiko sale Eskoa kysyn vaan ??
Ei kannata syyttää muita kun vika on itsessä no tämä on kyllä yleistä kun on kyse kokkareista.
Selittelet tekosyitä.
Tutkimusten mukaan 2/3 osaa kokoomuslaisista kannattaa porvariyhteistyötä, mutta keskustalaisista vain 1/4.
Poliittisiin virkanimityksiin viittaaminen on lähinnä hupaisaa ja Ahon touhu enemmän kuin naurettavaa.
Kuka ihmeen porvari voi kannattaa sellaista keskustan puheenjohtajaa yhtään mihinkään, jonka uran ainoa tavoite oli päästä punamultahallitukseen, mutta joka ei siihen ikinä päässyt, vaan tyri asiansa kolmissa eduskuntavaaleissa ja yhdessä presidentinvaalissa siksi, ettei tajunnut tippaakaan asioista.
...ehdokasta älä viitti puhua paskaa kokkarit ovat nyt päässeet siihen asemaan missä ne kuuluukin olla eli sivuraiteilla missä ei vaikuteta ihmisten asioihin millään tavalla.
Kukapa nyt selväjärkinen puoluejohtaja haluaa olla tekemisissä kokkareiden kanssa,jotka kuitenkin pettävät ennen pitkää jopa omansa.
...Esko Aho pyrki punamultaan, ei mihinkään muuhun, eli kokoomuksen työntämiseen oppositioon ja keskustan nostamiseen Lipposen hallituksiin.
Se, että porvari ei tuollaista miestä äänestä, ei ole kenenkään pettämistä.
Ja sitäpaitsi puheet siitä, että Aho olisi hävinnyt kokoomuslaisten vaihdettua puolta on täyttä paskaa, koska vain murto-osa kokoomuslaisista äänesti Halosta. Ratkaisun tekivän puolueisiin sitoutumattomat, liikkuvat äänestäjät, jotka Aho itse karkoitti Halosen leiriin ryhdyttyään Ilaskiven, Kanervan, Anne Pohtamon, oman perheensä ja kaiken maailman hörhöjulkkisten kanssa käymään epäuskottavaa, äärioikeistolaista ja konservatiivista, amerikasta opittua mielikuvakampanjaa Halosta vastaan kirkon, aviosäädyn ja sukupuolisten vähemmistöjen herättämien ennakkoluulojen avulla.
Aho hävisi vaalin täysin omaa tyhmyyttään, sillä jos kampanja olisi ollut reilusti keskustalainen eikä valheellisen oikeistolainen, niin Aho olisi edelleen presidentti.
...mitä kukin on äänestänyt et mistään yrität vain pullikoida ja se on varmaa,että kokkarit pettivät ja menivät Haloskan taakse siinä toivossa,että pääsevät ikuiseen SDP:n suosioon no kestihän sitä jonkun aikaa mutta totuus valkeni viimein.
...aikanaan asiasta kirjoitettuja juttuja ja tutkimuksia.
Mutta kyllä sinullekin pitäisi olla selvää, että kaikki vaalit ratkeavat sen mukaan, miten puolueisiin löyhästi sitoutunet ja politiikkaa huonosti seuraavat äänestäjät liikkuvat puolueiden välillä.
Tällaisia äänestäjiä on arvioitu olevan yli 20% kaikista äänestäjistä ja suhteellisen osuuden on arvioitu jatkuvasti kasvavan, kun pääpuolueet ovat kovin samanlaisia ja eroa esim. keskustan ja SDP:n välillä ei enää kukaan huomaa.
Ainakin kepun puoluejohto tietää tämän oikein hyvin, sillä et kai luule, että Mieto, Väätäinen, muut hiihtäjät ja pelimannit olisi värvätty keskustan ehdokkaiksi poliittisen ammattitaitonsa vuoksi?
Juttu on älykäs, myönteinen ja avaa keskusteluja oikeaan suuntaan. Lue Saulin kuittaus toisaalta, sekin valaisee. Alentuvaan arvosteluun saatikka vähättelevään virhearvioon et saisi syyllistyä, - et varsinkaan sinä, joa olet AD-peistarinakin saavuttanut muutakin näkösälle kuin niitä kuuluisia mv-vartteja.
Seppo Hietanen
"kerimäki st"
CITY-Keskusta
Arvosteluni ei ollut vähättelevää eikä alentuvaa. Tein vain johtopäätöksiä siitä, ettei keskustalla ole edes sen vertaa omaa linjaa, että se antaa mainostoimiston vedättää budjettiaan näin mitättämällä kertakäyttöidealla, jossa ei ole kunnolla edes sisäpiirin huumoria
Eiköhän se ollut juuri, kokoomus joka aloitti leikinlaskun.
Kokoomuksen pojathan ilmoittautuivat ensin työväenpuolueeksi, ja sitten siirtymisestään keskustaan päin.
Käykö nyt niin, että osa kokoomuslaisista siirtyy demareihin ja osa keskustaan ?
Tämä jää nyt nähtäväksi.
Ps. Ja Vanhanenhan ilmoitti, että vaalitulos ratkaisee hallituspohjan - aivan kuten viime kerrallakin.
Ei nyt ole kyse kokoomuksesta, vaan keskustasta, joka tähtää suoraan punamultaan.
Tämä merkitsee automaattisesti, että ne keskustaa aiemmin äänestäneet, joille punamulta ei ole politiikassa sopiva vaihtoehto, ssiirtyvät äänestämään kokoomusta, koska kepu pettää omat porvarikannattajansa.
Sinä, joka kannatat punamultaa, et menetä mitään, koska kyllä kepu sinne aina konttaa oli vaalin tulos mikä tahansa.
Seurataan kuitenkin vaalikampanjoiden jatkoa, sillä kaipa kepulta asiaohjelmakin joskus tulee. Katsotaan sitten aikanaan onko edes siinä muuta kuin demareiden nuolentaa. Tähän astinen touhu ei ainakaan muulta näytä.
Vanhanen nimittäin ilmoitti, että vaaliohjelmat ratkaisevat hallituspohjan tulosten ohella, eikä minkään puolueen ohjelmaa ole vielä julkistettu.
Minustakin on jo pitkään vaikuttanut siltä, että kepu pyrkii jatkokaudelle nimen omaan demareiden kanssa. Keskustan puoluesihteeksi valittu Korhonen vahvisti tunnetta melkoisesti, eikä heppoinen vaalistartti hälventänyt ennakkoluuloja. Toinen teoria on tietenkin se, että pyritään vain täydelliseen hämmentämiseen, mikä pitäisi löyhässäkin liitoksessa olevat äänestäjät ruodussa ja aktiivisina. Kokoomus saa syyttää itseään näistä naurettavista tulevaisuuden vaalikampanjoista, joissa asia poistuu kokonaan näyttämöltä ja mainostoimistojen mömmö täyttää vaalikeskustelut.
Demarit pysynevät asialinjalla, vaikka ne haastettaisiinkin lume-linjalle, joten kaikki kritiikki SAK:ä vastaan häviää digitaivaaseen.
>>Minustakin on jo pitkään vaikuttanut siltä, että kepu pyrkii jatkokaudelle nimen omaan demareiden kanssa. Keskustan puoluesihteeksi valittu Korhonen vahvisti tunnetta melkoisesti, eikä heppoinen vaalistartti hälventänyt ennakkoluuloja. Toinen teoria on tietenkin se, että pyritään vain täydelliseen hämmentämiseen, mikä pitäisi löyhässäkin liitoksessa olevat äänestäjät ruodussa ja aktiivisina.>Kokoomus saa syyttää itseään näistä naurettavista tulevaisuuden vaalikampanjoista, joissa asia poistuu kokonaan näyttämöltä ja mainostoimistojen mömmö täyttää vaalikeskustelut.
..jo 25 vuotta sitten, että äärisuuntia kavahtamalla yhteiskunnallisen kehitys vakautuu heiluriliikkeistään ja hyvinvointi lisääntyy ilman poliitisia, tai muita konflikteja. Joten terve tuloa äänestäjinä tukemaan keskustaa ja turvaamaan nykyisen hallituksen harjoittamaa tempolilematonta rakennustyötä. Ei ole mitään järkeä kallistaa "venettä" oikelle yksikorvaisten kokkarinulkkien suuntaan.
Missä Suomessa on poliittisia ääriliikkeitä?
.... yksisilmäisenäkin ymmärtäneen mistä kirjoitin. Yhtä korvaa heiluttelevista vastuuttomista kokkari nulkeista.
Ja kokoomus saa kolmannen tilan 17 % kannatuksella.
Kyllä vaalipaniikki lisääntyy siellä, missä menetetään eduskuntapaikkoja.
Kokoomus on saamassa niitä monta lisää, kun kannatus on puolitoista prosenttia yli viime vaalin tuloksen ja paranee.
Vanhasen liian näkyvä punamultahinku ja se, että vanhanen on pääministerinä ollut pelkkä SAK:n sylikoira (viimeksi petti 200 000 pienyrittäkjää), siirtää keskustalaisia kokoomukseen, koska muuten vasemmistomeininki ja keskustan alennustila vaan jatkuu
..ristiin olet vauhkonut koko syksyn täällä,että hallitus tekee kokkareiden politiikkaa ja nyt on sulla aivan toinen linja,että hallitus tekeekin vasemmistolaista politiikkaa,ettei ole kyse vaan keskustalaisesta politiikasta kun sulla noin vippaa kumpaankin suuntaan.
Hallitus on tehnyt kokoomuslaista talous- ja veropolitiikkaa, mutta muita osin SAK/SDP:n politiikkaa keskustan toimessa Heinäluoman kengänkiilloittajana.
...siis jatkuu .Kyllä pukki varmaan hameen tuo.
Vaaleissa eivät ole vaihtoehtoina konservatiivinen taantumus ja edistyksellinen uudistuminen siinä muodossa kuin haluat asian esitellä. Ennemmin vaihtoehtoja voisi kuvata rahavallan "edistyksellisyyttä" painottavaksi ja sille vastakkaista näkemystä, missä politiikan perimmäiset tarpeet liittyvät ihmisten perustarpeiden tyydyttämiseen ja siihen kytkeytyvän hyvinvoinnin lisäämiseen. Jälkimmäinen poliittinen linja ei valjasta ihmistä vain taloudellisen tuottavuuden lisäämistä varten.
Kokoomus painottaa talousedistyksellisyyttä, vasemmisto ja keskusta puoltavat enemmän hyvinvoinnin lisäämistä ja tasa-arvoa. Vasemmiston ja keskustan poliittinen näköala kantaa siten taloutta laveammalle. Ei Kokoomuskaan hyvinvointia ja tasa-arvoa ole kokonaan unohtanut, mutta ne eivät ole sille päällimmmäisenä mielessä.
Jos neljännes Kepusta vastustaa hyvinvointilinjan jatkumista, niin kai se kolme neljännestä sitten puoltaa sitä. Jos tämä Kepun enemmistö siirtyisi suoraan vaikkapa demarien kannattajaksi, nousisi SDP:n kannatus 40-50 %:iin ja Kokoomuksen vastaavasti 25-30 %:iin. Ratkaisevaa olisi silloin se, kumman puolelle Vihreät ja Vasemmistoliitto kallistuisivat. Arvaa kumman?
Konservatiivinen taantumus ja uudistushakuinen edistyksellisyys ovat vaihtaneet paikkaa. 60-70-lukujen edistyksellinen vasemmisto on luutunut poteroihinsa puolustamaan vanhoja rakenteitaan ja saavutettuja etujaan, kun siinä suunnassa ei tajuta, mitä merkitsee suljetun talouden avaaminen markkinatalouteen ja globalisaatioon, jonka vaikutuksia emme voi millään tavalla yksinämme eliminoida.
Vasemmisto, etenkin ay-liike, edustaa nyt äärimmäistä konservatiivisuutta, mistä jo ennestään konservatiivinen keskusta on löytänyt itselleen lämpimän sylin.
Kun kokoomus on aina edustanut sitä järkevää näkemystä, että hyvinvoinnin lisäämiseen tarvittavat varat on ensin hankittava markkinoilta enemmän tai vähemmän vapaassa kilpailussa pärjäämällä, ennen kuin varoja voi jakaa hyvinvoinnin kehittämiseen, niin kokoomus on ottanut aiemmin vasemmiston hallitseman, muutoshakuisen uudistajan edistyksellisen roolin.
Maltillinen keskusta-oikeisto on siis nyt se poliittinen voima, joka haluaa luoda uutta ja parempaa, kun konservatiivinen vasemmisto-keskusta painaa jarrua ja jatkaa vanhentunutta vastakkainasettelun propagansaa, mihin sinäkin innolla osallistut.
On nimittäin täyttä populismia väittää, että jonkun "näköala kantaa taloutta laveammalle", koska kantaa se minne tahansa, niin budjetin tasolla jokainen poliittinen päätös projisoituu joko menoiksi tai tuloiksi. Niinpä pidän aika ala-arvoisena sellaista vastakkainasettelun keinotekoista propagandaa, jossa puolueita arvioidaan asettamalla talous ja hyvinvointi asteikon ääripäiksi. Älä viitsi sellaiseen sortua.
Jos kannatussiirtymillä haluttaisi spekuloida siten, että keskustasta jäisi jäljelle jokin 10% maaseudun puolue, niin kokoomus ja demarit olisivat melko tasavahvoja. Vasemmistoliitto olisi SDP:n apupuolue.
Vihreät, kd ja rkp muodostaisivat sen joukon, jonka joko kokoomus tai SDP joutuisi houkuttelemaan hallitukseensa mukaan.
Tässä tilanteessa 10% keskusta käyttäytyisi kuten nytkin, eli menisi mukaan mihin tahansa kunhan vain pääsee.
Vaaleissa on vastakkain konservatiivinen taantumus ja edistyksellinen uudistuminen. Nykyinen hallitus ja siinä etenkin Kepu edustaa tuota konservatiivista sementointia, nykyisen säilyttämistä.
Ammattiyhdistysten taipumattomuutta työmarkkinoiden välttämättömiin uudistuksiin puolustaa SDP ja maaseudun elättämistä aina vaan uusien tukien varassa vartioi ainakin yhtä herkkähipiäisesti Kepu.
Uudistusmista ja uutta varautta luovaa ajattelua edustaa porvarillinen puoli, lähinnä Kokoomus. Muut puolueet ovatkin sitten enemmän tai vähemmän yhden asian liikkeitä.
Hyvinvoinnin lisääminen ja perustarpeiden tyydyttäminen ovat toki kaikkien tavoitteet, mutta valitettavasti punamullan ydin ei pyri siihen kokonaiskakkua kasvattamalla vaan olemassa olevaa aina vaan uudelleen jakamalla. Siinä vaan tulee jossain vaiheessa pää vetävän käteen.
Näin on meilläkin perinteiset kuviot muuttuneet että pahimmat uus-konservatiivit löytyvätkin perinteisen vasemmiston riveistä.
Olet muuten erinomainen esimerkki edellisestä
Vähän tarkempi ja terävämpi analyysi, minkä itse onnistuin asiasta kirjoittamaan.
Kokonaiskakun kasvattamisfraasi alkaa olla jo aikansa elänyt. Se on fraasi ilman tuloksia. Näytöt puhuvat ihan muuta.
Uusliberalistisen talouspolitiikan aikana talouskasvu alkoi maailmalla hidastua ja tuloerot kasvaa. Kehityksen kulminaatiopiste sijoittuu jonnekin vuosikymmenen vaihteeseen 1980. Tämän jälkeen tuloerot ovat monissa maissa kasvaneet niin, että suhteellisen köyhyyden lisäksi myös absoluuttinen köyhyys on lisääntynyt. Keskimääräinen talouskasvu per capita kääntyi kasvusta laskuksi. Köyhyyden lisääntyminen koskee sekä kehitysmaita että tilannetta kehittyneiden maiden sisällä. Kakusta ei ole valunut edes murusia köyhimmille, vaikka sitä olisi kuinka onnistuttu kasvattamaan. Valtavat pääomat ovat sitä vastoin siirtyneet reaalitaloudesta rahanpyöritystalouteen, joka on vähitellen alkanut elämään omaa elämäänsä. Luvut ovat todella vaikuttavia, jos niihin viitsii tutustua.
Meillä Suomessa ovat tuloerot myös kasvaneet, vaikka kakku kasvaisikin. Teoria on ehkä hyvä, mutta käytäntö ei ole vaan tukenut sitä. Kaikkialla siellä, missä ay-liikkeen valta on onnistuttu murtamaan, talouskehitys on mennyt vielä voimakkaammin kansalaisia erottavaan suuntaan: rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät köyhtyneet lisää.
Uusliberalistisen talouspolitiikan saavutukset ovat ihmisten suuren enemmistön kannalta umpisurkeita. Saavutukset ovat hyviä rikkaimman viidenneksen näkökulmasta ja suorastaan loistavia rikkaimpien väestöryhmien (1-5 % väestöstä) näkökulmasta. Uusliberalistista talouspolitiikkaa edeltänyt keyneslainen talouspolitiikka kasvatti taloutta, mutta jakoi myös sen tuloksia tasaisemmin. Talouskasvu perustuikin nimenomaan kysyntäteoreettiseen ajateluun. Keyneslaiseen talousmaalliin perustuva hyvinvointivaltiomalli luotiin USAssa 30-luvulla (New Deal -politiikka) presidentti Rooseveltin johdolla. Reaganilais-Thatcherilainen monetarismiin ja uusliberalistiseen talousteoriaan perustunut käänne on viemässä maailmaa ahdinkoon.
Kirjallisuutta ja sen käyttöä näyttöä on yllin kyllin saatavilla. Tustustumisen aiheeseen voi aloittaa vaikkapa saksalaisten lehtimiesten Martin & Schumann erinomaisesta kirjasta Globalisaatioiloukku: hyökkäys demokratiaa ja hyvinvointia vastaan. Lisävalaistusta aiheeseen löytyy myös David Kortenin kirjasta Maailma yhtiöiden vallassa ja Juha Siltalan kirjasta Työelämän huonontumisen lyhyt historia.
Kokonaiskakun kasvattamisfraasi alkaa olla jo aikansa elänyt. Se on fraasi ilman tuloksia. Näytöt puhuvat ihan muuta.
Uusliberalistisen talouspolitiikan aikana talouskasvu alkoi maailmalla hidastua ja tuloerot kasvaa. Kehityksen kulminaatiopiste sijoittuu jonnekin vuosikymmenen vaihteeseen 1980. Tämän jälkeen tuloerot ovat monissa maissa kasvaneet niin, että suhteellisen köyhyyden lisäksi myös absoluuttinen köyhyys on lisääntynyt. Keskimääräinen talouskasvu per capita kääntyi kasvusta laskuksi. Köyhyyden lisääntyminen koskee sekä kehitysmaita että tilannetta kehittyneiden maiden sisällä. Kakusta ei ole valunut edes murusia köyhimmille, vaikka sitä olisi kuinka onnistuttu kasvattamaan. Valtavat pääomat ovat sitä vastoin siirtyneet reaalitaloudesta rahanpyöritystalouteen, joka on vähitellen alkanut elämään omaa elämäänsä. Luvut ovat todella vaikuttavia, jos niihin viitsii tutustua.
Meillä Suomessa ovat tuloerot myös kasvaneet, vaikka kakku kasvaisikin. Teoria on ehkä hyvä, mutta käytäntö ei ole vaan tukenut sitä. Kaikkialla siellä, missä ay-liikkeen valta on onnistuttu murtamaan, talouskehitys on mennyt vielä voimakkaammin kansalaisia erottavaan suuntaan: rikkaat ovat rikastuneet ja köyhät köyhtyneet lisää.
Uusliberalistisen talouspolitiikan saavutukset ovat ihmisten suuren enemmistön kannalta umpisurkeita. Saavutukset ovat hyviä rikkaimman viidenneksen näkökulmasta ja suorastaan loistavia rikkaimpien väestöryhmien (1-5 % väestöstä) näkökulmasta. Uusliberalistista talouspolitiikkaa edeltänyt keyneslainen talouspolitiikka kasvatti taloutta, mutta jakoi myös sen tuloksia tasaisemmin. Talouskasvu perustuikin nimenomaan kysyntäteoreettiseen ajateluun. Keyneslaiseen talousmaalliin perustuva hyvinvointivaltiomalli luotiin USAssa 30-luvulla (New Deal -politiikka) presidentti Rooseveltin johdolla. Reaganilais-Thatcherilainen monetarismiin ja uusliberalistiseen talousteoriaan perustunut käänne on viemässä maailmaa ahdinkoon.
Kirjallisuutta ja sen käyttöä näyttöä on yllin kyllin saatavilla. Tustustumisen aiheeseen voi aloittaa vaikkapa saksalaisten lehtimiesten Martin & Schumann erinomaisesta kirjasta Globalisaatioiloukku: hyökkäys demokratiaa ja hyvinvointia vastaan. Lisävalaistusta aiheeseen löytyy myös David Kortenin kirjasta Maailma yhtiöiden vallassa ja Juha Siltalan kirjasta Työelämän huonontumisen lyhyt historia.
Suomessa ei ole noudatettu uusliberalistista talouspolitiikkaa. Täällä eivät tuloerot ole koskaan kasvaneet silloin, kun talous taantuu, mutta ovat kasvaneet silloin, kun talous kasvaa, mikä slittyy sillä, että talouden kasvaessa lisääntyvät nimenomaan pääomatulot.
Kakun kasvattaminen ei ole fraasi. Sinäkin tiedät, miten Lipposen/Niinistön ja nyt Heinäluoman/Vanhasen talouspolitiikka - etenkin palkkaverojen alennuspolitiikka, on kasvattanut nimenomaan jatettavaa kakkua, kun valtion verotulot ovat roimasti kasvaneet veroprosenttien alentamisesta huolimatta, pienituloisiin painotetut palkkaveron alennukset yhdessä maltillisten palkankorotusten kanssa ovat pienentäneet verokiilaa, eli lisänneet ostovoimaa enemmän kuin hinnankorotuspaineita, mistä on seurannut kotimaisen kysynnän kasvu (alv:n tuoton kasvu) työllisyyden paraneminen (uusien veronmaksajien lisääntyminen) työttömyyden aleneminen (työttömyys- ja sosiaalimenojen lasku) sekä yritysten kannattavuuden kasvu (yhteisöveron ja pääomatuloverotuottojen kasvu).
Tämä talouspolitiikka on sitä, jolla kasvatetaan valtion budjetissa jaettavaksi tarkoitettua kakkua.
Kukaan ei vaadi ay-liikkeen valtaa murennettavaksi, ei ainakaan kokoomus. Hyvinvointia edistävässä uudistuspolitiikassa on kyse ainoastaan siitä, että työmarkkinat toimisivat yhtä hyvin kuin hyödykemarkkinatkin: joustavasti ja suhdanteiden muutoksiin nopeammin reagoiden.
Nythän tilanne on katastrofaalinen, kun muutamilla aloilla on huutava työvoimapula ja samaan aikaan valitetaan 300 000 työttömästä, josta melkein 100 000 on pysyvästi rakennetyöttömiä. Tätä asetelmaa SAK siilipuolustaa bunkkereissaan, koska demareille ei ole tärkeää koko kansan hyvinvointi, vaan ainoastaan se että eliittiasemiin itsensä neuvotelleet SAK:laiset liitot säilyttävät saavutetut etunsa eivätäkä "anna periksi" missään järkevissäkään asioissa, koska liittojen ja SAK:n tavoite on päästä sanelemaan, mten yrityksiä johdetaan. - Yhdenlaista sosialisointia sekin on.
Tuot tähänkin keskusteluun, kuten nato-keskusteluihin, koko ajan täysin asiaankuulumatonta hölinää maailmanpolitiikasta, jolla ei ole mitään tekemistä Suomen politiikan kanssa - paitsi että se muodostaa meille ympäristön, johon tulee pystyä nykyistä herkemmin reagoimaan, jotta voimme pitää oman jaettavan kakkumme mahdollisimman suurena ja rahoittaa hyvinvointimme myös tulevaisuudessa.
Tätä jarruttavat punamultapuolueet, kun kokoomus on ottanut edistyksellisen uudistajan roolin siitä syystä, että kokoomuksessa ymmärretään (osin SDP:ssäkin), että hyvinvointi on jostain rahoiutettava, kun valtiota ei voi panna verojen maksajaksi.
Väitteissäsi on niin paljon suoria valheita ettei niitä kannata edes eritellä. Vai on talouskasvu maailmalla hidastunut 1980 luvulta saakka. Pohjois-Koreassa ainakin. Mutta missä muualla?
Meillä koettiin taloudellinen lama 90 luvun alussa, silloin (tilapäinen) talouden alamäki yhdessä joustamattomien työmarkkinoiden vuoksi sysäsi työttömyyden satoihin tuhansiin. Ja paisutti julksien sektorin 60% tasolle bkt:stä. Lajissaan maailmanennätys. Tehtiin muuten velkarahalla.
Tuon velan maksamiseksi taloutta kasvatettiin, ei uusliberalistisesti, vaan markkinareformisesti. Sosiaalietuuksia leikattiin, julkisia palveluita yksityistettiin, tuloverotusta on kevennetty ja pääomaverotusta harmonisoitu muun euroopan kanssa. Malli haettiin mm. Tanskasta.
Yksi asia meillä jäi kuitenkin korporatismin aikaan, työmarkkinat. Palkanmuodostusta ei ole saatu tuotua lähelle työntekijää, vastaamaan yksilötason osaamiseen, työmarkkinoiden toiminta on edelleen hyvin joustamatonta, keskusjohtoista, kuluvan syksyn aikana keskusjohtoisuutta on jopa lisätty (YT-laki). Palkat eivät jousta sen enempää ylöspäin kuin alaskaan.
Nykysuhdanteessa ne joustaisivat paikallistasolla sopien ylöspäin jos olisi varmuus että ne tarvittaessa voisivat joustaa alaskin. Tuo tietysti lisäisi tuloeroja koska osa SAK:n duunareista nousisi palkkakuopasta.
Ihailemasi Keynesiläinen politiikka perustui tiukkaan pääoman siirtojen sääntelyyn ja periaatteessa kiinteisiin valuuttakursseihin. Kuten hyvin tiedämme, valuuttakurssit olivat kaikkea muuta kuin kiinteät. Devalvaatioilla ostettiin Suomen metsäteollisuuden kilpailukyky ja tiukoilla työehtosopimuksilla työrauha (joka sekin oli SAK:n ja sen edeltäjien mielivallan alla). Hyvinvointiyhteiskuntaa rakennettiin ja julkisen talouden osuus kasvoi kasvamistaan ja sitä rahoitettiin edelleen uusilla valuuttakurssimuutoksilla, josta taas seurasi makrotalouden ongelmia jotka murensivat sääntelyjärjestelmän.
Muu maailma siirtyi uusliberalismiksi kutsumaasi taloupolitiikkaan, vain Ruotsi joiltain osin ja Suomi sinnittelivät sääntelyn aikakaudella kunnes lama pakotti kertarysäyksellä siitä luopumaan. Siis muilta paitsi työmarkkinoiden ja julkisen sektorin osalta.
Meillä on siis edelleen sekatalousjärjestelmä jossa on markkinatalouden hyvät puolet onnistuttu tuhoamaan sääntelytalouden huonoilla puolilla osin AY liikeen näköalattomuuden ja yksisilmäisyyden vuoksi
Jaballe sanoisin sen, että globalin kehityksen esilletuominen on perusteltua. Me emme ole tuosta globaalista kehityksestä irrallaan. Siitä kertovat jo vientiteollisuudenkin käsite kansainvälisestä kilpailukyvystä. Me olemme hyvin imitoineet myös tuloeroja kasvattavia optio- ja muita palkitsemisjärjestelmiä, joissa palkitaan johtoa ruhtinaallisesti, mutta unohdetaan tekijät. Nykyinen rationalisointipolitiikka, ulkoistaminen ja ulkomaalaistaminen (kiinailmiö) sekä ylikansallisuus ovat myös uusliberalistista tuontikamaa. Taloudessa hellitään omistajia paljon enemmän kuin ennen. Yritysten toiminta on juuri tästä syystä muuttunut lyhytjänteiseksi. Työ koetaan yhä enemmän ahdistavaksi kuin palkitsevaksi jne.
Kylähullulle voi sanoa sen, että tiedot uusliberalistisen talouden heikosta menestyksestä verrattuna keyneslaisen politiikan aikaan, ovat tarkistettavissa. Hyvä lähde siihen on esim. juuri Juha Siltalan kirja, missä hän tarkastelee taloudellisten lukusarjojen avulla kehitystä. Jos haluamme nimitäin uskoa siihen, että jostain talousjärjestelmästä on hyötyä kaikille kansalaisille, pitää tutkia talouslukuja per capita eikä vain jotain bruttokansantuotetta mittaavia käyriä.
Tuossa vielä linkki yhteen Siltalan kirjan arviointiin, missä siitä esitellään joitain olennaisia pointteja: http://www.attac.fi/kirjat/siltala
Sinun pitäisi osata tehdä ero sen suhteen, että globaali kehitys on ympäristö, jossa toimimme, joka muuttuu ja jonka muutoksiin meidän tulisi pystyä reagoimaan niin, että oma taloutemme kasvaa tavalla, josta saamme tarvttavat verotuotot hyvinvointimme rahoittamiseen.
Globaalin ympäristön ilmiöt eivät siis ole meidän valintojamme eivätkä kansallisella politiikalla ohjailtavissa.
Me emme ole myöskään imitoineet mitään ilmiöitäkään, vaan enintään soveltaneet samoja palkitsemismenettelyjä, joita globaalit kilpailijamme sobeltavat. Sitäkään et halua käsittää, että palkkiot laukeavat ja pääomatulot lisääntyvät kasvattamaan tukoeroja ainoastaan, jos talouskavun tavoittelussa - hyvinvoinnin rahoituspohjan turvaamisessa - onnistutaan.
Väität rationalisointia, ulkoistamsta ja "kiinailmiötäkin" ussliberalistiseksi talouspolitiikaksi, mitä ne eivät issään nimessä ole.
ratinalisointia Suomessa on harrastettu hamasta suunnitelmatalouden alusta alkaen, koska turhista kustannukssta eroon pääseminen lisää sitä rahaa, jolla hyvinvointi rahoitetaan.
Ulkoistaminen on seurausta erikoistutumisesta. Kirjanpito, vartiointi, siivous, koneiden huolto, mainonnan suunnittelu ja toteuttaminen, koultus,,, jatka listaa jos haluat ovat esimerkkejä toiminnoista, joita jokaisen yrityksen ei kannata tehdä kukin yksinään ja erikseen, koska asiat saa laadullisesti paremmin ja pienemmin kiintein kustannuksi ostettua niihin erikoistuneilta yrityksiltä, joten ulkoistaminen tuo yritykselle resursseja keskittyä omaan erikositumiseensa.
"Kiinailmiö" ei taas mitenkään liity uusliberaalisuuteen, vaan täysin sataprosenttisesti siihen, että kultuatsvaroiden tuotanto pitää viedä sinne, missä ovat kulutustavaroiden asiakkaat. nyt ne ovat kiinassa, Intiassa ja muualla Aasiassa, joten jos tuotantoe ei vietäisi sinne, se merkitsisi, että putoamme pelistä ja manetämme kaiken sen kansantulon, joka tuosta toiminnasta Suomeen syntyy.
Yritysten toiminta ei suinkaan ole muuttunut lyhytjänteiseksi, vaan ympäristömuutoksia herkemmin ennakoivaksi ja muutoksiin nopeammin reagoivaksi juuri siitä syystä, että kannattavuudesta voidaan pitää huolta.
Yhteiskunnalle ei ole mitään iloa kannattamattomista yrityksistä, koska kannattavat tuottavat verottajallekin isomman potin juin kannattamattomat. Tämä ajattelu on tietääkseni selvää demareiden järkevälle osalle, mutta jostain syystä ei sinulle.
Mielipidepankilla ei näytä olevan selkoa hullun ja kylähullun erosta. Vaikka siteeraa yhtä yhteiskuntamme kylähullua, Juha Siltalaa. Joka sormipystyssä on saarnannut ihmisten pahaa oloa jo ennen lamaa. Muistanet kirjat sieltä 80 luvultakin.
Syytät markkinavetoista taloutta kaikenlaisen huonon tuomisesta ja kaiken hyvän tuhoamisesta, vaikka itse asia on juuri päinvastoin.
Kuten edelisessä viestissä totesin, ihannoimasi talousjärjestelmä, säännelty keynesiläinen hyvinvointivaltio, koki haaksirikon koska omaan napaansa tuijottavat kansallisvaltiot eivät pystyneet pitämään talouttaan kurissa, ja joutuivat tekemään kilpailukykyä parantavia devalvaatioita. Sehän oli mitä pahinta rahavallan käyttöä , siinä rahavaltaa käytti valtiot yritysten ja yksityisten sijaan. Ja ihmisten kannanalta paljon julmemmin, vain omaan napaansa kansallista etua tuijottaen.
Tuon haaksirikon lääkkeeksi osin pakon sanelemana tuli markkinaehtoinen talous, joka Suomessa AY-liikkeen jäykkyyden vuoksi ensialkuun johti mielettömään työttömyyteen, eritoten kaikkein huono-osaisimpien joukossa. Toisaalta myös tuloerot pienenivät koska pääomatulot ja omaisuusarvot romahtivat, siksi kai sinun on niin helppo ihannoida tuollaista aikaa.
Keskiluokka ja pienyrittäjät osoittivat lamavuosien aikana hämmästyttävää joustavuutta ja kestävyyttä, piti yllä tätä yhteiskuntaa. Ne SAK:n jäsenet joilla työpaikka säilyi vähät välittivät työttömistä tovereistaa muutoin kuin juhlapuheissa. He nousivatkin keskiluokkaan, suhteellinen asema koheni kummasti.
Toki Siltalan huomiot nykypäivän aatteettomuudesta ja markkinavoimien ylenpalttisesta ihannoimisesta ovat kenen tahansa aikaansa seuraavan ihmisen nähtävissä ja syystä niistä tulee kantaa huolta. Toinen asia sen sijaan on se, että miten ne vaikuttuvat ihmisten elämään. Jos ihmisen arkinen elämä on kuta kuinkin raiteillaan eikä markkinoiden globalisoituminen vie työpaikkaa, niin tuskinpa moni kokee uusliberalismia uhkaksi omalle elämälleen. Tärkeintä onkin, että ymmärtää miten hyvinvointivaltio saadaan jatkossakin rahoitettua, ei siitä, että laillasi tai Siltalan lailla kääntää katseensa menneisyyteen ja halajaa sellaiseen, johon on mahdotonta palata ja jota ei ideaaleistaan huolimatta ollut edes olemassa.
Kuvailet asian juuri niin kuin asia on.
Vasemmiston ay-poliittinen ja keskustan protektionistinen aluetuki- ja valtapoliittinen populistinen politikointi nyt vaan saa aikaan, että asioista ei puhuta niiden oikeilla nimillä, kun kumpikin tarvitsee pienituloisten äänet osoittamalla "talous" syylliseksi "köyhien ahdinkoon".
Outi Ojalan viisaus: "Hyvin hoidettu talous on köyhän paras turva" kannattaisi ripustaa monen vasurin, demarin ja kepulin huoneentauluksi.
Kukaan muu kuin kepuliKorhonen ei voisi alentua hyväksymään mainosjippoa, joka vie kepulta 50000 ääntä kokoomukselle.