Nuorena tyttönä aloitin hoitajan ammatin ja nuorena myös lopetin. Kuusi vuotta ehdin tehdä sitä työtä. Rakastin vanhusten kanssa keskustelemista ja yhdessäoloa ja olin todella ylpeä terveydenhuoltoalan ammatistani.
Lopetin terveydenhuoltoalan ammatissa toimimisen neljä vuotta sitten. Syynä omaisten jatkuva haukkuminen ja se arvottomuuden tunne mikä siitä seurasi. En halunnut enää mennä töihin, koska sielä joutui varomaan jokaista tekoansa ja sanaansa ja vastuu oli kuitenkin niin suuri ja käsiä vähän tarjolla.
Onnittelen teitä te hyökkäävät omaiset. Meitä on taas yksi vähemmän.
Teillä on varmaan aikaa käydä paikkaamassa meidän työtämme.
Lopetin terveydenhuoltoalan ammatissa toimimisen neljä vuotta sitten. Syynä omaisten jatkuva haukkuminen ja se arvottomuuden tunne mikä siitä seurasi. En halunnut enää mennä töihin, koska sielä joutui varomaan jokaista tekoansa ja sanaansa ja vastuu oli kuitenkin niin suuri ja käsiä vähän tarjolla.
Onnittelen teitä te hyökkäävät omaiset. Meitä on taas yksi vähemmän.
Teillä on varmaan aikaa käydä paikkaamassa meidän työtämme.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kiitos sinulle, kun ymmärsit, että tämä ala ei ole sinua varten. Jos sinulla olisi ollut enemmän elämänkokemusta, olisit ymmärtänyt omaistenkin kannan. Sinä olisit tiennyt, että he haluavat rakkaansa parasta - joka on jostakin syystä toisenlainen kuin se, mitä te sillä osastolla tarjositte.
Yleensä omaiset vierailevat osastoilla aivan liian harvoin haukkuakseen sieltä hoitajat ulos. Siispä siellä täytyi olla jotain todella perusteellisesti vialla ja huomautukset aiheellisia. Tai sitten sinä vain olit liian herkkänahkainen etkä osanut keskustella sinua huomattavasti vanhempien ja ehkä kiukkuisesti ja vaativasti käyttäytyvien omaisten kanssa. Se on taitolaji, jonka oppii sitten vanhmpana, ehkä oman anoppinsa kanssa seurustellessa ...
Jostakin ihmeellisestä syystä muutamat hoitajat kykenevät työskentelemään ilkeistä ja vihaisista omaisista huolimatta jopa eläkeikään täysin tyytyväisinä. Useimmat heistä pitävät "omaisten hoitamista" olennaisena osana, usein varsinkin dementoituneiden kohdalla jopa tärkeimpänä osana työtään.
vierailijoiden kanssa kyllä hyvin juttuun.Mutta työ muuttui vuosi vuodelta aina vain rankemmaksi ja oli poistuttava oman terveytensä menettämisen takia.Vanhustyö on nyt jotenkin sellaista järjentöntä vääntämistä,että en enää ymmärrä kuka sitä vielä jaksaa ylipäänkään tehdä.80 luvun loppuun se sujui aika kepeästi,kun työntekijät tiesivät mitä he tekivät omissa ammattikuntansa töissä.Nyt on valtava kaaos saatu aikaan sekoittamalla työnkuvat niin että epävarmuus,osaamattomuus,työnilon puute on joka päivä nähtävissä työpaikoilla.
olen kanssasi aivan samaa mieltä!
itsekkin olen nuori, vanhusten puolella töissä.
Olen tehnyt työtä kolme vuotta, meno on ihan päätöntä. Nyt ajattelin miten jaksan... 40 vuotta vielä työelämää edessä, rakastan vanhusten kanssa tehdä töitä. Mutta työilmapiirit alkaa kiristyä siinä määrin että ei ole enää hyvä mennä töihin. Ihmisen väsyy ja ärtyyntyy, omaiset narisee ja vaatii, lisäksi työ on itsessään niin fyysisesti kuin psyykkisesti rankkaa.
Mutta päättäjät ummistavat silmänsä... todella huolestuttavaa.
Jos tulisi palkkaa edes 300e lisää meille Lh:llekkin niin se motivoisi! mutta kun eih..
Ehkä minäkin alan harkita alan vaihtoa... En rahan takia vaan kun arvostus on pielessä muutenkin. Lh:na tuntuu että saa kaikki paskemmat hommat..
Totuus on karua, tulevaisuus vielä karumpaa.
Sen tekevät, että työssä ei voi tehdä järjellistä hommaa. Monella alalla ovat, niin itsekkäitä ja narsistisia etteivät näe ympäristöään työpaikalla ollenkaan. Kyllä ammatti-ihmiset työnsä osaavat, mtta järjetön pompottamisen halu ja pomottaminen vie työstä kaiken mielekkyyden. Kun ollaan niin korkeasti koulutettuja vaikkakin huonosti!!!!