Minulla on muutama hyvä ateistiystävä.Heidän kanssaan käymäni älykkäät keskustelut ovat johtaneet uskoni hiljattaiseen hiipumiseen. Uskominen ei tunnu enää samalta kuin ennen ja esim. rukoillessani, tuntuu usein kuin puhuisin vain itselleni. Pelkään uskoni menettämistä, olen itkenyt monet kerrat. Tunsin itseni onnellisemmaksi ollessani uskovaisempi. Mikä neuvoksi? Osaatteko sanoa, onko uskonsa totaalisen menettämisen jälkeen mahdollista palata jälleen uskovaiseksi? lieneekö sellaisia uskoontulotarinoita olemassa,jossa joku oli ensin uskovainen, sitten ateisti ja taas uskovainen? Riivaako nämä epäilykset nyt ainiaan, vai voiko vielä jollain konstilla palata siihen entiseen ja haudata nämä tämän päivän ajatukset?
uskon menetys
tuleva ateisti;-(
7410
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kyllä voit sillä "jos sinä sydämessäsi uskot ja suullasi tunnustat..."jokaiselle tulee joskus"epäilyksen"aikoja,turvaa ristin sanomaan ja lue sanaa..sana on hengen miekka kaikkia epäilyksiä vastaan.Älä luovuta!
Ehkä voisit antaa itsellesi ja uskollesi aikaa?
Kyllähän palaaminen on mahdollista, joskus ehkä vain liian vaikeaa.
Usko on myös "lahja". Jokainen epäuskoo, toiset enemmän toiset vähemmän. Jokainen kuitenkin epäilee, vaikka olisi nähnyt ja kokenut mitä.
Olet kokenut päin vastoin ateistiystävien kanssa juttelut kun mä. Rehellisesti on myönnettävä että pidän heitä inhimillisempinä ja rehellisempinä kuin monia uskovia ystäviä. Niin karulta kuin se kuullostaakin.
Usko on siitä hassu juttu että järjellähän me voidaan selittää vaikka kuinka paljon raamattua ja Jumaluutta, raamatun historiaa yms. mutta jossain vaiheessa meidän tulee vain uskoa.
ja haluat miettiä asioitasi ja Jeesus-suhdettasi.
Jos olet todella uudestisyntynyt et voi lakata olemasta uudestisyntynyt.
Eihän vastasyntynyt lapsikaan voi lakata olemasta syntynyt. Kun on syntynyt, niin on syntynyt.
Lankeemuksia tulee meille kaikille.
Eri asia on, jos olet "uskossa" vain "tavan vuoksi" tai vaikka kaverien tähden (eli merkityksessä "uskonnollinen"). Mutta silloinkin on mahdollisuus mennä Jeesuksen tykö ja pyytää Häntä omaksi Vapahtajaksesi. Jeesus ottaa aina vastaan.
uudestisyntyä ateistiksi?
"Jos olet todella uudestisyntynyt et voi lakata olemasta uudestisyntynyt."
Minä ainakin tiedän useampia järkiinsä tulleita "uudesti syntyneitä". He lienevät sitten uudesti syntyneitä uudesti syntyneitä, vai?
Niinpä juuri, "älykkäät keskustelut" johtavat monasti "järjen päätelmiin" ja sitä kautta umpikujaan, sillä uskon asiat ovat järkemme ulottumattomissa ja ihmisen luontaiselle älyelämälle hullutusta.
Mutta lastenkaltaisten on Jumalan valtakunta. Lapsenmielisten ymmärryksen Herra avaa käsittämään hengellisiä asioita ja elämään Hänen yhteydessään. Usko ei synny järkeilemällä vaan Kristuksen sanan kuulemisesta ja se tarttuu rohkeasti Lunastuksen perustuksiin ja siinä hetkessä kaikki on kirkasta ja selkeää kuin keskipäivän auringon paiste. "Katsokaa Minuun ja pelastukaa!" Sellainen on Vapahtajamme Jeesus Kristus.
Kerroit, ettei uskomisesi tunnu enää samalta kuin ennen ja rukoillessa tuntuu kuin puhuisi vain itselleen. Tiedän kokemuksesta mistä puhut. Tällaista tapahtuu myös silloin, kun Jumalan Henki alkaa riisumaan meitä uskonnollisuuden kaavusta, muotomenoista ja järkiperäisestä uskostamme, kunnes olemme alastomia ja avuttomia pyhän Jumalan edessä, valmiina tuomittaviksi ja ainoana tosi turvanamme vain puolestamme ristiinnaulitun Kristuksen lunastustyön ansio. Tässä on kohta, jossa saamme kuulla Hänen sanovan: "Autuas olet sinä!" Ja Sinä sanot:" Minun vanhurskauteni on taivaassa!"
Kokemuksesi ja pelkosi eivät siis ole mitenkään ainutlaatuista vaan useiden uskoon tulleiden ihmisten varsin aitoperäinen kokemus, jonka kautta Herra johdattaa omansa itsensä läheisempään tuntemiseen. Tässä kohtaa me kyllä räpiköimme ja valitamme, kun Hän riisuu meidät omista luontaisista avuistamme ja kyvyistämme, mutta lopputulos on sangen hyvä.
"Minä kihlaan sinut itselleni vanhurskaudella ja tuomiolla, armolla ja laupeudella; Minä kihlaan sinut itselleni uskollisuudella ja sinä olet tunteva Herran".
Saat laittaa uskalluksesi Jumalan uskollisuuteen ja armoon. Hän vihaa hylkäämistä. Jos ei näin olisi niin taivas olisi kerran tyhjä, mutta nytpä Hän saattaa Poikansa kautta paljon lapsia kirkkauteen, lupauksensa mukaisesti.
Mitä vielä tulee kysymykseesi "voiko totaalisesti uskonsa menettänyt vielä palata" niin vastaan, että eiköhän tuhlaajapoika menettänyt kaiken jätettyään isänsä kodin, mutta sai palata takaisin isänsä luokse. "Jos me olemme uskottomat pysyy kuitenkin Hän uskollisena, sillä itseänsä kieltää Hän ei saata!"
Odota siis kärsivällisesti; pimeintäkin yötä seuraa uusi aamu ja silloin huomaamme, että Hän oli pimeimpänäkin hetkenä kanssamme. Pimeässä pidetyt laululinnut oppivat kauneimmat laulut valoon päästyään.
Minulla on henkilökohtainen kokemus uskon menettämisestä. Menetin uskoni erään elämäni katastrofin jälkeen vuosi sitten. Olen ollut tosi pulassa sen asian kanssa ja tuntuu, että elämä ei ole mitään ilman uskoa. Vaikka kuinka yrittäisin ajatella tai tehdä mitä tahansa uskoni löytymiseksi se ei auta. En todellakaan tiedä voiko uskon saada takaisin, kun on menettänyt sen kokonaan. Sitä kyllä rukoilen ja toivon sydämestäni, sillä elämä ilman uskoa on aika kauheaa.
ei ole ollutkaan
usko on kyynisyyttä, kylmää ja kovaa - ei kannata sille tielle lähteä