Georg C. Ehrnrooth: Oli selvä viesti maamme johdolle, ettei USA:n presidentti vieraillut Suomessa
Suomettuneessa Suomessa kriitikko oli kylähullu
MARKKU JOKIPII, 30.11.2006
Suomettuneessa Suomessa kriittisyys Neuvostoliiton toimia ja niihin alistuvia suomalaispoliitikkoja kohtaan merkitsi leimautumista kylähulluksi. Se oli vain kestettävä. Toisaalta pienen opposition olemassaolo edes osittain pelasti Suomen kasvoja läntisen maailman silmissä. Georg C. Ernrooth koki jo sodan jälkeiset hetket nuorena lakitieteen opiskelijana tyrmistyttäviksi sotasyyllisyysoikeudenkäynnistä alkaen.
Kenraaliluutnantti Ermei Kanninen, eversti Matti Lukkari, valtiotieteen tohtori Jari Leskinen ja lakitieteen lisensiaatti Georg C. Ehrnrooth esitelmöivät keskiviikkoiltana Katajanokan Kasinolla ns. vaaran vuosista ja asekätkentäprosessista 1970-luvun suomettuneisuuteen saakka.
Kriittisintä kieltä menneisyytemme ja nykyistäkin maamme johtoa kohtaan käytti Ehrnrooth, Kanninen upseerina näki puolestaan sotien jälkeiset vuosikymmenet Suomen kannalta onnekkaina, kun lopputulos nyt tiedetään.
- Kylmän sodan loppuminen oli presidentti Ronald Reaganin aikaisen USA:n ulkopolitiikan ja hajoavan Neuvostoliiton presidentti Mihail Gorbatshovin Reykjavikin neuvottelujen tulos. Kylmän sodan loppuminen pelasti Suomen. Jos niin ei olisi käynyt, edes itsensä korvaamattomaksi ylentänyt mies ei olisi maatamme kyennyt pelastamaan, Ernrooth julisti.
Nykyisen presidentti George W. Bushin käynti 80 kilometrin päässä Tallinnassa korostamassa naapurimme arvoa oli hänen mukaansa viesti maamme nykyjohdolle. Ernroothilla tiedetään olevan yhä hyvät suhteen Yhdysvaltain korkean tason vaikuttajiin.
Esitelmöitsijät kultivoituneesti eri mieltä
Kenraali Kanninen oli mukana sodassa ja myöhemmin pääesikunnan päällikkönä seuraten läheltä, miten armeijamme kannalta Suomen onnistui vähä vähältä liukua etäämmäs Neuvostoliiton vaikutuspiiristä. Kannisen tarina oli selviytymiskertomus siinä, missä Ehrnrooth yhä näkee vaaroja. Herrat eivät kommentoineet toistensa sanomisia.
Kanninen oli sitä mieltä, ettei Neuvostoliitto painostanut tai osoittanut aggressioita Suomea kohtaan missään vaiheessa, vaikka sen ylin sotilasjohto esittikin mm. yhteisiä sotaharjoituksia. Ehdotuksella ei ollut Kremlin siunausta, samalla kun armeijamme suhteet puna-armeijaan olivat koko ajan hyvät.
Kun Kanniselta kysyttiin, hän vaivoin suostui lausumaan edes jotakin NATO:on liittymisestä. Hänen mukaansa kiirettä ei ole, varsinkin kun Yhdysvallat on tehnyt pahoja virheitä omissa toimissaan.
Jari Leskinen kuvaili sodan jälkeisiä aikoja toisessa valossa. Hänen mielestään todellinen uhka ja alistamisen keino Suomen itsenäisyydelle oli rauhansopimuksessa saneltu Porkkalan alueen menettäminen 50 vuoden ajaksi Neuvostoliitolle. Se merkitsi Suomi-kuvalle lännessä liki miehitetyn ja täysin alistetun maan leimaa.
- Mannerheim heti rauhansopimusehdot nähtyään ymmärsi, että Porkkalan luovutus oli onnettomuus. Hän oli ehdottanut neuvottelijoille joko Hangon tai Ahvenenmaan tarjoamista Porkkalan tilalle, mutta Stalin tiesi mitä vaatia. Mannerheim ehdotti jopa pääkaupungin siirtämistä Turkuun, kertoi Porkkalan kohtaloita tutkinut Jari Leskinen.
Venäjä sulkee arkistojaan
Leskiselle ja muille tutkijoille on kuitenkin yhä arvoitus, mitkä kaikki syyt saivat Neuvostoliiton luovuttamaan Porkkalan etuajassa takaisin Suomelle: ainakin aseteknologian kehittyminen, tukikohdan merkityksen väheneminen ja mahdollisuus antaa tukea Urho Kekkosen valinnalle vuoden 1956 presidentin vaaleissa. Olihan UKK oikeusministerinä mm. laatimassa valvontakomission sanelun mukaisia, perustuslakimme vastaisia, takautuvia sotasyyllisyys- ja asekätkentälakeja.
Valitettavana tutkijan kannalta Leskinen pitää nykyisen Venäjän suhtautumista ko. asioita käsittelevien arkistojen avoimuuteen; arkistot ovat monelta osin sulkeutuneet tutkijoilta.
Eversti Matti Lukkari kertasi asekätkentään liittyvän tapahtumaketjun. Sen maailmankatsomuksellinen alkuselitys tulee eräiltä osin sodanaikaisen päämajan everstin Valo Nihtilän ajatuksesta: elä aina kahta aikaa, nykyhetkeä ja tulevaa, varaudu myös pahimpaan.
Lukkari näki asekätkentäkertomuksessa paljon hyvää. Sen paljastuttua Valpolla ei riittänyt energiaa oikeastaan juuri mihinkään muuhun, Valpon tutkijat olivat tiedollisesti ja taidollisesti alakynnessä kuulusteltaviinsa nähden. Tapaus todisti myös, että suomalaiset miettivät kaikissa olosuhteissa maansa puolustamista.
- Ja mitäpä muuta sodan jälkeisessä Suomessa lahjakkaimmat upseerit olisivat voineet tehdäkään, kuin istua jonkun aikaa vankilassa, Lukkari totesi sarkastisesti.
http://www.verkkouutiset.fi/juttu.php?id=100366
Suomettuneessa Suomessa kriitikko oli kylähullu
MARKKU JOKIPII, 30.11.2006
Suomettuneessa Suomessa kriittisyys Neuvostoliiton toimia ja niihin alistuvia suomalaispoliitikkoja kohtaan merkitsi leimautumista kylähulluksi. Se oli vain kestettävä. Toisaalta pienen opposition olemassaolo edes osittain pelasti Suomen kasvoja läntisen maailman silmissä. Georg C. Ernrooth koki jo sodan jälkeiset hetket nuorena lakitieteen opiskelijana tyrmistyttäviksi sotasyyllisyysoikeudenkäynnistä alkaen.
Kenraaliluutnantti Ermei Kanninen, eversti Matti Lukkari, valtiotieteen tohtori Jari Leskinen ja lakitieteen lisensiaatti Georg C. Ehrnrooth esitelmöivät keskiviikkoiltana Katajanokan Kasinolla ns. vaaran vuosista ja asekätkentäprosessista 1970-luvun suomettuneisuuteen saakka.
Kriittisintä kieltä menneisyytemme ja nykyistäkin maamme johtoa kohtaan käytti Ehrnrooth, Kanninen upseerina näki puolestaan sotien jälkeiset vuosikymmenet Suomen kannalta onnekkaina, kun lopputulos nyt tiedetään.
- Kylmän sodan loppuminen oli presidentti Ronald Reaganin aikaisen USA:n ulkopolitiikan ja hajoavan Neuvostoliiton presidentti Mihail Gorbatshovin Reykjavikin neuvottelujen tulos. Kylmän sodan loppuminen pelasti Suomen. Jos niin ei olisi käynyt, edes itsensä korvaamattomaksi ylentänyt mies ei olisi maatamme kyennyt pelastamaan, Ernrooth julisti.
Nykyisen presidentti George W. Bushin käynti 80 kilometrin päässä Tallinnassa korostamassa naapurimme arvoa oli hänen mukaansa viesti maamme nykyjohdolle. Ernroothilla tiedetään olevan yhä hyvät suhteen Yhdysvaltain korkean tason vaikuttajiin.
Esitelmöitsijät kultivoituneesti eri mieltä
Kenraali Kanninen oli mukana sodassa ja myöhemmin pääesikunnan päällikkönä seuraten läheltä, miten armeijamme kannalta Suomen onnistui vähä vähältä liukua etäämmäs Neuvostoliiton vaikutuspiiristä. Kannisen tarina oli selviytymiskertomus siinä, missä Ehrnrooth yhä näkee vaaroja. Herrat eivät kommentoineet toistensa sanomisia.
Kanninen oli sitä mieltä, ettei Neuvostoliitto painostanut tai osoittanut aggressioita Suomea kohtaan missään vaiheessa, vaikka sen ylin sotilasjohto esittikin mm. yhteisiä sotaharjoituksia. Ehdotuksella ei ollut Kremlin siunausta, samalla kun armeijamme suhteet puna-armeijaan olivat koko ajan hyvät.
Kun Kanniselta kysyttiin, hän vaivoin suostui lausumaan edes jotakin NATO:on liittymisestä. Hänen mukaansa kiirettä ei ole, varsinkin kun Yhdysvallat on tehnyt pahoja virheitä omissa toimissaan.
Jari Leskinen kuvaili sodan jälkeisiä aikoja toisessa valossa. Hänen mielestään todellinen uhka ja alistamisen keino Suomen itsenäisyydelle oli rauhansopimuksessa saneltu Porkkalan alueen menettäminen 50 vuoden ajaksi Neuvostoliitolle. Se merkitsi Suomi-kuvalle lännessä liki miehitetyn ja täysin alistetun maan leimaa.
- Mannerheim heti rauhansopimusehdot nähtyään ymmärsi, että Porkkalan luovutus oli onnettomuus. Hän oli ehdottanut neuvottelijoille joko Hangon tai Ahvenenmaan tarjoamista Porkkalan tilalle, mutta Stalin tiesi mitä vaatia. Mannerheim ehdotti jopa pääkaupungin siirtämistä Turkuun, kertoi Porkkalan kohtaloita tutkinut Jari Leskinen.
Venäjä sulkee arkistojaan
Leskiselle ja muille tutkijoille on kuitenkin yhä arvoitus, mitkä kaikki syyt saivat Neuvostoliiton luovuttamaan Porkkalan etuajassa takaisin Suomelle: ainakin aseteknologian kehittyminen, tukikohdan merkityksen väheneminen ja mahdollisuus antaa tukea Urho Kekkosen valinnalle vuoden 1956 presidentin vaaleissa. Olihan UKK oikeusministerinä mm. laatimassa valvontakomission sanelun mukaisia, perustuslakimme vastaisia, takautuvia sotasyyllisyys- ja asekätkentälakeja.
Valitettavana tutkijan kannalta Leskinen pitää nykyisen Venäjän suhtautumista ko. asioita käsittelevien arkistojen avoimuuteen; arkistot ovat monelta osin sulkeutuneet tutkijoilta.
Eversti Matti Lukkari kertasi asekätkentään liittyvän tapahtumaketjun. Sen maailmankatsomuksellinen alkuselitys tulee eräiltä osin sodanaikaisen päämajan everstin Valo Nihtilän ajatuksesta: elä aina kahta aikaa, nykyhetkeä ja tulevaa, varaudu myös pahimpaan.
Lukkari näki asekätkentäkertomuksessa paljon hyvää. Sen paljastuttua Valpolla ei riittänyt energiaa oikeastaan juuri mihinkään muuhun, Valpon tutkijat olivat tiedollisesti ja taidollisesti alakynnessä kuulusteltaviinsa nähden. Tapaus todisti myös, että suomalaiset miettivät kaikissa olosuhteissa maansa puolustamista.
- Ja mitäpä muuta sodan jälkeisessä Suomessa lahjakkaimmat upseerit olisivat voineet tehdäkään, kuin istua jonkun aikaa vankilassa, Lukkari totesi sarkastisesti.
http://www.verkkouutiset.fi/juttu.php?id=100366
Vastaukset 2
Vanhimmat
on tänään klo 13.30 täytetty ääriään myöten tietyillä olalle ja poskelle vietävillä irtaimilla esineillä.
Niin kenraali Gustav Hägglund kuin Elmeri Kanninen ovat siä mieltä ettei Natosta ole enää Suomelle hyötyä, Hägglundinmukaan EU riittää myös turvallisuusratkaisuna.
Suomen nkyinen poliittinen linja saa kansan enemmistön lisäksi myös korkeiden sotilaiden tukea.
Ehnroot taas muistetaan jo Kekkosen ajan ja Neuvostoliiton kiivaana arvostelijana. Linja jatkuu, vaikka maailma vaihtuisi.