Turhaan

Minä sairastin ahdistusta jo nuoruudessani. Syynä vaikeat asiat lapsuudessa, tyrvattomuus ja pelko.
Kolmikymppisenä minun oli ahdistuksessani niin paha olla että viimeisenä oljenkortena pyysin Jeesusta elämääni.
Edelleen liki viisikymppisenä minulla on ahdistusta, nyt kylläkin elämä tuntuu helpommalta koska minulla on lääkitys sairauteeni.

Ja vaikka olen suurimman osan elämääni tästä vaivasta kärsinyt, uskon siihen, että joku päivä saatan olla terve.Onhan Jeesus parantaja.
Jos taasen en parannu, lääkkeeni avulla selviän kyllä, ellei ahdistus pahene.

joutua kokemaan mielenterveyden ongelmia ja sairautta.
Ongelmien tunnustaminen ei ole häpeä vaan osoittaa tervehenkistä luottamusta Jumalaan.

Jos ja kun kristitty ei uskalla nähdä itseään viallisena, monessa kohtaa epätäydellisenä, ja sulkee silmänsä omilta rikkinäisyyksiltään, koska tahtoo pönkittää oma-arvontuntoaan olemalla tosi hengellinen ja luulee, ettei sellainen voi sairastaa, seurauksena on neuroottisuutta ja tosiasiat ohittavaa meuhkaamista, joka ei tuota kunniaa Jumalalle.
Turha mahtipontisuus ja itsensä terveeksi hokeminen Herran nimessä johtaa vain kauemmas aidosta, läheisestä yhteydestä Kristukseen.
Sen sijaan uskallus heikkona ja sairaanakin luottaa Jeesukseen, joka on minun kanssani, on minun Parantajani jonka verihaavoihin olen kätketty ja Hänessä armahdettu silloinkin, kun mielen tai ruumiin alueilla kolottaa, on todellista uskoa.
Usko jonka Jeesus vaikuttaa on terveyden lähde. Tarkoitan tervehenkistä hengellistä vaellusta joka vie eteenpäin Kristuksen tuntemista ja armoa. Mahtipontinen uskottelu - joka perustuu ihmisen omaan uskomiseen ja hokemiseen - voi näyttää suurelta hengellisyydeltä, mutta tosiasiassa takana on todellisen uskon puutetta, haluttomuutta antautua heikkona ja tarvitsevana yksin Herran varaan.

Asia ei tietysti ole ihan näin yksinkertainen ja ehkä kärjistin, mutta on syytä tosiaan tehdä ero raittiin uskon ja uskonnollisen meuhkaamisen välillä. Monta kertaa me, jotka näemme kyllä uskonnollisuutta siellä ja täällä ja korostamme elävän uskon merkitystä, saatamme itse sortua uskonnolliseen käyttäytymiseen. Emme elä taivaasta tulevassa armon hengessä vaan omissa suorituksissa. Jotta tältä välttyisimme on syytä pitää huolta omasta rukouselämästä, henkilökohtaisesta Herran kanssa seurustelusta ja siinä avoimesti olla tiedostaen, että Herra minut hyväksyy ja siksi on turvallista nähdä oma rikkinäisyys ja raadollisuus, olla Herran parantavissa käsissä.

Pääpiirteittäin olen kyllä samaa mieltä kanssasi.
> Mielenterveysongelmat eivät ikinä synny uskosta Jeesukseen. Lukekaa evankeliumia, jotta pääsette turvaan ja vapauteen. <
Näihin asioihin sanon koko sydämestäni AMEN.

> Kun noudatatte Jumalan teidän suojaksenne antamaa Sanaa ja elätte Sanan mukaan, ette voi ikinä kokea mielenterveysongelmia, <
Tästä en siis ole aivan samaa mieltä.
Myös uskova elää tiettyjen lainalaisuuksien piirissä. Hän ei ole vain henki, liitettynä Jumalan Henkeen, vaan myös psyykkinen olento. Mielen alueen terveyteen liittyy lapsuutemme ja nuoruutemme kokemukset, ihmissuhteet ym. Eräs ystäväni, joka tuli uskoon mielisairaalassa, joutui pienestä pojasta murrosikäiseksi asti kokemaan äitipuolensa julmuutta. Monen vuoden ajan hän joutui hokemaan äitipuolensa määräämiä lauseita, pahimmillaan viidentoista minuutin välein useita päiviä peräkkäin. Joutui rangaistuksena ajamaan polkupyörällä hame päällä talon ympäri ym. Äiti hakkasi häntä mm. halolla. Pitäisikö nyt ajatella, että kun hän tuli uskoon, myös tunne-elämä ja psyyke kokonaisuudessaan parantui kaikista haavoista ja vammoista?
Ei suinkaan.

Suurinta terveyttä on parantua itsekkään riippumattomuuden ja egoismin vallasta.

Sanon vielä, että mielenterveydellisistä ongelmista vakavastikin kärsivällä voi olla erittäin puhdas henki ja terve usko, vaikka psyykkinen epätasapainoisuus välillä heijastuu myös uskonelämään ja tuottaa vääristymiä. Jos hän on tosissaan Jeesuksen ottanut vastaan ja Hänen kanssa vaeltaa hän voi olla Jumalan käytössä suuremmin kuin moni psyykkisesti terveempi mutta uskonelämältään epäraitis.

Toki Herra Jeesus parantaa ja eheyttää Jumalan Sanan kautta omaksuessamme Hänet turvaksemme ja päästessämme armon varaan, josta käsin lähtee terve pyhityselämä ja antautuneisuus. Mutta emme saa lähteä arvostelemaan kenenkään uskoa hänen mielenterveytensä perusteella, koska parantumiseen vaikuttavia tekijöitä on useita. Pääasia on kasvaa hengellisesti terveeksi olkoon mielen alueilla ja emotionaalisessa elämässä minkälaista oireilua tahansa.

Uskovana olet Herran oma, täysin hyväksytty ja rakas, joten sinun ei tarvitse tuntea mitään alemmuudentuntoa niiden rinnalla jotka vaikuttavat terveemmiltä eivätkä joudu painimaan sellaisten rasittavien ongelmien kanssa, joiden kanssa sinä painit.
Jeesus Kristus rakastaa ja hoitaa sinua.

Tätä on evankeliumi mielestäni.

> Kun noudatatte Jumalan teidän suojaksenne antamaa Sanaa ja elätte Sanan mukaan, ette voi ikinä kokea mielenterveysongelmia, mutta jos teillä on ongelmia sillä alueella, saatte luottaa, että ne paranevat Jeesuksen kanssa kulkiessanne. <
Niin. Jumala ainakin parantaa luottamaan että Hän on kanssasi olkoon sinulla minkälaisia vaikeuksia ja ahdistuksia tahansa. Hän sinut hyväksyy Golgatan sovintotyön tähden.
Tämä armo on sisäisen parantumisen perusta.