Viisaampien Korhosten edustaja Natosta:
http://www.ilkka.fi/Article.jsp?article=233541
Natoon haikailevilta Suomen isokenkäisiltä näyttää hävinneen taju ajan riennosta. Suomen kansan enemmistö onneksi ymmärtää tosiasiat paremmin. Sen on syyt pitää herransa järjen poluilla.
http://www.ilkka.fi/Article.jsp?article=233541
Natoon haikailevilta Suomen isokenkäisiltä näyttää hävinneen taju ajan riennosta. Suomen kansan enemmistö onneksi ymmärtää tosiasiat paremmin. Sen on syyt pitää herransa järjen poluilla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jälleen mainio analyysi Korhoselta.
…en voi olla vastuussa kaikkien sanomisista. En edes Keijo Korhosen, vaikka samaa Korhosten haaraa onkin, mutta jo hyvin kaukainen sukulainen, jonka erilainen ulkonäkömmekin osoittaa. Keijo oli kyllä joskus varsin teräväpäinen mies, vaikka oli jo silloin lähes yhtä juntin näköinen kuin se kepun puoluesihteeri Korhonen, joka ei liene kaukaisintakaan sukua meille kummallekaan.
Ja kukapa olisi selvittänyt Korhosten enemmistön kannan asiasta? Vasemmistoliiton Martti, kepun Jarmo ja yksityisajattelija Keijo eivät vielä muodosta enemmistöä Korhosten suuressa joukossa.
On niitä muitakin viisaita Korhosia kuin minä. Sellaisia, jotka suhtautuvat Natoonkin järjellä, eikä tunteella eikä ainakaan kepulaisella uskonnolla. Ulkoministeriössä on yksikön päällikkönä Klaus Korhonen, joka yhdessä Tampereen yliopiston tutkija Juha Rahkosen kanssa on tehnyt oheisista ilmenevän selvityksen:
NATO JA MEDIA
Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, miten Nato-keskustelua on käyty Suomen mediassa vuosina 2003–2004. Taustalla on myös edellistä laajempi kysymys, johon on vaikea löytää empiirisesti todennettavaa vastausta: mikä osuus medialla ja sen välittämällä julkisella keskustelulla on siinä, että Suomi on edelleen valinnut linjakseen sotilaallisen liittoutumattomuuden? Onko media ylläpitänyt sellaista julkisuutta, että liittoutumattomuus on nähty parhaaksi vaihtoehdoksi, onko media ajanut Suomea Natoon vai onko turvallisuuspoliittinen linja muodostunut median toiminnasta riippumatta? Tutkimuksessa ei oteta kantaa siihen, pitäisikö Suomen liittyä Natoon.
Nato-kysymys – ja turvallisuuspolitiikka yleensäkin – on journalismin kannalta erityisen vastuullinen aihe. Suurimmalla osalla ihmisistä ei ole omakohtaisia kokemuksia Natoon liittyvistä asioista, ja he saavat lähes kaiken sitä koskevan tietonsa median välityksellä. Näin ollen media vaikuttaa siihen, millainen kuva ihmisille muodostuu Nato-kysymyksestä. Tämä puolestaan heijastuu yleiseen mielipiteeseen, jota päättäjät joutuvat jatkuvasti seuraamaan. Journalismi on haasteellisen tehtävän edessä: Miten tuoda esiin kaikki tähän mutkikkaaseen asiaan liittyvät näkökulmat? Miten antaa Nato-kysymyksestä mahdollisimman neutraali, informatiivinen ja relevantti kuva, joka auttaa ihmisiä muodostamaan siitä kattavan käsityksen?
Tutkimuksessa on kahdenlaista Nato-julkisuutta: 1) Suomen Nato-suhdetta koskeva keskustelu ja 2) Nato kansainvälisestä näkökulmasta. Vaikka pääasiallinen tutkimusongelma koskeekin Suomen mahdollisesta jäsenyydestä käytävää julkista keskustelua, kansainväliset tapahtumat vaikuttavat suomalaisten käsityksiin ja muokkaavat myös suomalaista keskusteluilmapiiriä.
Tutkimuksen johtoajatus on, että julkaisemalla Natoa käsitteleviä erilaisia juttuja media vaikuttaa epäsuorasti siihen, millainen käsitys ihmisillä on Natosta ja sen myötä Suomen mahdollisesta jäsenyydestä. Kyse ei ole välttämättä journalistien tarkoituksellisista ideologisista valinnoista, vaan Nato-journalismin sisältöön ja painotuksiin vaikuttavat maailman tapahtumat sekä uutistyöhön liittyvät käytännöt. Näitä käytäntöjä tarkastellaan edempänä.
Koko tutkimus sekä viiden sivun pituinen yhteenveto löytyy oheisena. Tutkimuksen on toteuttanut Tampereen yliopiston tutkija Juho Rahkonen journalismin tutkimusyksiköstä. Tutkimuksen ovat tilanneet puolustusministeriö ja ulkoasiainministeriö. Tarkempia tietoja tutkimuksesta antaa puolustusministeriössä tutkimusjohtaja Juha Martelius ja ulkoasiainministeriössä yksikön päällikkö Klaus Korhonen.
Nato ja media (pdf) (546.7 KB)
Nato ja media - Yhteenveto (pdf) (38.5 KB)
http://www.defmin.fi/files/339/2138_Nato_ja_media_-_Yhteenveto.pdf
Etteikö Jarmo Korhonen olisi Jorma Korhosen poika?
Olenhan nuoruudessani "huseerannut" myös siellä jossain Pohjois-Karjalassa päin "sillä tavalla", mutta ei tuossa Jarmossa ainakaan mitään minun hienostuneista piirteistäni ole.
Kuten olen joskus kertonut, olin jo ennen sotaväki-aikaani Lapissa 1,5 vuotta. Sinne 10 vuotta myöhemmin Topografikunnan hommissa palatessani eräs rovaniemeläisrouva kysyi minulta, että "oletko käynyt tytärtäsi katsomassa?".
En ymmärtänyt ollenkaan kysymystä. Silloin tuo rouva selitti, että maalaiskunnan puolella lähellä silloista kauppalaa oli eräa nuori nainen saanut aviottoman lapsen puolisen vuotta minun Lapista lähtöni jälkeen. Minun hän oli kertonut olevan lapsen isä.
Asiassa oli vain sellainen ihmeellisyys, että vaikka tunsin tuon nuoren naisen, joka aika lailla "teki itseään tykö" minulle, en koskaan ollut hänen kanssaan sellaisissa tekemisissä, joissa lapsi voisi tulla alulle!
En viitsinyt perätä asiaa, sillä olinhan imarreltu, että tuo nainen oli halunnut nimetä juuri minut lapsensa isäksi.
- - -
Joskus sodan aikana kadulla tulivat vastakkain vanha kersantti ja nuori vänrikki, ja kun kersantti ei tervehtinyt, niin vänrikki pysäytti tämän asiasta huomauttaen. Siihen kersantti: "Älä viitti, poika, isäsi voisin iältäni olla, ja kun sinua tarkemmin katson, niin saatanpa ollakin".