Korhosten enemmistö ei halua

Jälleen mainio analyysi Korhoselta.

…en voi olla vastuussa kaikkien sanomisista. En edes Keijo Korhosen, vaikka samaa Korhosten haaraa onkin, mutta jo hyvin kaukainen sukulainen, jonka erilainen ulkonäkömmekin osoittaa. Keijo oli kyllä joskus varsin teräväpäinen mies, vaikka oli jo silloin lähes yhtä juntin näköinen kuin se kepun puoluesihteeri Korhonen, joka ei liene kaukaisintakaan sukua meille kummallekaan.

Ja kukapa olisi selvittänyt Korhosten enemmistön kannan asiasta? Vasemmistoliiton Martti, kepun Jarmo ja yksityisajattelija Keijo eivät vielä muodosta enemmistöä Korhosten suuressa joukossa.

On niitä muitakin viisaita Korhosia kuin minä. Sellaisia, jotka suhtautuvat Natoonkin järjellä, eikä tunteella eikä ainakaan kepulaisella uskonnolla. Ulkoministeriössä on yksikön päällikkönä Klaus Korhonen, joka yhdessä Tampereen yliopiston tutkija Juha Rahkosen kanssa on tehnyt oheisista ilmenevän selvityksen:



NATO JA MEDIA
Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, miten Nato-keskustelua on käyty Suomen mediassa vuosina 2003–2004. Taustalla on myös edellistä laajempi kysymys, johon on vaikea löytää empiirisesti todennettavaa vastausta: mikä osuus medialla ja sen välittämällä julkisella keskustelulla on siinä, että Suomi on edelleen valinnut linjakseen sotilaallisen liittoutumattomuuden? Onko media ylläpitänyt sellaista julkisuutta, että liittoutumattomuus on nähty parhaaksi vaihtoehdoksi, onko media ajanut Suomea Natoon vai onko turvallisuuspoliittinen linja muodostunut median toiminnasta riippumatta? Tutkimuksessa ei oteta kantaa siihen, pitäisikö Suomen liittyä Natoon.

Nato-kysymys – ja turvallisuuspolitiikka yleensäkin – on journalismin kannalta erityisen vastuullinen aihe. Suurimmalla osalla ihmisistä ei ole omakohtaisia kokemuksia Natoon liittyvistä asioista, ja he saavat lähes kaiken sitä koskevan tietonsa median välityksellä. Näin ollen media vaikuttaa siihen, millainen kuva ihmisille muodostuu Nato-kysymyksestä. Tämä puolestaan heijastuu yleiseen mielipiteeseen, jota päättäjät joutuvat jatkuvasti seuraamaan. Journalismi on haasteellisen tehtävän edessä: Miten tuoda esiin kaikki tähän mutkikkaaseen asiaan liittyvät näkökulmat? Miten antaa Nato-kysymyksestä mahdollisimman neutraali, informatiivinen ja relevantti kuva, joka auttaa ihmisiä muodostamaan siitä kattavan käsityksen?

Tutkimuksessa on kahdenlaista Nato-julkisuutta: 1) Suomen Nato-suhdetta koskeva keskustelu ja 2) Nato kansainvälisestä näkökulmasta. Vaikka pääasiallinen tutkimusongelma koskeekin Suomen mahdollisesta jäsenyydestä käytävää julkista keskustelua, kansainväliset tapahtumat vaikuttavat suomalaisten käsityksiin ja muokkaavat myös suomalaista keskusteluilmapiiriä.

Tutkimuksen johtoajatus on, että julkaisemalla Natoa käsitteleviä erilaisia juttuja media vaikuttaa epäsuorasti siihen, millainen käsitys ihmisillä on Natosta ja sen myötä Suomen mahdollisesta jäsenyydestä. Kyse ei ole välttämättä journalistien tarkoituksellisista ideologisista valinnoista, vaan Nato-journalismin sisältöön ja painotuksiin vaikuttavat maailman tapahtumat sekä uutistyöhön liittyvät käytännöt. Näitä käytäntöjä tarkastellaan edempänä.

Koko tutkimus sekä viiden sivun pituinen yhteenveto löytyy oheisena. Tutkimuksen on toteuttanut Tampereen yliopiston tutkija Juho Rahkonen journalismin tutkimusyksiköstä. Tutkimuksen ovat tilanneet puolustusministeriö ja ulkoasiainministeriö. Tarkempia tietoja tutkimuksesta antaa puolustusministeriössä tutkimusjohtaja Juha Martelius ja ulkoasiainministeriössä yksikön päällikkö Klaus Korhonen.

Nato ja media (pdf) (546.7 KB)
Nato ja media - Yhteenveto (pdf) (38.5 KB)


http://www.defmin.fi/files/339/2138_Nato_ja_media_-_Yhteenveto.pdf