Ihan vain tässä pohdiskelin, ja ajattelinpa sitten kysyä vl:ltä.
Oletetaanpa seuraavanlainen hypoteettinen tilanne: Olipa kerran ihminen, joka tahtoi uskoa Jeesukseen, ja ajatteli olevansa uskovainen, ei kuitenkaan ollut vl. Hänpä sattui asumaan paikkakunnalla, jossa hänen kotiseurakuntansa pappi oli vl. Näin ollen jumalanpalveluksissa synninpäästön antoi "oikeauskoinen" pappi, ja tämä ihminen sen uskoi omalle kohdalleen todeksi. Saiko hän siis teidän mielestänne tämän papin kautta Pyhän Hengen? Tuliko hänestä uskovainen/saiko hän parannuksen armon, tai miten tätä nyt sitten ikinä nimittäisi?
Tämä nyt vain oli ihan ajatusleikkiä ja spekulointia, toivon ettei kukaan tästä harmistu, sillä tarkoituksenani ei ollut ketään tällä suututtaa. Mutta ihan vain mielenkiinnosta olisi kiva jos joku vl vastaisi.
Oletetaanpa seuraavanlainen hypoteettinen tilanne: Olipa kerran ihminen, joka tahtoi uskoa Jeesukseen, ja ajatteli olevansa uskovainen, ei kuitenkaan ollut vl. Hänpä sattui asumaan paikkakunnalla, jossa hänen kotiseurakuntansa pappi oli vl. Näin ollen jumalanpalveluksissa synninpäästön antoi "oikeauskoinen" pappi, ja tämä ihminen sen uskoi omalle kohdalleen todeksi. Saiko hän siis teidän mielestänne tämän papin kautta Pyhän Hengen? Tuliko hänestä uskovainen/saiko hän parannuksen armon, tai miten tätä nyt sitten ikinä nimittäisi?
Tämä nyt vain oli ihan ajatusleikkiä ja spekulointia, toivon ettei kukaan tästä harmistu, sillä tarkoituksenani ei ollut ketään tällä suututtaa. Mutta ihan vain mielenkiinnosta olisi kiva jos joku vl vastaisi.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kyllä Pyhän Hengen virkaa toimittavan papin synninpäästö on ihan pätevä, ja sen kohdalleen uskova poistuu autuuden ja iankaikkisuusosan vastaanottaneena kirkosta.
Täydennystä vielä tuohon:
se ihminen kyllä sitten alkaisi huomata sen aikas pian, että syntikuorma on pois (sen papin synninpäästöstäkään ei parannusta saa, jos ei ole Jumala herättänyt tuntoa). Sitten onkin tullut Pyhä Henki sydämeen, joka ohjaa sitten oikeaa tietä uskovien yhteyteen. Esim. juttelemaan sen papin kanssa tarkemmin tai jotain muuta reittiä.
Meidän seurakunnan vl pappi ainakin saarnansa lopuksi saarnaa aina kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja itse olen toivonut, että mahdollisimman moni epäuskoinen saisi heränneen tunnon ja uskoa syntinsä näin anteeksi.
Taivaan Isä ei jätä kesken aloittamaansa työtä, joten siihen voi luottaa, että jos vain tuo ihminen haluaa armoliitossa pysyä eikä antaa ohdakkeiden kasvaa tukahduttamaan itänyttä siementä, että Hän järjestää loputkin. Kuten järjesti tuon ihmisen juuri tuolla hetkellä kirkkoon.
Muistui mieleen jo vuosien takaa eräs epäuskoisen ihmisen parannuksen teko.
Hän oli tavallisen luterilaisen kirkon aktiivi ja toimi seurakunnan tehtävissä. Hommat sujuivat ihan hyvin ja elämä hymyili. Sitten iski vaikea sairaus, syöpä. Kyseinen henkilö joutui puntaroimaan omaa uskoaan ja huomasi, että itseasiassa hän ei tiedä mitään uskon asioista. Kyseisessä seurakunnassa oli myös pappi, joka oli vl. Tämä pappi osasi neuvoa ja julisti kaikki synnit anteeksi. Tarina päättyi onnellisesti, kun parannuksen tekijä nukkui vanhurskasten lepoon vähän aikaa sitten. Kyllä Jumala vielä kutsuu epäuskoisia valtakuntansa yhteyteen, aina maailman viimeiseen päivään saakka. Sitä päivää emme tiedä, mutta siihen asti on vielä työn aika.
Kyllä tuo piru on sitten ovela kun hän ryhtyy valkeuden enkeliksi ja vieläpä itse kristukseksi.
Niin kuin tässäkin puoliheränneen ihmisen johdattajaksi ryhtyessään.
että hädän hetkellä se halveksuttukin on kelvannut. Mutta näin kävi Joosefin veljillekin.
Näinä helppoina aikoina niin helposti tulee omavaraiseksi ja itseriittoiseksi kun ei juuri koskaan joudu tosipaikan eteen kuten esim. vainon aikoina tapahtui.
Ei yksikään palkka pappi voi johdattaa ketään yhtään pitemmälle kuin mitä itse on saanut käsittää.
Ja kaikkihan tietää mikä on leipä pappi, hän tekee sitä leipänsä takia. Moni rehellinen herännyt pappi ei rupea edes puoskarointia harrastamaan. Hän johdattaa oikealle kätilölle joka osaa pestä ja hoitaa oikealla tavalla. Mutta kun puoskari alkaa avustajaksi niin siinä usein käy että napanuora jääkin kiinni . Tällöin ei tämä uusi ihminen pääsekään kasvamaan, vaan saa edelleen vanhan ihmisen ravintoa. Toisin sanoen vanhat synnit ovat edelleen tunnolla ja maailman rakkaus kasvaa, tälläisestä synnytyksestä syntyy vain oman vanhurskauden palvelijoita. Heistä kyllä tulee vahvoja lihallisen vapauden puolesta puhujia, mutta kuolemassa heidän uskonsa raukeaa tyhjiin.
;) Elt taas vauhdissa.
Kyllä tuo kirjoitus pitää paikkansa muistaakseni jo LLL on tuosta joissakin saarnoissaan kirjoittanut.
voi sanoa ainakin sen, että elävä usko on juuri tuollainen. Helppoina päivinä se näyttää mitäänsanomattomalta ja heikolta, mutta kauhun hetkellä se vahvistuu ja nostaa päätään yhä lujemmin. Se tulee oikeuksiinsa juuri oikeaan aikaan.
Kun taas kuollut usko rehentelee hyvinä päivinä, mutta tositilanteessa se raukeaa tyhjiin, kuten kävi kerskuri Pietarille ylimmäisen papin esipihalla.
Itse kysymyksessä olen sitä mieltä, että pelastuu, jos vain sydämestänsä uskoo anteeksiantoon syntisenä.
taas pappien mätkintä paasemässä "tässä kristillisyydessä" vauhtiin. Kysykää vaan Jellivaaran "piispoilta" ohjeita, niin "hyvä" tulee. Siellä "viimeisten aikojen Beetlehemissä" on suuri "VALO", joka loistaa tänne pieneen, mutta sisukkaaseen Suomeenkin. Tuon valon loisteessa lampaat kasvavat paremmin villoja, jos laitumella eivät käyskentele "liperikaulaiset tokkavarkaat".
Mahtaakohan olla Liperikaulaiset palkkavaimon sukulaisia. Kuulin setelin kahinaa.
Ja noita toisia pappeja on tullut useampia, koska kuolema ei sallinut heidän pysyä,
Mutta tällä on katoamaton pappeus sen tähden että Hän pysyy iankaikkisesti.
””Olipa kerran ihminen, joka tahtoi uskoa Jeesukseen, ja ajatteli olevansa uskovainen, ei kuitenkaan ollut vl. Hänpä sattui asumaan paikkakunnalla, jossa hänen kotiseurakuntansa pappi oli vl. Näin ollen jumalanpalveluksissa synninpäästön antoi "oikeauskoinen" pappi, ja tämä ihminen sen uskoi omalle kohdalleen todeksi. ””
Lähes sanatarkasti juuri tuolla tavalla kävi hyvälle ystävälleni jo vuosia sitten. Siellä kirkon penkissä tämä ystäväni otti sanan vastaan. Hän uskoi, että asia on aivan niin kuin tuo pappi puhuu ja uskoi myös omakohtaisesti syntinsä anteeksi annetuiksi papin yleisestä saarnasta. Näin tuli ystävästäni uskovainen mies ja hän lähti meitä ja Heraa Jeesusta seuraamaan.