HUOMENTA.

aika herätä?
Ajattelin kirjoittaa vähän ajatuksia suomen akkusatiivista. Se kun on monesti hankala suomen kieltä vieraana kielenä opiskeleville. Tämä on oman kielitaitoni pohjalta laadittu teksti, eli siinä saattaa olla eroja suhteessa joihinkin suomen murteisiin. En takaa, että teksti on virhevapaa, eli lukekaa myös mahdolliset kommentit, joita tälle tekstille osoitetaan, ja kommentoikaa.

Suomen akkusatiivisijat ovat genetiivi ja partitiivi. Tätä vaihtelua on helpoin ymmärtää ajattelemalla, että genetiivi tarkoittaa koko objektiin kohdistuvaa toimintaa, partitiivi vain osaan kohdistuvaa (tai massatavaraan kohdistuvaa). Eli suomen akkusatiivi merkkaa aspektia (eli tapahtuman ajallista rakennetta kuvaavaa kategoriaa).

Vaikeaselkoisemmat pohdinnat olen merkinnyt kursiivilla. Voit hypätä niiden yli, jos ne tuntuvat epäselviltä.

Imperfekti:

yksikkö:
Söin omenaa. — Omenaa (indefiniittinen) on syöty jonkin verran.
Söin omenan. — Yksi (definiittinen) omena on syöty kokonaan.

monikko:
Söin omenoita. — Omenoita on syöty jonkin verran.
Söin omenat. — Kaikki omenat on syöty.

Mutta:

En syönyt omenaa. — Negaatiossa tämä vastakkaisuus kumoutuu…

En syönyt omenoita. — …sekä yksikössä että monikossa.

Objekti ei koskaan voi olla genetiivisijassa kieltolauseessa.

Preesensissä merkityksiä voi olla useampia:

Syön omenan. — Viittaa tulevaan (implikoi futuuria). Tämä johtunee siitä, ettei nykyhetkessä voi (parhaillaan) syödä kokonaista omenaa. (Jos voi, niin ei ainakaan pysty puhumaan samalla.) Tämä muoto siis ilmaisee aikomusta syödä omena (tai olemista omenansyömisen prosessissa).

Syön omenaa. — Tarkoitaa joko a) syön parhaillaan omenaa, tai b) syön yleensä omenaa, tai minulla ei ole mitään omenan syöntiä vastaan. (habituaali)

Toisaalta jotkut verbit eivät ota genetiivimuotoisia objekteja:

Sataa vettä. — *Sataa veden. — ei toimi.
Katsoin kelloa. — *Katsoin kellon. — ei toimi.

Mikäli näiden verbien kanssa käytetään genetiiviobjektia, ne tulkitaan helposti objektin etumääreiksi:

Sataa veden näköistä nestettä. — Objekti onkin “nestettä”.
Katsoin kellon viisareita. — Objekti on “viisareita”.

Persoonapronominien kohdalla tilanne on hieman erilainen. Valinta pitääkin tehdä partitiivin ja erillisen akkusatiivipersoonapronominin välillä.

Näit minut.
Näin sinut.
Näin hänet.

Näit meidät.
Näin teidät.
Näin heidät.

Näitä muotoja käytetään useimmiten käytettäessä persoonapronominia objektina, ja ne korvautuvat genetiivisijaisilla erisnimillä, mikäli käytetään erisnimiä. Käytettäessä pronomineja partitiivisijassa, kyse on usein habituaalisesta ilmaisusta:

Sinua näkee niin harvoin.
Häntä on niin vaikea tavoittaa.

Myös akkusatiivipersoonapronomini muuttuu partitiiviin negaatiossa:

Pekka ei nähnyt minua/sinua/häntä/meitä/teitä/heitä.

Kirjoitin tämän herättääkseni mielenkiintoa suomen akkusatiivia kohtaan, koska se on kielenoppimisessa väistämätön karikko. Raapaisin aiheesta vain pintaa — toivottavasti tietoa löytyy esim. muualta netistä tai kirjastosta lisää.