Geenitieteen valheita!

Pikaisen selaamisen perusteella sanoisin, että aikamoista tuubaa.

Tieteellisen tutkimuksen tulokset kumotaan toteamalla, että Raamatun mukaan homoseksuaalisuus on valinta. Näinhän se tietysti on, kylläkyllä.

Jos haluaa ajatella, että yksi lukemattomista "pyhistä kirjoista" on systemaattista havainnointia ja loogista päättelyä luotettavampi keino selvittää asioita, niin siitä sitten vaan. Mutta jos haluaa oikeasti saada jonkun vakuuttumaan asiasta, niin vähän vahvempaa näyttöä pitäisi saada. Tuollaista vahvempaa näyttöä ei tietenkään ole, koska homoseksuaalisuutta ei valita.

Kaikesta päätellen kirjoittajan tiedot esim. tieteenfilosofiasta ovat aika lailla olemattomat. Eipä sinänsä mitenkään yllättävää. Jospa hän vaan tietäisi, että lääketiedettä tutkitaan aivan samoilla periaatteilla kuin muitakin kokeellisia tieteitä... Tai ehkäpä hän sen tietääkin. Onpahan vaan sitä mieltä, että tiede on ihan hyvä juttu niin kauan kuin ei astuta Raamatun varpaille.

Ja mitä sitten tulee siihen, että homoseksuaalit "muuttuvat" heteroiksi, niin voidaan todeta, että kirjoittaja antaa mielestäni väärän kuvan tästä ns. eheytymisestä. Sikäli kuin tiedän, ei kysymyksessä ole mikään äkillinen muutos, vaan pitkä prosessi, jossa papiston ja vertaistuen avulla pyritään pääsemään eroon homoseksuaalisista himoista ja muuttamaan ne heteroseksuaalisiksi. Joissakin tapauksissa tuo varmaan onnistuukin, ei siinä mitään. Kenties jopa enemmistössä tapauksista. Mutta uskaltaisin veikata, että löytyy niitäkin, jotka pitkästä yrittämisestä huolimatta eivät kykene muuttumaan. Lisäksi, olisi mielenkiintoista tietää, miten syvällinen tuo muutos oikeasti on? Säilyykö noiden "eheytyneiden" alitajunnassa jotain homoseksuaalisesta identiteetistä?

Toinen asia, mitä olen aiheeseen liittyen pohdiskellut on se, että olisiko umpiheteron mahdollista muuttua homoksi, jos hänet saataisiin vakuutettua siitä, että heteroseksuaalisuus on Jumalalle kauhistus jne. Sanoisin, että ihan varmasti onnistuu, ainakin joissain tapauksissa.

Joidenkin seksologisten teorioiden mukaan 7% ihmisistä on täysin heteroseksuaaleja ja 7% täysin homoseksuaaleja. Loput sitten sijoittuvat tuolle välimaastolle. En tiedä tarkemmin, mihin nämä teoriat perustuvat. Ihan en suoralta kädeltä allekirjoittaisi noita prosenttilukuja, mutta tuon suuntaisia ne varmaankin ovat.

Mitä sitten tulee noihin uskottomuus- ja väkivaltaisuusgeeneihin, niin enpä ole koskaan moisista kuullut. Olisi ihan suotavaa, että tämän kaltaisissa kirjoituksissa esitettäisiin lähdeviitteet, jotta voisi tarkistaa asian.

Joka tapauksessa kirjoittaja tuntuu olevan siinä harhaluulossa, että tiede esittää, että geenit "määräävät" ihmisen käyttäytymisen. Näin ei toki ole. Nähdäkseni geenit tuottavat "taipumuksia", jos näin voidaan sanoa, ja taipumukset joko aktualisoituvat tai eivät. Ympäristön vaikutus on siinä asiassa ratkaiseva. Ja ottamatta kantaa siihen, onko väkivaltaisuusgeeniä todella olemassa, mielestäni se, että joku uskoontulon myötä muuttuu väkivaltaisesta väkivallattomaksi ole mitenkään välttämättä ristiriidassa väkivaltaisuusgeenin olemassaolon kanssa.

Mitä uskottomuuteen tulee, niin kyseessähän on biologiselta kannalta katsottuna täysin ymmärrettävä toiminta, joka on hyvinkin yleistä paitsi ihmisillä, myös eläimillä. Tämä ei tietenkään tarkoita, että se olisi hyväksyttävää. Tämän kaltaisen päättelyn David Hume osoitti virheelliseksi jo 1700-luvulla.

Uskonnollisuusgeenin suhteen taasen kirjoittaja tekee mielestäni tulkintavirheen. Tieteen kuvalehden artikkelissahan puhutaan henkisestä suuntautumisesta. Sanoisin, että kysymys on pikemminkin taipumuksesta kokea uskonnollisia tunteita. Itse katson olevani taipuvainen siihen, vaikka olenkin ateisti. Minusta tulisi hyvä uskovainen, jos vain joku saisi minut vakuutettua siitä, että uskonnot eivät ole hölynpölyä.

Jos evankeliumin kuuleminen on niin mullistavaa, kuin kirjoittaja antaa ymmärtää, miksi läheskään kaikki evankeliumin kuulijat eivät tule uskoon?

Mitä sitten tulee tuohon mannerlaattojen liikkumiseen, niin siinä kohdin kirjoittaja tekee aikamoisia ajatusvirheitä. Ensinnäkin, tuosta pangaea-ajasta on kulunut noin 100 miljoonaa vuotta, joten ajatus, että silloin olisi ollut ihmisiä, on täysin absurdi. Kaiken lisäksi pangaea ei ollut mitenkään "alkujaan", niinkuin kirjoittaja väittää, vaan ennen sitä oli erillisiä mantereita, jotka myöhemmin yhdistyivät pangaeaksi, ja sitten myöhemmin erosivat taas. Veikkaisinpa, että joidenkin satojen miljoonien vuosien päästä täällä on jälleen vain yksi iso manner. Tosin en ole alan asiantuntija vähäisimmässäkään määrin, joten puhdasta spekulaatiota tämä on.

Ja alkoholiasiassa kirjoittaja tekee jälleen saman virheen, eli väittää, että jos alkoholismin taustalla vaikuttaa geeni, ei alkoholismista voisi parantua kuin lääkityksellä. Edelleenkään ihmiset eivät ole geeniensä orjia, vaan geenit tuottavat pelkästään taipumuksia. Ja edelleen ympäristön vaikutus ratkaisee, aktualisoituuko tuo taipumus vai ei.

Ja kovasti kirjoittaja maalailee uhkakuvia pedofiili- ja murhaajageeneistä. Tuollaisia geenejä voi olla tai voi olla olematta. Niiden olemassaolosta ei kuitenkaan voi tehdä normatiivisia johtopäätöksiä, kuten David Hume osoitti. Ja edelleenkään ihminen ei ole geeniensä orja.

Summa summarum: kirjoittajan ainoa vasta-argumentti tieteellisen tutkimuksen tuloksille on Raamattu. Jos niin haluaa uskoa, niin uskokoon. Objektiivisella tasolla ei vakuuta, ei sitten niin hiukkaakaan.

Raamattu ei ole mikään tutkimusteos johon voi viitata varmana faktana. Sitäpaitsi se on jo osaltaan vanhentunutta "tietoa".

Tiede ei valehtele. Tiede voi olla joskus väärässä, mutta valehtelu on täysin eri asia, kuin väärässä oleminen.