Jumalan totuus kiistelyn

Kiistelyn kohteena on nimenomaan sapatti, uskollisuuden suuri koetinkivi. Väärän sapatin viettäminen tulee olemaan osoitus alamaisuudesta Jumalaa vastustavalle vallalle, kun taas oikean sapatin viettäminen todistaa uskollisuudesta Luojaa kohtaan. Yhden ryhmän ottaessa pedon merkin toinen ryhmä ottaa Jumalan sinetin.

Ennustukset uskonnollisen suvaitsemattomuuden noususta, siitä että kirkko ja valtio vainoaisivat niitä, jotka pitävät Jumalan käskyt, on julistettu perusteettomiksi ja mielettömiksi. Mutta sunnuntainvieton pakolliseksi tekemistä ajetaan laajalla rintamalla, mahdottomalta näyttänyt näyttääkin muuttuvan nopeasti mahdolliseksi, ja sanoma synnyttää vaikutuksen, jota sillä ei aiemmin voinut olla.

Jokaisen sukupolven aikana Jumala on lähettänyt palvelijoitaan nuhtelemaan maailman ja seurakunnan syntejä. Monet uskonpuhdistajat päättivät työnsä alussa osoittaa suurta varovaisuutta kirkon ja maailman syntien tuomitsemisessa. He toivoivat voivansa puhtaalla kristillisellä elämällään johtaa ihmiset takaisin Raamatun oppeihin. Mutta sitten Jumalan Henki tuli heihin, ja seurauksia pelkäämättä he ryhtyivät julistamaan Raamatun selviä totuuksia.

Samalla tavalla tullaan julistamaan kolmannen enkelin sanomaa. Herra tulee toimimaan nöyrien ihmisten välityksellä, jotka pyhittäytyvät hänen palvelukseensa. Pätevyys työhön saadaan Pyhän Hengen voitelusta pikemmin kuin oppilaitoksista. Sisäisen pakon ajamina ihmiset lähtevät pyhällä innolla julistamaan Jumalan sanomaa. Babylonin synnit paljastetaan. Ihmiset havahtuvat. Tuhannet eivät ole koskaan kuulleet tällaisia sanoja. Babylon on langennut syntiensä vuoksi ja siksi, että se on hylännyt totuuden. Kun ihmiset menevät opettajiensa luo kysymään onko asia näin, sanajulistajat yrittävät tyynnyttää heidän heränneen omantuntonsa valheilla. Mutta koska monet vaativat asiasta selvää Raamatun ilmoitusta, kansan suosiossa olevat sananjulistajat yllyttävät syntiä rakastavat väkijoukot pilkkaamaan ja vainoamaan sanoman julistajia.

Papisto tulee ryhtymään lähes yli-inhimillisiin ponnistuksiin estääkseen valoa loistamasta ja tukahduttaakseen näitä elintärkeitä kysymyksiä koskevan keskustelun. Kirkko vetoaa valtiovallan apuun, ja paavikunnan kannattajat ja protestantit yhdistävät voimansa tässä asiassa. Kun pakollista sunnuntainviettoa vaativa liike tulee rohkeammaksi, Jumalan käskyjen pitäjiä uhataan sakoilla ja vankeudella. Muutamia houkutellaan korkeilla viroilla ja muilla eduilla kieltämään uskonsa. Mutta he vastaavat: "Osoittakaa Jumalan sanalla, että me olemme väärässä." Oikeuteen haastetut puolustavat voimakkaasti totuutta, ja osa kuulijoista päättää pitää kaikki Jumalan käskyt. Näin valo loistaa tuhansille, jotka eivät muuten saisi tietoa näistä totuuksista.

Kuuliaisuutta Jumalaa kohtaan tullaan pitämään kapinana. Vanhemmat suhtautuvat uskovaan lapseensa ankarasti. Lapsia tehdään perinnöttömiksi ja ajetaan pois kodista. "Mutta vainon kohteeksi joutuvat kaikki ne, jotka haluavat elää hurskaasti Kristuksen Jeesuksen omina." Kun totuuden puolustajat kieltäytyvät kunnioittamasta sunnuntaita, jotkut heitetään vankilaan, osa ajetaan maanpakoon ja muutamia kohdellaan orjina. Kun Jumalan Henki vedetään pois ihmisistä, tapahtuu outoja asioita. Ihminen voi olla hyvin julma, kun jumalanpelko ja rakkaus ovat hävinneet.