Annelin muistolle

koska Anneli maksaa väärin perustein 2000-luvun alussa nostetut kulukorvaukset korkoineen takaisin?

...ihan hyvillä mielin huomaan, että tuo runoni on kelvannut Sinullekin. Olisi kuitenkin korrekstia aina mainita tekijä - tässä tapauksessa sovittaja eli mukailija.

No, tässäpä lisää Annelia muistelle:


KAUNEIN ONNI (sävel Eugen Malmstén, sanat Kerttu Mustonen, mukailu:Jorma K.Korhonen)

Kun sun mä näin,
Anneli kaunein,
niin syömessäin,
tunsin sen jälleen:
kauneimman onnen,
unholaan jääneen,
luokseni jälleen palaavan uudestaan.
Miks kaunein katoaa,
juur kun sen saavuttaa?
Miks kaunein onni viipyy hetkeen vaan

LYHYT ONNI (Kerttu Mustonen ”Tuo suru, jonka sain” – alkuper. Umberto Bertini ”Un giorno ti tiro”)

Sä olit kuin virvatuli lyhyt,
mun elämääni sytyit ja sammuit sä pois –
Juuri kun kauneimmillaan
kukki jo onnemme maa.

Tuo suru jonka sain
on kaunis kantaa –
kun sydämeni vain
sain sulle antaa.
Kun tummeneepi yö
nään sinitaivaan,
niin sydämeni lyö,
lyö sulle vain.


SUURIN ONNI (Georg Malmstén, sanat Reino Ranta, mukailu Jorma K. Korhonen)

Illan muistan ihanaisen armaan,
unhoon ei se minulta jää varmaan,
vaalivoiton saimme jälleen kerran,
se liekö ollut viimeinen.
Hetkisen vain sinun johdollasi kuljin,
hetken katsoin silmihisi ruskeisiin,
hetkiseks vain sinut sieluhuni suljin,
kanssas vaivuin suuriin unelmiin.
Yhä kuulen äänes onean
ja mä luulen, että rakastan.
Hei, hetkisen vain sinun johdollasi kuljin
hetken katsoin silmiis ruskeisiin.

Tiedät, että valtias jos oisin,
pallillas sun yhä olla soisin,
sielussani varmaan kuulet soivan
yksin sulle sävelen.
Hetkisen vain sinun johdollasi kuljin,
hetken katsoin silmihisi ruskeisiin,
hetkiseks vain sinut sieluhuni suljin,
kanssas vaivuin suuriin unelmiin.
Yhä kuulen äänes onean
ja mä luulen, että rakastan.
Hei, hetkisen vain sinun johdollasi kuljin
hetken katsoin silmiis ruskeisiin.

Kerran meitä johdit, se saa riittää.
Potkuistasi Paavoa saa kiittää.
Parhaat hetket eivät kestä kauan,
suurin onni lyhyin on.
Hetkisen vain sinun johdollasi kuljin,
hetken katsoin silmihisi ruskeisiin,
hetkiseks vain sinut sieluhuni suljin,
kanssas vaivuin suuriin unelmiin.
Yhä kuulen äänes onean
ja mä luulen, että rakastan.
Hei, hetkisen vain sinun johdollasi kuljin
hetken katsoin silmiis ruskeisiin.



OI NIITÄ AIKOJA (Gene Raskin, suom. sanat Reino Bäckman, lievä mukailu Jorma K.Korhonen)

Se kevättalvi usein mieleen palaa,
jolloin teimme temput hämärät.
Vaikka toimmme me kovin salaa,
seuraukset saimme kovin ikävät.
Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja –
Ne tahtoisin niin elää uudelleen!
Tuo aika voiton sen,
tuo aika riemuinen –
niin tahtoisin sen elää uudelleen!

Niin ruusuiselta silloin näytti huomen,
kun Annelista tuli kaiken pää.
Mut pian hän joutui jättään koko Suomen.
kun liian kuumaks hälle kävi sää.
Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja –
Ne tahtoisin niin elää uudelleen!
Tuo aika voiton sen,
tuo aika riemuinen –
niin tahtoisin sen elää uudelleen!

Nyt eron tuska jäytää sydänalaa:
Anneli on mennyt meiltä pois!
Hän mennyt on, ei koskaan enää palaa.
Sen menetyksen kuinka kestää vois?
Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja –
Ne tahtoisin niin elää uudelleen!
Tuo aika voiton sen,
tuo aika riemuinen –
niin tahtoisin sen elää uudelleen!

Ja onneton nyt Annelikin lienee,
yksinäinen, ilman palvontaa.
Unohdukseen tiensä pian vienee
kun faksikaan siell` tuskin raksuttaa.
Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja –
Ne tahtoisin niin elää uudelleen!
Tuo aika voiton sen,
tuo aika riemuinen –
niin tahtoisin sen elää uudelleen!

Voi, miksi jätit meidät, kysyn jälleen?
Viehkon hymysi veit meiltä noin.
Korvissain sulo-äänes kuulen tälleen:
”Puhun niin totta, kuin vain koskaan voin”
Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja –
Ne tahtoisin niin elää uudelleen!
Tuo aika voiton sen,
tuo aika riemuinen –
niin tahtoisin sen elää uudelleen!

Kapean lantiosi keinahdukset
nyt ilo muiden silmäin on, ei mun!
Voi, miksi menikään niin ristiin sukset
sinulla kanssa sen Paavon kirotun!
Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja –
Ne tahtoisin niin elää uudelleen!
Tuo aika voiton sen,
tuo aika riemuinen –
niin tahtoisin sen elää uudelleen!

Ja kepukin nyt Eeron tahtoon taipuu!
Tieto siitä aivan musertaa!
Pian lailla Sinun unohdukseen vaipuu
myös puolueemme. On se kamalaa!
Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja –
Ne tahtoisin niin elää uudelleen!
Tuo aika voiton sen,
tuo aika riemuinen –
niin tahtoisin sen elää uudelleen!


TUNNUSTUSTA JA ROHKAISUA ANNELILLE (Omar Khaijam)

"Jos runokirja, lehväin varjo ois
ja viinileili, leipä vain... ja sois
sun laulus, armas, mulle erämaassa -
ah, erämaan se Eedeniksi lois!"

"Sinua lemmin ilman häpeää,
joskohta onkin monta räävääjää -
älä siitä välitä: he eivät kuule,
kuin minä, lemmen ääntä väkevää".

"Se lempi, jonka aika haihduttaa,
on lieden tuhkaa, tuskin haaleaa.
Mut suuri rakkaus ei tunne aikaa,
ei paikkaa, unta eikä kuolemaa"

"Iloitse, armas, kuuhun katse luo:
se nousee varmasti ja juhlan tuo -
ja uuden aamun koi, jos olet viisas,
sinulle pian uuden ilon suo"