Sain aiheen aloitukseen, kun Nokia Missio oli taas näkyvästi tiedoitusvälineissä. Koivistoa kun potkitaan pois valtiokirkosta.
Osa uskonnollisista liikkeistä yrittää ilmeisesti sopeutua ajan vaatimuksiin kehittämällä uskonto- tuotetta mielikuvamyynnillisempään suuntaan. Erilaiset ihmeet toimivat loistavasti markkinointivälineinä. Ns. karismaattiset liikkeet luterilaisuuden sisälläkin ovat ottaneet ihmeet välineikseen.
Katolinen kirkko on vielä nykyaikanakin kiinnostunut kovasti ihmeistä, joita sen vaikutusalueella syntyy kuin liukuhihnalta. Kumma muuten, ettei protestanttisen uskon alueilla näin ole.
Suomalaiset "kiihkouskovaiset" harrastavat mielellään uskollaparantamista tai ihmeparantamista, jotka tarkoittanevat samaa asiaa. On tunnettua, että lääketieteellä selittämättömiä paranemisia tapahtuu, mutta varsin harvoin. Jos uskovaiset haluavat selittää ne Jumalan aikaansaannoksiksi niin mikäs siinä.
Ongelma on siinä, että ihmeparanemisiksi selitetään (ja rekisteröidään) myös joukoittain "paranemisia". Joukkokokouksen hurmoksessa/suggestiossa/transsissa vaivat tuntuvat paranevan, mutta muutaman tunnin tai päivän kuluttua ne ovat taas entisellään.
Jos uskonnot haluaisivat lisätä uskottavuuttaan ulkopuolisten silmissä, niin ei kannattaisi kovin heppoisin perustein julistaa tapausta ihmeeksi. Jos tapausta jälkeenpäin selvitetään, niin 99% niistä osottautuu ns. huuhaaksi, mikä tietenkin huvittaa kovasti sivusta seuraavaa, eikä tee mitenkään huvää ao. seurakunnan/kirkon/saarnamiehen maineelle.
Luulisi seurakuntalaistenkin tyytyvän pienempään määrään ihmeitä, jos laatu saadaan näin paranemaan?
Osa uskonnollisista liikkeistä yrittää ilmeisesti sopeutua ajan vaatimuksiin kehittämällä uskonto- tuotetta mielikuvamyynnillisempään suuntaan. Erilaiset ihmeet toimivat loistavasti markkinointivälineinä. Ns. karismaattiset liikkeet luterilaisuuden sisälläkin ovat ottaneet ihmeet välineikseen.
Katolinen kirkko on vielä nykyaikanakin kiinnostunut kovasti ihmeistä, joita sen vaikutusalueella syntyy kuin liukuhihnalta. Kumma muuten, ettei protestanttisen uskon alueilla näin ole.
Suomalaiset "kiihkouskovaiset" harrastavat mielellään uskollaparantamista tai ihmeparantamista, jotka tarkoittanevat samaa asiaa. On tunnettua, että lääketieteellä selittämättömiä paranemisia tapahtuu, mutta varsin harvoin. Jos uskovaiset haluavat selittää ne Jumalan aikaansaannoksiksi niin mikäs siinä.
Ongelma on siinä, että ihmeparanemisiksi selitetään (ja rekisteröidään) myös joukoittain "paranemisia". Joukkokokouksen hurmoksessa/suggestiossa/transsissa vaivat tuntuvat paranevan, mutta muutaman tunnin tai päivän kuluttua ne ovat taas entisellään.
Jos uskonnot haluaisivat lisätä uskottavuuttaan ulkopuolisten silmissä, niin ei kannattaisi kovin heppoisin perustein julistaa tapausta ihmeeksi. Jos tapausta jälkeenpäin selvitetään, niin 99% niistä osottautuu ns. huuhaaksi, mikä tietenkin huvittaa kovasti sivusta seuraavaa, eikä tee mitenkään huvää ao. seurakunnan/kirkon/saarnamiehen maineelle.
Luulisi seurakuntalaistenkin tyytyvän pienempään määrään ihmeitä, jos laatu saadaan näin paranemaan?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.