valistakaa =)

Pääasiassa sefardijuutalaisia ovat Länsi-Euroopan ja arabimaiden juutalaiset. Vain heillä on olemassa hyvin ohut side Vanhan Testamentin ajan israeliin. Itä-Euroopan, Pohjois-Euroopan, Amerikan ja myös israelin enemmistö on ns. ashkenasijuutalaisia, joilla ei ole mitään sukusidettä Vanhan Testamentin ajan israeliin. Venäjän juutalaiset ja suurin osa koko maailman juutalaisista eivät polveudu Palestiinan juutalaisista vaan mahtavasta kasaarikansasta, joka käännytettiin juutalaisuuteen noin vuonna 740 jkr. Ilman kasaarikansan kääntymistä juutalaisuuteen nykyisin tuskin olisi minkäänlaista juutalaisuutta tai ainakin juutalaisten määrä olisi kovin vähäinen. Tämän tosiasian juutalaisten historiasta myöntävät myös juutalaisten omat teokset.

Otavan suuri ensyklopedia vuodelta 1982 on niitä harvoja suomenkielisiä tietosanakirjoja, jotka uskaltavat vihjaista kasaareihin Venäjän juutalaisten esi-isinä: "kasaarit, turkk. kansa, jonka luomaan suurvaltaan keskiajan alkupuolella kuului suuri osa et. ja it. Venäjää. Kasaarien valta oli mahtavimmillaan 700-luvulta alkaen. Eräiden käsitysten mukaan suurin osa ns. itäjuutalaisista polveutuu kasaareista."

Kasaarien yllättävää häviämistä historian lehdiltä kuvaa Benjamin Freedman (itsekin kasaarien jälkeläinen) kirjassaan "The Truth about Khazars" (New York, 1954) seuraavasti:
"Vuonna 1948 luennoin Pentagonissa Washingtonissa suurelle joukolle korkeita USA:n upseereita, jotka pääosin kuuluivat sotilastiedustelun G 2 osastoon, räjähdysherkästä geopoliittisesta tilanteesta Itä-Euroopassa ja Lähi-idässä. Silloin kuten nytkin tämä alue oli potentiaalinen uhka maailmanrauhalle ja tämän kansan (amerikkalaisten, suom. huom.) turvallisuudelle. Selitin heille täydellisesti kasaarien sekä kasaarien kuningaskunnan alkuperän... Puheeseeni reagoi eräs hyvin valpas everstiluutnantti, joka kertoi olevansa yhden USA:n suurimman ja tieteellisesti arvostetuimman korkeakoulun hirstorian osaston rehtori. Hän oli opettanut historiaa 16 vuotta. Hänet oli juuri kutsuttu Washingtoniin sotilastehtäviin. Hämmästyksekseni hän kertoi, ettei hän ollut koko historianopettajan uransa aikana kuullut sanaa 'kasaari', ja kuuli sen nyt ensimmäisen kerran.

Benjamin Freedman syyttää kirjassaan heimoveljiään kasaarialkuperänsä tahallisesta salaamisesta, jotta nämä saisivat kristityt uskomaan, että heidän alkuperäinen kotimaansa olisi Palestiina, vaikka se todellisuudessa onkin jossain Keski-Aasiassa. Benjamin Freedman kääntyi heimoveljiään vastaan ja käytti suuren osan omaisuudestaan tiedottamiseen juutalaisten kasaarialkuperästä. Hän ei hyväksynyt, että kasaarit käyttivät itsestään nimitystä "juutalainen", vaan nimitti heitä "niin sanotuiksi juutalaisiksi" ("self-styled jews"). Freedman piti Israelin perustamista kaikkien pahana kansainvälisenä rikoksena, sillä hän pelkäsi sen saattavan johtaa jopa kolmanteen maailmansotaan. Kuinka oikeassa hän olikaan!

Kasaarit olivat turkkilais-mongolidinen kansa, joka oli sukua hunneille. Kasaarit olivat kovasti mieltyneitä sotimiseen ja sen seurauksena Aasian muut kansat ajoivat kasaarit länteen. Kasaarit valtasivat ajanlaskumme ensimmäisinä vuosisatoina suuren alueen Mustanmeren ja Kaspian meren pohjoispuolelta eli Etelä-Venäjältä. Sinne he perustivat suurvallan alistettuaan alueen 25 maanviljelystä harrastavaa kansaa. Valtakunta oli mahtavimmillaan 700- ja 800-luvuilla, jolloin se oli kiistatta Euroopan mahtavin valtio. Noin 1000 jkr. venäläiset voittivat kasaarit, jolloin osa kasaariylimystöstä pakeni Eurooppaan, lähinnä Unkariin ja Espanjaan. Mutta varsinainen monimiljoonainen kansa jäi paikalleen ja tästä muodostui Itä-Euroopan ja Etelä-Venäjän kasaariväestö, joka käsitti 1900-luvun alussa noin yksitoista miljoonaa ihmistä.

Juutalaisen tietosanakirjan mukaan kasaarit olivat ryöstelyyn taipuvainen ja hyvin kostonhimoinen kansa. Juutalainen tietosanakirja mainitsee ns. itäjuutalaisten (ashkenasim) polveutuvan kasaareista.
Juutalaisen historiantutkijan Arthur Koestlerin mukaan kasaarit olivat raakoja ja likaisia, eivätkä esim. puhdistautuneet ulostamisen ja virtsaamisen jälkeen, eivätkä koskaan vaihtaneet alusvaatteita, vaan antoivat niiden mädäntyä riekaleiksi. Kasaarien uskontona oli fallos-kultti eli siittimen palvonta. Noin vuonna 740 jkr. kasaarikuningas Bulan kyllästyi kansansa barbaareihin tapoihin ja kutsui maahan edustajia kolmesta sen ajan pääuskonnosta eli islamista, kristinuskosta ja talmudismista, jota viimeksi mainittua on myöhemmin alettu kutsua juutalaisuudeksi.

Vallanhimoinen kunigas Bulan mieltyi talmudismiin, jonka harjoittajat saisivat hänen tulkintansa mukaan Messiaan tullessa haltuunsa kaikkien kansojen rikkaudet ja kaikki kansat orjikseen. Talmudismista tehtiin kasaarivaltakunnan virallinen uskonto. Babyloniasta kutsuttiin rabbiineja, jotka perustivat kouluja Talmud-opetusta varten. Koko kasaarikansa mukaan luettuna jäännökset kasaareihin sulautuneista kansoista käännytettiin nopeasti talmudismiin, ja fallos-kultti kiellettiin.

Kasaarivaltakunnan jälkeläiset muodostivat myöhemmin Itä-Euroopan ja Etelä-Venäjän yksitoistamiljoonaisen jiddishiä puhuvan juutalaisväestön, jonka uskonto pohjautui Talmudiin. Jiddish on kasaarien kieli, joka on ottanut kirjaimiston heprean kielestä ja paljon lainasanoja muista kielistä, etenkin saksasta. Suuri osa kasaariväestöstä muutti Länsi-Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan. Nämä ns. ashkenasim-juutalaiset polveutuvat suoraan kasaareista, ja ns. sefardijuutalaiset osittain Espanjaan muuttaneista kasaareista ja osittain Espanjaan muuttaneista Palestiinan juutalaisista. Historiallinen tosiasia on, että kasaareista polveutuu nykyään yli 90% maailman juutalaisväestöstä. Lisäksi kasaarit ovat sulauttaneet sefardijuutalaiset itseensä, joten luontevaa on puhua kasaareista, kun puhutaan siitä kansasta, joka käyttää itsestään ilmaisua "juutalaiset".

Tsaarinvalta oli uhka Venäjän kasaareille, ja kasaarit olivat uhka tsaarinvallalle. Tsaarit eivät päästäneet kasaareita hallitsemaan kauppaa ja pankkitoimintaa, kuten kasaarit olivat tehneet monissa muissa maissa. Kasaareilla oli rajoitetut alueet, missä he saivat asua. Kasaarien ja muun väestön välillä oli jatkuvia kahnauksia, jotka johtuivat useimmiten siitä, että kasaarit taitavina keinottelijoina saivat haltuunsa venäläisten maatiloja ja lisäksi he raunioittivat monia tiloja häikäilemättömällä koronkiskonnalla. Usein puhkesi pogromeja -- juutalaisvainoja -- joissa kasaareja raa'asti surmattiin.

Kasaariaktivistit ryhtyivät jo varhain käyttämään murhia poliittisessa taistelussaan. Kristityn murhaaminen oli Talmudin mukaan sallittua ja jopa hyvä teko. Monet tsaarit joutuivat murhayritysten kohteeksi, mikä lisäsi poliisitoimia kasaareja vastaan. Kasaarit onnistuivat murhaamaan tsaari Aleksanteri II:n vuonna 1881. Kasaarien johtama sosialistisen vallankumouspuolueen terroristisiipi murhasi vuosien 1901-1906 välillä kuusi ministeriä. Tällainen poliittisen väkivallan käyttö oli tuntematonta venäläisille. Se oli puhdas kasaariperinne, joka myöhemmin vallankumouksessa sai suunnattomat mittasuhteet.

Jotta voi ymmärtää kasaarien politiikkaa täytyy tuntea kasaarien uskonto. Kasaarien uskonto perustuu Talmudiin, joka on kokoelma rabbiinien tulkintoja Toorasta eli "vanhinten perinnäissäännöille", jota Jeesus vastusti ja josta Hän käytti nimitystä "fariseusten hapatus". Talmudin mukaan juutalaiset ovat kansana se Messias, jolle kuuluvat kaikki maailman rikkaudet. Juutalaisen tulee noudattaa Mooseksen lakia toisiin juutalaisiin nähden, mutta ei gojimeihin eli ei-juutalaisiin.

Tässä muutamia otteita Talmudista:
"Juutalainen, joka tappaa kristityn, ei tee syntiä (Sepher or Israel 177b).
"Kristittyjen tuhoaminen on välttämätön uhritoimitus" (Zohar II, 43a).
"Juutalaisten tulee aina pettää kristittyjä (Zohar I, 160a).
"Juutalaiset ovat ihmisiä, mutta kristityt eivät ole" (Kerithut 6b s. 78).
"Myös parhaat ei-juutalaiset pitää tappaa" (Avoda Zora, s. 26b).
"Ei ole luvallista ryöstää veljeä, mutta on luvallista ryöstää ei-juutalainen" (Baba-Mezia, 61a).
"Ei-juutalainen, joka vain vilkaiseekin Talmudiin on tuomittu kuolemaan" (Sanhedrin 59a)
ja
"Keskusteleminen ei-juutalaisen kanssa uskonnollisista asioistamme olisi samaa kuin tappaa kaikki juutalaiset, sillä jos ei-juutalaiset saisivat tietää, mitä me opetamme heistä, tappaisivat he meidät avoimella kadulla" (Libbre David 37).

Talmud on myös tämän päivän israelin valtion virallinen ideologia.