Mistä saisin tietoa Uudenmaan jalkaväkirykmentin historiasta vuodelta 1808 Wiaborin antautumisen aikoina.
Kiinnostaa esim. ensinmäisen Majurin("Nimi"????) komppania. Onko olemassa joitain dokumenntteja miehistöistä jne.
Kiinnostaa esim. ensinmäisen Majurin("Nimi"????) komppania. Onko olemassa joitain dokumenntteja miehistöistä jne.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kokeile Suomen Kansan Aikakirjat -sarjaa.
Einar W, Juvelius, Suomen Kansan Aikakirjat 1-10
Uudenmaan Jalkaväkirykmentti oli ns. ruoturykmentti, johon kuului 2 pataljoonaa eli 8 komppaniaa eli noin 1025 miestä päällystöineen. Sodan alkaessa rykmentti oli sijoitettu seuraavasti:
Helsingissä oli Uudenmaan Rykmentin Everstiluutnantin Pataljoona (komentaja EvLtn C. J. Munck af Fulkila), vahvuus n. 580 miestä.
Henkipataljoona on Loviisassa (kom. Maj. Elis Furuhjelm), vahvuus n. 500 miestä.
Rykmentinn varaväki (n.500 miestä) Viaporissa poislukien yksi komppania, joka oli Loviisan edustalla Svartholman linnoituksessa.
Kun Viapori antautui, siellä menetettiin siis vain Uudenmaan Rykmentin varaväki, joka ei joutunut sotavankeuteen, vaan valaehtoisesti lupautuneena olla ottamatta enää sotaan osaa vapautettiin kotikonnuilleen. Osa heistä liittyi kuitenkin joukkoihin pohjoisessa. Hämeenlinnasta perääntyneen Ruotsin Suomen Armeijan mukana oli Uudenmaan Rykmentin molemmat pataljoonat, jotka siten suuntasivat kohti Pohjanmaata ja Oulua.
Kiitos vastauksesta.
Syy miksi tiedustelen asiasta on alla oleva lehtikirjoitus joka on julkaistu Suometar lehdessä. Ko.Ukkeli on minulle sukua.
Mahtaisiko Sota-arkistosta vielä löytyä papereita.
Suometar 15.10.1858:
Sotavanhuksia 1808 vuoden sodasta
- Pyhäjärven kappelissa Wihdin pitäjää asuu näitä uroja seuraavia: Kyösti Ahl eli Ahlqvist, asuva Tuorilan kylässä, syntyi 10.8.1785 Wihdin emäkirkolla. Ennen sotapalvelukseen menemistänsä ja jälkeen sieltä tultuansa oli hän pitäjän uljas suutari. Sotamiehenä ei hän joutunut mainittavasti ansiolliseksi. Hän palveli runsasta kolmea ajastaikaa varasotamiehenä eli reservinä n:ro 22 Uudenmaan jalkaväkirykmentin ensimmäisen Majurin komppaniassa, koko sodan aivan suljettuna Wiaporin kivihinkaloissa siksi, kuin wästingin hyljättyä wiholliselle hän ynnä muut kelvottomain nautain tavoin piiskattiin ulos kulkuelle ilman ero-passittakin. Ikävällä mielellä ja kyyneleet silmissä mainitsee ukko vielä tätä häpiällistä päivää. Hän on nainnut talon tyttären, jonka perintöoikeudella hänellä on vähä maata ja omat huoneet, myöskin apurahaa kruunulta 5 r. 75 kop. hop. sitten 1844 vuoden alun. Hänellä on ruumiin virhe, ei vihollisen aseen, vaan tapaturman kautta saatu, joka rasittaa häntä aina hautaan asti. Hän on ymmärryksen vuoksi tynnevä, lyhyläntä mutta tukeva varrelta. Näihin asti on hän elatuskeinonsa avuksi tehnyt suutarin työtä, mutta vanhuudelta höllitetyt hypysensä ei tahdo enää voida pidellä pikilankaa ja naskalia. Puute kuuluu olevan jokapäiväinen vieras.